Maaseutu vastaan kaupunki – teennäinen jako vai todelliset kuplat?

Onko kuplia olemassa? En usko ainakaan siihen, että kaupunki- ja maalaiskuplat ovat aivan niin voimakkaita kuin annetaan ymmärtää. Enkä usko, että ihmiset ovat niin yksinkertaisia ja tyhmiä, kuin osa poliitikoista tuntuu olettavan.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) teki railoa maalaisten ja kaupunkilaisten välille viime viikonloppuna pitämässään puheessa. On toki ymmärrettävää, että keskusta pyrkii nyt saamaan takaisin perinteiset kannattajansa maaseudulta, mutta kaupunkilaisia syyllistävä puhe tuntui oudolta.

”Olemme poliittinen vastavoima heille, jotka ajattelevat, että ainoa oikea tapa asua on kerrostalossa radan varressa”, Sipilä sanoi.

Mikä on tämä porukka, jonka mielestä ”ainoa oikea tapa asua on kerrostalossa radan varressa”? Väitän, että suurinta osaa kaupukilaista ei haittaa, että joku asuu muualla kuin kerrostaloissa tai radanvarressa. Tuskin mikään taho on myöskään halunnut määrätä ihmisten haaveista. Keskusta tuntuu hyökkäävän itse kehittämiään mielikuvitumörköjä vastaan.

Olisi jopa vaarallista ajatella, että ihmiset olisivat jotenkin synnynnäisesti erilaisia maalla tai kaupungissa – ja yrittää usuttaa heitä toisiaan vastaan. Eikö Suomi nyt tarvitsisi yhteisöllisyyttä, eikä keinotekoisten rajojen ja lokeroiden luomista?

Olen jonkin verran tehnyt havaintoja maaseudun ja kaupungin elämäntyyleistä ja ihmisistä, olenhan asunut pienissä kunnissa ja kaupungeissa Varsinais-Suomessa, Pohjanmaalla ja pääkaupunkiseudulla. Voisin tällä kokemuksella väittää, että kaupunkilaiset ja maalaiset eivät ole kovin erilaisia, eikä kehäkolmosen ulkopuolinen ja sisäpuolinen elämä eroa toisistaan aivan niin radikaalisti kuin jotkut vaikuttavat kuvittelevan.

Kaupunkilaisista esitetään kaikenlaisia stereotypioita. Heitä maalaillaan itsetietoisiksi, ylemmyydentuntoisiksi, ylitsevuotavan vapaamielisiksi ja kaikenlaisiin humputuksiin ja tapahtumiin rahansa tuhlaileviksi hipstereiksi.

Maalaisiin taas pahimmillaan liitetään konservatiivisuus, rasistisuus, tietämättömyys, sivistymättömyys, vanhoillisuus ja suvaitsevattomuus.

Jatkuvasti saa lukea kuplautumisesta, ja siitä, miten kunkin pitäisi käydä kuplansa ulkopuolella. Suosittelen sitä lämpimästi, sillä havainto saattaakin olla se, että siellä kuplan ulkopuolellakaan ei ole niin kovin erilaista. Tottakai tietyn ammatin harjoittajat tai harrastusporukat puhuvat asioista, joita muut eivät välttämättä ymmärrä, mutta sen lisäksi massiivisia esteitä toisen ymmärtämisessä ei pitäisi olla.

Kuplia ehkä jonkin verran on, mutta väitän, että ne syntyvät nykyisin entistä enemmän sillä perusteella, mitä viihdettä ja mediasisältöä kulutamme ja mitä harrastamme, kuin siitä, missä paikassa fyysisesti vietämme aikaa.

Olisi hienoa, jos oppisimme katsomaan näiden stereotypioiden yli. Vaikka stereotyyppisiä heinäkenkiä ja kaupunkijuppeja varmasti löytyykin, harva ihminen on aivan niin yksiulotteinen, että ansaitsee tulla lokeroiduksi pelkästään asuinpaikkansa perusteella. Tunnen useita hyvin liberaaleja ja avarakatseisia maalaisia, ja konservatiivisia, sivistymättömiä kaupunkilaisia.

On toki yleisempää, että maaseudulla elämä on perhekeskeisempää, lapsia halutaan nuorempana, kodeissa on enemmän neliöitä ja asuntolainat pienempiä. Tästäkään ei kuitenkaan pidä tehdä liikaa johtopäätöksiä.

Olen joitain kertoja saanut pilkkaa helsinkiläisiltä käytettyäni jotain heille outoja murresanoja, tai ollessani täysin pihalla jostain Helsinkiin liittyväistä asiasta. Toisaalta olen myös saanut maalla asuvilta paheksuntaa kaupunkilaisuudestani. Pidän tällaista kuitenkin harmittomana kiusoitteluna, josta ei kannata liikaa loukkaantua.

Poliittisten irtopisteiden hakemisen sijaan, poliitikkojen pitäisi ehkä pohtia, miksi Suomen maaseutu uhkaa autioitua. Pääsääntöisesti vaikuttaa siltä, että suurin osa ihmisistä haluaa asua kaupungeissa. Pitääkö silti palvelut taata joka kolkkaan yhtä hyvinä? Kestääkö Suomen talous tällaista lupausta, ja mistä muusta silloin pitää leikata?

Helsingin Sanomat kertoi torstaina, että Norjassa on otettu uudet keinot käyttöön.

Norjassa on käytössä HS:n mukaan muun muassa seuraavat toimet:

”Kaikki alueelle töihin muuttavat saavat joka vuosi opintolainaansa anteeksi 2600 euron arvosta, opettajat 4600 euron arvosta. Riittävän kauan asumalla laina pyyhkiytyy pois. Jos perustaa yrityksen, työnantajamaksuja ei tarvitse maksaa lainkaan. Sähköstä täytyy maksaa vain osa ja sekin ilman arvonlisäveroa.”

Öljyllä vaurastuneessa Norjassa tämä onnistuu. Suomessa tuskin?

Helsingin Sanomat esittelee Norjan maalaisidylliä. Lampaat kirmaavat laitumella ja onnellisennäköinen pariskunta ihailee merimaisemaa. Uskon vakaasti, että ihminen voi olla onnellinen tai onneton niin maalla kuin kaupungissa. Kuitenkaan poliitikkojen ei pitäisi yrittää liikaa puuttua ihmisten elämänvalintoihin.

lindapelkonen
Helsinki

Toimittajana Yle Puheen Politiikkaradiossa.
Aiemmin toimittajana muun muassa Uudessa Suomessa, MustReadissa, Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu