Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Fri, 12 Oct 2018 16:42:37 +0300 fi Reaktiot Mäntyniemen herrasta paljastavat jotain vähän erikoista Suomesta http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262449-reaktiot-mantyniemen-herrasta-paljastavat-jotain-vahan-erikoista-suomesta <p>Tasavallan presidentti hurmaa kansaa ja toimittajia lähes millä tahansa teollaan. Otsikoissa on toistuvasti Niinistön vauva, Lennu-koira, täydellinen perheidylli Jenni Haukion kanssa. Usein valtiovierailuilta uutisoidaan jotain aivan muuta kuin poliittisen keskustelun sisältöä. Turun kirjamessuilla Niinistö osoitti olevansa kansanomainen istahtamalla portaille kun tuoleja ei ollut vapaana. Harva poliitikko on saanut yhtä paljon kehuja, suitsutusta ja positiivista huomiota.</p><p>Odotin kiinnostavaa keskustelua kun menin Turun kirjamessuille ja huomasin ohjelmassa olevan Niinistön keskustelu hänestä kirjoja kirjoittaneiden kanssa. Hienoa, että presidentti Niinistö lähti keskustelemaan kirjailijoiden kanssa. Ymmärrettävästi Niinistö ei ollut innoissaan kaikista kirjoissa esitetyistä asioista.&nbsp;</p><p>Erityisesti Mäntyniemen herra -kirjan yhdessä Matti Mörttisen kanssa kirjoittanut Lauri Nurmi sai kuulla Niinistöltä suorat sanat. Tuskin olen koskaan todistanut näin suorasanaista puhetta tasavallan presidentiltä.</p><p>Niinistön lievästi sanottuna suorasukainen tyyli tulee kirjassakin esiin &ndash; ja nyt yleisö sai nähdä sen aivan lähietäisyydeltä.&nbsp;Nurmen ja Matti Mörttisen kirjassa kerrotaan, miten Niinistö on tylyttänyt esimerkiksi avustajiaan. Niinistö on kirjan mukaan silmäillyt edessä seisovia kahta avustajaansa ja todennut näkevänsä elävän todisteen siitä, että &rdquo;kaksi kertaa nolla on edelleen nolla&rdquo;.&nbsp;</p><p>Heti alkuun Turun kirjamessujen keskustelussa Niinistö epäili, että 45 minuuttia ei riitä kaikkien kirjan epäkohtien käsittelyyn. Myöhemmin hän tokaisi viiltävään sävyyn, että Nurmen <a href="https://www.iltalehti.fi/kotimaa/d5445f63-999c-494c-8a93-dfd42d89f22b_u0.shtml">kannattaisi vaihtaa alaa</a>. Poikkeuksellisen tylysti sanottu poliitikolta toimittajalle ja vieläpä yleisön edessä. Toimittajien tehtävä on suhtautua poliitikkoihin kriittisesti ja tuoda kansalle tietoa poliitikkojen toiminnasta. Poliitikkojen odotetaan myös kestävän kovempaa kritiikkiä kuin tavallisen kansalaisen.&nbsp;</p><p>Niinistön nauttimasta yleisön ihailusta kertoo se, että jopa silloin kun Niinistö on selkeän ilkeä, hän saa yleisöltä naurua, taputusta ja suosiota. Koko esiintymisen ajan oli helppo huomata, että suurin osa yleisöstä oli Niinistön kannalla. Lähes kaikki mitä Niinistö sanoi sai osakseen suosionosoituksia.&nbsp;</p><p>Niinistö on kiistänyt Mörttisen ja Nurmen kirjassa (muun muassa) esitetyt väitteet,jotka koskivat Niinistön vaikuttamista kiky-sopimukseen ja Fortumin kauppaan. Niinistö kutsui kiky-sopimuksen aikaansaamiseksi EK:n ja SAK:n ylimmät johdon luokseen Mäntyniemeen. Niinistö myöhemmin <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808172201145266_pi.shtml">kommentoi</a>, että hän ei kutsullaan halunnut vaikuttaa kiky-neuvotteluihin. Myös Fortumiin vaikuttamisen Niinistö kiistää.</p><p>On selvää, että varsinkin näinkin suurta suosiota nauttivan tasavallan presidentin kaikilla sanomisilla ja teoilla on painoarvoa. Voidaan väitellä kirjailijoiden sanavalinnoista, kuten Turun kirjamessuilla tehtiin, mutta ei se niin kovin kaukaa haettua ole, että presidentti Niinistön toiminta vaikuttaa sisäpolitiikkaan puuttumiselta silloin kun hän kutsuu juuri kriittisellä hetkellä kiky-sopimuksen osapuolia luokseen.</p><p>Tavatessani Lauri Nurmen Turun kirjamessuilla hän totesi, että Sauli Niinistö on &rdquo;Suomen suurin sivistynyt populisti&rdquo;, ja se on yksi hänen menestyksensä salaisuuksista. Mäntyniemen herra -kirjasta saakin kuvan herrasta joka on taitava poliitikko. Hän on onnistunut nousemaan urallaan salolaisesta lakimiehestä politiikan kärkisarjaan ja etäännyttämään itsensä kokoomuksen painolastista. Hän vaikuttaa olevan kansan silmissä samaan aikaan tavallinen ja ylhäinen.</p><p>Tällä viikolla on uutisoitu, että Niinistö on käynyt ostamassa vaippoja ja hänet on nähty lähibaarissa. Miten ihanan epäkuninkaallista! Mutta mitä ihmeellistä tässä on? Ehkä USA:n Donald Trumpia tai Pohjois-Korean Kim Jong-unia ei nähtäisi näissä puuhissa &ndash; ainakaan ilman omaa <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000747222.html">ihastelevaa hovia</a> ympärillä tekemässä muistiinpanoja herran suurista viisauksista. Suomalaiseen presidenttikulttuuriin ei ole aiemminkaan kuulunut itsensä nostaminen liian korkealle norsunluutorniin. Tekiväthän presidentit Tarja Halonen ja Mauno Koivistokin jos jonkinlaisia askareita presidenttikausillaankin.&nbsp;</p><p>Hienoa, että Suomen kansa voi edes jonkun poliitikon kohdalla olla suhteellisen tyytyväinen. Olen kuitenkin vähän huolissani. Mielestäni yleisön, kansan ja Niinistön suhtautuminen Mörttisen ja Nurmen kirjan sisältöön paljastaa jotain vähän outoa. Onko Niinistö noussut kaiken kritiikin yläpuolelle?</p><p>Kuitenkaan kirja ei mielestäni sisältänyt mitään rankkaa lyttäystä, vaan toi esiin relevantteja kysymyksiä useisiin lähteisiin ja selvityksiin perustuen. Mitään pelkkää suitsutusta kirja ei toki ollut. On tietysti ymmärrettävää, että kuka tahansa ihmien (oli henkilö presidentti tai ei) kokee epämiellyttävänä itsestään kirjoitetun kirjan, jonka sisältöön ei ole päässyt itse vaikuttamaan. Ammatin vaihtamisen ehdottaminen toimittajalle on kuitenkin aika rajua. Ja ihmisten ilakoiminen tällaisen kommentin perässä on myös hieman huolestuttavaa.</p><p>Onko Suomesta tullut tolkun ihmisten vai kenties hyssyttelijöiden maa?</p> Tasavallan presidentti hurmaa kansaa ja toimittajia lähes millä tahansa teollaan. Otsikoissa on toistuvasti Niinistön vauva, Lennu-koira, täydellinen perheidylli Jenni Haukion kanssa. Usein valtiovierailuilta uutisoidaan jotain aivan muuta kuin poliittisen keskustelun sisältöä. Turun kirjamessuilla Niinistö osoitti olevansa kansanomainen istahtamalla portaille kun tuoleja ei ollut vapaana. Harva poliitikko on saanut yhtä paljon kehuja, suitsutusta ja positiivista huomiota.

Odotin kiinnostavaa keskustelua kun menin Turun kirjamessuille ja huomasin ohjelmassa olevan Niinistön keskustelu hänestä kirjoja kirjoittaneiden kanssa. Hienoa, että presidentti Niinistö lähti keskustelemaan kirjailijoiden kanssa. Ymmärrettävästi Niinistö ei ollut innoissaan kaikista kirjoissa esitetyistä asioista. 

Erityisesti Mäntyniemen herra -kirjan yhdessä Matti Mörttisen kanssa kirjoittanut Lauri Nurmi sai kuulla Niinistöltä suorat sanat. Tuskin olen koskaan todistanut näin suorasanaista puhetta tasavallan presidentiltä.

Niinistön lievästi sanottuna suorasukainen tyyli tulee kirjassakin esiin – ja nyt yleisö sai nähdä sen aivan lähietäisyydeltä. Nurmen ja Matti Mörttisen kirjassa kerrotaan, miten Niinistö on tylyttänyt esimerkiksi avustajiaan. Niinistö on kirjan mukaan silmäillyt edessä seisovia kahta avustajaansa ja todennut näkevänsä elävän todisteen siitä, että ”kaksi kertaa nolla on edelleen nolla”. 

Heti alkuun Turun kirjamessujen keskustelussa Niinistö epäili, että 45 minuuttia ei riitä kaikkien kirjan epäkohtien käsittelyyn. Myöhemmin hän tokaisi viiltävään sävyyn, että Nurmen kannattaisi vaihtaa alaa. Poikkeuksellisen tylysti sanottu poliitikolta toimittajalle ja vieläpä yleisön edessä. Toimittajien tehtävä on suhtautua poliitikkoihin kriittisesti ja tuoda kansalle tietoa poliitikkojen toiminnasta. Poliitikkojen odotetaan myös kestävän kovempaa kritiikkiä kuin tavallisen kansalaisen. 

Niinistön nauttimasta yleisön ihailusta kertoo se, että jopa silloin kun Niinistö on selkeän ilkeä, hän saa yleisöltä naurua, taputusta ja suosiota. Koko esiintymisen ajan oli helppo huomata, että suurin osa yleisöstä oli Niinistön kannalla. Lähes kaikki mitä Niinistö sanoi sai osakseen suosionosoituksia. 

Niinistö on kiistänyt Mörttisen ja Nurmen kirjassa (muun muassa) esitetyt väitteet,jotka koskivat Niinistön vaikuttamista kiky-sopimukseen ja Fortumin kauppaan. Niinistö kutsui kiky-sopimuksen aikaansaamiseksi EK:n ja SAK:n ylimmät johdon luokseen Mäntyniemeen. Niinistö myöhemmin kommentoi, että hän ei kutsullaan halunnut vaikuttaa kiky-neuvotteluihin. Myös Fortumiin vaikuttamisen Niinistö kiistää.

On selvää, että varsinkin näinkin suurta suosiota nauttivan tasavallan presidentin kaikilla sanomisilla ja teoilla on painoarvoa. Voidaan väitellä kirjailijoiden sanavalinnoista, kuten Turun kirjamessuilla tehtiin, mutta ei se niin kovin kaukaa haettua ole, että presidentti Niinistön toiminta vaikuttaa sisäpolitiikkaan puuttumiselta silloin kun hän kutsuu juuri kriittisellä hetkellä kiky-sopimuksen osapuolia luokseen.

Tavatessani Lauri Nurmen Turun kirjamessuilla hän totesi, että Sauli Niinistö on ”Suomen suurin sivistynyt populisti”, ja se on yksi hänen menestyksensä salaisuuksista. Mäntyniemen herra -kirjasta saakin kuvan herrasta joka on taitava poliitikko. Hän on onnistunut nousemaan urallaan salolaisesta lakimiehestä politiikan kärkisarjaan ja etäännyttämään itsensä kokoomuksen painolastista. Hän vaikuttaa olevan kansan silmissä samaan aikaan tavallinen ja ylhäinen.

Tällä viikolla on uutisoitu, että Niinistö on käynyt ostamassa vaippoja ja hänet on nähty lähibaarissa. Miten ihanan epäkuninkaallista! Mutta mitä ihmeellistä tässä on? Ehkä USA:n Donald Trumpia tai Pohjois-Korean Kim Jong-unia ei nähtäisi näissä puuhissa – ainakaan ilman omaa ihastelevaa hovia ympärillä tekemässä muistiinpanoja herran suurista viisauksista. Suomalaiseen presidenttikulttuuriin ei ole aiemminkaan kuulunut itsensä nostaminen liian korkealle norsunluutorniin. Tekiväthän presidentit Tarja Halonen ja Mauno Koivistokin jos jonkinlaisia askareita presidenttikausillaankin. 

Hienoa, että Suomen kansa voi edes jonkun poliitikon kohdalla olla suhteellisen tyytyväinen. Olen kuitenkin vähän huolissani. Mielestäni yleisön, kansan ja Niinistön suhtautuminen Mörttisen ja Nurmen kirjan sisältöön paljastaa jotain vähän outoa. Onko Niinistö noussut kaiken kritiikin yläpuolelle?

Kuitenkaan kirja ei mielestäni sisältänyt mitään rankkaa lyttäystä, vaan toi esiin relevantteja kysymyksiä useisiin lähteisiin ja selvityksiin perustuen. Mitään pelkkää suitsutusta kirja ei toki ollut. On tietysti ymmärrettävää, että kuka tahansa ihmien (oli henkilö presidentti tai ei) kokee epämiellyttävänä itsestään kirjoitetun kirjan, jonka sisältöön ei ole päässyt itse vaikuttamaan. Ammatin vaihtamisen ehdottaminen toimittajalle on kuitenkin aika rajua. Ja ihmisten ilakoiminen tällaisen kommentin perässä on myös hieman huolestuttavaa.

Onko Suomesta tullut tolkun ihmisten vai kenties hyssyttelijöiden maa?

]]>
63 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262449-reaktiot-mantyniemen-herrasta-paljastavat-jotain-vahan-erikoista-suomesta#comments Kotimaa Kirjamessut kulttuuri Mäntyniemen herra Politiikka Tolkun ihmiset Fri, 12 Oct 2018 13:42:37 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262449-reaktiot-mantyniemen-herrasta-paljastavat-jotain-vahan-erikoista-suomesta
Kohut vastaan puolueet – kuka päättää mikä on seuraava vaaliteema? http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262020-mika-on-seuraava-vaaliteema <p>Tuoreiden<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10436852"> Ylen gallupien</a> mukaan kohujen keskelle joutuneiden perussuomalaisten ja vihreiden kannatus on lievässä laskussa. SDP:n nousu puolestaan jatkuu.</p><p>Miten suuri merkitys vihreiden kannatukselle oli puheenjohtaja Touko Aallon vetäytyminen sairaslomalle ja sitä edeltäneet kohut? Entä näkyykö puolueen kannatuksessa Jani Toivolan joutuminen toistuvasti lööppeihin ajeltuaan taksilla poikkeuksellisen paljon? Myös Emma Kari joutui kritiikin kohteeksi siteerattuaan pääministeri Juha Sipilää puheessaan epätarkasti. Aaltoa paikkaavaa Maria Ohisaloa puolestaan on hehkutettu estoitta sosiaalisessa mediassa.</p><p>Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon suosiota ei tuntunut hetkauttaneen reilu vuosi sitten paljastunut 12 vuoden salasuhde. Mutta miten suhtautuvat kannattajat kun puolueen entinen presidenttiehdokas<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10431844"> maalitti koululaisia</a> nähtyään koulutyön, joka kritisoi perussuomalaisia?&nbsp;</p><p>Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta? Tuskin.</p><p>Monta aiheellista ja vähemmän aiheellista kohua ehditään nähdä ennen vaaleja. Medialla on tässä suuri rooli: mitä aiheita nostetaan ja mille annetaan palstatilaa ja ruutuaikaa. Ennen 2015 eduskuntavaaleja tärkeimmäksi teemaksi nousi velkaantuminen. Useat mediat varoittelivat, että pian Suomi voi olla &rdquo;Kreikan tiellä&rdquo; ja velkakellon liikkeitä seurattiin tarkasti. Ihmisille tuntui syntyvän mielikuva, että vastuullisimpia puolueita olivat kokoomus ja keskusta, jotka pitivät velkaantumisen taittamisen tärkeyttä esillä tiukasti. Eduskuntapuolueista ainoastaan vasemmistoliitto ei pitänyt velkaantumisen taittamista välttämättömänä. Muut puolueet kiistelivät, millä aikataululla velkaantuminen pitäisi taittaa. Valtiovarainministeriön arvio Suomen talouden tilasta tuli juuri ennen vaaleja kokoomukselle kuin syöttönä lapaan. Alexander Stubbin johdolla kokoomus otti valtiovarainministeriön kuuden miljardin säästötavoitteen keskeiseksi viestikseen.</p><p>Nyt kun Suomi viimein pääsi EU:n mukana (vuosia jäljessä) talouskasvuun, ja velkaantuminen on <a href="http://tutkibudjettia.fi/etusivu">kohtuullisella tasolla</a>, voidaan ehkä kiinnittää huomiota myös muihin asioihin?</p><p>Mikä on vaalien 2019 tärkein teema? Nyt näyttää siltä, että turvapaikkapolitiikkaa käsitellään yllättävänkin paljon ja laajasti ottaen huomioon, että 2015 turvapaikkakriisi on ohi.&nbsp;</p><p>Moni arvioi, että presidentinvaaleissa ei syntynyt odotettua Haavisto-ilmiötä, koska tasa-arvoinen avioliittolaki oltiin jo saatu läpi &ndash; ihmisillä ei ollut enää samanlaista kiihkoa Haaviston edustamiin teemoihin. Sama ilmiö on käymässä maahanmuuttoteemoille. EU-maihin tulevien turvapaikanhakijoiden määrä on <a href="https://www.easo.europa.eu/easo-annual-report">vähentynyt</a>&nbsp;rajusti. Suomen turvapaikkalainsäädäntöä on kiristetty vuoden 2015 jälkeen, voisi kuvitella, että turvapaikkapolitiikan kiristämiseen tähtäävät puolueet eivät enää saisi yhtä suurta kannatusta.</p><p>Brexit-äänestyksen ja Donald Trumpin valinnan jälkeen puhuttiin kansallismielisten, sisäänpäinkäpertyvien ja oikeistopopulistien noususta. Trendi ei kuitenkaan ole välttämättä niin laaja ja pitkä kuin kuviteltiin. Ranskassa Emmanuel Macron voitti oikeistopopulistisen vastustajansa Marine Le Penin selkein äänin vuoden 2017 presidentinvaaleissa. Ruotsissa maahanmuuttokriittiset ruotsidemokraatit jäivät kauas vaalivoitosta. Suomessakaan maahanmuuttokriittiset ja kansallismieliset poliitikot eivät vaikuta olevan <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10436852">huimassa suosiossa</a>.</p><p>Tärkeä kysymys juuri nyt on, mikä suomalaisia huolettaa ja miltä he haluavat Suomen tulevaisuuden näyttävän.</p><p>Suomen kulttuurirahaston ja e2:n kesällä tekemän <a href="https://skr.fi/ajankohtaista/kansallistunne-yhdistaa-eriarvoisuus-ja-patkatyot-huolestuttavat">selvityksen</a> mukaan suomalaiset kokevat eriarvoisuuden suurimmaksi huolenaiheeksi. Eriarvoisuus-sana onkin hiipinyt pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja monen muunkin poliitikon puheisiin.</p><p>Energiateollisuuden noin vuosi sitten teettämän <a href="https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/energiateollisuus-ilmastonmuutos-huolestuttaa-yha-useampaa-suomalaista/780170/">kyselyn mukaan</a> suomalaiset ovat entistä enemmän huolissaan ilmastonmuutoksesta. Näkyykö tämä vaalituloksessa?</p><p>Nouseeko suurimmaksi vaaliteemaksi eriarvoisuus, vanhustenhuolto, sote, turvapaikkapolitiikka, ilmastonmuutos, verojenkierto, valtion velkaantuminen, kaverikapitalismi vai joku muu? Osaavatko puolueet tuoda teemansa esiin niin, että ne todella kiinnostavat ihmisiä? Määräävätkö kohut, riidat ja möläytykset julkisen keskustelun suunnan tai onnistuuko joku puolue näiden kautta saamaan jonkin tärkeän teeman näkyväksi?</p><p>Kertokaa kommenteissa omat arvionne.</p><p>&nbsp;</p> Tuoreiden Ylen gallupien mukaan kohujen keskelle joutuneiden perussuomalaisten ja vihreiden kannatus on lievässä laskussa. SDP:n nousu puolestaan jatkuu.

Miten suuri merkitys vihreiden kannatukselle oli puheenjohtaja Touko Aallon vetäytyminen sairaslomalle ja sitä edeltäneet kohut? Entä näkyykö puolueen kannatuksessa Jani Toivolan joutuminen toistuvasti lööppeihin ajeltuaan taksilla poikkeuksellisen paljon? Myös Emma Kari joutui kritiikin kohteeksi siteerattuaan pääministeri Juha Sipilää puheessaan epätarkasti. Aaltoa paikkaavaa Maria Ohisaloa puolestaan on hehkutettu estoitta sosiaalisessa mediassa.

Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon suosiota ei tuntunut hetkauttaneen reilu vuosi sitten paljastunut 12 vuoden salasuhde. Mutta miten suhtautuvat kannattajat kun puolueen entinen presidenttiehdokas maalitti koululaisia nähtyään koulutyön, joka kritisoi perussuomalaisia? 

Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta? Tuskin.

Monta aiheellista ja vähemmän aiheellista kohua ehditään nähdä ennen vaaleja. Medialla on tässä suuri rooli: mitä aiheita nostetaan ja mille annetaan palstatilaa ja ruutuaikaa. Ennen 2015 eduskuntavaaleja tärkeimmäksi teemaksi nousi velkaantuminen. Useat mediat varoittelivat, että pian Suomi voi olla ”Kreikan tiellä” ja velkakellon liikkeitä seurattiin tarkasti. Ihmisille tuntui syntyvän mielikuva, että vastuullisimpia puolueita olivat kokoomus ja keskusta, jotka pitivät velkaantumisen taittamisen tärkeyttä esillä tiukasti. Eduskuntapuolueista ainoastaan vasemmistoliitto ei pitänyt velkaantumisen taittamista välttämättömänä. Muut puolueet kiistelivät, millä aikataululla velkaantuminen pitäisi taittaa. Valtiovarainministeriön arvio Suomen talouden tilasta tuli juuri ennen vaaleja kokoomukselle kuin syöttönä lapaan. Alexander Stubbin johdolla kokoomus otti valtiovarainministeriön kuuden miljardin säästötavoitteen keskeiseksi viestikseen.

Nyt kun Suomi viimein pääsi EU:n mukana (vuosia jäljessä) talouskasvuun, ja velkaantuminen on kohtuullisella tasolla, voidaan ehkä kiinnittää huomiota myös muihin asioihin?

Mikä on vaalien 2019 tärkein teema? Nyt näyttää siltä, että turvapaikkapolitiikkaa käsitellään yllättävänkin paljon ja laajasti ottaen huomioon, että 2015 turvapaikkakriisi on ohi. 

Moni arvioi, että presidentinvaaleissa ei syntynyt odotettua Haavisto-ilmiötä, koska tasa-arvoinen avioliittolaki oltiin jo saatu läpi – ihmisillä ei ollut enää samanlaista kiihkoa Haaviston edustamiin teemoihin. Sama ilmiö on käymässä maahanmuuttoteemoille. EU-maihin tulevien turvapaikanhakijoiden määrä on vähentynyt rajusti. Suomen turvapaikkalainsäädäntöä on kiristetty vuoden 2015 jälkeen, voisi kuvitella, että turvapaikkapolitiikan kiristämiseen tähtäävät puolueet eivät enää saisi yhtä suurta kannatusta.

Brexit-äänestyksen ja Donald Trumpin valinnan jälkeen puhuttiin kansallismielisten, sisäänpäinkäpertyvien ja oikeistopopulistien noususta. Trendi ei kuitenkaan ole välttämättä niin laaja ja pitkä kuin kuviteltiin. Ranskassa Emmanuel Macron voitti oikeistopopulistisen vastustajansa Marine Le Penin selkein äänin vuoden 2017 presidentinvaaleissa. Ruotsissa maahanmuuttokriittiset ruotsidemokraatit jäivät kauas vaalivoitosta. Suomessakaan maahanmuuttokriittiset ja kansallismieliset poliitikot eivät vaikuta olevan huimassa suosiossa.

Tärkeä kysymys juuri nyt on, mikä suomalaisia huolettaa ja miltä he haluavat Suomen tulevaisuuden näyttävän.

Suomen kulttuurirahaston ja e2:n kesällä tekemän selvityksen mukaan suomalaiset kokevat eriarvoisuuden suurimmaksi huolenaiheeksi. Eriarvoisuus-sana onkin hiipinyt pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja monen muunkin poliitikon puheisiin.

Energiateollisuuden noin vuosi sitten teettämän kyselyn mukaan suomalaiset ovat entistä enemmän huolissaan ilmastonmuutoksesta. Näkyykö tämä vaalituloksessa?

Nouseeko suurimmaksi vaaliteemaksi eriarvoisuus, vanhustenhuolto, sote, turvapaikkapolitiikka, ilmastonmuutos, verojenkierto, valtion velkaantuminen, kaverikapitalismi vai joku muu? Osaavatko puolueet tuoda teemansa esiin niin, että ne todella kiinnostavat ihmisiä? Määräävätkö kohut, riidat ja möläytykset julkisen keskustelun suunnan tai onnistuuko joku puolue näiden kautta saamaan jonkin tärkeän teeman näkyväksi?

Kertokaa kommenteissa omat arvionne.

 

]]>
56 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262020-mika-on-seuraava-vaaliteema#comments Kotimaa Eduskuntavaalit2019 Gallupit Kohut Thu, 04 Oct 2018 10:12:24 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262020-mika-on-seuraava-vaaliteema
Koska siniset ja perussuomalaiset palaavat yhteen? http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259656-koska-siniset-ja-perussuomalaiset-palaavat-yhteen <p>Perussuomalaisista dramaattisesti reilu vuosi sitten eronnut Sininen tulevaisuus on viime aikoina osoittanut olevansa konservatiivisempi kuin Ulla Appelsin, joka puolusti oikeutta aborttiin <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005788848.html">kirjoituksessaan</a> ja vihapuhetta kannattavampi kuin perussuomalaiset. Vaikka perussuomalaisten puheenjohtaja on tuomittu <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/51176-timo-soini-halla-aholle-riittava-rangaistus?qt-kaupalliset_kumppanimme=0&amp;qt-popular_articles=0">rasistisesta viharikoksesta</a>, ei puolue ole lytännyt vihapuheen kitkemiseen pyrkimistä yhtä ponnekkaasti kuin siniset.&nbsp;</p><p>Perussuomalaisten entisen puheenjohtajan, ulkoministeri Timo Soinin <a href="http://timosoini.fi/2018/08/hieno-maa-argentiina/">aborttikommentit </a>ovat kuin tuulahdus suoraan <a href="https://areena.yle.fi/1-4283825">The Handmade&#39;s tale</a> -sarjasta. Soinin aborttivihaa ja julkisia kannaottoja on syystäkin ihmetelty.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Sinisen tulevaisuuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo otti<a href="http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259625-lisaa-poliiseja-ei-ajatuspoliiseja"> tänään Puheenvuoron blogissaan </a>kantaa kokoomusvetoiseen vihapuhetyöryhmän työhön.</p><p>&rdquo;Henkilökohtaisesti katson, että pilkkaaminen tai loukkaaminen ei ole riittävä peruste rikosnimikkeelle. Kristittynä minulle rajat asettaa kaikkien vakaumusten kunnioitus ja kotona opitut hyvät tavat&rdquo;, Elo toteaa.&nbsp;</p><p>Kuitenkin jo tällä hetkellä Suomessa toisen julkinen pilkkaaminen ja loukkaaminen eivät kuulu sananvapauden piiriin.</p><p>Mielestäni on hienoa, että <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808142201135808_pi.shtml">vihapuhetyöryhmä kokoontuu pohtimaan</a>, onko Suomen lainsäädäntö ajantasalla.</p><p>Suomessa vihapuhe ilmenee esimerkiksi maailttamisena. Henkilön yhteystiedot julkaistaan, minkä jälkeen useampi henkilö häiriköi kohdetta. Kun jokainen lähettää vain pari viestiä kohteelle, on vaikea syyttää heitä vainoamisesta, vaikka toiminta jatkuisi pitkäänkin.</p><p>Moni internetissä häiriköivä on myös oppinut käyttämään kiertoilmaisuja taitavasti.</p><p>Yltyneeseen vihapuheeseen sosiaalisen median alustoilla on jollain tavalla puututtava. Äärioikeisto ja trollit ovat jo vuosia pyrkineet vaientamaan sosiaalisessa mediassa mielipiteet, jotka eivät ole heidän arvojensa mukaisia. Voisi kuvitella, että jokainen sananvapautta toivova ja demokraattista yhteiskuntaa kannattava haluaisi kitkeä vihapuhetta.</p><p>Siniset esittävät tässä tilanteessa huolensa &rdquo;ajatuspoliiseista&rdquo;. Käsittääkseni tämä ei ollut vihapuhetyöryhmän tarkoitus.</p><p>Ehkä sinisten avaus kertookin enemmän puolueen epätoivoisesta tilanteesta.</p><p>Olin paikalla kun<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005253361.html"> siniset kertoivat reilu vuosi sitten </a>lähtevänsä perussuomalaisista. Simon Elo<a href="https://areena.yle.fi/1-4160805"> totesi tuolloin</a>, että päätös todennäköisesti tuhoaa poliittisen uran. Hän perusteli päätöstä näin:</p><p>&quot;Minulla on kaksivuotias poika jota haluan katsoa silmiin myös jatkossa. En halua tehdä sellaista minkä kanssa en voi elää. Kyse ei ole vain siitä, että Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi, vaan niistä tahoista jotka yhdessä puolueemme kaappasi&quot;, Elo sanoi.</p><p>Lähdettyään Halla-ahon johtamasta perussuomalaisista siniset saivat jäädä hallitukseen. Hallituksen hajoaminen estettiin.&nbsp;</p><p>Vuoden ajan siniset ja perussuomalaiset ovat lytänneet toisiaan <a href="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/565339-sininen-tulevaisuus-ja-perussuomalaiset-syyttelevat-toisiaan-kiusanteosta-hs-naisia">julkisesti</a> ja vähemmän julkisesti.&nbsp;</p><p>Politiikan seuraajat ovat arvuutelleet sinisten loikkaamisia muihin puolueisiin vaalien lähestyessä, mutta &ndash; ihme kyllä &ndash; massakatoa sinisistä ei ole vieläkään nähty.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kesälukemisteni joukossa oli kirja, joka laittoi miettimään populismia uudella tavalla.</p><p>Ei ole kansainvälisesti tavatonta, että populistipuolue yhdistyy, pohtivat tutkijat Emilia Palonen ja Tuija Saresma viime syksynä julkaistussa kirjassaan Jätkät ja jytkyt.</p><p>&rdquo;Näin kävi mm. Itävallan vapauspuolueelle: FPÖ:stä irtosi vuoden 2005 presidentinvaaleissa sen ehdokas pääsi toiselle kierrokselle&rdquo;, Palonen ja Saresma kirjoittavat.</p><p>Siniset ovat ottaneet harppauksia kohti konservatiivista ja äärioikeistolaista suuntaa, josta he nimenomaan aiemmin perussuomalaisia kritisoivat. Ehkä tarkoitus on haalia kannatusta perussuomalaisilta tai ehkä epätoivoinen &rdquo;politiikan startup&rdquo; on tullut realiteettien eteen kun <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10343087">gallupkannatus</a> näyttää 0,8 prosenttia.&nbsp;</p><p>Kuinka kauan kestää, että perussuomalaiset ja siniset palaavat yhteen? Onko veikkauksia?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisista dramaattisesti reilu vuosi sitten eronnut Sininen tulevaisuus on viime aikoina osoittanut olevansa konservatiivisempi kuin Ulla Appelsin, joka puolusti oikeutta aborttiin kirjoituksessaan ja vihapuhetta kannattavampi kuin perussuomalaiset. Vaikka perussuomalaisten puheenjohtaja on tuomittu rasistisesta viharikoksesta, ei puolue ole lytännyt vihapuheen kitkemiseen pyrkimistä yhtä ponnekkaasti kuin siniset. 

Perussuomalaisten entisen puheenjohtajan, ulkoministeri Timo Soinin aborttikommentit ovat kuin tuulahdus suoraan The Handmade's tale -sarjasta. Soinin aborttivihaa ja julkisia kannaottoja on syystäkin ihmetelty. 

 

Sinisen tulevaisuuden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo otti tänään Puheenvuoron blogissaan kantaa kokoomusvetoiseen vihapuhetyöryhmän työhön.

”Henkilökohtaisesti katson, että pilkkaaminen tai loukkaaminen ei ole riittävä peruste rikosnimikkeelle. Kristittynä minulle rajat asettaa kaikkien vakaumusten kunnioitus ja kotona opitut hyvät tavat”, Elo toteaa. 

Kuitenkin jo tällä hetkellä Suomessa toisen julkinen pilkkaaminen ja loukkaaminen eivät kuulu sananvapauden piiriin.

Mielestäni on hienoa, että vihapuhetyöryhmä kokoontuu pohtimaan, onko Suomen lainsäädäntö ajantasalla.

Suomessa vihapuhe ilmenee esimerkiksi maailttamisena. Henkilön yhteystiedot julkaistaan, minkä jälkeen useampi henkilö häiriköi kohdetta. Kun jokainen lähettää vain pari viestiä kohteelle, on vaikea syyttää heitä vainoamisesta, vaikka toiminta jatkuisi pitkäänkin.

Moni internetissä häiriköivä on myös oppinut käyttämään kiertoilmaisuja taitavasti.

Yltyneeseen vihapuheeseen sosiaalisen median alustoilla on jollain tavalla puututtava. Äärioikeisto ja trollit ovat jo vuosia pyrkineet vaientamaan sosiaalisessa mediassa mielipiteet, jotka eivät ole heidän arvojensa mukaisia. Voisi kuvitella, että jokainen sananvapautta toivova ja demokraattista yhteiskuntaa kannattava haluaisi kitkeä vihapuhetta.

Siniset esittävät tässä tilanteessa huolensa ”ajatuspoliiseista”. Käsittääkseni tämä ei ollut vihapuhetyöryhmän tarkoitus.

Ehkä sinisten avaus kertookin enemmän puolueen epätoivoisesta tilanteesta.

Olin paikalla kun siniset kertoivat reilu vuosi sitten lähtevänsä perussuomalaisista. Simon Elo totesi tuolloin, että päätös todennäköisesti tuhoaa poliittisen uran. Hän perusteli päätöstä näin:

"Minulla on kaksivuotias poika jota haluan katsoa silmiin myös jatkossa. En halua tehdä sellaista minkä kanssa en voi elää. Kyse ei ole vain siitä, että Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi, vaan niistä tahoista jotka yhdessä puolueemme kaappasi", Elo sanoi.

Lähdettyään Halla-ahon johtamasta perussuomalaisista siniset saivat jäädä hallitukseen. Hallituksen hajoaminen estettiin. 

Vuoden ajan siniset ja perussuomalaiset ovat lytänneet toisiaan julkisesti ja vähemmän julkisesti. 

Politiikan seuraajat ovat arvuutelleet sinisten loikkaamisia muihin puolueisiin vaalien lähestyessä, mutta – ihme kyllä – massakatoa sinisistä ei ole vieläkään nähty. 

 

Kesälukemisteni joukossa oli kirja, joka laittoi miettimään populismia uudella tavalla.

Ei ole kansainvälisesti tavatonta, että populistipuolue yhdistyy, pohtivat tutkijat Emilia Palonen ja Tuija Saresma viime syksynä julkaistussa kirjassaan Jätkät ja jytkyt.

”Näin kävi mm. Itävallan vapauspuolueelle: FPÖ:stä irtosi vuoden 2005 presidentinvaaleissa sen ehdokas pääsi toiselle kierrokselle”, Palonen ja Saresma kirjoittavat.

Siniset ovat ottaneet harppauksia kohti konservatiivista ja äärioikeistolaista suuntaa, josta he nimenomaan aiemmin perussuomalaisia kritisoivat. Ehkä tarkoitus on haalia kannatusta perussuomalaisilta tai ehkä epätoivoinen ”politiikan startup” on tullut realiteettien eteen kun gallupkannatus näyttää 0,8 prosenttia. 

Kuinka kauan kestää, että perussuomalaiset ja siniset palaavat yhteen? Onko veikkauksia?

]]>
91 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259656-koska-siniset-ja-perussuomalaiset-palaavat-yhteen#comments Kotimaa Media Politiikka Sananvapaus Vihapuhe Sat, 18 Aug 2018 14:39:05 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259656-koska-siniset-ja-perussuomalaiset-palaavat-yhteen
Onko JSN:stä tulossa moraalitoimisto? http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa-moraalitoimisto <p>Suuresti arvostettu ja arvostamani Julkisen sanan neuvosto JSN teki päätöksen, joka asettaa oman ajatteluni journalismista uuteen valoon.&nbsp;Päätös pistää miettimään, missä määrin toimittajalla on mahdollisuus kertoa oma näkökulmansa asioihin silloin, kun hän joutuu kovan kritiikin kohteeksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.&nbsp;</p> <p>Syksyllä 2015&nbsp; jouduin propagandajulkaisu MV:n riepoteltavaksi. Lisäksi sosiaalisessa mediassa liikkui mitä hirvittävämpiä väärinymmärryksiä ja solvauksia. Tällaisessa tilanteessa pidin tärkeänä, että voin kertoa julkisesti, miten asiat todella ovat, etteivät väärät väitteet jäisi elämään ainakaan kovin laajasti. Kirjoitin Puheenvuoroon <a href="http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207609-tama-kysymykseni-aiheutti-vihaa-ja-huorittelua">blogin</a>, jossa kerroin, mitä oli tapahtunut.&nbsp;</p> <p>Tein myös rikosilmoituksen saamistani viesteistä ja puheluista. Useiden vaiheiden jälkeen kaksi henkilöä <a href="https://www.journalisti.fi/ajankohtaiset/kunnianloukkausesta-sakkotuomio/">on tuomittu</a> minuun kohdistuneesta kunnianloukkauksesta ja yhden puhelun osalta käsittely jatkuu hovioikeudessa lähiaikoina.&nbsp;</p> <p>Pidin arvokkaana, että pystyin tuolloin vuonna 2015 ilmaisemaan oman kantani tapahtuneesta julkisesti.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Yle sai langettavan</strong></p> <p>Muutamia viikkoja sitten JSN antoi <a href="https://www.jsn.fi/sisalto/6686-yle-17/?year=2018&amp;search=asema">langettavan päätöksen</a> Ylelle tapauksesta, jossa Ylen toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti omasta kokemuksestaan blogissaan. Ukkola vastasi tuolloin Suvi Auvisen laajalle levinneessä kirjoituksessa olleisiin väitteisiin, joita Image ei suostunut oikaisemaan. Auvinen muun muassa väitti, että Ukkola oli yrittänyt saada nettikiusaajalleen potkut.&nbsp;</p> <p>Hän pohti <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9874725">kirjoituksessaan</a>, miten häiriköihin tulisi suhtautua, ja kertoi ottaneensa yhteyttä kyseisen opettajan esimieheen. Hän totesi, että mies hyökkäilee hänen kimppuunsa asiattomalla tavalla. Esimerkiksi Ukkola linkkasi miehen tviitin, jota piti epäasiallisena.&nbsp;</p> <p>En olisi itse äkkiseltään ymmärtänyt, että tästä aiheesta kirjoittaminen tuo JSN:ltä langettavan.</p> <p>Neuvosto toteaa, että tässä tapauksessa toimittajan häiriköinniksi leimaamissa tviiteissä oli kyse ainoastaan yleisön edustajan esittämistä kärjekkäistä ja satiirisista kommenteista. Neuvosto pitää paheksuttavana sitä, että toimittaja oli työstään saamansa kritiikin vuoksi yhteydessä yleisön edustajan työnantajaan ja pyysi keskustelemaan asiasta työpaikalla.</p> <p>Neuvoston mukaan toimittajalla oli vahingoittamistarkoitus, kun hän toivoi, että yleisön edustajaa jututettaisiin hänen työpaikallaan. JSN ei perustellut väitettään vahingoittamistarkoituksesta millään tavalla.</p> <p>Ukkola kirjoitti kyseisen tekstin sen jälkeen kun hän oli pyytänyt Image-lehdeltä mahdollisuutta oikaista häneen kohdistuneita vihjailuja,<a href="https://blogit.apu.fi/suviauvinen/ala-twiittaa-ukkolasta-saatat-saada-potkut/"> joiden mukaan</a> hän olisi yrittänyt saada potkut Tero Hannulalle. On mielestäni kohtuullista, että toimittaja saa mahdollisuuden kirjoittaa oman näkökulmansa, jos julkisuudessa liikkuu hänestä väitteitä, jotka hän haluaa oikaista.&nbsp;</p> <p>Image-lehden kirjoituksessa mainittu Tero Hannula on yhdistänyt Ukkolan sosiaalisessa mediassa Ku Klux Klaaniin ja myöntänyt pilkanneensa häntä henkilökohtaisella tasolla. Tällaisessa tilanteessa olisi voinut odottaa, että JSN olisi puolustanut toimittajaa. Vihjaus rasismista ja väite yrityksestä hankkia Hannulalle potkut ovat kovia syytöksiä, niitä voitaisiin pitää jopa kunniaa loukkaavina väitteinä.</p> <p>On hyvin ymmärretävää, että tämän kaltaisten syytösten kohteeksi joutuessaan mediatalo ja toimittaja vastaavat syytöksiin.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>JSN paheksui toimittajaa</strong></p> <p>JSN:n tehtävä on puolustaa sananvapautta ja julkaisemisen vapautta. Annettu langettava päätös kuitenkin rajoittaa vakavalla tavalla toimittajan sananvapautta ja mahdollisuutta julkiseen keskusteluun.</p> <p>Vaikka JSN päätöksessään paheksuu Ukkolan toimintaa ottaa Hannulan työnantajaan yhteyttä, se myös toteaa, että &rdquo;toimittajan epäasiallinen yhteydenotto&rdquo; ei kuitenkaan ollut Ylen vastuulla, eikä sen vuoksi mahdollista tulkita Journalistin ohjeiden näkökulmasta. JSN siis itsekin myöntää, että sillä ei ole toimivaltaa asiassa. Ja näin onkin:&nbsp;JSN ei ole moraalitoimisto.&nbsp;</p> <p>Syntyy vaikutelma, että käsiteltyä Ukkolaa halutaan tavalla tai toisella rangaista, vaikka Journalistin ohjeista ja JSN:n säännöistä ei löydy tähän perusteita.&nbsp;Aikooko JSN jatkossa ottaa kantaa päätöksissään myös toimittajien &rdquo;epäasialliseen&rdquo; käytökseen vapaa-ajalla?</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Henkilökohtainen hyöty</strong></p> <p>JSN:n mukaan &rdquo;Yle toimi harkitsemattomasti, kun se julkaisi toimittajansa mielipidekirjoituksen, jossa hän oikeutti oman epäasiallisen käytöksensä kritisoimalla yksipuolisesti ja liioittelevasti tunnistettavissa olevaa yleisön edustajaa.&rdquo;</p> <p>JSN kuitenkin toteaa, että tiedotusvälineiden on suotavaa perustella yleisölle journalistisia ratkaisujaan, mutta Ylen tapauksessa siitä ei ollut kyse. JSN:n mukaan tapauksessa on kyse kiistasta, jossa toimittaja oli &rdquo;muulla tavalla asianomainen&rdquo;.&nbsp;</p> <p>&rdquo;Journalistin ohjeiden mukaan toimittaja ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtainen hyötymisen mahdollisuus&rdquo;, JSN toteaa.&nbsp;</p> <p>JSN esittää langettavan ratkaisun perusteena, että &rdquo;henkilökohtainen hyötyminen voi tarkoittaa muutakin kuin taloudellista hyötyä&rdquo;. Tämä pitää paikkansa, mutta missään olosuhteissa hyötymisenä ei voida pitää kirjoitusta, jossa toimittaja sananvapauden puitteissa kertoo oman näkemyksensä laajaa julkista huomiota herättäneessä tapauksesta.</p> <p>Jos näin olisi, valtavan suuri osa journalismista voitaisiin luokitella &rdquo;henkilökohtaiseksi hyötymiseksi&rdquo; ja valtavan suuri osa nykyistä journalismia rikkoisi Journalistin ohjeiden kohtaa 4.&nbsp;</p> <p>Miten mediatalot voivat jatkossa kirjoittaa aiheista, jotka koskevat heitä itseään? Voiko esimerkiksi toimittaja Jessikka Aro kirjoittaa omista <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8745748">häirintäkokemuksistaan</a>? Miten Helsingin Sanomat voi kirjoittaa viestikoekeskusuutisoinnistaan ja perustella sitä siinä vaiheessa, kun poliisi tutkii aihetta? Miten mediatalot voivat ylipäätään jatkossa perustella omia journalistisia ratkaisujaan, jos tämä linjataan journalistin ohjeiden kohdan 4 vastaiseksi?</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Ylimitoitettu leimaaminen</strong></p> <p>Mitä toimittaja uskaltaa kirjoittaa jatkossa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta keskustelusta, jossa on itse mukana jos haluaa olla täysin varma ettei riko journalistin ohjeita?</p> <p>&rdquo;Tässä tapauksessa toimittaja pyrki puhdistamaan mainettaan leimaamalla ylimitoitetulla tavalla yleisön edustajan, jota hän oli kohdellut epäasiallisesti jo aiemmin ottaessaan yhteyttä hänen työnantajaansa&rdquo;, JSN linjaa.</p> <p>Olisi kiinnostavaa tietää, mikä oli se &rdquo;ylimitoitettu tapa&rdquo; jota Ukkola tekstissään käytti. Mielestäni Ukkolan tulkinta, jonka mukaan opettajan hänestä ja hänelle lähettämät tekstit ovat nettikiusaamista ei ollut ylimitoitettua. Kaiken lisäksi Tero Hannula toi asian ensin itse julkisuuteen. Hän kommentoi asiaa muun muassa <a href="https://www.radiorock.fi/#!/post/59dc64f287a4fe0400105bab">radiossa</a>&nbsp;ja levitti Suvi Auvisen blogia sosiaalisessa mediassa.</p> <p>Tero Hannulan teoksia on arvosteltu laajalti eri medioissa, ja <a href="https://www.goodreads.com/author/show/4945242.Tero_Hannula">hänet tunnetaan</a> yhteiskunnallisena keskustelijana jo useiden vuosien ajalta. Hän on osallistunut kirjallisuuden, politiikan ja taiteen alojen keskusteluihin eri alustoilla ja medioissa. Hannula on neljä kaunokirjallista teosta julkaissut kirjailija.&nbsp; Hannula on toiminut myös eri luottamustoimissa. Häntä ei siis voida pitää rikoslain 24 luvun mukaisena <a href="https://stt.fi/tyylikirja/toimittajan-etiikka-ja-juridiikka/journalistin-oikeudellinen-vastuu/">yksityishenkilönä </a>vaan tapauksen yhteydessä selkeästi julkisuuden henkilönä, jolla on myös rikoslain mukainen niin sanottu <a href="https://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/viestinta/materiaali/printti/luku3.html">korkeampi sietokynnys</a>.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Ovatko säännöt muuttuneet?</strong></p> <p>Toivoisin aiheesta syvällisempää julkista keskustelua. Varmasti toimituksissa on jo pohdittu, miten vastaavissa tilanteissa voidaan toimia ja miten ei voida toimia. Voiko ottaa esimerkiksi nettikiusaajan äitiin tai ystävään yhteyttä vedotakseen kiusaamisen loppumiseksi? JSN:n mukaan työnantajaan ei ole oikeutta ottaa yhteyttä ainakaan niissä tapauksissa, joissa henkilö ei kirjoituksissaan edusta työnantajaansa?&nbsp;</p> <p>Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 4 ja antaa sille huomautuksen.&nbsp;</p> <p>Ovatko säännöt muuttuneet? Jos JSN soveltaa JO4:sta Yleä ja Sanna Ukkolan kirjoittamaa tekstiä kohtaan, sen pitää soveltaa sitä johdonmukaisesti myös muihin vastaaviin teksteihin.&nbsp;</p> Suuresti arvostettu ja arvostamani Julkisen sanan neuvosto JSN teki päätöksen, joka asettaa oman ajatteluni journalismista uuteen valoon. Päätös pistää miettimään, missä määrin toimittajalla on mahdollisuus kertoa oma näkökulmansa asioihin silloin, kun hän joutuu kovan kritiikin kohteeksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. 

Syksyllä 2015  jouduin propagandajulkaisu MV:n riepoteltavaksi. Lisäksi sosiaalisessa mediassa liikkui mitä hirvittävämpiä väärinymmärryksiä ja solvauksia. Tällaisessa tilanteessa pidin tärkeänä, että voin kertoa julkisesti, miten asiat todella ovat, etteivät väärät väitteet jäisi elämään ainakaan kovin laajasti. Kirjoitin Puheenvuoroon blogin, jossa kerroin, mitä oli tapahtunut. 

Tein myös rikosilmoituksen saamistani viesteistä ja puheluista. Useiden vaiheiden jälkeen kaksi henkilöä on tuomittu minuun kohdistuneesta kunnianloukkauksesta ja yhden puhelun osalta käsittely jatkuu hovioikeudessa lähiaikoina. 

Pidin arvokkaana, että pystyin tuolloin vuonna 2015 ilmaisemaan oman kantani tapahtuneesta julkisesti.

 

Yle sai langettavan

Muutamia viikkoja sitten JSN antoi langettavan päätöksen Ylelle tapauksesta, jossa Ylen toimittaja Sanna Ukkola kirjoitti omasta kokemuksestaan blogissaan. Ukkola vastasi tuolloin Suvi Auvisen laajalle levinneessä kirjoituksessa olleisiin väitteisiin, joita Image ei suostunut oikaisemaan. Auvinen muun muassa väitti, että Ukkola oli yrittänyt saada nettikiusaajalleen potkut. 

Hän pohti kirjoituksessaan, miten häiriköihin tulisi suhtautua, ja kertoi ottaneensa yhteyttä kyseisen opettajan esimieheen. Hän totesi, että mies hyökkäilee hänen kimppuunsa asiattomalla tavalla. Esimerkiksi Ukkola linkkasi miehen tviitin, jota piti epäasiallisena. 

En olisi itse äkkiseltään ymmärtänyt, että tästä aiheesta kirjoittaminen tuo JSN:ltä langettavan.

Neuvosto toteaa, että tässä tapauksessa toimittajan häiriköinniksi leimaamissa tviiteissä oli kyse ainoastaan yleisön edustajan esittämistä kärjekkäistä ja satiirisista kommenteista. Neuvosto pitää paheksuttavana sitä, että toimittaja oli työstään saamansa kritiikin vuoksi yhteydessä yleisön edustajan työnantajaan ja pyysi keskustelemaan asiasta työpaikalla.

Neuvoston mukaan toimittajalla oli vahingoittamistarkoitus, kun hän toivoi, että yleisön edustajaa jututettaisiin hänen työpaikallaan. JSN ei perustellut väitettään vahingoittamistarkoituksesta millään tavalla.

Ukkola kirjoitti kyseisen tekstin sen jälkeen kun hän oli pyytänyt Image-lehdeltä mahdollisuutta oikaista häneen kohdistuneita vihjailuja, joiden mukaan hän olisi yrittänyt saada potkut Tero Hannulalle. On mielestäni kohtuullista, että toimittaja saa mahdollisuuden kirjoittaa oman näkökulmansa, jos julkisuudessa liikkuu hänestä väitteitä, jotka hän haluaa oikaista. 

Image-lehden kirjoituksessa mainittu Tero Hannula on yhdistänyt Ukkolan sosiaalisessa mediassa Ku Klux Klaaniin ja myöntänyt pilkanneensa häntä henkilökohtaisella tasolla. Tällaisessa tilanteessa olisi voinut odottaa, että JSN olisi puolustanut toimittajaa. Vihjaus rasismista ja väite yrityksestä hankkia Hannulalle potkut ovat kovia syytöksiä, niitä voitaisiin pitää jopa kunniaa loukkaavina väitteinä.

On hyvin ymmärretävää, että tämän kaltaisten syytösten kohteeksi joutuessaan mediatalo ja toimittaja vastaavat syytöksiin. 

 

JSN paheksui toimittajaa

JSN:n tehtävä on puolustaa sananvapautta ja julkaisemisen vapautta. Annettu langettava päätös kuitenkin rajoittaa vakavalla tavalla toimittajan sananvapautta ja mahdollisuutta julkiseen keskusteluun.

Vaikka JSN päätöksessään paheksuu Ukkolan toimintaa ottaa Hannulan työnantajaan yhteyttä, se myös toteaa, että ”toimittajan epäasiallinen yhteydenotto” ei kuitenkaan ollut Ylen vastuulla, eikä sen vuoksi mahdollista tulkita Journalistin ohjeiden näkökulmasta. JSN siis itsekin myöntää, että sillä ei ole toimivaltaa asiassa. Ja näin onkin: JSN ei ole moraalitoimisto. 

Syntyy vaikutelma, että käsiteltyä Ukkolaa halutaan tavalla tai toisella rangaista, vaikka Journalistin ohjeista ja JSN:n säännöistä ei löydy tähän perusteita. Aikooko JSN jatkossa ottaa kantaa päätöksissään myös toimittajien ”epäasialliseen” käytökseen vapaa-ajalla?

 

Henkilökohtainen hyöty

JSN:n mukaan ”Yle toimi harkitsemattomasti, kun se julkaisi toimittajansa mielipidekirjoituksen, jossa hän oikeutti oman epäasiallisen käytöksensä kritisoimalla yksipuolisesti ja liioittelevasti tunnistettavissa olevaa yleisön edustajaa.”

JSN kuitenkin toteaa, että tiedotusvälineiden on suotavaa perustella yleisölle journalistisia ratkaisujaan, mutta Ylen tapauksessa siitä ei ollut kyse. JSN:n mukaan tapauksessa on kyse kiistasta, jossa toimittaja oli ”muulla tavalla asianomainen”. 

”Journalistin ohjeiden mukaan toimittaja ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtainen hyötymisen mahdollisuus”, JSN toteaa. 

JSN esittää langettavan ratkaisun perusteena, että ”henkilökohtainen hyötyminen voi tarkoittaa muutakin kuin taloudellista hyötyä”. Tämä pitää paikkansa, mutta missään olosuhteissa hyötymisenä ei voida pitää kirjoitusta, jossa toimittaja sananvapauden puitteissa kertoo oman näkemyksensä laajaa julkista huomiota herättäneessä tapauksesta.

Jos näin olisi, valtavan suuri osa journalismista voitaisiin luokitella ”henkilökohtaiseksi hyötymiseksi” ja valtavan suuri osa nykyistä journalismia rikkoisi Journalistin ohjeiden kohtaa 4. 

Miten mediatalot voivat jatkossa kirjoittaa aiheista, jotka koskevat heitä itseään? Voiko esimerkiksi toimittaja Jessikka Aro kirjoittaa omista häirintäkokemuksistaan? Miten Helsingin Sanomat voi kirjoittaa viestikoekeskusuutisoinnistaan ja perustella sitä siinä vaiheessa, kun poliisi tutkii aihetta? Miten mediatalot voivat ylipäätään jatkossa perustella omia journalistisia ratkaisujaan, jos tämä linjataan journalistin ohjeiden kohdan 4 vastaiseksi?

 

Ylimitoitettu leimaaminen

Mitä toimittaja uskaltaa kirjoittaa jatkossa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta keskustelusta, jossa on itse mukana jos haluaa olla täysin varma ettei riko journalistin ohjeita?

”Tässä tapauksessa toimittaja pyrki puhdistamaan mainettaan leimaamalla ylimitoitetulla tavalla yleisön edustajan, jota hän oli kohdellut epäasiallisesti jo aiemmin ottaessaan yhteyttä hänen työnantajaansa”, JSN linjaa.

Olisi kiinnostavaa tietää, mikä oli se ”ylimitoitettu tapa” jota Ukkola tekstissään käytti. Mielestäni Ukkolan tulkinta, jonka mukaan opettajan hänestä ja hänelle lähettämät tekstit ovat nettikiusaamista ei ollut ylimitoitettua. Kaiken lisäksi Tero Hannula toi asian ensin itse julkisuuteen. Hän kommentoi asiaa muun muassa radiossa ja levitti Suvi Auvisen blogia sosiaalisessa mediassa.

Tero Hannulan teoksia on arvosteltu laajalti eri medioissa, ja hänet tunnetaan yhteiskunnallisena keskustelijana jo useiden vuosien ajalta. Hän on osallistunut kirjallisuuden, politiikan ja taiteen alojen keskusteluihin eri alustoilla ja medioissa. Hannula on neljä kaunokirjallista teosta julkaissut kirjailija.  Hannula on toiminut myös eri luottamustoimissa. Häntä ei siis voida pitää rikoslain 24 luvun mukaisena yksityishenkilönä vaan tapauksen yhteydessä selkeästi julkisuuden henkilönä, jolla on myös rikoslain mukainen niin sanottu korkeampi sietokynnys.

 

Ovatko säännöt muuttuneet?

Toivoisin aiheesta syvällisempää julkista keskustelua. Varmasti toimituksissa on jo pohdittu, miten vastaavissa tilanteissa voidaan toimia ja miten ei voida toimia. Voiko ottaa esimerkiksi nettikiusaajan äitiin tai ystävään yhteyttä vedotakseen kiusaamisen loppumiseksi? JSN:n mukaan työnantajaan ei ole oikeutta ottaa yhteyttä ainakaan niissä tapauksissa, joissa henkilö ei kirjoituksissaan edusta työnantajaansa? 

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 4 ja antaa sille huomautuksen. 

Ovatko säännöt muuttuneet? Jos JSN soveltaa JO4:sta Yleä ja Sanna Ukkolan kirjoittamaa tekstiä kohtaan, sen pitää soveltaa sitä johdonmukaisesti myös muihin vastaaviin teksteihin. 

]]>
45 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa-moraalitoimisto#comments Kotimaa Journalismi JSN Media Sananvapaus Thu, 21 Jun 2018 13:27:18 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257246-onko-jsnsta-tulossa-moraalitoimisto
Mikä on tärkeää? http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231990-mika-on-tarkeaa <p>Tapasin juttukeikalla nuoren naisen, joka puhkesi kyyneliin. Itkusta ei meinannut tulla loppua. Hän oli onnesta shokissa. Harvoin edes toimittajan työssä pääsee näkemään näin tunteikasta reaktiota.</p> <p>Kyseessä ei suinkaan ollut Idols-kisan voittaja tai lottopotin saanut henkilö. Kohtasin hänet Helsingin Malmin ostoskeskuksessa, missä räppärit JVG ja Mikael Gabriel jakoivat ruokaa. Monet olivat jonottaneet jopa kaksi tuntia kylmässä saadakseen kassin, jossa oli muun muassa lihatuotteita, juustoja, suklaata ja CD-levyjä. Jonossa oli kaiken ikäisiä. Joistain perheistä oli monta sukupolvea yhdessä jonottamassa.</p> <p>Nyt kun viimein vuosien veivaamisen jälkeen on saatu lopullinen päätös, että homotkin saavat mennä naimisiin, voisi Suomessa keskittyä taas ihan oikeisiinkin ongelmiin.</p> <p>Hyvä alku on pääministeri Juha Sipilän (kesk) perustama työryhmä eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Eriarvoistavia päätöksiä tehdessä kannattaisi muistaa, että ne eivät välttämättä aina johda säästöihin, vaan saattavat viedä yhä useamman sossun luukulle.</p> <p>Suomessa on noin 150&thinsp;000 köyhyydessä elävää lasta. Määrä on kolminkertaistunut vuodesta 1995, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.</p> <p>Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestön &shy;OECD:n mukaan eriarvoisuus vaikuttaa negatiivisesti talouskasvun mahdollisuuksiin. Päivänselvää on, että eriarvoistumisen ehkäiseminen parantaa yhteiskuntarauhaa.</p> <p>Hallituksen kovasti juhlima kiky-sopimus vei allekirjoittaneenkin edellisviikolla ylimääräiselle työpäivälle lauantaina. Saimme hyvää koulutusta työelämästä ja tehokkuudesta. Meille työntekijöille perusteltiin myös sitä, mitä hyötyjä on olla työkavereille ystävällinen. Itsestäänselvyyksistäkin pitää joskus muistuttaa, joten tässä yksi meille kaikille: mitä jos ottaisimme tavaksi silloin tällöin nostaa katseemme omasta navastamme, ja keskittyisimme isompaan kuvaan.</p> <p>Kaksisataa vähintään 6407 euroa kuukaudessa tienaavaa kansanedustajamme voisivat käyttää aikansa paremminkin kuin näpertelemällä seksuaalivähemmistöjen naimaoikeutta, ja julkisessa keskustelussa löytyisi tärkeämpiäkin asioita kuin Yleisradion yksittäisten toimittajien riidat ja irtisanoutumiset.</p> <p><em>Tämä juttu julkaistiin alunperin kolumnina <a href="http://Kaksisataa vähintään 6407 euroa kuukaudessa tienaavaa kansanedustajamme voisivat käyttää aikansa paremminkin kuin näpertelemällä seksuaalivähemmistöjen naimaoikeutta, ja julkisessa keskustelussa löytyisi tärkeämpiäkin asioita kuin Yleisradion yksittäisten toimittajien riidat ja irtisanoutumiset.">Kauppalehdessä</a>.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tapasin juttukeikalla nuoren naisen, joka puhkesi kyyneliin. Itkusta ei meinannut tulla loppua. Hän oli onnesta shokissa. Harvoin edes toimittajan työssä pääsee näkemään näin tunteikasta reaktiota.

Kyseessä ei suinkaan ollut Idols-kisan voittaja tai lottopotin saanut henkilö. Kohtasin hänet Helsingin Malmin ostoskeskuksessa, missä räppärit JVG ja Mikael Gabriel jakoivat ruokaa. Monet olivat jonottaneet jopa kaksi tuntia kylmässä saadakseen kassin, jossa oli muun muassa lihatuotteita, juustoja, suklaata ja CD-levyjä. Jonossa oli kaiken ikäisiä. Joistain perheistä oli monta sukupolvea yhdessä jonottamassa.

Nyt kun viimein vuosien veivaamisen jälkeen on saatu lopullinen päätös, että homotkin saavat mennä naimisiin, voisi Suomessa keskittyä taas ihan oikeisiinkin ongelmiin.

Hyvä alku on pääministeri Juha Sipilän (kesk) perustama työryhmä eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Eriarvoistavia päätöksiä tehdessä kannattaisi muistaa, että ne eivät välttämättä aina johda säästöihin, vaan saattavat viedä yhä useamman sossun luukulle.

Suomessa on noin 150 000 köyhyydessä elävää lasta. Määrä on kolminkertaistunut vuodesta 1995, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.

Euroopan taloudellisen yhteistyön järjestön ­OECD:n mukaan eriarvoisuus vaikuttaa negatiivisesti talouskasvun mahdollisuuksiin. Päivänselvää on, että eriarvoistumisen ehkäiseminen parantaa yhteiskuntarauhaa.

Hallituksen kovasti juhlima kiky-sopimus vei allekirjoittaneenkin edellisviikolla ylimääräiselle työpäivälle lauantaina. Saimme hyvää koulutusta työelämästä ja tehokkuudesta. Meille työntekijöille perusteltiin myös sitä, mitä hyötyjä on olla työkavereille ystävällinen. Itsestäänselvyyksistäkin pitää joskus muistuttaa, joten tässä yksi meille kaikille: mitä jos ottaisimme tavaksi silloin tällöin nostaa katseemme omasta navastamme, ja keskittyisimme isompaan kuvaan.

Kaksisataa vähintään 6407 euroa kuukaudessa tienaavaa kansanedustajamme voisivat käyttää aikansa paremminkin kuin näpertelemällä seksuaalivähemmistöjen naimaoikeutta, ja julkisessa keskustelussa löytyisi tärkeämpiäkin asioita kuin Yleisradion yksittäisten toimittajien riidat ja irtisanoutumiset.

Tämä juttu julkaistiin alunperin kolumnina Kauppalehdessä.

]]>
11 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231990-mika-on-tarkeaa#comments Kotimaa Eriarvoistuminen köyhyys Lapsiköyhyys Leipäjonot Talouskasvu Wed, 22 Feb 2017 17:48:54 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231990-mika-on-tarkeaa
Odotettavissa ”tylyjä lyttäyksiä” työmarkkinakeskusteluissa http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231822-tulossa-tylyja-lyttayksia-tyomarkkinakeskustelussa <p>Elinkeinoelämän keskusliiton päätös irtautua keskusjärjestötason sopimisesta on <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/214829-ay-pomo-arahti-hallitukselle-pysyttava-pois-sopimuspoydista-aikaisemmat-esimerkit">suututtanut </a>ammattiyhdistysliikeessä. Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/214876-professori-harri-melin-ek-teki-ison-virheen-nyt-tarvitaan-palkankorotuksia">arvioi tänään Uudelle Suomelle</a>, että työntekijäosapuolen lepyttämiseksi tarvitaan palkankorotuksia.</p> <p>Korkeasti koulutettujen työmarkkinajärjestö Akavan puheenjohtaja<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/214829-ay-pomo-arahti-hallitukselle-pysyttava-pois-sopimuspoydista-aikaisemmat-esimerkit"> Sture Fjäder vaati eilen</a> sunnuntaina, että hallituksen on pysyttävä pois työmarkkina- ja sopimuspöydistä, koska aiemminkaan hallituksen puuttuminen asioihin ei ole tuottanut toivottavaa tulosta.</p> <p>Seuraaviin eduskuntavaaleihin on pari vuotta, mikä todennäköisesti näkyy neuvottelutilanteissakin. Ammattiyhdistysliike voi yrittää vitkuttaa heikennyksiä viimeiseen asti, ja työnantajaosapuoli, johon pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituskin näyttää päätöstensä perusteella kuuluvan, pyrkii saamaan mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman nopeasti.</p> <p>Vaikuttaa siltä, että seuraava hallitus voi olla erinäköinen kuin nykyinen. Myös työmarkkinapöydissä ymmärretään, että seuraava hallitus ei välttämättä halua jatkaa nykyhallituksen selkeästi työnantajia suosivaa linjaa. Siksi paikallisen sopimisen ja vientivetoisen palkkamallin edistäjillä on kova kiire saada tulosta.</p> <p>Kevään aikana nähdään asiaan liittyen todennäköisesti otsikoita, joissa käytetään sanoja &rdquo;tyly lyttäys&rdquo;, &rdquo;raju purkaus&rdquo; ja &rdquo;suorat sanat&rdquo;. Syksyllä saatetaankin nähdä <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/83164-noin-1500-eukk-tienaavat-hyotyvat-enemman-pidan-hyvana">pitkästä aikaa</a>&nbsp;muita kuin nollakorotuksia palkkoihin?</p> <p><strong>Lisää aiheesta:</strong></p> <p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/214800-antti-rinne-moitti-hallitusta-ja-ekta-ylella-iso-riski"><strong>Antti Rinne moitti hallitusta ja EK:ta Ylellä: &rdquo;Iso riski&rdquo;</strong></a></p> <p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/214755-petteri-orpo-tyomarkkinapommista-riitely-ei-vie-suomea-eteenpain"><strong>Petteri Orpo työmarkkinapommista: &rdquo;Riitely ei vie Suomea eteenpäin&rdquo;</strong></a></p> <p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/214732-nyt-alkoi-ryskya-metalliliitto-hylkaa-neuvottelut-suomen-malli-ja-sopimusneuvottelut"><strong>Nyt alkoi ryskyä: Metalliliitto hylkää neuvottelut &ndash; Suomen malli ja sopimusneuvottelut jäihin</strong></a></p> <p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/214653-ekn-ratkaisu-paljon-merkittavampi-kuin-se-antaa-ymmartaa"><strong>&rdquo;EK:n ratkaisu on paljon merkittävämpi kuin se antaa ymmärtää&rdquo;</strong></a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Elinkeinoelämän keskusliiton päätös irtautua keskusjärjestötason sopimisesta on suututtanut ammattiyhdistysliikeessä. Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melin arvioi tänään Uudelle Suomelle, että työntekijäosapuolen lepyttämiseksi tarvitaan palkankorotuksia.

Korkeasti koulutettujen työmarkkinajärjestö Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder vaati eilen sunnuntaina, että hallituksen on pysyttävä pois työmarkkina- ja sopimuspöydistä, koska aiemminkaan hallituksen puuttuminen asioihin ei ole tuottanut toivottavaa tulosta.

Seuraaviin eduskuntavaaleihin on pari vuotta, mikä todennäköisesti näkyy neuvottelutilanteissakin. Ammattiyhdistysliike voi yrittää vitkuttaa heikennyksiä viimeiseen asti, ja työnantajaosapuoli, johon pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituskin näyttää päätöstensä perusteella kuuluvan, pyrkii saamaan mahdollisimman paljon aikaan mahdollisimman nopeasti.

Vaikuttaa siltä, että seuraava hallitus voi olla erinäköinen kuin nykyinen. Myös työmarkkinapöydissä ymmärretään, että seuraava hallitus ei välttämättä halua jatkaa nykyhallituksen selkeästi työnantajia suosivaa linjaa. Siksi paikallisen sopimisen ja vientivetoisen palkkamallin edistäjillä on kova kiire saada tulosta.

Kevään aikana nähdään asiaan liittyen todennäköisesti otsikoita, joissa käytetään sanoja ”tyly lyttäys”, ”raju purkaus” ja ”suorat sanat”. Syksyllä saatetaankin nähdä pitkästä aikaa muita kuin nollakorotuksia palkkoihin?

Lisää aiheesta:

Antti Rinne moitti hallitusta ja EK:ta Ylellä: ”Iso riski”

Petteri Orpo työmarkkinapommista: ”Riitely ei vie Suomea eteenpäin”

Nyt alkoi ryskyä: Metalliliitto hylkää neuvottelut – Suomen malli ja sopimusneuvottelut jäihin

”EK:n ratkaisu on paljon merkittävämpi kuin se antaa ymmärtää”

]]>
18 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231822-tulossa-tylyja-lyttayksia-tyomarkkinakeskustelussa#comments Kotimaa Ammattiyhdistysliike Hallitus 2015 Palkat Työmarkkinaosapuolet Mon, 20 Feb 2017 15:12:50 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231822-tulossa-tylyja-lyttayksia-tyomarkkinakeskustelussa
Taas yksi poliitikasta konsultiksi – ajoitus ei liene sattuma? http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231240-taas-yksi-poliitikasta-konsultiksi-ajoitus-ei-liene-sattuma <p>SDP:n viestintävastaavan tehtävät jättävän Dimitri Qvintuksen ajoitus lähteä viestintätoimisto Tekiriin on oikein hyvä, jos häntä kiinnostaa palata politiikkaan. Eduskuntavaaleihin on kaksi vuotta aikaa, ja SDP:ssä tuntuu olevan kovaa itsevarmuutta.</p><p>SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne puhui Uuden Suomen haastattelussa kuin hän olisi jo pääministeri, ja mikäs siinä, jokaisen itseään ja puoluettaan kunnioittavan puoluejohtajan näin kannattaakin asennoitua. Varsinkin kun gallupit näyttävät SDP:lle ykkössijaa.</p><p>Qvintukselle onkin ehkä tarjolla paikka Rinteen esikunnassa, jos puolue on hallituksessa? Niin tai näin, 29-vuotias Qvintus ehtii itsekin vielä ehdolle joihinkin vaaleihin seuraavien parinkymmenen vuoden aikana.</p><p>Mielenkiintoista on myös niin monen politiikassa mukana olleen lähteminen viestintätoimistoihin. Politiikasta viestintäyhtiöihin on aiemmin lähteneet muiden muassa kokoomuksen entinen puoluesihteeri Taru Tujunen, Jyrki Kataisen erityisavustaja Jussi Kekkonen ja SDP:n Mikael Jungner.</p><p>Mistä tämä teidän mielestänne kertoo?</p><p><strong>Lue lisää aiheesta: <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/214242-sdpn-viestintavastaava-dimitri-qvintus-jattaa-tehtavansa-taas-yksi-politiikasta">SDP:n viestintäjehu jättää tehtävänsä &ndash; taas yksi politiikasta konsultiksi</a></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> SDP:n viestintävastaavan tehtävät jättävän Dimitri Qvintuksen ajoitus lähteä viestintätoimisto Tekiriin on oikein hyvä, jos häntä kiinnostaa palata politiikkaan. Eduskuntavaaleihin on kaksi vuotta aikaa, ja SDP:ssä tuntuu olevan kovaa itsevarmuutta.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne puhui Uuden Suomen haastattelussa kuin hän olisi jo pääministeri, ja mikäs siinä, jokaisen itseään ja puoluettaan kunnioittavan puoluejohtajan näin kannattaakin asennoitua. Varsinkin kun gallupit näyttävät SDP:lle ykkössijaa.

Qvintukselle onkin ehkä tarjolla paikka Rinteen esikunnassa, jos puolue on hallituksessa? Niin tai näin, 29-vuotias Qvintus ehtii itsekin vielä ehdolle joihinkin vaaleihin seuraavien parinkymmenen vuoden aikana.

Mielenkiintoista on myös niin monen politiikassa mukana olleen lähteminen viestintätoimistoihin. Politiikasta viestintäyhtiöihin on aiemmin lähteneet muiden muassa kokoomuksen entinen puoluesihteeri Taru Tujunen, Jyrki Kataisen erityisavustaja Jussi Kekkonen ja SDP:n Mikael Jungner.

Mistä tämä teidän mielestänne kertoo?

Lue lisää aiheesta: SDP:n viestintäjehu jättää tehtävänsä – taas yksi politiikasta konsultiksi

]]>
4 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231240-taas-yksi-poliitikasta-konsultiksi-ajoitus-ei-liene-sattuma#comments Kotimaa Lobbaus Politiikka Viestintä Fri, 10 Feb 2017 13:21:23 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231240-taas-yksi-poliitikasta-konsultiksi-ajoitus-ei-liene-sattuma
Miksi puhua totta, jos voi valehdellakin? http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231059-miksi-puhua-totta-jos-voi-valehdellakin <p>Jo lapsille opetetaan, että valehtelu on väärin. Kuitenkin kaikki yli viisivuotiaat saavat viimeistään kantapään kautta oppia, että ilman pieniä valheita on vaikea pärjätä sosiaalisissa tilanteissa.</p><p>Neurotieteilijä Sam Harris ohjeistaa <a href="https://itunes.apple.com/fi/audiobook/lying-unabridged/id719308872?l=fi">kirjassaan Lying</a> ihmisiä välttämään myös valkoisia valheita. Kun kaveri kysyy, pitäisikö hänen laihduttaa tai harmittelee miksi näyttelijän tai rokkarin ura ei lähde käyntiin, kerro totuus. Jos koko lähipiiri hyssyttelee ja terapoi, ei muutoksia tapahdu. Pienellä kannustuksella voisi saada aikaan motivaatiota laihduttaa, vaihtaa alaa ja olla onnellisempi. Valehtelemalla kohtelemme muita kuin lapsia, ja annamme itsestämme epäluotettavamman kuvan, kun jäämme kiinni valheista.</p><p>Rehellisiä ihmisiä arvostetaan. Kun Sam Harris antaa kehun, kaikki tietävät, että se tulee syystä, ja sitä arvostetaan. Kun hän sopii jotain, ihmiset luottavat, että hän pitää siitä kiinni. Pienienkin valheiden viljeleminen saa ihmisen näyttämään epäluotettavalta.</p><p>Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) yrityskontaktien paljastuttua moni jäi miettimään, mitä muuta hän on jättänyt mainitsematta, ja paljastuiko tässä vain jäävuoren huippu jostain suuremmasta? Poliitikkojen puheisiin suhtaudutaan yleensä erityisen skeptisesti. Miltä poliitikkojen kommentit kuulostaisivat, jos he vastaisivat toimittajien kysymyksiin täysin rehellisesti ja kiertelemättä?</p><p>&rdquo;Totta kai tilaisuuden tullen vedän vähän kotiin päin, se on meilläpäin tapana, ja siksi meillä on enemmän rahaa kuin teillä kateellisilla.&rdquo;</p><p>&rdquo;Jes, nyt saatiin työttömiltä, eläkeläisiltä ja opiskelijoilta löysät pois, niin on varaa keventää perintöverotusta.&rdquo;</p><p>&quot;Onneksi tuli käytyä leipäjonossa! Tällä voin kehua loppuvuoden, ja esittää välittäväni köyhistä&rdquo;</p><p>&rdquo;Rahvaanomaisesta imagostani huolimatta, nautin simpukka-aterioista Brysselissä lääkärivaimoni kanssa mieluummin kuin makkaraperunoista kansan parissa.&rdquo;</p><p><em>Kirjoittaja on Uuden Suomen toimittaja, ensimmäinen Pulitzerilla ja viidellä Nobel-palkinnolla palkittu suomalainen. Hän harrastaa hyväntekeväisyyttä, ultrajuoksua ja klassikkokirjallisuuden lukemista. Kaikki kuvani Instagramissa ovat luonnollisia, mutta täydellisiä.</em></p><p><em>Kirjoitus julkaistiin alunperin <a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/miksi-puhua-totta--jos-ei-ole-pakko/CdrccG3b">Kauppalehdessä</a>.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jo lapsille opetetaan, että valehtelu on väärin. Kuitenkin kaikki yli viisivuotiaat saavat viimeistään kantapään kautta oppia, että ilman pieniä valheita on vaikea pärjätä sosiaalisissa tilanteissa.

Neurotieteilijä Sam Harris ohjeistaa kirjassaan Lying ihmisiä välttämään myös valkoisia valheita. Kun kaveri kysyy, pitäisikö hänen laihduttaa tai harmittelee miksi näyttelijän tai rokkarin ura ei lähde käyntiin, kerro totuus. Jos koko lähipiiri hyssyttelee ja terapoi, ei muutoksia tapahdu. Pienellä kannustuksella voisi saada aikaan motivaatiota laihduttaa, vaihtaa alaa ja olla onnellisempi. Valehtelemalla kohtelemme muita kuin lapsia, ja annamme itsestämme epäluotettavamman kuvan, kun jäämme kiinni valheista.

Rehellisiä ihmisiä arvostetaan. Kun Sam Harris antaa kehun, kaikki tietävät, että se tulee syystä, ja sitä arvostetaan. Kun hän sopii jotain, ihmiset luottavat, että hän pitää siitä kiinni. Pienienkin valheiden viljeleminen saa ihmisen näyttämään epäluotettavalta.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) yrityskontaktien paljastuttua moni jäi miettimään, mitä muuta hän on jättänyt mainitsematta, ja paljastuiko tässä vain jäävuoren huippu jostain suuremmasta? Poliitikkojen puheisiin suhtaudutaan yleensä erityisen skeptisesti. Miltä poliitikkojen kommentit kuulostaisivat, jos he vastaisivat toimittajien kysymyksiin täysin rehellisesti ja kiertelemättä?

”Totta kai tilaisuuden tullen vedän vähän kotiin päin, se on meilläpäin tapana, ja siksi meillä on enemmän rahaa kuin teillä kateellisilla.”

”Jes, nyt saatiin työttömiltä, eläkeläisiltä ja opiskelijoilta löysät pois, niin on varaa keventää perintöverotusta.”

"Onneksi tuli käytyä leipäjonossa! Tällä voin kehua loppuvuoden, ja esittää välittäväni köyhistä”

”Rahvaanomaisesta imagostani huolimatta, nautin simpukka-aterioista Brysselissä lääkärivaimoni kanssa mieluummin kuin makkaraperunoista kansan parissa.”

Kirjoittaja on Uuden Suomen toimittaja, ensimmäinen Pulitzerilla ja viidellä Nobel-palkinnolla palkittu suomalainen. Hän harrastaa hyväntekeväisyyttä, ultrajuoksua ja klassikkokirjallisuuden lukemista. Kaikki kuvani Instagramissa ovat luonnollisia, mutta täydellisiä.

Kirjoitus julkaistiin alunperin Kauppalehdessä.

]]>
14 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231059-miksi-puhua-totta-jos-voi-valehdellakin#comments Kotimaa Elämänarvot Kirjallisuus Politiikka Valehtelu Wed, 08 Feb 2017 08:09:42 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231059-miksi-puhua-totta-jos-voi-valehdellakin
SDP:n puheenjohtajakisa: Laiskuutta ja möläytyksiä kulissien takana http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230779-sdpn-puheenjohtajakisa-laiskuutta-ja-molaytyksia-kulissien-takana <p>Huomenna lauantaina selviää Antti Rinteen jatko SDP:n puheenjohtajana.</p> <p>Rinne ei ole juurikaan kampanjoinut, vaikka kaksi kansanedustajaa Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen haastoivat hänet. Rinne, Harakka ja Tuppurainen ovat kiertäneet keskustelupaneeleissa ympäri Suomen, mutta muuten Rinteellä ei ole varsinaista puheenjohtajakampanjaa ollut. Moni on ihmetellyt, missä olivat Antti Rinne &ndash;pinssit, kuulakärkikynät ja lentolehtiset. Rinteellä ei myöskään ollut kampanjapäällikköä erikseen, vaan kampanjaa veti Rinteen avustaja Timo Nevaranta.</p> <p>Kun Petteri Orpo ja Elina Lepomäki haastoivat kokoomuksen istuva puheenjohtajan Alexander Stubbin viime vuonna, Stubb piti kovan kampanjan, joka sisälsi suosittelijoiden puheita ja medialle järjestetyn kampanjanavaustilaisuuden. Silti hän hävisi Orpolle. Rinteellä ei vastaavan tyylistä kampanjaa ole. Tämä kertoo ennen kaikkea Rinteen itsevarmuudesta. Hän ajattelee voittonsa olevan varma.</p> <p><a href="http://areena.yle.fi/1-3795181">Ylen Noin viikon uutiset -ohjelma </a>kertoi, että Rinne oli ennen keskustelupaneelia joutunut kysymymään Tuppuraiselta, mitä SAK:n perhevapaamalli sisältää.&nbsp;</p> <p>Tuppurainen osoitti myös <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/213227-tytti-tuppurainen-suomen-hyvinvointiyhteiskunta-tuotti-mysteerin-kymmenia-tuhansia">Uuden Suomen haastattelussa</a> olevansa hyvin perillä SAK:n mallin yksityiskohdista ja oikeastaan mistä tahansa aiheesta maan ja taivaan väliltä. Ehkä Tuppuraisen onkin puheenjohtajakisan yllättäjä?</p> <p>Olen viikon sisällä haastatellut kaikki kolme puheenjohtajaehdokasta. Harakalta pääsi haastattelun tiimellyksestä pieni lipsautus, joka kertoo hänen asennoitumisestaan puheenjohtajakisaan. Olimme juuri aloittamassa videohaastattelua, ja totesin hänelle, että &rdquo;nyt saakin olla oikein kunnolla valokeilassa&rdquo;. Täysin ajattelematta hän vastasi: &rdquo;Tämä viikko vielä huomion keskipisteenä, sitten helpottaa&rdquo;. &rdquo;Ihanko totta&rdquo;, naurahdin. Tässä vaiheessa hän yritti pelastaa tilannetta pohtimalla, että siitähän se mediahuomio vasta voi alkaakin. Oliko Harakan lipsahdus vain sattuma, vai kertooko hänen alitajuisesta asennoitumisestaan Rinteen voittoon?</p> <p>Ennakkoon on julkisuudessa arvioitu, että Rinne voittaa kisan kirkkaasti.&nbsp;</p> <p>Lähes kolme vuotta sitten Rinne syrjäytti istuvan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen. Kisa oli täpärä ja osa demareista jopa itki <a href="http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167643-dramaattinen-paiva-seinajoella-useampi-ihminen-itki">puoluekokouksessa</a>. Nähdäänkö huomenna järkytyksen kyyneliä? Tuskin. Urpilaisen ja Rinteen kisa jakoi puolueen niin tehokkaasti, että se näkyi vielä eduskuntavaalituloksessakin. Tästä on selvästi otettu oppia, koska nyt SDP:n puheenjohtajakisa on ollut korostetun hillittyä.&nbsp;</p> <p><strong>Lue myös: <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/213543-nain-paaministeriksi-haluava-antti-rinne-muuttaisi-verotusta-eurooppalaiselle-tasolle">Pääministeriksi haluava&nbsp;Antti Rinne muuttaisi verotusta eurooppalaiseen suuntaan</a></strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huomenna lauantaina selviää Antti Rinteen jatko SDP:n puheenjohtajana.

Rinne ei ole juurikaan kampanjoinut, vaikka kaksi kansanedustajaa Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen haastoivat hänet. Rinne, Harakka ja Tuppurainen ovat kiertäneet keskustelupaneeleissa ympäri Suomen, mutta muuten Rinteellä ei ole varsinaista puheenjohtajakampanjaa ollut. Moni on ihmetellyt, missä olivat Antti Rinne –pinssit, kuulakärkikynät ja lentolehtiset. Rinteellä ei myöskään ollut kampanjapäällikköä erikseen, vaan kampanjaa veti Rinteen avustaja Timo Nevaranta.

Kun Petteri Orpo ja Elina Lepomäki haastoivat kokoomuksen istuva puheenjohtajan Alexander Stubbin viime vuonna, Stubb piti kovan kampanjan, joka sisälsi suosittelijoiden puheita ja medialle järjestetyn kampanjanavaustilaisuuden. Silti hän hävisi Orpolle. Rinteellä ei vastaavan tyylistä kampanjaa ole. Tämä kertoo ennen kaikkea Rinteen itsevarmuudesta. Hän ajattelee voittonsa olevan varma.

Ylen Noin viikon uutiset -ohjelma kertoi, että Rinne oli ennen keskustelupaneelia joutunut kysymymään Tuppuraiselta, mitä SAK:n perhevapaamalli sisältää. 

Tuppurainen osoitti myös Uuden Suomen haastattelussa olevansa hyvin perillä SAK:n mallin yksityiskohdista ja oikeastaan mistä tahansa aiheesta maan ja taivaan väliltä. Ehkä Tuppuraisen onkin puheenjohtajakisan yllättäjä?

Olen viikon sisällä haastatellut kaikki kolme puheenjohtajaehdokasta. Harakalta pääsi haastattelun tiimellyksestä pieni lipsautus, joka kertoo hänen asennoitumisestaan puheenjohtajakisaan. Olimme juuri aloittamassa videohaastattelua, ja totesin hänelle, että ”nyt saakin olla oikein kunnolla valokeilassa”. Täysin ajattelematta hän vastasi: ”Tämä viikko vielä huomion keskipisteenä, sitten helpottaa”. ”Ihanko totta”, naurahdin. Tässä vaiheessa hän yritti pelastaa tilannetta pohtimalla, että siitähän se mediahuomio vasta voi alkaakin. Oliko Harakan lipsahdus vain sattuma, vai kertooko hänen alitajuisesta asennoitumisestaan Rinteen voittoon?

Ennakkoon on julkisuudessa arvioitu, että Rinne voittaa kisan kirkkaasti. 

Lähes kolme vuotta sitten Rinne syrjäytti istuvan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen. Kisa oli täpärä ja osa demareista jopa itki puoluekokouksessa. Nähdäänkö huomenna järkytyksen kyyneliä? Tuskin. Urpilaisen ja Rinteen kisa jakoi puolueen niin tehokkaasti, että se näkyi vielä eduskuntavaalituloksessakin. Tästä on selvästi otettu oppia, koska nyt SDP:n puheenjohtajakisa on ollut korostetun hillittyä. 

Lue myös: Pääministeriksi haluava Antti Rinne muuttaisi verotusta eurooppalaiseen suuntaan

]]>
44 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230779-sdpn-puheenjohtajakisa-laiskuutta-ja-molaytyksia-kulissien-takana#comments Kotimaa Politiikka SDP:n puheenjohtajakisa Fri, 03 Feb 2017 16:01:59 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230779-sdpn-puheenjohtajakisa-laiskuutta-ja-molaytyksia-kulissien-takana
Kuka on perussuomalaisten seuraava puheenjohtaja? http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229003-kuka-on-perussuomalaisten-seuraava-puheenjohtaja <p>Jyrkästä maahanmuuttokriittisyydestä tunnettu europarlamentaarikko Jussi Halla-aho (ps.) on ilmoittanut lähtevänsä todennäköisesti ehdolle perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Istuva puheenjohtaja Timo Soini sanoi <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/210833-timo-soini-mita-tapahtuu-31-milj-pakolaiselle-jos-sopimusta-ei-ole">ennen joulua</a> ilmoittavansa &rdquo;kevään korvalla&rdquo; lähteekö vielä ehdolle.&nbsp;</p><p>&ndash;Järki ja tunne tappelevat sisälläni tässä. Järki sanoo, että jokohan olisi aika, tunne sanoo, että ei helkkari, on tää niin hienoa hommaa johtaa perussuomalaista kansanliikettä, että ei mitenkään voi luopua. Nämä nyt sitten tapelkoon siellä oikeassa ja vasemmassa aivolohkossa aikansa, Soini sanoi.</p><p>Soini ehkä katsoo kuntavaalit, ja jos tulos ei miellytä, voi into puheenjohtajuuteenkin laantua?</p><p>Haastattelin Timo Soinia perussuomalaisten puoluekokouksessa <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/99194-timo-soini-valayttaa-4-nimea-he-voisivat-ottaa-soinin-paikan">elokuussa 2015</a>. Tuolloin vaikutti siltä, että hän jatkaa hamaan tulevaisuuteen. Silti hän mainitsi neljä mahdollista seuraajaansa.</p><p>&ndash; Uskon, että niitä [mahdollisia puheenjohtajaehdokkaita] on useita. On Sampo (Terho), Jussi (Niinistö), Maria (Lohela) ja Riikka (Slunga-Poutsalo) ja monia. Jos pääsen omin jaloin lähtemään niin en kuitenkaan ketään suosita mun jälkeen, Soini sanoi tuolloin.</p><p>Kansanedustaja Simon Elo (ps.) arvioi tänään, että puheenjohtajaehdokkaita voi tulle useitakin.</p><p>Perussuomalaiset ovat selvästi jo pitkään ollut jakautunut kahteen leiriin. Soinin kannattajille yksi tärkeimmistä kysymyksistä on ollut EU-kriittisyys. Halla-aholle ja hänen kannattajille puolestaan maahanmuuttokysymykset ovat olleet tärkeitä jo paljon ennen edellissyksynä kasvanutta maahanmuuttoa. Soinille maahanmuuttokysymys ei ole koskaan ollut kaikkein tärkein. Hän jopa kirjassaan kuittailee maahanmuuttokriittisille, että käykääpä pojat vähän ulkomailla.</p><p>Ilman Soinia perussuomalaiset olisi tuskin hallituksessa. Soini on yksi Suomen taitavimmista puhujista. Hänen sosiaaliset taitonsa ja kyky esiintyä on aivan omaa luokkaansa. Samaa ei voi sanoa Halla-ahosta. Halla-aho sai puoluekokouksessa raikuvat taputukset ja suosionsoitukset, mutta miten käy kun ei olla omien joukossa? Miten sosiaalisissa tilanteissa vaivautuneenoloinen Halla-aho pärjäisi kun pitäisi antaa haastatteluja, väitellä paneeliskeskusteluissa Suomen taitavimpien väittelijöiden kanssa, pitää puheita ja ennen kaikkea tehdä kompromisseja toisten puolueiden kanssa?</p><p>Entä miten tässä haastavassa tehtävässä pärjäisivät Soinin mainitsemat Sampo Terho, Jussi Niinistö, Maria Lohela tai Riikka Slunga-Poutsalo?</p><p>Soinin haastattelusta edellisessä puoluekokouksessa sai vaikutelman, että puheenjohtajan tehtävä on ollut raskas.</p><p>-Tämä on joka viikko vaikeaa. Tulee yllätyksiä. Tulee ikäviä yllätyksiä. Tulee hyviä yllätyksiä. Sitten yksinkertaisesti tämä klikkaus- ja nettimaailma on liian nopea, Soini sanoi.</p><p>Soittelin tänään läpi perussuomalaisten kansanedustajia ja kysyin, kannattavatko he Halla-ahoa puolueen puheenjohtajaksi. Tähän mennessä kannattajia ovat ainakin kansanedustajat Juho Eerola, Laura Huhtasaari, Olli Immonen, Sami Savio ja Teuvo Hakkarainen. Myös Pentti Oinonen totesi Halla-ahon olevan varteenotettava vaihtoehto.&nbsp;Lue koko juttu<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/211726-jussi-halla-aho-timo-soinin-paikalle-kysyimme-perussuomalaisilta"> täältä.</a></p><p>Mitä kävisi perussuomalaisille, jos Jussi Halla-ahosta tulisi puolueen puheenjohtaja? Veikkaan, että jos Halla-ahon voittaisi, puolueessa kävisi iso kato EU-kriittisyyden takia puoluetta kannattavien keskuudessa.</p><p>Vaikea kuvitella, että perussuomalaisista löytyisi yhtä karismaattista johtajaa kuin Timo Soini, mutta puheenjohtajan vaihtaminen voisi kuitenkin auttaa kituvaa puoluetta. Viime aikoina Soini on tuntunut kosiskelevan erityisesti konservatiivisia äänestäjiä paheksuessaan aborttia ja &rdquo;kotiäitivihaa&rdquo;.</p><p>Iso riski puheenjohtajan vaihtaminen olisi, mutta onko <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9268198">8,5 prosentin kannatuksessa</a> kituvalla hallituspuolueella paljon menetettävää?&nbsp;</p><p>Puheenjohtajan vaihto voisi olla pahasti kannatustaan menettäneelle ja kahtiajakautuneelle perussuomalaisille pelastus, mutta todennäköisesti totaalinen tuho.</p><p>Oman puolueen sisällä voi syntyä hype, jossa ei ajatella, ettei muu Suomi ehkä ole siinä mukana. Kun kokoomus valitsi Alexander Stubbin puheenjohtajaksi, valittiin ehkä enemmän itselle johtajaa kuin Suomelle pääministeriä. Jälkiviisaana on helppo todeta, että ennakkosuosikkina pidetty Jan Vapaavuori olisi ehkä ollut kokoomukselle strategisesti parempi vaihtoehto, vaikka ei kannatus Stubbinkaan johdolla ihan huonoa ollut.</p><p>Valitaanko perussuomalaisissa seuraavaa ministeriä vai oppositioräyhääjää?&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jyrkästä maahanmuuttokriittisyydestä tunnettu europarlamentaarikko Jussi Halla-aho (ps.) on ilmoittanut lähtevänsä todennäköisesti ehdolle perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Istuva puheenjohtaja Timo Soini sanoi ennen joulua ilmoittavansa ”kevään korvalla” lähteekö vielä ehdolle. 

–Järki ja tunne tappelevat sisälläni tässä. Järki sanoo, että jokohan olisi aika, tunne sanoo, että ei helkkari, on tää niin hienoa hommaa johtaa perussuomalaista kansanliikettä, että ei mitenkään voi luopua. Nämä nyt sitten tapelkoon siellä oikeassa ja vasemmassa aivolohkossa aikansa, Soini sanoi.

Soini ehkä katsoo kuntavaalit, ja jos tulos ei miellytä, voi into puheenjohtajuuteenkin laantua?

Haastattelin Timo Soinia perussuomalaisten puoluekokouksessa elokuussa 2015. Tuolloin vaikutti siltä, että hän jatkaa hamaan tulevaisuuteen. Silti hän mainitsi neljä mahdollista seuraajaansa.

– Uskon, että niitä [mahdollisia puheenjohtajaehdokkaita] on useita. On Sampo (Terho), Jussi (Niinistö), Maria (Lohela) ja Riikka (Slunga-Poutsalo) ja monia. Jos pääsen omin jaloin lähtemään niin en kuitenkaan ketään suosita mun jälkeen, Soini sanoi tuolloin.

Kansanedustaja Simon Elo (ps.) arvioi tänään, että puheenjohtajaehdokkaita voi tulle useitakin.

Perussuomalaiset ovat selvästi jo pitkään ollut jakautunut kahteen leiriin. Soinin kannattajille yksi tärkeimmistä kysymyksistä on ollut EU-kriittisyys. Halla-aholle ja hänen kannattajille puolestaan maahanmuuttokysymykset ovat olleet tärkeitä jo paljon ennen edellissyksynä kasvanutta maahanmuuttoa. Soinille maahanmuuttokysymys ei ole koskaan ollut kaikkein tärkein. Hän jopa kirjassaan kuittailee maahanmuuttokriittisille, että käykääpä pojat vähän ulkomailla.

Ilman Soinia perussuomalaiset olisi tuskin hallituksessa. Soini on yksi Suomen taitavimmista puhujista. Hänen sosiaaliset taitonsa ja kyky esiintyä on aivan omaa luokkaansa. Samaa ei voi sanoa Halla-ahosta. Halla-aho sai puoluekokouksessa raikuvat taputukset ja suosionsoitukset, mutta miten käy kun ei olla omien joukossa? Miten sosiaalisissa tilanteissa vaivautuneenoloinen Halla-aho pärjäisi kun pitäisi antaa haastatteluja, väitellä paneeliskeskusteluissa Suomen taitavimpien väittelijöiden kanssa, pitää puheita ja ennen kaikkea tehdä kompromisseja toisten puolueiden kanssa?

Entä miten tässä haastavassa tehtävässä pärjäisivät Soinin mainitsemat Sampo Terho, Jussi Niinistö, Maria Lohela tai Riikka Slunga-Poutsalo?

Soinin haastattelusta edellisessä puoluekokouksessa sai vaikutelman, että puheenjohtajan tehtävä on ollut raskas.

-Tämä on joka viikko vaikeaa. Tulee yllätyksiä. Tulee ikäviä yllätyksiä. Tulee hyviä yllätyksiä. Sitten yksinkertaisesti tämä klikkaus- ja nettimaailma on liian nopea, Soini sanoi.

Soittelin tänään läpi perussuomalaisten kansanedustajia ja kysyin, kannattavatko he Halla-ahoa puolueen puheenjohtajaksi. Tähän mennessä kannattajia ovat ainakin kansanedustajat Juho Eerola, Laura Huhtasaari, Olli Immonen, Sami Savio ja Teuvo Hakkarainen. Myös Pentti Oinonen totesi Halla-ahon olevan varteenotettava vaihtoehto. Lue koko juttu täältä.

Mitä kävisi perussuomalaisille, jos Jussi Halla-ahosta tulisi puolueen puheenjohtaja? Veikkaan, että jos Halla-ahon voittaisi, puolueessa kävisi iso kato EU-kriittisyyden takia puoluetta kannattavien keskuudessa.

Vaikea kuvitella, että perussuomalaisista löytyisi yhtä karismaattista johtajaa kuin Timo Soini, mutta puheenjohtajan vaihtaminen voisi kuitenkin auttaa kituvaa puoluetta. Viime aikoina Soini on tuntunut kosiskelevan erityisesti konservatiivisia äänestäjiä paheksuessaan aborttia ja ”kotiäitivihaa”.

Iso riski puheenjohtajan vaihtaminen olisi, mutta onko 8,5 prosentin kannatuksessa kituvalla hallituspuolueella paljon menetettävää? 

Puheenjohtajan vaihto voisi olla pahasti kannatustaan menettäneelle ja kahtiajakautuneelle perussuomalaisille pelastus, mutta todennäköisesti totaalinen tuho.

Oman puolueen sisällä voi syntyä hype, jossa ei ajatella, ettei muu Suomi ehkä ole siinä mukana. Kun kokoomus valitsi Alexander Stubbin puheenjohtajaksi, valittiin ehkä enemmän itselle johtajaa kuin Suomelle pääministeriä. Jälkiviisaana on helppo todeta, että ennakkosuosikkina pidetty Jan Vapaavuori olisi ehkä ollut kokoomukselle strategisesti parempi vaihtoehto, vaikka ei kannatus Stubbinkaan johdolla ihan huonoa ollut.

Valitaanko perussuomalaisissa seuraavaa ministeriä vai oppositioräyhääjää? 

]]>
36 http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229003-kuka-on-perussuomalaisten-seuraava-puheenjohtaja#comments Kotimaa Maahanmutto Perussuomalaiset Thu, 05 Jan 2017 18:46:40 +0000 Linda Pelkonen http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229003-kuka-on-perussuomalaisten-seuraava-puheenjohtaja