*

lindapelkonen

Leipäjonot

Uskollisen puoluesoturin selitys

Umpikepulaisuus on vanha termi, ja näihin ihmisiin törmää täällä maaseudulla tämän tästä. Umpikepulaisuuden olennainen osa on se, että kaikki mitä Keskusta puolueena tekee, on ehdottomasti oikein tehty. Sama koskee tietysti myös puolueen puheenjohtajaa ja hänen puhumisiaan ja tekemisiään. Kaikki muut ovat väärässä, paitsi tietenkin silloin jos sattuu olemaan samaa mieltä Keskustan kanssa.

Kannattaako äänestää

Kannattako äänestää , markkinavoimat hoitavat yhteiskunnan asiat kuntoo, kuten markkinauskovainen sanoo.

Äänestämättä jättäminen on nykyaikana yhteiskunnallinen kannanotto. Tähän löytyy muutama hyvä peruste.

1) Kun Suomi littyi EU:n, Suomi siirtyi yhteisvastuunyhteiskunnasta kilpailuyhteiskuntaan. Liberalistisen taloupolitiikan ja sen arvojen mukaista seurausta on, että 1990-luvulla Suomeen syntyi leipäjonot. Hyvää aikaa oli asia korjata vuoteen 2008 asti, mutta niin ei tapahtunut. Esim. vuonna 2000 ulkomaankaupan ylijäämä oli huimat 12+ miljardia.

Kaikki joukolla leipäjonoihin!

Eilen kun kävin kaupassa niin sattumalta törmäsin entiseen naapuriini jonka tiedän aika ajoin käyvän leipäjonossa. Olenpa mainitussa jonossa itsekin joskus käynyt ruokaa hakemassa.

Tuo naapurini kertoi minulle lehdessä olleesta jutusta jossa joku kertoili leipäjonokokemuksiaan. Hän itse asiassa näytti jutun minulle puhelimestaan tuolla kaupassa. Sattuipa tuo jutun kirjoittanut olemaan vielä nimeltäänkin Juhani kuten minäkin, tai ainakin nimimerkiltään.

Ahneet köyhät ja laiskistavat leipäjonot

Mika Koskisen sunnuntaikolumni Iltalehdessä tylyttää köyhää kovin sanoin. Sosiaaliturvan varaan joutunut on "yksinkertaisesti laiska ja haluton ponnistelemaan elämässä eteenpäin". Koskinen vaatii, että "menolle on saatava stoppi", uhkailee "veronmaksumoraalin rapautumisella" ja asettuu samalla luontevasti paremman veronmaksajan asemaan, ikään kuin pienituloisten veroeuroilla ei olisi merkitystä. Merkitystä on sillä, että hän maksaa enemmän.

Vesisateessa ja pakkasessa jonottamiselle loppu!

Suomen häpeäpilkku on leipäjonot. Ne nöyryyttävät entisestään ahtaalla ja heikossa asemassa olevia ihmisiä. Ruoka-apu voidaan hoitaa muutenkin kuin jonottamalla. Kansalaistoiminnan tiloja voidaan hyödyntää myös ruokajakeluun. Nuorisotilat ovat erinomainen olemassa oleva ratkaisu ruoka-aputoiminnalle ja tiloiksi. Nuorisotilat ovat yleensä iltapäiväkäytössä ja niiden muu käyttöaste on vähäistä, esimerkiksi aamupäivisin. Suurimmat kaupungit pystyvät hyödyntämään tiloja jo nyt.

Uusi malli hävikkiruuan jakeluun

Syntyvyydestä, työpaikoista ja leipäjonoista

Valtiotieteen tohtori Timo Aro julkaisi toissapäivänä kuvaajan, jossa esitetään luonnollinen väestönlisäys kunnittain. Tilanne näyttää syntyvyyden kannalta karulta. Syrjäseutujen Suomi on lähtökohtaisesti punaisella, kaupunkimaisilla seuduilla syntyvyys taas ylittää kuolleisuuden. Kertooko kuvaaja sitten jotain laajempaa kaupungistumisen vauhdittamisen tarpeellisuudesta tai maaseutukuntien kuolonkorinasta? Ei kerro.

Kielteinen turvapaikkapäätös on kielteinen turvapaikkapäätös

Viime päivinä on uutisoitu paljon turvapaikanhakijoiden palautuksista. On täysin selvää, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden on poistuttava maasta, koska he ovat tällöin maassa laittomasti. Poistua voi vapaaehtoisesti tai muutoin poliisi joutuu poistamaan henkilön. Luotan maahanmuuttovirastoon ja Suomen oikeuslaitokseen turvapaikkapäätöksissä. Kielteistä turvapaikkapäätöstä ei voida perua sen takia, että henkilö ei suostu lähtemään tai osoittaa mieltään torilla. Suomen on oltava oikeusvaltio myös omia kansalaisiaan kohtaan ja sen mukaan on toimittava.

Suomen taloudellinen kantokyky loppuu hyvin pian

Leipäjonoihin on ilmestynyt työssä käyviä – EU:n ruokalähetystä odotetaan kuin kuuta nousevaa. Leipäjonojen pituus on kasvanut Suomessa selvästi.

http://yle.fi/uutiset/3-9536773

 

Ruokaa jonottavat kansalaiset - nöyryytetty häpeämään!

Joskus matka todellisuuteen on tärkeämpää kuin sanoilla pelaaminen.

Tänään jonotin Myllypuron kuuluisassa leipäjonossa puolitoistatuntia. Ruuan jakelu alkaa klo 8.00, mutta useimmat olivat tulleet paikalle ennen seitsemää.

Olin osana kansaamme, jonka rahat eivät riitä koko kuukauden ruokaan.

Jono eteni hitaasti. Sisälle otettiin muutama kymmenen kerrallaan. Vaikka olin pukenut ylimääräistä, loppumetreillä kylmä tarttui varpaisiin ja sormiin. Palelin.

Ihmiset olivat hiljaisia. Oikeastaan kukaan ei puhunut. Katsoin vaivihkaa taakseni, jossa jono kasvoi ja piteni.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä