*

lindapelkonen

Äijämäinen stepfordinvaimo ja kiroileva puoluesihteeri

Kävin viime viikolla katsomassa elokuvan Presidentintekijät, Tuukka Temosen dokumentin, joka kertoo Sauli Niinistön presidentinvaalikamppanjasta.

Yllätyin. Monta kertaa.

Ensimmäinen yllätys oli Jenni Haukio. Useimmissa julkisissa esiintymisissä Haukio vaikuttaa jäykältä, jännittyneeltä ja suoraan sanottuna teennäiseltä. Missimäinen kestohymy kasvoilla hän seuraa puolisoaan yleensä paljon ikäistään vanhemmassa tyylissä, hiukset siististi kammattuna, hillityt vaatteet yllään.

Presidentintekijöissä Haukio näytti siltä kuin hän ei ymmärtäisi, että häntä kuvataan. Hiukset sotkussa hän esitti mielipiteitään ja ideoitaan kamppanjaan. Tuleva presidentin vaimo vaikutti itsevarmalta ja aika äijämäiseltä, ehkä vähän kypsähtäneeltä. Elokuvassa Haukiolla ei näe sitä stepfordinvaimomaista haarniskaa, johon hän yleensä pukeutuu edustustilaisuuksissa.

Toinen yllätys oli, miten vähän itse ehdokasta Sauli Niinistöä näytetään elokuvassa. Elokuvan päähenkilö on kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen.

Nähtyään elokuvan Tujunen kertoi, ettei elokuva ole sitä mitä sovittiin. En ymmärrä miksi Tujunen yritti muuttaa elokuvaa. Hän on elokuvassa suorasanainen ja jämäkkä, mikä on mielestäni hyvä asia. Ehkä hän sanoi asioita, joita ei tarkoittanut koko kansan korville, tai hän yritti edistää elokuvan katsojalukuja paheksunnallaan.

Myös kiroilun määrä elokuvassa yllätti. Ja se, miten presidenttiehdokkaasta puhutaan. Niinistöstä elokuva ei anna kovin imartelevaa kuvaa. Hän vaikuttaa hankalalta ja jopa hieman ylimieliseltä.

En olettanutkaan kampanjassa mukana olleiden hihkuvan onnesta joka päivä kun saa tehdä hienoa työtä, mutta odotin ehkä vähän vähemmän tympääntynyttä fiilistä. Elokuvateatterin yleisön reaktioista päätellen ihmiset eivät osanneet odottaa näin suoraa puhetta julkisuudessa hillitysti ja harkitusti käyttäytyviltä ihmisiltä. Nauru täytti elokuvateatterin lähes joka kerta kun palaverissa tuli kirosana.

Dokumentti kertoo, että kampanjointi on vain työtä. Jos joku odotti amerikkalaistyylistä hehkutusta siitä, miten Suomeen valittiin presidentti, voi yllätys olla iso. Temosen elokuva kertoo rehellisesti, turhiakaan yksityiskohtia säästämättä, millaista vaalityön arki on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Miun on pääääästävä näkemään se riivatun filmi! Siitä on kirjoitettu ja keskusteltu niin paljon, että jo pelkkä yleissivistys vaatii omakohtaista katselukokemusta. Ihan sama, onko kaikki julkisuus ollut tietoista markkinointityötä, mutta jos on, niin onneksi olkoon. Alkuviikolla homman on onnistuttava, ja sitten lisään omat ajatukseni juuri tähän Pelkosen blogiin.

Käyttäjän lindapelkonen kuva
Linda Pelkonen

Kannattaa katsoa. Varsinkin jos vaihtoehtoisesti menisi tuijottamaan jotain ennalta-arvattavaa jenkkielokuvaa. Tää dokumentti on silmiä avaava ja viihdyttävä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"En ymmärrä miksi Tujunen yritti muuttaa elokuvaa. Hän on elokuvassa suorasanainen ja jämäkkä, mikä on mielestäni hyvä asia."

Kertoiko jämäkästi että kokoomus rakensi hallituksen vastuunkannon periaatteelle?

Käyttäjän lindapelkonen kuva
Linda Pelkonen

Katso elokuva niin tiedät. Tämä leffa ei todellakaan ole mitään kokoomuksen hehkutusta, vaan siinä lähinnä ihmiset avautuvat vuortellen valittamaan milloin mistäkin asiasta.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Tujunen on aivan rautainen mediaa hallitseva ämmä. Hänen kommentinsa dokkarista olivat erittäin laskelmoituja. Ne lisäsivät valtavasti sekä hänen että kokoomuksen vetovoimaa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Ne lisäsivät valtavasti sekä hänen että kokoomuksen vetovoimaa."

Varmasti näin jos vielä löytyy höynäytettäviä jotka uskovat mainoksiin ja mielikuviin.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Ei tarvitse näemmä tilata naisten lehtiä kotiin.Asuvalinnat mainittiin,rento "äijä tyyli"Liekö kevään hitti?

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

Stepfordinvaimo muistutti tästä biisistä... tämä on ehkä jopa vähän julma, mutta maailma on.

http://www.mikseri.net/artists/casey-ryback-katkot...

Martti Laines

Oletetaan, ja miksi emme olettaisi, että Haukio on onnellinen. "Ikäistään vanhemmassa tyylissä", jopa hiukset Sinua miellyttämättömällä tavalla.

Miksi se on väärin tai ainakin arvostelevan blogin aihe? Väärin sammutettu, väärin rakastuttu? Sinulta pois?

Tiedätkö Sinä nyt aivan varmasti, elokuvankin nähtyäsi, mikä on Jenni Haukion etu ja mitkä ovat hänen onnellisuutensa edellytykset häntä itseään paremmin?

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Minusta blogisti esittää vain huomioita; itseään vanhempi tyyli tai vaikka itseään nuorempi tyyli, aika moni varmaan hahmottaa millaisesta on kyse. En näe kirjoitetun mitään arvotettua onnellisuudesta. Itsevarmuus ja kypsähtäneisyys ovat mielen- ja tunnetiloja ja nekin esitetään huomioina. Kaikillahan noita tiloja on!

Käyttäjän lindapelkonen kuva
Linda Pelkonen

En yhtään epäile Jenni Haukion onnellisuutta. Tässä ei ole kyse siitä. Kerroin vain ilmeisen huomion siitä, että Haukion esiintyminen on elokuvassa ja edustustilaisuuksissa kuin yö ja päivä.

En tuomitse, enkä väitä tietäväni mikä on oikein ja mikä väärin. Kaikki olkoot sellaisissa tyyleissä kuin haluavat.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Niin kyse oli dokumentista, ja silloin on normaalia, että siellä esiintyvät arkiminät. Edustus on sitten kohteliaisuutta yleisöä kohtaan, jota ei ryhmän sisällä tehty. Sehän olisi ollut teeskentelyä ja keinotekoista häsläämistä, jos Jenni olisi keikistellyt yhdessä Tarun kanssa kameralle, kun hehän toimivat dokumentissa omina persoonina kampanjatyössä.

Reijo Tossavainen

Elokuva näyttää kiinnostavan vain toimittajia. Yleisöä elokuvalla on ollut vain kourallinen.

Tämän elokuvan ympärillä käyty keskustelu on hyvä/huono esimerkki toimittajien sisäänpäinlämpiävyydestä.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Niinno olisihan se elokuva näin taviksenakin kiva nähdä jossain vaiheessa. Mutta 8 euroa suomalaisesta dokumenttielokuvasta joka kaiken lisäksi käsittelee kokoomusta on vähän liian suolainen hinta tälllä budjetilla. Ehkä sitten kun ilmestyy dvd:lle.
Elokuvaa sinänsä on tosiaan vaikea kommentoida näkemättä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Minkälainen on äijämäinen, ja kypsähtänyt nainen?

Käyttäjän Taksari kuva
Jani Pulkki

sellainen joka ei saivartele kuin ämmät

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kolmekymmentäyksi kirosanaa. Luku sisältää "paskat" mutta ei "perseitä". Myös "mulkku" kuultiin - ehkä se voisi olla nro 32. Oli muuten elämäni ensimmäinen kerta, kun olin varannut muistiinpanovälineet mukaani teatteriin!

Kampanjaryhmä oli alun alkaen vaikeassa rakosessa: laatimassa vaalityöjärjestystä miehelle, jota jo vuosikausia oli pidetty ylivoimaisena ennakkosuosikkina. Niinistöllä esikuntineen oli vain hävittävää.

Jenni Haukiota olisin kuvitellut kaikkein motivoituneimmaksi ryhmän jäseneksi, koska hänelle Niinistön menestys oli merkitsemässä muuttoa Mäntyniemen hulppeisiin tiloihin. Haukio kuitenkin vetäytyi ryhmän ulkopuolelle, mikä elokuvassa aivan perustelematta todettiin. Mitä siis tapahtui?

Taru Tujunen veti kampanjavankkureita suvereenisti, mutta nähdäkseni demokraattisesti. Ainakin hän puhetta johtaessaan antoi jokaisen sanoa sanansa, joten Presidentintekijät kelpaisi jopa opetuselokuvaksi työmaapalavereja pitäville. Hjallis Harkimo oli kirjaimellisesti kuvassa mukana, mutta erittäin vähäsanainen suhteessa hänestä muussa mediassa muodostuneeseen käsitykseen.

Jussi Kekkonen ja Kirsi Piha osoittivat olevansa poliittisen imagonrakentamisen ammattilaisia. Paljon painoa asetettiin nimenomaan vaikutelmille ja ajoitukselle, ei niinkään ehdokkaiden puheiden sisällölle. Intensiteetti nousi, kun toisen kierroksen asetelmaksi osoittautui Niinistö - Haavisto. Kokoomuslainen kampanjaryhmä yrittikin heti asettua vastustajansa asemaan päättelemään, mihin vihreä leiri finaalissa haluaisi iskeä. Kekkonen luotti Niinistön etumatkan riittävän, ja samoin teki Tujunen, joka tosin ennakoi täpärämpää lopputulosta.

Filmin suuri ansio on ulkopuolisuudessaan täysin huomaamaton kameratyö. Varsinkin Taru Tujusen kasvoja kuvattiin joskus hyvinkin pitkäkestoisilla otoilla, mutta hänen katseensa ei hetkeksikään suuntautunut kameraan. Ja kun vaalia talvella 2012 ratkaistiin, elokuvan katsoja sai lähikuvissa nähdä Taru Tujusen, (Niinistön erityisavustaja) Mikko Kortelaisen sekä (eduskuntatiedottaja) Pete Pokkisen ensin jännittyneet, sitten riemukkaat ilmeet.

Bio Vuoksi esitti Presidentintekijät kolmesti. Istuin katsomossa juuri kolmantena iltana. Meitä oli 300-paikkaisessa teatterissa kaikkiaan viisi, joten yleisön kiinnostus suhteessa mediahuomioon taisi todellakin jäädä vähäiseksi.

Toimituksen poiminnat