*

lindapelkonen

Kaikki blogit puheenaiheesta Leipäjonot

Kielteinen turvapaikkapäätös on kielteinen turvapaikkapäätös

Viime päivinä on uutisoitu paljon turvapaikanhakijoiden palautuksista. On täysin selvää, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden on poistuttava maasta, koska he ovat tällöin maassa laittomasti. Poistua voi vapaaehtoisesti tai muutoin poliisi joutuu poistamaan henkilön. Luotan maahanmuuttovirastoon ja Suomen oikeuslaitokseen turvapaikkapäätöksissä. Kielteistä turvapaikkapäätöstä ei voida perua sen takia, että henkilö ei suostu lähtemään tai osoittaa mieltään torilla. Suomen on oltava oikeusvaltio myös omia kansalaisiaan kohtaan ja sen mukaan on toimittava.

Suomen taloudellinen kantokyky loppuu hyvin pian

Leipäjonoihin on ilmestynyt työssä käyviä – EU:n ruokalähetystä odotetaan kuin kuuta nousevaa. Leipäjonojen pituus on kasvanut Suomessa selvästi.

http://yle.fi/uutiset/3-9536773

 

Ruokaa jonottavat kansalaiset - nöyryytetty häpeämään!

Joskus matka todellisuuteen on tärkeämpää kuin sanoilla pelaaminen.

Tänään jonotin Myllypuron kuuluisassa leipäjonossa puolitoistatuntia. Ruuan jakelu alkaa klo 8.00, mutta useimmat olivat tulleet paikalle ennen seitsemää.

Olin osana kansaamme, jonka rahat eivät riitä koko kuukauden ruokaan.

Jono eteni hitaasti. Sisälle otettiin muutama kymmenen kerrallaan. Vaikka olin pukenut ylimääräistä, loppumetreillä kylmä tarttui varpaisiin ja sormiin. Palelin.

Ihmiset olivat hiljaisia. Oikeastaan kukaan ei puhunut. Katsoin vaivihkaa taakseni, jossa jono kasvoi ja piteni.

Sitä saa mitä tilaa?

Minulta liikenee ymmärrystä erityisesti suomalaiselle ääriajattelulle. Suomessa on viime vuosikymmeninä ollut tapana vähätellä ongelmia, liioitella mahdollisuuksia ja keinolla millä hyvänsä pyrkiä kompromissiin, myös asioissa missä kompromissi on sietämättömän vahingollinen.

Suomessa ja euroopassa yleisestikin ollaan kuulemma huolissaan äärioikeiston ja populismin noususta? Tavallaan ollaan huolissaan aiheesta koska nousu on selvää ja se tulee entisestään jatkumaan, mutta mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua? Molemmat kun ajavat kansan tahdon toteutumista.

Mikä on tärkeää?

Tapasin juttukeikalla nuoren naisen, joka puhkesi kyyneliin. Itkusta ei meinannut tulla loppua. Hän oli onnesta shokissa. Harvoin edes toimittajan työssä pääsee näkemään näin tunteikasta reaktiota.

Poliittinen puhe leipäjonoista on sivistynyttä kikkailua!

Kansalainen maksaa palkkatili- tai eläketulo -päivänään vuokran, sähkön, lääkkeet, puhelimen, tietokoneliittymän ja tarkastelee sen jälkeen tilinsä saldoa, hän huomaa, että kuukauden ruokaan ei oikeastaan jää enää maksuvaraa.

Pakolliset on hoidettava, että pysyy ihmisten kirjoissa.

Kait se on sitten nälällä hoidettava. Hernekeittoa saa kaupasta kohtuuhintaan. Parilla eurolla purkki. Mutta ei sitä joka päivä jaksa. Jos ei ole herneitä nenässä niin ainakin korvissa.

Mitenkäs sitten suu pannaan?

Leipäjonot kiinnostavat vaalien alla

Tiedättekö mistä huomaa vaalien lähestyvän?

Siitä että leipäjonot alkavat taas kinnostamaan.

Ensin toistakymmentä vuotta eduskunnassa istunut keskustan Antti Kaikkonen kävi paikan päällä toteamassa jonoja olevan, jonka jälkeen demarivaikuttaja Mikael Jungner räjäytti pajatson äärimmäisen typerillä ja harkitsemattomilla puheillaan.

Asiantuntijatietoa eläketurvasta

Eläketurvakeskuksen tutkimusjohtaja Mikko Kautto arvostelee kärkevästi allekirjoittanutta otsakkeella ”Tutkittua vai hutkittua tietoa eläkeläisten asemasta” (ETK, Eläketutka 23.1.2017) Kautto esiintyy mielellään asiantuntijana, ja sitä hän myös on.

Kautto kirjoittaa: ”Kimmo Kiljunen on jo yli vuoden ajan julistanut, että eläkkeensaajat köyhtyvät. Saan kuulla palautteena, että Kimmolla on faktat kunnossa, toisin kuin ETK:lla.”

AY-liike ja luokkayhteiskunnan vahvistuminen!

Kuuntelin juuri  (18.11.) Yle Puheen Kulttuuricoktailia (klo 16.00 - 17.00), jossa sosiologi Anu-Hanna Anttila ja näyttelijä Niina Lahtinen keskustelivat luokkayhteiskunnan paluusta. Keskustelusta nousi vahva tarve kirjoittaa jokunen sana. Itsekin aikanaan sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa ja psykologiaa opiskelleena, tunnistan hyvin ajassamme myyräntyötä tekevän prosessin. Luokkayhteiskunta on jo enemmän läsnä kuin ¨vuosisata sitten.

Kenen leipää syöt - eli köyhät polvilleen

Mika Niikko puolustautui blogissaan häneen esitettyjä syytöksiä vastaan. Helsingin Sanomissa kun oli uutisoitu siitä miten hänen kauttaan oli mennyt rahoja hänen ystävilleen. Tässä moni sitten näki ennen kaikkea nepotismia ja ideologista kikkailua.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä