*

lindapelkonen

Kaikki blogit puheenaiheesta Aikuisuus

Millaisia aikuisia, sellaisia lapsia

Koen olevani, tai ainakin pyrin olemaan lasten oikeuksien puolustaja ja usein myös yritän kirjoittaa aikuisille lapsen äänenä. Tänään kaikki haluavat olla lasten ääninä. Yhden päivän aikana kirjoitetut korulauseet ja asiaa juhlistavat päivitykset eivät kuitenkaan valitettavasti muuta juuri mitään. Lapset tarvitsevat pitkäjänteistä työtä etujensa puolustamiseen. Jokaisen päivä tulisi olla lapselle hyvä. Lapsen ja nuoren elämän on oltava sopivasti haastava ja turvallinen. Lapsella on vaikka mitä oikeuksia, joille me päivittäin viittaamme kintaalla sekä Suomessa, että globaalilla tasolla.

Huudetaan kovempaa!

Vaikka oma lapsuuteni oli kaikenlaisten sävyjen värittämä, en muista kuulleeni tai lukeneeni koskaan terrori-iskuista.  Lauantai-aamuna olivat Pariisin tapahtumat jo sekä oman lapsen, että naapuriston lasten tiedossa. Tänään kouluissa lapset puhuvat keskenään, ehkä myös päiväkodissa vertaillaan tietoja. Koska informaatioyhteiskuntamme tuo lasten nenän eteen kaiken maailman pahuuden, pitää tosiasiat myöntää.

Keinot suojata lasta ovat hyvin vähissä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää usein rinnalla kulkeminen ja avoin keskustelu. Siinä jos jossain kysytään tasapainoista aikuisuutta.

Aikuinen ihminen?

Aikuisuus, tuo draamankaaren huipentuma. Kaikkien ilmaveivien äiti. 95-MM. Timantti-liigan voitto. Elämän Stanley Cup.

Asevelvollisuudesta apua elämässä.

(Kirjoitus on osa juttusarjaani lyhyesti ja ytimekkäästi. Sarjan kirjoitusten tarkoituksena on tiivistää kirjoitus kyseisestä aiheesta 500 merkkiin. Aiheet voivat olla niin yhteiskunnallisia kuin myös liittyä esimerkiksi omaan elämääni. Kirjoitusten tarkoitus ei ole antaa kattavia läpivalaisuja vaan enemmänkin herättää keskustelua ja ajatuksia.) Asepalveluksella tuotetaan Suomen puolustus, mutta onko siitä muuta hyötyä? Asepalvelus pakottaa jokaisen suomalaisen nuoren miehen ottamaan vastuuta itsestään.

Suurten ikäluokkien syyllistämisestä ymmärrykseen on vielä matkaa!

Kuulun itse suuriin ikäluokkiin, tosin loppuvaiheen tuotoksena. Olen kummastellut jo pitkään, miten rankalla syyllistämisellä meitä kohdellaan. Ikään kuin syntyminen olisi ollut virhe ja nyt olisi syytä pikimmiten kuolla, ennenkuin suomalainen yhteiskunta joutuu perikatoon.

On selvää, että sota vei suomalaista, elinvoimaista kansaa. Ihmisiä kuoli, kuin hallan viljaa. Luonnollisesti, luonto korjaa menetyksiään. Onneksi. Lapsia syntyi täyttämään aukkoja, jotka sodan jäljiltä yhteiskuntaan jäivät. Lapsissa oli toivo ja mahdollisuus, jotka sittemmin hyvin toteutuivatkin.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä