*

lindapelkonen

Mikä on tärkeää?

Tapasin juttukeikalla nuoren naisen, joka puhkesi kyyneliin. Itkusta ei meinannut tulla loppua. Hän oli onnesta shokissa. Harvoin edes toimittajan työssä pääsee näkemään näin tunteikasta reaktiota.

Kyseessä ei suinkaan ollut Idols-kisan voittaja tai lottopotin saanut henkilö. Kohtasin hänet Helsingin Malmin ostoskeskuksessa, missä räppärit JVG ja Mikael Gabriel jakoivat ruokaa. Monet olivat jonottaneet jopa kaksi tuntia kylmässä saadakseen kassin, jossa oli muun muassa lihatuotteita, juustoja, suklaata ja CD-levyjä. Jonossa oli kaiken ikäisiä. Joistain perheistä oli monta sukupolvea yhdessä jonottamassa.

Nyt kun viimein vuosien veivaamisen jälkeen on saatu lopullinen päätös, että homotkin saavat mennä naimisiin, voisi Suomessa keskittyä taas ihan oikeisiinkin ongelmiin.

Hyvä alku on pääministeri Juha Sipilän (kesk) perustama työryhmä eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Eriarvoistavia päätöksiä tehdessä kannattaisi muistaa, että ne eivät välttämättä aina johda säästöihin, vaan saattavat viedä yhä useamman sossun luukulle.

Suomessa on noin 150 000 köyhyydessä elävää lasta. Määrä on kolminkertaistunut vuodesta 1995, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestön ­OECD:n mukaan eriarvoisuus vaikuttaa negatiivisesti talouskasvun mahdollisuuksiin. Päivänselvää on, että eriarvoistumisen ehkäiseminen parantaa yhteiskuntarauhaa.

Hallituksen kovasti juhlima kiky-sopimus vei allekirjoittaneenkin edellisviikolla ylimääräiselle työpäivälle lauantaina. Saimme hyvää koulutusta työelämästä ja tehokkuudesta. Meille työntekijöille perusteltiin myös sitä, mitä hyötyjä on olla työkavereille ystävällinen. Itsestäänselvyyksistäkin pitää joskus muistuttaa, joten tässä yksi meille kaikille: mitä jos ottaisimme tavaksi silloin tällöin nostaa katseemme omasta navastamme, ja keskittyisimme isompaan kuvaan.

Kaksisataa vähintään 6407 euroa kuukaudessa tienaavaa kansanedustajamme voisivat käyttää aikansa paremminkin kuin näpertelemällä seksuaalivähemmistöjen naimaoikeutta, ja julkisessa keskustelussa löytyisi tärkeämpiäkin asioita kuin Yleisradion yksittäisten toimittajien riidat ja irtisanoutumiset.

Tämä juttu julkaistiin alunperin kolumnina Kauppalehdessä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

"Kaksisataa vähintään 6407 euroa kuukaudessa tienaavaa kansanedustajamme voisivat käyttää aikansa paremminkin kuin näpertelemällä seksuaalivähemmistöjen naimaoikeutta"

Tässä eräs liberaaliaatteen keskeisistä kohdista - eduskunnan tarkoitus ei pitäisi olla asioiden sallimisessa tai kieltämisessa, vaan ihmisillä pitäisi lähtökohtaisesti olla oikeus tehdä mitä haluavat, kunhan eivät vahingoita muita.

Näin kansanedustajat voisivat keskittyä olennaisimpiin asioihin, kuten työllisyysasteen parantamiseen ja köyhyyden vähentämiseen.

Osa ongelmaa on se, että merkittävä osa kansanedustajistamme eivät itseasiassa tiedä mitä heidän pitäisi työkseen tehdä: http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202419-m...

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

OECD muuten sanoo tarkemmin että pienituloiset tekevät vähemmän koulutusinvestointeja kuin mihin kyvyt riittäisivät ja tämä on se mekanismi jolla tuloerojen kasvu näyttää vaikuttavan talouskasvuun. Itse ongelmaa voi korjata täsmällisemminkin kuin laskemalla tuloeroja.

Köyhyydessä elävien lastenkin kohdalla kannattaa muistaa että kyse ei ole köyhyydestä vaan suhteellisesti köyhyydestä. Elintaso pienituloisimmillakin on kasvanut aivan huimasti vuodesta 1995 tähän päivään saakka. Absurdi köyhyyden määritelmä saa tilanteen näyttämään siltä kuin suunta olisi alaspäin.

Eriarvoisuutta ei myöskään voi laajassa mitassa vähentää tulonsiirroilla vaan työllisyyden myönteisellä kehityksellä. Ja siihen hallitus tietenki pyrkiikin. Katsotaan sitten kuinka onnistuu.

Vuodesta 2008 lähtien köyhien absoluuttinen lukumäärä on laskenut noin 50.000 vaikka väkiluku on kasvanut. Onpa auvoista ollut tämä köyhyyden vastainen taistelu.

Kepa muuten kertoo että 1500 dollarin tuloilla kuulutaan maailman suurituloisimpaan kolmeen prosenttiin. Tuo on aika lähellä sitä mitä yksinasuva helsinkiläinen voi kaikkinensa saada toimeentulotukea.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#2

>...Köyhyydessä elävien lastenkin kohdalla kannattaa muistaa että kyse ei ole köyhyydestä vaan suhteellisesti köyhyydestä....

ooo

Hyvä täsmennys. Eikä se ole pilkunviilausta. Köyhät ovat kehitysmaissa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olisikohan itkun syynä olla enemmänkin näiden idolien näkeminen? Olen kerran osunut Foorumin kauppakeskukseen, jonne oli tulossa norjalaiset nuoret pojat laulamaan ja käytävän vierustat olivat mustanaan nuoria tyttöjä, joista osa oli tullut jo yöllä odottamaan eturivin paikkoja ja kaiken lisäksi kadulla ulkona kylmässä...

Tytöt olivat aivan täpinöissään ja heitä haastatellessani krtoivat, ettei yön valvominen ja viiden tunnin bussimatka, eikä koko päivän odotus kaupan lattialla ole ollut turhaa, kun näkee nämä ihanuudet livenä.

Näin illalla tv:n uutisista pätkän kun pojat esiintyivät ja ainakin eturivin tytöt itkivät huutojen välillä. Se on kai monille nuorille elämää suurempi tapaus, jossa nälkäkin on toisarvoista...

Käyttäjän lindapelkonen kuva
Linda Pelkonen Vastaus kommenttiin #5

Keskustelumme perusteella päättelin, että kyse ei ollut suuresta fanittamisesta. Apu ja ruokakassin saaminen todella monen mielestä on niin koskettava ja hieno asia, että kyyneleet tulevat silmiin. Sitä voi tietenkin olla vaikea kuvitella ja ymmärtää, jos itse elää yltäkylläisyydessä.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #8

Sen olisin hyvin voinut ymmärtää ihan heti, jos kyseessä olisi ollut vanhempi ihminen, jolle näiden idolien kohtaaminen ei ole niin iso ja maailmoja syleilevä juttu kuin se on nuorille tytöille.

Nyt tästä jutustasi tuli heti vain niin voimakkaana mielleeni juuri nämä Foorumin tyttölaumat, joille kohtaaminen idolien kanssa oli vaatinut vuorokauden reissun ja kulutkin vielä päälle ja heitä oli sentään satoja.

Ymmärsin asian siis täysin väärin, ja tein omat liian pikaiset johtopäätökseni asiasta, josta en mitään tiedä. Anteeksi.

Olisihan minun pitänyt ymmärtää, että tässä tapauksessa se oli pelkästään vain tuo ruokakassi, joka niin ilahdutti ja sai kyyneleet silmiin... Vaikka nyt elääkin itse ilman aineellista huolta vailla, niin ei niitä omiakaan vastaavia vanhoja muistojaan helposti unohda....onneksi. Saan kyllä kyyneleet silmiini vielä nytkin, jos saan odottamattoman lahjan joltakin, on se sitten vaikka itse virkattu patalappu tai nätti kortti.

Käyttäjän lindapelkonen kuva
Linda Pelkonen Vastaus kommenttiin #10

Onhan se koskettavaa huomata, että joku välittää. Etenkin, jos on ollut epävarmuus siitä, onko jouluna pöydässä kovin runsaasti ruokaa tai onko lapsille juuri mitään joululahjoja. Ehkä olisin voinut avata tätä ja montaa muutakin asiaa täsmällisemmin tuossa kirjoituksessa. Sen ehkä huomaa, että teksti on alunperin tiivistetty Kauppalehden printtilehteen, joten kaikkia asioita siitä ei niin juurtajaksaen käsitellä. Eli ei mikään ihme jos tulee vedettyä johtopäätöksiä. Onneksi täällä Puheenvuorossa voi aina täsmentää ja keskustella asioista.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Kyseessä ei suinkaan ollut Idols-kisan voittaja tai lottopotin saanut henkilö. Kohtasin hänet Helsingin Malmin ostoskeskuksessa, missä räppärit JVG ja Mikael Gabriel jakoivat ruokaa. Monet olivat jonottaneet jopa kaksi tuntia kylmässä saadakseen kassin, jossa oli muun muassa lihatuotteita, juustoja, suklaata ja CD-levyjä. Jonossa oli kaiken ikäisiä. Joistain perheistä oli monta sukupolvea yhdessä jonottamassa."

Tästä tulee ihan väkisin mieleen tämä video:

https://www.youtube.com/watch?v=tBs8ccGwbz8&t=8m40s

"Kaksisataa vähintään 6407 euroa kuukaudessa tienaavaa kansanedustajamme voisivat käyttää aikansa paremminkin kuin näpertelemällä seksuaalivähemmistöjen naimaoikeutta..."

Olen samaa mieltä siitä, että jokaisen pitäisi saada naida vapaasti niin kuin haluaa (tietysti kenenkään itsemääräämisoikeutta loukkaamatta). Kuten laulussa sanotaan: "Jos kaikki jakaisivat köyhemmilleen piirakkaa, oi Suomen kansa, se ois ihanaa..."

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Olen täysin samaa mieltä blogistin kanssa siitä, että lapsiperheiden köyhyys on suuri ongelma Suomessa. Köyhien perheiden lapset ovat suuressa vaarassa syrjäytyä loppuiäkseen. Siksi tämä on eduskunnalle tärkeä asia.

Kolumni päättyy näin:
"Kaksisataa vähintään 6407 euroa kuukaudessa tienaavaa kansanedustajamme voisivat käyttää aikansa paremminkin kuin näpertelemällä seksuaalivähemmistöjen naimaoikeutta, ja julkisessa keskustelussa löytyisi tärkeämpiäkin asioita kuin Yleisradion yksittäisten toimittajien riidat ja irtisanoutumiset."

Eduskuuan on totta tosiaan paneuduttava oikein kunnolla lapsiköyhyyden vähentämiseen ja toivottavasti poistamiseen. Se on tärkeä taloudellisen oikeudenmukaisuuden kysymyus.

Eduskunnan on myös syytä varmistaa, että tässä maassa saadaan aikaan tasa-arvoiset avioliittolait. Se on tärkeä ihmisoikeuskysymys.

Eduskunnan on myös syytä varmistaa Ylen hallintineuvoston kautta, että kansallisen mediatalon journalistit voivat tehdä kunnollisesti tärkeää työtään. Ei ole tervettä, jos Ylen ajankohtaistoiminnan päätoimittaja asettuu pääministerin hanslankariksi ja yrittää pakottaa toimittajat pääministerin sylikoiriksi. Journalismi on neljäs valtiomahti, jonka kuuluu valvoa myös poliitikkojen toimia. Muuten olemme Puolan, Unkarin ja Turkin tiellä. Siksi Ylen tutkivien toimittajien irtisanoutumiset eivät ole yksittäistapauksia vaan merkki sananvapauden vaaratilanteesta tässä lehdistönvapauden ykkösmaassa:

http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231788...

Käyttäjän lindapelkonen kuva
Linda Pelkonen

Toki nämäkin asiat ovat tärkeitä, mutta ehkä saaneet vähän liian suuret mittasuhteet. Tasa-arvoisesta avioliittolaista päätettiin eduskunnassa jo vuonna 2014. Mielestäni ihan turhaa oli vääntää siitä enää ja tuhlata näin veronmaksajien rahoja ja kansanedustajien aikaa. Merkittävämpiäkin kysymyksiä olisi käsiteltävänä.

On myös tärkeää varmistaa, että vapaaseen mediaan ei vaikuteta rahoittajien taholta tai muualtakaan väärällä tavalla, mutta kyllä tässä Yle-kohussa tuntuu olevan vähän ylidramatisoinnin makua.

Tarkoitus ei ollut pelkästään kritisoida, vaan myös muistuttaa, mitä muuta tässä maassa tapahtuu, ja mikä on tärkeää.

Tosi usein kuulee arvostelua klikkiotsikoinnista ja pintapuolisesti tehdyistä jutuista, mitä on lähes kaikissa medioissa jossain määrin. Lukijat voivat vaikuttaa tähän äänestää klikeillään. Olisi mukavaa huomata, että silloin kun tärkeistä aiheista kirjoitetaan ja asioihin paneudutaan, niitä juttuja myös luettaisiin. Eräässä paneelikeskustelussa kuulin, että Suomessa ei kirjoiteta tarpeeksi Syyrian tilanteesta. Väitän, että mediat kyllä kirjoittavat juuri niistä aiheista, joita ihmiset lukevat. Ja Syyrian tilanteestakin on kirjoitettu aika paljon.

Meneeköhän jo aiheen viereeen... Pointtini on, että poliitikkojen ja median lisäksi lukijakin voi miettiä tärkeysjärjestystään ja vaikuttaa klikeillään. Mikä on sen verran tärkeä juttu, että siihen viitsii käyttää muutaman minuutin? Onko se esimerkiksi Suomen lapsiköyhyyttä tai taloutta käsittelevä juttu vai joku muu?

Käyttäjän lindapelkonen kuva
Linda Pelkonen

Nyt täytyy muistaa, että köyhiä on muitakin kuin narkkariperheitä. Moni osa-aikainen työntekijä, työtön, vakavasti sairastunut, opiskelija, eläkeläinen ja pienipalkkainen joutuu taistelemaan, että saa rahat riittämään, eikä heitä mielestäni pidä syyllistää siitä.

Toimituksen poiminnat