Lukio http://henrikarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133642/all Mon, 01 Oct 2018 19:47:47 +0300 fi Tarina suomalaisen lukion indoktrinoinnista http://henrikadelheim.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261876-tarina-suomalaisen-lukion-indoktrinoinnista <p>Olipa kerran psykologian oppitunti, jossa opettaja käski meitä opiskelijoita piirtämään professorin paperille. Itse piirsin parrakkaan ukkelin, jolla oli verkkatakki ja silmälasit. En ollut ainoa jonka hahmottelema professori oli mies. Itseasiassa suurin osa meistä piirisi miehen. Vuosi oli 2013.</p><p>Opettaja otti tähän ilmiöön kantaa. Hän sanoi että syy miksi piirsitte miehen johtuu yksinkertaisista mielikuvista, ja tämä on syy siihen miksi naisia karsitaan ja syrjitään työelämässä. Tuo viheliäinen koe toistettiin usealla eri opetusryhmällä. Opettaja kehtasi kutsua itseään mielenterveysalan ammattilaiseksi. Nykyisin eläkkeelle jäänyt psykologian opettaja joutuu elämään ikuisesti tekonsa kanssa.</p><p>Olen jutellut noiden entisten lukiolaisten kanssa ja jotkut yhä uskovat kokeen läpäisemään valheeseen. Yliopiston feminismikursseilla lyödään lisää bensaa liekkeihin. Olemme luomassa radikaalia feministisukupolvea, jotka haluavat syrjäyttää miehen täysin työelämästä luomalla kiintiöitä ja suoranaiseti estämällä miehiä etenemästä urallaan. Samalla luovumme meriteeistä ja ennen kaikkea pätevyydestä yhteiskunnan kulmakivenä. Tätä voisi kutsua todelliseksi post-truth ajaksi, jossa osaamisesi on juuri sitä mitä milläkin hetkellä päätät, sukupuolesi on juuri sitä mitä haluat ja jos et saa työpaikkaa, johtuu se alistavista valtarakenteista, toisin sanoen työnantajasta. Seuraukset tulevat olemaan parhaimmillaankin tuhoisat.</p><p>Tämänkaltaisesta vastuuttomuudesta on aina maksettu verinen hinta. Opetusministeriö ja myös opetushenkilökunta ovat kyllä tietoisia siitä mitä tekevät. Kyseessä on järjestelmällinen ja tarkoituksenmukainen indoktrinointi. Miehistä halutaan luoda tottelevaisia soijapoika ja naisista sosialisteja, jotka eivät näe mitään hyveellistä miehisyydessä, meriiteissä, pätevyydessä tai vastuuntuntoisuudessa. Itse en veisi lastani julkiseen oppilaistokseen mikäli perheenisä olisin. Valitettavasti kotiopetus ei ole kaikille mahdollista.</p><p>Vasemmistolaista dystopiaa kiiruhdetaan kovaa vauhtia, joten olkaa valmiita. Kyseessä on kansainvälinen ilmiö, joka on ihan silmien edessä jos sitä rohkenee totuudenmukaisesti katsoa. Lapsille valehtelu on riistämistä tulevilta sukupolvilta, tämä ei ole enää asia jota voisi katsoa sivusta.</p><p>Miksi minä sitten piirsin parrakkaan verkkatakkisen miehen silmälaseilla tuolloin psykologian tunnilla? No, kyseessä oli koulumme rehdein ja suoraselkäisin opettaja, joka kovalla mutta isällisellä opetustavallaan ei jättänyt sijaa tekosyille, eikä todellakaan valittanut mistään alistavasta patriarkaatista. Loppupeleissä vain osaaminen ratkaisee, kaikki muu on hattaraa.</p><p>Miksi tämä kyseinen miesopettaja oli siis niin vähän pidetty naisopiskelijoiden keskuudessa? Tätä olisi hyvä miettiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olipa kerran psykologian oppitunti, jossa opettaja käski meitä opiskelijoita piirtämään professorin paperille. Itse piirsin parrakkaan ukkelin, jolla oli verkkatakki ja silmälasit. En ollut ainoa jonka hahmottelema professori oli mies. Itseasiassa suurin osa meistä piirisi miehen. Vuosi oli 2013.

Opettaja otti tähän ilmiöön kantaa. Hän sanoi että syy miksi piirsitte miehen johtuu yksinkertaisista mielikuvista, ja tämä on syy siihen miksi naisia karsitaan ja syrjitään työelämässä. Tuo viheliäinen koe toistettiin usealla eri opetusryhmällä. Opettaja kehtasi kutsua itseään mielenterveysalan ammattilaiseksi. Nykyisin eläkkeelle jäänyt psykologian opettaja joutuu elämään ikuisesti tekonsa kanssa.

Olen jutellut noiden entisten lukiolaisten kanssa ja jotkut yhä uskovat kokeen läpäisemään valheeseen. Yliopiston feminismikursseilla lyödään lisää bensaa liekkeihin. Olemme luomassa radikaalia feministisukupolvea, jotka haluavat syrjäyttää miehen täysin työelämästä luomalla kiintiöitä ja suoranaiseti estämällä miehiä etenemästä urallaan. Samalla luovumme meriteeistä ja ennen kaikkea pätevyydestä yhteiskunnan kulmakivenä. Tätä voisi kutsua todelliseksi post-truth ajaksi, jossa osaamisesi on juuri sitä mitä milläkin hetkellä päätät, sukupuolesi on juuri sitä mitä haluat ja jos et saa työpaikkaa, johtuu se alistavista valtarakenteista, toisin sanoen työnantajasta. Seuraukset tulevat olemaan parhaimmillaankin tuhoisat.

Tämänkaltaisesta vastuuttomuudesta on aina maksettu verinen hinta. Opetusministeriö ja myös opetushenkilökunta ovat kyllä tietoisia siitä mitä tekevät. Kyseessä on järjestelmällinen ja tarkoituksenmukainen indoktrinointi. Miehistä halutaan luoda tottelevaisia soijapoika ja naisista sosialisteja, jotka eivät näe mitään hyveellistä miehisyydessä, meriiteissä, pätevyydessä tai vastuuntuntoisuudessa. Itse en veisi lastani julkiseen oppilaistokseen mikäli perheenisä olisin. Valitettavasti kotiopetus ei ole kaikille mahdollista.

Vasemmistolaista dystopiaa kiiruhdetaan kovaa vauhtia, joten olkaa valmiita. Kyseessä on kansainvälinen ilmiö, joka on ihan silmien edessä jos sitä rohkenee totuudenmukaisesti katsoa. Lapsille valehtelu on riistämistä tulevilta sukupolvilta, tämä ei ole enää asia jota voisi katsoa sivusta.

Miksi minä sitten piirsin parrakkaan verkkatakkisen miehen silmälaseilla tuolloin psykologian tunnilla? No, kyseessä oli koulumme rehdein ja suoraselkäisin opettaja, joka kovalla mutta isällisellä opetustavallaan ei jättänyt sijaa tekosyille, eikä todellakaan valittanut mistään alistavasta patriarkaatista. Loppupeleissä vain osaaminen ratkaisee, kaikki muu on hattaraa.

Miksi tämä kyseinen miesopettaja oli siis niin vähän pidetty naisopiskelijoiden keskuudessa? Tätä olisi hyvä miettiä.

]]>
0 http://henrikadelheim.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261876-tarina-suomalaisen-lukion-indoktrinoinnista#comments Aivopesu Dystopia Indoktrinointi Lukio Vasemmisto Mon, 01 Oct 2018 16:47:47 +0000 Henrik Adelheim http://henrikadelheim.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261876-tarina-suomalaisen-lukion-indoktrinoinnista
OAJ kehitti oman sotensa http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259689-oaj-kehitti-oman-sotensa <p>Kriittisistä sote-uudistukseen liittyvistä kirjoituksista tulee nykyään lähes aina mieleen OAJ:n harhalaukaus nimeltään vuosityöaika. Helsingin pormestari <strong>Jan Vapaavuori </strong>twiittasi viime toukokuussa sotesta näin:</p><p><em>&rdquo;Riippumatta siitä mitä mieltä sotesta ollaan, hallituksen tapa ajaa sitä ei kuulu sivistysvaltioon. Epämääräisiä laskelmia, olemattomia vaikutusarviointeja, vetäytymistä kriittisestä keskustelusta, jumalatonta kiirehtimistä ja runttaamista. Tämä on jo nyt häpeäksi koko maalle.&rdquo;</em></p><p>Tuosta kun muuttaa muutaman sanan kohdalle sanat vuosityöaika ja OAJ, päästään hyvin lähelle tämänhetkistä tilannetta.</p><p><strong>Satu Pajuriutta</strong> (HS 12.8.2018) kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin opettajien vuosityöaikakokeiluun liittyen. On harmi, että tässäkin jutussa keskityttiin luomaan kokeilusta positiivista ja aivan liian ruusuista kuvaa. Asiavirheitäkin löytyi riittämiin.</p><p>Artikkelissa Helsingin perusopetuksen aluepäällikkö <strong>Hanna Välitalo</strong> kertoo, että kahdella peruskoululla oli valmius lähteä vuosityöaikakokeiluun tänä syksynä mukaan. Kyse ei ollut mistään valmiudesta vaan siitä, että nämä kaksi koulua olivat ainoat, joiden opettajistosta yli puolet äänesti kokeiluun lähtemisen puolesta. Molemmat koulut ovat alakouluja, joissa ei työskentele käytännössä lainkaan aineenopettajia. Opettajiston suhtautuminen kokeiluun oli ja on Helsingissä erittäin kriittinen.</p><p>Vuosityöaikamallia kannattaa koulumaailmassa kaksi tahoa: Kuntatyönantajat ja rehtorit. KT kannattaa vuosityöaikamallia, koska se antaisi oivat mahdollisuudet säästää palkkakuluissa, kun opettajien ylitunneista ja muista palkanlisistä päästäisiin eroon. Rehtoreille vuosityöaika antaisi huomattavasti entistä enemmän valtaa opettajan työmäärän ja palkkauksen suhteen. On huomionarvoista, että viime kevään OAJ:n valtuustovaaleissa yksikään opettaja pääkaupunkiseudulla ei avoimesti liputtanut vuosityöaikamallin puolesta. Kaikki kannattajat olivat rehtoreita.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Opettajilla on selkeä halu saada opetusvelvollisuuteen perustuva palkkamalli kuntoon. Tällä hetkellä peruskoulujen opettajista epäoikeudenmukaisimmassa asemassa ovat luokanopettajat ja reaaliaineiden lehtorit. Jos heidän opetusvelvollisuutta saataisiin piirun verran alemmas, olisi kyseessä joko palkankorotus tai työmäärän kevennys. Tämän sijaan OAJ on ajamassa koko opettajistoa suohon, kun se kehtaa edes keskustella KT:n kanssa näistä palkanalennustalkoista. Kuinka moni muu ammattijärjestö edes keskustelisi sopimuksista tai palkkamalleista, jotka pudottavat jäsenistön ansiotasoa ja nostavat työmäärää?</p><p>Pajuriutan artikkelin kruunasi Kaskon toimialajohtaja <strong>Liisa Pohjolaisen</strong> kommentti, jonka mukaan Etu-Töölön ja Ressun lukiot ovat ilmoittautuneet mukaan kokeiluun. Hän ei ehkä ymmärrä, että kokeilukoulujen opettajisto äänestää asiasta, eikä asia etene ilman OAJ:n ja HOAY:n hallitusten hyväksyntää. En oikein jaksa uskoa, että säästöjen ja toinen toistaan typerämpien uudistusten keskellä painivat lukioiden opettajat lähtisivät tähän mukaan.</p><p>OAJ näyttää tällä hetkellä sekä sisältä että ulkoa katsottuna pöhöttyneeltä suojatyöpaikkatehtaalta, jolla ei ole mitään tekemistä opettajien edunvalvonnan kanssa. KT:n edustajien syöttämisen ja juottamisen sijaan olisi syytä alkaa pitää omien puolia. Koulujen alettua moni uusi opettaja on kysynyt OAJ-jäsenyyden etuja. En ole keksinyt yhtäkään.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kriittisistä sote-uudistukseen liittyvistä kirjoituksista tulee nykyään lähes aina mieleen OAJ:n harhalaukaus nimeltään vuosityöaika. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori twiittasi viime toukokuussa sotesta näin:

”Riippumatta siitä mitä mieltä sotesta ollaan, hallituksen tapa ajaa sitä ei kuulu sivistysvaltioon. Epämääräisiä laskelmia, olemattomia vaikutusarviointeja, vetäytymistä kriittisestä keskustelusta, jumalatonta kiirehtimistä ja runttaamista. Tämä on jo nyt häpeäksi koko maalle.”

Tuosta kun muuttaa muutaman sanan kohdalle sanat vuosityöaika ja OAJ, päästään hyvin lähelle tämänhetkistä tilannetta.

Satu Pajuriutta (HS 12.8.2018) kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin opettajien vuosityöaikakokeiluun liittyen. On harmi, että tässäkin jutussa keskityttiin luomaan kokeilusta positiivista ja aivan liian ruusuista kuvaa. Asiavirheitäkin löytyi riittämiin.

Artikkelissa Helsingin perusopetuksen aluepäällikkö Hanna Välitalo kertoo, että kahdella peruskoululla oli valmius lähteä vuosityöaikakokeiluun tänä syksynä mukaan. Kyse ei ollut mistään valmiudesta vaan siitä, että nämä kaksi koulua olivat ainoat, joiden opettajistosta yli puolet äänesti kokeiluun lähtemisen puolesta. Molemmat koulut ovat alakouluja, joissa ei työskentele käytännössä lainkaan aineenopettajia. Opettajiston suhtautuminen kokeiluun oli ja on Helsingissä erittäin kriittinen.

Vuosityöaikamallia kannattaa koulumaailmassa kaksi tahoa: Kuntatyönantajat ja rehtorit. KT kannattaa vuosityöaikamallia, koska se antaisi oivat mahdollisuudet säästää palkkakuluissa, kun opettajien ylitunneista ja muista palkanlisistä päästäisiin eroon. Rehtoreille vuosityöaika antaisi huomattavasti entistä enemmän valtaa opettajan työmäärän ja palkkauksen suhteen. On huomionarvoista, että viime kevään OAJ:n valtuustovaaleissa yksikään opettaja pääkaupunkiseudulla ei avoimesti liputtanut vuosityöaikamallin puolesta. Kaikki kannattajat olivat rehtoreita. 

 

Opettajilla on selkeä halu saada opetusvelvollisuuteen perustuva palkkamalli kuntoon. Tällä hetkellä peruskoulujen opettajista epäoikeudenmukaisimmassa asemassa ovat luokanopettajat ja reaaliaineiden lehtorit. Jos heidän opetusvelvollisuutta saataisiin piirun verran alemmas, olisi kyseessä joko palkankorotus tai työmäärän kevennys. Tämän sijaan OAJ on ajamassa koko opettajistoa suohon, kun se kehtaa edes keskustella KT:n kanssa näistä palkanalennustalkoista. Kuinka moni muu ammattijärjestö edes keskustelisi sopimuksista tai palkkamalleista, jotka pudottavat jäsenistön ansiotasoa ja nostavat työmäärää?

Pajuriutan artikkelin kruunasi Kaskon toimialajohtaja Liisa Pohjolaisen kommentti, jonka mukaan Etu-Töölön ja Ressun lukiot ovat ilmoittautuneet mukaan kokeiluun. Hän ei ehkä ymmärrä, että kokeilukoulujen opettajisto äänestää asiasta, eikä asia etene ilman OAJ:n ja HOAY:n hallitusten hyväksyntää. En oikein jaksa uskoa, että säästöjen ja toinen toistaan typerämpien uudistusten keskellä painivat lukioiden opettajat lähtisivät tähän mukaan.

OAJ näyttää tällä hetkellä sekä sisältä että ulkoa katsottuna pöhöttyneeltä suojatyöpaikkatehtaalta, jolla ei ole mitään tekemistä opettajien edunvalvonnan kanssa. KT:n edustajien syöttämisen ja juottamisen sijaan olisi syytä alkaa pitää omien puolia. Koulujen alettua moni uusi opettaja on kysynyt OAJ-jäsenyyden etuja. En ole keksinyt yhtäkään.

 

 

]]>
5 http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259689-oaj-kehitti-oman-sotensa#comments Kotimaa Lukio OAJ Peruskoulu Vuosityöaika Sun, 19 Aug 2018 09:39:03 +0000 Juho Vehviläinen http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259689-oaj-kehitti-oman-sotensa
Paras lukio halutaan lopettaa! http://annesnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256266-paras-lukio-halutaan-lopettaa <p>Näinhän se menee.</p><p>Tänään&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/AnneMSnellman/photos/a.180867518608737.46203.134830676545755/2101098979918905/?type=3&amp;theater">uutisoitiin</a>, että Oulunsalon lukio on Pohjois-Pohjanmaan paras lukio. STT:n vuotuisessa lukiovertailussa on verrattu lukioiden ylioppilaskirjoitusten keskimääräisiä tuloksia kolme vuotta aiemmin lukiossa aloittaneiden yläkoulun päättötodistuksen keskiarvoon. Eli tässä vertailussa otettiin huomioon opiskelijoiden lähtötaso, ja täten lukion vaikuttavuudesta saatiin parempi kuva.</p><p>Torstaina&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/pg/AnneMSnellman/photos/?tab=album&amp;album_id=2098842683477868">uutisoitiin</a>&nbsp;luonnontieteen kandidaatti Saku Vaaralan pro gradu -tutkimuksesta, joka on tehty Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikössä mm. maantieteen tutkimusyksikön johtajan, professori Jarmo Rusasen ohjauksessa. Kyseisessä tutkimuksessa on tutkittu Oulun kaupungin kouluverkkoa koulujen saavutettavuuden kannalta.</p><p>Lukioverkon osalta Vaarala päätyy tulokseen, jonka mukaan oululaisnuorten asuinpaikkojen sijainti tukee vuodelle 2027 hajautettua lukioverkkoa. Eli toisin sanoen saavutettavuuden kannalta Vaarala päätyy tulokseen, että, jos lukioita on tarpeen vähentää, kannattaa lukioita lakkauttaa Oulun keskustasta eikä vanhojen kuntien kuntakeskuksista. Täten reuna-alueiden lukiot Haukiputaalla, Kiimingissä ja Oulunsalossa tulisi säilyttää.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-8939797">Selvityksessä</a>&nbsp;vuodelta 2016 havaittiin, että peruskoulun jälkeinen tutkinto jää todennäköisemmin hankkimatta, jos koulumatka on pitkä ja vaivalloinen.</p><p>Lukion saavutettavuudella on siis väliä!</p><p>Mielestäni Oulun lukioverkko pitäisi tarkastella lukio lukiolta. Nyt esim. Oulun lyseon lukio on rajattu lukioverkkotarkastelun ulkopuolelle. Kuitenkin sen tuleva perusparannusinvestointi on kuulemma kokonaishinnaltaan jo 17 miljoonaa euroa!</p><p>Mutta ei. Nyt lukioverkkotarkastelu lähtee siitä, että ainakin Oulunsalon lukio tulee lopettaa. Älkää muuten puhuko minulle siirtämisestä - siirtämispuheille nauravat aidan seipäätkin!</p><p>Eli tutkitusti Pohjois-Pohjanmaan paras lukio, joka tutkitusti saavutettavuuden kannalta tulisi säilyttää, halutaan lopettaa!</p><p>Sanomattakin on selvää, että Oulunsalon lukio on myös Oulunsalon elinvoiman kannalta elintärkeä. Perusteluja Oulunsalon lukion puolesta on loputtomasti. Toivottavasti edes nämä viimeisimmät uutisoinnit vakuuttaisivat niin valmistelijat kuin päättäjätkin ymmärtämään Oulunsalon lukion arvon.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Näinhän se menee.

Tänään uutisoitiin, että Oulunsalon lukio on Pohjois-Pohjanmaan paras lukio. STT:n vuotuisessa lukiovertailussa on verrattu lukioiden ylioppilaskirjoitusten keskimääräisiä tuloksia kolme vuotta aiemmin lukiossa aloittaneiden yläkoulun päättötodistuksen keskiarvoon. Eli tässä vertailussa otettiin huomioon opiskelijoiden lähtötaso, ja täten lukion vaikuttavuudesta saatiin parempi kuva.

Torstaina uutisoitiin luonnontieteen kandidaatti Saku Vaaralan pro gradu -tutkimuksesta, joka on tehty Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikössä mm. maantieteen tutkimusyksikön johtajan, professori Jarmo Rusasen ohjauksessa. Kyseisessä tutkimuksessa on tutkittu Oulun kaupungin kouluverkkoa koulujen saavutettavuuden kannalta.

Lukioverkon osalta Vaarala päätyy tulokseen, jonka mukaan oululaisnuorten asuinpaikkojen sijainti tukee vuodelle 2027 hajautettua lukioverkkoa. Eli toisin sanoen saavutettavuuden kannalta Vaarala päätyy tulokseen, että, jos lukioita on tarpeen vähentää, kannattaa lukioita lakkauttaa Oulun keskustasta eikä vanhojen kuntien kuntakeskuksista. Täten reuna-alueiden lukiot Haukiputaalla, Kiimingissä ja Oulunsalossa tulisi säilyttää.

Selvityksessä vuodelta 2016 havaittiin, että peruskoulun jälkeinen tutkinto jää todennäköisemmin hankkimatta, jos koulumatka on pitkä ja vaivalloinen.

Lukion saavutettavuudella on siis väliä!

Mielestäni Oulun lukioverkko pitäisi tarkastella lukio lukiolta. Nyt esim. Oulun lyseon lukio on rajattu lukioverkkotarkastelun ulkopuolelle. Kuitenkin sen tuleva perusparannusinvestointi on kuulemma kokonaishinnaltaan jo 17 miljoonaa euroa!

Mutta ei. Nyt lukioverkkotarkastelu lähtee siitä, että ainakin Oulunsalon lukio tulee lopettaa. Älkää muuten puhuko minulle siirtämisestä - siirtämispuheille nauravat aidan seipäätkin!

Eli tutkitusti Pohjois-Pohjanmaan paras lukio, joka tutkitusti saavutettavuuden kannalta tulisi säilyttää, halutaan lopettaa!

Sanomattakin on selvää, että Oulunsalon lukio on myös Oulunsalon elinvoiman kannalta elintärkeä. Perusteluja Oulunsalon lukion puolesta on loputtomasti. Toivottavasti edes nämä viimeisimmät uutisoinnit vakuuttaisivat niin valmistelijat kuin päättäjätkin ymmärtämään Oulunsalon lukion arvon.

]]>
0 http://annesnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256266-paras-lukio-halutaan-lopettaa#comments Lukio Lukioverkko Oulu Oulunsalo Sat, 02 Jun 2018 11:53:24 +0000 Anne Snellman http://annesnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256266-paras-lukio-halutaan-lopettaa
Kokemuksia Tanskan koulujärjestelmästä http://villejalovaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252813-kokemuksia-tanskan-koulujarjestelmasta <p>Olin tällä viikolla pari päivää Helsingin kasvatuksen ja koulutuslautakunnan kanssa tutustumassa Kööpenhaminan kouluihin ja päiväkoteihin. Tapasimme matkalla Kööpenhaminan kaupungin ja Tanskan opetusviraston edustajia sekä kävimme useissa oppilaitoksissa.</p><p>Suomea ja meidän koulutusjärjestelmää tunnuttiin Tanskassa edelleen kovasti arvostettavan, vaikka Tanskassa on moni asia hyvin tällä saralla ja meillä myös heiltä opittavaa. Tanskan <a href="https://webgate.ec.europa.eu/fpfis/mwikis/eurydice/index.php/Denmark:Overview">koulujärjestelmä</a> eroaa monella tapaa suomalaisesta. Oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana ja loppuu 16-vuotiaana. Opiskelu on maksutonta julkisissa kouluissa. Sen sijaan yksityis- tai vapaakouluissa se&nbsp; voi olla maksullista. Peruskoulussa (folkeskole) on yhdeksän luokkaa. Sen lisäksi vuoden kestävä esikoulutus on osa peruskoulutusta. Peruskoulun kymmenes luokka on vapaaehtoinen.&nbsp;</p><p>Vierailun aikana ilmeni, että erityisesti poikien heikoista oppimistuloksista ollaan Tanskassa vielä Suomea enemmän huolissaan ja pohditaan mitä tilanteen korjaamiseksi voisi tehdä. Kouluruoka mikä meillä saattaa joskus erityisesti ylemmillä asteilla jäädä syömättä, on Tanskassa maksullista ja suurin osa syökin vain eväitä päivisin. Päivähoidon puolella keskimääräinen aloitusikä on 10 kk, eli huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa. Varsinaista kotihoidontukijärjestelmää ei ole. Vierailun aikana kävi myös ilmeiseksi, että maahanmuuttajien kielikoulutus ja integroiminen osaksi Tanskalaista yhteiskuntaa on parhaillaan poliittista keskustelua herättävä teema. Seuraava eduskuntavaalit järjestetään kesäkuussa 2019.</p><p>Vierailun viimeisenä aamuna kävimme Kööpenhaminan laidalla sijaitsevassa Ørestadin lukiossa, joka on yksi kaupungin suosituimpia ja jonka ulkomuoto tuo mieleen taidemuseon. &nbsp;&nbsp;Tässä koulussa on luovuttu kokonaan oppikirjoista ja digitalisaatio on viety hyvin pitkälle. Digitalisaation saralla ehkä meillä Suomessa olisi muutenkin Tanskasta eniten opittavaa, vaikka Helsingissä tähän on alettu viime vuosina panostaa vahvasti. Toki haasteena niin Tanskassa kuin meilläkin on laadukkaiden oppimateriaalien saaminen ja tekijänoikeuskysymykset.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olin tällä viikolla pari päivää Helsingin kasvatuksen ja koulutuslautakunnan kanssa tutustumassa Kööpenhaminan kouluihin ja päiväkoteihin. Tapasimme matkalla Kööpenhaminan kaupungin ja Tanskan opetusviraston edustajia sekä kävimme useissa oppilaitoksissa.

Suomea ja meidän koulutusjärjestelmää tunnuttiin Tanskassa edelleen kovasti arvostettavan, vaikka Tanskassa on moni asia hyvin tällä saralla ja meillä myös heiltä opittavaa. Tanskan koulujärjestelmä eroaa monella tapaa suomalaisesta. Oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana ja loppuu 16-vuotiaana. Opiskelu on maksutonta julkisissa kouluissa. Sen sijaan yksityis- tai vapaakouluissa se  voi olla maksullista. Peruskoulussa (folkeskole) on yhdeksän luokkaa. Sen lisäksi vuoden kestävä esikoulutus on osa peruskoulutusta. Peruskoulun kymmenes luokka on vapaaehtoinen. 

Vierailun aikana ilmeni, että erityisesti poikien heikoista oppimistuloksista ollaan Tanskassa vielä Suomea enemmän huolissaan ja pohditaan mitä tilanteen korjaamiseksi voisi tehdä. Kouluruoka mikä meillä saattaa joskus erityisesti ylemmillä asteilla jäädä syömättä, on Tanskassa maksullista ja suurin osa syökin vain eväitä päivisin. Päivähoidon puolella keskimääräinen aloitusikä on 10 kk, eli huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa. Varsinaista kotihoidontukijärjestelmää ei ole. Vierailun aikana kävi myös ilmeiseksi, että maahanmuuttajien kielikoulutus ja integroiminen osaksi Tanskalaista yhteiskuntaa on parhaillaan poliittista keskustelua herättävä teema. Seuraava eduskuntavaalit järjestetään kesäkuussa 2019.

Vierailun viimeisenä aamuna kävimme Kööpenhaminan laidalla sijaitsevassa Ørestadin lukiossa, joka on yksi kaupungin suosituimpia ja jonka ulkomuoto tuo mieleen taidemuseon.   Tässä koulussa on luovuttu kokonaan oppikirjoista ja digitalisaatio on viety hyvin pitkälle. Digitalisaation saralla ehkä meillä Suomessa olisi muutenkin Tanskasta eniten opittavaa, vaikka Helsingissä tähän on alettu viime vuosina panostaa vahvasti. Toki haasteena niin Tanskassa kuin meilläkin on laadukkaiden oppimateriaalien saaminen ja tekijänoikeuskysymykset.

]]>
1 http://villejalovaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252813-kokemuksia-tanskan-koulujarjestelmasta#comments Helsingin kaupunki Kööpenhamina Koulutus Lukio Tanska Sat, 24 Mar 2018 15:49:22 +0000 Ville Jalovaara http://villejalovaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252813-kokemuksia-tanskan-koulujarjestelmasta
Opettajille kunnon palkkio digitaalisten oppimateriaalien laatimisesta http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252358-opettajille-kunnon-palkkio-digitaalisten-oppimateriaalien-laatimisesta <p>Toisen asteen koulutuksesta opiskelijalle itselleen aiheutuvat kustannukset ovat tapetilla. Varsin suuri osa näistä kustannuksista aiheutuu perinteisistä tai digitaalisista oppimateriaaleista. Päälle tulevat opiskelussa käytettävät oppimisvälineet, kuten laskimet ja tietokoneet. Liian monelle opiskelijalle kustannukset voivat koitua ylivoimaisiksi, mikä saattaa johtaa koulutuksen keskeytymiseen. Tämä on yhteiskunnallisesti varsin huolestuttava signaali, minkä tulisi herättää päättäjiä monella eri tasolla.</p><p>Opiskelukustannusten kuriin saattamisessa oppimateriaalien osalta on löydettävissä ratkaisuja lähempää, kuin kenties uskoisikaan. Avainasemassa ovat aktiiviset opettajat, joille kustantajien oppimateriaalit eivät välttämättä ole niin suuressa roolissa, kuin luulisi. Sitoutuminen pelkkään kustantajien tarjontaan voi olla vähänkin kokeneemmalle opettajalle pikemminkin totuttu pakkopulla kuin todella hyödyttävä apuväline.</p><p>Yleisesti vaiettu tosiasia on, että kullakin kirjakustantajalla on valuvikansa, minkä kanssa opettaja joutuu painimaan vuosia. Kustantajalta toiselle vaihtaminen on monesti &rdquo;suo siellä, vetelä täällä&rdquo; -tilanne, mikä realisoituu varsin pian oppilaitoskohtaisesti tehdyn vaihtopäätöksen jälkeen.</p><p>Normaalin opetusarjen puitteissa opettajat luovat kaiken aikaa opetusta tukevaa materiaalia, josta ei ole välttämättä pitkä matka täydellisiin oppimateriaalikokonaisuuksiin. Toisella asteella opettajat ovat oman alansa ammattilaisia, jotka pysyvät ajan hermolla. Uutta tietoa syntyy jatkuvasti, minkä vastuun tuntevat opettajat ottavat työssään huomioon. Tähän eivät kustantajien oppimateriaalit pysty. Täydentävän työn tekee opettaja, tyypillisesti omalla ajallaan ja ilman mitään lisäkorvauksia.</p><p>Suomalainen opettajankoulutusjärjestelmä on kansainvälisin mittarein omassa luokassaan - edelleenkin. Tätä tosiasiaa kannattaisi hyödyntää ja arvostaa paljon enemmän kuin nykyisin tehdään.</p><p>Opettajille tulisi maksaa kunnon palkkio oppimateriaalien luomisesta ja kehittämisestä. Tämä voi tarjota yhteiskunnalle verrattain halvaksi tulevan ratkaisun ongelmaan, joka on ratkaistava tavalla tai toisella. Ei toisen asteen opintojen keskeytymisiä opiskelukustannusten vuoksi voi hyväksyä.</p><p>Toisen asteen oppilaitosten taustalle olevissa kunnissa ja kuntayhtymissä tulisi tarttua tuumasta toimeen. Opettajan työn arvostaminen muullakin tavalla, kuin pelkillä juhlapuheilla, kannattaisi.</p><p>Lopputuloksena voisi olla korkeatasoisia ja ilmaisia digitaalisia oppimateriaaleja, joiden myötä opiskelijat vapautuisivat kalliiksi tulevista oppimateriaalihankinnoista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Toisen asteen koulutuksesta opiskelijalle itselleen aiheutuvat kustannukset ovat tapetilla. Varsin suuri osa näistä kustannuksista aiheutuu perinteisistä tai digitaalisista oppimateriaaleista. Päälle tulevat opiskelussa käytettävät oppimisvälineet, kuten laskimet ja tietokoneet. Liian monelle opiskelijalle kustannukset voivat koitua ylivoimaisiksi, mikä saattaa johtaa koulutuksen keskeytymiseen. Tämä on yhteiskunnallisesti varsin huolestuttava signaali, minkä tulisi herättää päättäjiä monella eri tasolla.

Opiskelukustannusten kuriin saattamisessa oppimateriaalien osalta on löydettävissä ratkaisuja lähempää, kuin kenties uskoisikaan. Avainasemassa ovat aktiiviset opettajat, joille kustantajien oppimateriaalit eivät välttämättä ole niin suuressa roolissa, kuin luulisi. Sitoutuminen pelkkään kustantajien tarjontaan voi olla vähänkin kokeneemmalle opettajalle pikemminkin totuttu pakkopulla kuin todella hyödyttävä apuväline.

Yleisesti vaiettu tosiasia on, että kullakin kirjakustantajalla on valuvikansa, minkä kanssa opettaja joutuu painimaan vuosia. Kustantajalta toiselle vaihtaminen on monesti ”suo siellä, vetelä täällä” -tilanne, mikä realisoituu varsin pian oppilaitoskohtaisesti tehdyn vaihtopäätöksen jälkeen.

Normaalin opetusarjen puitteissa opettajat luovat kaiken aikaa opetusta tukevaa materiaalia, josta ei ole välttämättä pitkä matka täydellisiin oppimateriaalikokonaisuuksiin. Toisella asteella opettajat ovat oman alansa ammattilaisia, jotka pysyvät ajan hermolla. Uutta tietoa syntyy jatkuvasti, minkä vastuun tuntevat opettajat ottavat työssään huomioon. Tähän eivät kustantajien oppimateriaalit pysty. Täydentävän työn tekee opettaja, tyypillisesti omalla ajallaan ja ilman mitään lisäkorvauksia.

Suomalainen opettajankoulutusjärjestelmä on kansainvälisin mittarein omassa luokassaan - edelleenkin. Tätä tosiasiaa kannattaisi hyödyntää ja arvostaa paljon enemmän kuin nykyisin tehdään.

Opettajille tulisi maksaa kunnon palkkio oppimateriaalien luomisesta ja kehittämisestä. Tämä voi tarjota yhteiskunnalle verrattain halvaksi tulevan ratkaisun ongelmaan, joka on ratkaistava tavalla tai toisella. Ei toisen asteen opintojen keskeytymisiä opiskelukustannusten vuoksi voi hyväksyä.

Toisen asteen oppilaitosten taustalle olevissa kunnissa ja kuntayhtymissä tulisi tarttua tuumasta toimeen. Opettajan työn arvostaminen muullakin tavalla, kuin pelkillä juhlapuheilla, kannattaisi.

Lopputuloksena voisi olla korkeatasoisia ja ilmaisia digitaalisia oppimateriaaleja, joiden myötä opiskelijat vapautuisivat kalliiksi tulevista oppimateriaalihankinnoista.

]]>
6 http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252358-opettajille-kunnon-palkkio-digitaalisten-oppimateriaalien-laatimisesta#comments Ammattikoulut Lukio Opettajat Opiskelukustannukset Thu, 15 Mar 2018 20:55:55 +0000 Vesa-Matti Louekoski http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252358-opettajille-kunnon-palkkio-digitaalisten-oppimateriaalien-laatimisesta
Rahanpuute ei saa estää opiskelua http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251416-rahanpuute-ei-saa-estaa-opiskelua <p>Sain viime vuonna mahdollisuuden tutustua reippaaseen 15-vuotiaaseen nuoreen TET-harjoittelun ansiosta. Keskustelimme viikon aikana tulevaisuuden suunnitelmista ja hänen jatko-opintotoiveistaan. Hänen pohdintansa nostivat pintaan muistot omasta nuoruudestani. Vaihtoehtoja oli paljon, mutta tietoa eri ammattien todellisuudesta oli vähän. Onko realistista odottaa, että 16-vuotias osaa valita ammatin, jossa hän viihtyy eläkeikään saakka? Minä en siihen kyennyt, eivätkä varmasti kaikki nykynuoretkaan siihen kykene. Onneksi se ei ole nykypäivänä iso ongelma, sillä on arvioitu, että nykynuori tekee työuransa useammassa ammatissa. Sen sijaan pelkän peruskoulun varaan jääminen voi muodostua ongelmaksi, koska useiden tutkimusten mukaan matala koulutustaso lisää köyhyyden ja työttömyyden riskiä.</p><p>Jo nyt viidesosa alle 25-vuotiaista miehistä ja yli 15 prosenttia nuorista naisista on työn tai koulutuksen ulkopuolella. Luku on korkea muihin Pohjoismaihin verrattuna. Maaliskuussa julkaistavan nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan rahanpuute on nuorille merkittävä kouluttautumisen este. Oppikirjat, välineet ja tarvikkeet ovat kaikki asioita, jotka opiskelijan tai tämän perheen on pystyttävä itse kustantamaan. Lukiotutkinnon suorittamisen kokonaiskustannukset voivat olla opiskelijalle jopa 2 600 euroa, joidenkin ammatillisten tutkintojen kustannukset ovat vielä korkeampia. Kaikilla perheillä ei ole tähän varaa, mikä näkyy lisääntyneinä opintojen keskeytyksinä ja suurin hätä onkin kaikkein pienituloisimmilla.</p><p>Erilaisiin nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviin tukitoimiin käytetään vuosittain kymmeniä miljoonia euroja. Silti peruskoulun varaan jää yhtä moni kuin 30 vuotta sitten. Paras keino tukea nuoria jatkamaan opintiellä olisi oppivelvollisuusiän pidentäminen 18 vuoteen. Se olisi myös konkreettinen keino tehdä toisen asteen opiskelusta aidosti maksutonta. Jokainen koulupolulta tippunut nuori on liikaa. Sekä inhimilliset että yhteiskunnalliset kustannukset ovat jokaisen syrjäytyneen nuoren kohdalla kestämättömät. Yhteiskunta ei saa viestiä nuorille ja heidän perheille, että 16-vuotiaana saa jäädä kotiin.</p><p>Monet järjestöt (Pelastakaa Lapset ry, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto &ndash; SAKKI ry, Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry, Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf, Nuorten mielenterveysseura &ndash; Yeesi ry ja Suomen Nuorisoyhteistyö &ndash; Allianssi ry) vaativat kansalaisaloitteessa, että lukio- ja ammatillisten opintojen maksullisuus poistetaan. Yli 25 000 suomalaista on allekirjoittanut aloitteen, mutta maaliskuun 18. päivään mennessä tarvitaan vielä paljon enemmän nimiä, jotta asia käsitellään eduskunnassa. <strong>Aloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa: <a href="http://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2607" target="_blank">www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2607</a></strong></p><p><strong>Anette Karlsson</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sain viime vuonna mahdollisuuden tutustua reippaaseen 15-vuotiaaseen nuoreen TET-harjoittelun ansiosta. Keskustelimme viikon aikana tulevaisuuden suunnitelmista ja hänen jatko-opintotoiveistaan. Hänen pohdintansa nostivat pintaan muistot omasta nuoruudestani. Vaihtoehtoja oli paljon, mutta tietoa eri ammattien todellisuudesta oli vähän. Onko realistista odottaa, että 16-vuotias osaa valita ammatin, jossa hän viihtyy eläkeikään saakka? Minä en siihen kyennyt, eivätkä varmasti kaikki nykynuoretkaan siihen kykene. Onneksi se ei ole nykypäivänä iso ongelma, sillä on arvioitu, että nykynuori tekee työuransa useammassa ammatissa. Sen sijaan pelkän peruskoulun varaan jääminen voi muodostua ongelmaksi, koska useiden tutkimusten mukaan matala koulutustaso lisää köyhyyden ja työttömyyden riskiä.

Jo nyt viidesosa alle 25-vuotiaista miehistä ja yli 15 prosenttia nuorista naisista on työn tai koulutuksen ulkopuolella. Luku on korkea muihin Pohjoismaihin verrattuna. Maaliskuussa julkaistavan nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan rahanpuute on nuorille merkittävä kouluttautumisen este. Oppikirjat, välineet ja tarvikkeet ovat kaikki asioita, jotka opiskelijan tai tämän perheen on pystyttävä itse kustantamaan. Lukiotutkinnon suorittamisen kokonaiskustannukset voivat olla opiskelijalle jopa 2 600 euroa, joidenkin ammatillisten tutkintojen kustannukset ovat vielä korkeampia. Kaikilla perheillä ei ole tähän varaa, mikä näkyy lisääntyneinä opintojen keskeytyksinä ja suurin hätä onkin kaikkein pienituloisimmilla.

Erilaisiin nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviin tukitoimiin käytetään vuosittain kymmeniä miljoonia euroja. Silti peruskoulun varaan jää yhtä moni kuin 30 vuotta sitten. Paras keino tukea nuoria jatkamaan opintiellä olisi oppivelvollisuusiän pidentäminen 18 vuoteen. Se olisi myös konkreettinen keino tehdä toisen asteen opiskelusta aidosti maksutonta. Jokainen koulupolulta tippunut nuori on liikaa. Sekä inhimilliset että yhteiskunnalliset kustannukset ovat jokaisen syrjäytyneen nuoren kohdalla kestämättömät. Yhteiskunta ei saa viestiä nuorille ja heidän perheille, että 16-vuotiaana saa jäädä kotiin.

Monet järjestöt (Pelastakaa Lapset ry, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry, Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry, Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf, Nuorten mielenterveysseura – Yeesi ry ja Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry) vaativat kansalaisaloitteessa, että lukio- ja ammatillisten opintojen maksullisuus poistetaan. Yli 25 000 suomalaista on allekirjoittanut aloitteen, mutta maaliskuun 18. päivään mennessä tarvitaan vielä paljon enemmän nimiä, jotta asia käsitellään eduskunnassa. Aloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa: www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2607

Anette Karlsson

]]>
0 http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251416-rahanpuute-ei-saa-estaa-opiskelua#comments Ammattikoulu Lapset ja nuoret Lukio Maksuton toinen aste Opiskelu Mon, 26 Feb 2018 16:39:42 +0000 Anette Karlsson http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251416-rahanpuute-ei-saa-estaa-opiskelua
Oulussa tarvitaan taas lakimiehiä http://annesnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249122-oulussa-tarvitaan-taas-lakimiehia <p>Virkamiehet ovat esitelleet lukioiden keskittämisesityksensä.</p><p>Siinä reuna-alueiden lukioista Kiimingin ja Oulunsalon lukiot lakkaisivat.</p><p>Nyt on alkanut tulkintakausi, johon päädytään aina äärimmäisessä hädässä. Lakimiehiä tarvitaan.</p><p>Mitäkö tarkoitan?</p><p>No, hallintosäännön mukaan kaupunginhallitus voi päättää palveluverkkosuunnitelmasta kaupunginvaltuuston linjausten mukaisesti (<a href="https://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=acb35456-5a42-4722-a14f-546736fbb0af&amp;groupId=52058">linkki</a>).</p><p>No, mutta, mitkä ovat kaupunginvaltuuston linjaukset?!</p><p>No, autan. Oulun kaupungin lakimiehen mukaan kaupunginvaltuuston kouluverkkopäätös 13.6.2016 &sect; 49 on linjauspäätös (<a href="http://asiakirjat.ouka.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/pk_asil_tweb.htm?+bid=10803">linkki</a>) ja myös kaupunginvaltuuston talousarviopäätöksessä 11.12.2017 &sect; 151 (<a href="http://asiakirjat.ouka.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/pk_asil_tweb.htm?+bid=14079">linkki</a>) olevat kirjaukset ovat kaupunginvaltuuston linjauksia. Toisaalta olen kuullut myös tulkinnan, jonka mukaan kaupunginvaltuuston linjaukset ovat vain talousarviopäätös 11.12.2017 &sect; 151. No, mitä talousarviossa on linjattu.</p><p>No, talousarviossa on Oulunsalon osalta seuraavaa: Otsikko: Oulunsalon kouluratkaisu. Taulukossa määrärahat yhteensä 7 826 000 euroa. Taulukon alla teksti: Kaupunginvaltuuston kouluverkkopäätös 13.6.2016 &sect; 49. Investoinnista ei ole kaupunginhallituksen päätöstä. Hankkeen alustava toteutusaikataulu on 2018&ndash;2020. Oulunsalon kouluratkaisussa varmistetaan nopea tilaratkaisu ja tarvittavat väliaikaiset tilat Salonpään koulun oppilaille ja henkilökunnalle.</p><p>Eli pohjalla on 13.6.2016 &sect; 49 valtuuston kouluverkkopäätös. Kiimingin lukion osalta ei ole mainintaa talousarviossa, joten pohjalla on 13.6.2016 &sect; 49 valtuuston kouluverkkopäätös.</p><p>Eli Kiimingin ja Oulunsalon lukioita ei onneksi voi kaupunginhallitus lopettaa, koska kaupunginvaltuuston 13.6.2016 &sect; 49 linjaus on, että Kiimingin ja Oulunsalon lukiot jatkavat toimintaansa nykyisissä tiloissaan.</p><p>Kiimingin ja Oulunsalon lukiot siis jatkavat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Virkamiehet ovat esitelleet lukioiden keskittämisesityksensä.

Siinä reuna-alueiden lukioista Kiimingin ja Oulunsalon lukiot lakkaisivat.

Nyt on alkanut tulkintakausi, johon päädytään aina äärimmäisessä hädässä. Lakimiehiä tarvitaan.

Mitäkö tarkoitan?

No, hallintosäännön mukaan kaupunginhallitus voi päättää palveluverkkosuunnitelmasta kaupunginvaltuuston linjausten mukaisesti (linkki).

No, mutta, mitkä ovat kaupunginvaltuuston linjaukset?!

No, autan. Oulun kaupungin lakimiehen mukaan kaupunginvaltuuston kouluverkkopäätös 13.6.2016 § 49 on linjauspäätös (linkki) ja myös kaupunginvaltuuston talousarviopäätöksessä 11.12.2017 § 151 (linkki) olevat kirjaukset ovat kaupunginvaltuuston linjauksia. Toisaalta olen kuullut myös tulkinnan, jonka mukaan kaupunginvaltuuston linjaukset ovat vain talousarviopäätös 11.12.2017 § 151. No, mitä talousarviossa on linjattu.

No, talousarviossa on Oulunsalon osalta seuraavaa: Otsikko: Oulunsalon kouluratkaisu. Taulukossa määrärahat yhteensä 7 826 000 euroa. Taulukon alla teksti: Kaupunginvaltuuston kouluverkkopäätös 13.6.2016 § 49. Investoinnista ei ole kaupunginhallituksen päätöstä. Hankkeen alustava toteutusaikataulu on 2018–2020. Oulunsalon kouluratkaisussa varmistetaan nopea tilaratkaisu ja tarvittavat väliaikaiset tilat Salonpään koulun oppilaille ja henkilökunnalle.

Eli pohjalla on 13.6.2016 § 49 valtuuston kouluverkkopäätös. Kiimingin lukion osalta ei ole mainintaa talousarviossa, joten pohjalla on 13.6.2016 § 49 valtuuston kouluverkkopäätös.

Eli Kiimingin ja Oulunsalon lukioita ei onneksi voi kaupunginhallitus lopettaa, koska kaupunginvaltuuston 13.6.2016 § 49 linjaus on, että Kiimingin ja Oulunsalon lukiot jatkavat toimintaansa nykyisissä tiloissaan.

Kiimingin ja Oulunsalon lukiot siis jatkavat.

]]>
0 http://annesnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249122-oulussa-tarvitaan-taas-lakimiehia#comments Kiiminki Lukio Oulu Oulunsalo Sun, 14 Jan 2018 10:19:52 +0000 Anne Snellman http://annesnellman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249122-oulussa-tarvitaan-taas-lakimiehia
Pisteytystaulukko on pommi laaja-alaiselle sivistykselle http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245957-pisteytystaulukko-on-pommi-laaja-alaiselle-sivistykselle <p>Viime aikoina toisen asteen koulutusta koskeva keskustelu on keskittynyt ammatillisen koulutuksen puolelle. Syystäkin, koska niin kammottava 220 miljoonan euron leikkaus sinne kuin hyvääkin sisältävä ammatillisen koulutuksen reformi ovat äärimmäisen suurisuuntaisia asioita. Juuri nyt olisi kuitenkin hyvä suunnata katse myös lukioiden ja erityisesti ylioppilaskirjoitusten suuntaan, koska sinne ujutetaan hiljaa koko koulutusjärjestelmän rakenteita uudistavia linjauksia. Tässä bloggauksessa haluan nostaa aivan yksittäisenä asiana esiin kuluvan viikon tiistaina olleessa <a href="http://minedu.fi/tapahtumat/2017-11-07/seminaari-opiskelijavalintojen-kehittamisesta">seminaarissa</a> julkistetun korkeakoulujen opiskelijavalintaan tarkoitetun ylioppilastutkintojen <a href="http://minedu.fi/documents/1410845/5626566/Katri+Kleemola+Ylioppilastutkinnon+pisteytysty%C3%B6kalu+yliopistoille.pdf/c8275520-f97e-41c9-99a0-22e5de907a51">pisteytystaulukon</a>. Siinä pitkästä matematiikan menestyksestä saisi eniten pisteitä jatkoa ajatellen riippumatta siitä, pyrkisikö opiskelemaan mitä hyvänsä. Luit aivan oikein.</p><p>Taustalla on Sipilän hallitusohjelma, jossa on ajatuksena uudistaa korkeakouluihin pyrkimistä. Opiskelijavalintojen uudistamistyö on perusteltua, mutta tuoreet linjaukset ovat mielestäni vaarallisia ja ne voivat vaarantaa laaja-alaista sivistystä Suomessa. Pitkästä matematiikasta tulisi nimittäin käytännössä pakollinen niillekin nuorille, joiden kiinnostuksen kohteet ovat jossain aivan muualla. Vaikka painottaisi oman hakukohteen kannalta tärkeintä lukioainetta, ei mikään päihittäisi pitkää matematiikkaa. Kun valintakoereitti vaikeutuisi huomattavasti, jokainen tulevaisuuden opiskelupaikastaan kiinnostunut päätyisi (tai tulisi vähintään &rdquo;kannustetuksi&rdquo;) ottamaan pitkän matematiikan opinnot omikseen. Ja se voi olla hyvinkin pois muusta opiskelusta.</p><p>Pitkän matematiikan opiskelu on sinällään erittäin hyvä asia siitä kiinnostuneille. Heitä on paljon, ja pitkää matematiikkaa tarvitaan valtavan paljon. Se kehittää esimerkiksi loogista päättelykykyä ja vääjäämättä myös itsekuria. Matematiikkaa on osattava laajasti esimerkiksi luonnontieteiden, tekniikan ja lääketieteen puolella. Toisaalta yhtä lailla kykyä ajatteluun ja periaatteessa alan kuin alan ongelmanratkaisuun kasvaa myös filosofiaa opiskelemalla. Ja jatkossa juuri filosofia olisi kaikista &rdquo;ala-arvoisin&rdquo; lukioaine tarkasteltaessa ainereaaleja. Jos kirjoittaisit pisteytystaulukon &rdquo;perustaulukossa&rdquo; filosofiasta laudaturin, saisit 22 pistettä. Pitkästä matematiikan laudaturista niitä tulisi 41 ja vielä samaisen oppiaineen cum laude siivittäisi 22 pisteiseen. Siitä sitten hakemaan intoa aivan kaikkien tieteiden pohjalla olevan filosofian opiskeluun.</p><p>Tämä kaikki saattaa hyvin johtaa esimerkiksi humanististen aineiden opiskelun näivettymiseen kaikilla tasoilla. Matematiikan entistä suuremman jalustalle nostamisen jälkeen keskityttäisiin aikaa entistäkin enemmän sen opiskeluun, eikä filosofioita, historioita ja muita kaiken maailman dosenttien turhanpäiväisiä aineita enää opiskeltaisi. Eikä ehkä edes tarjottaisi opiskeltavaksi, vaikka muutama hassu kuitenkin haluaisi. Koulutuksesta halutaan näin riisua sivistystä jo lukiovaiheessa, ja välillisesti jo sitä ennenkin. Pitkän matematiikan merkitys jatkovalintojen kannalta ei olisi nimittäin ala-astetasolla toivottavasti vielä koululaisten päänupeissa, mutta heidän vanhempiensa ja viimeistään nyt opettajien tiedossa kyllä.&nbsp;</p><p>Tämänkin &rdquo;uudistuksen&rdquo; taustalla olevat EK:n ja opetusministeriötä johtavan Kokoomuksen päättäjät hurraavat, kun Suomesta tehdään entistä enemmän bulkki-insinöörien maata. Mutta saadaanko heidän johdollaan maamme nousuun? Epäilen ja vahvasti. Suomalainen menestys maailmalla edellyttää ihan oikeaa innovatiivisuutta ja hurjia innovaatioita. Perusmateriaalia tuottavia insinööri- ja koodariarmadoja tulee marssimaan Intiasta ja Kiinasta Suomea tuntuvasti halvemmalla aina ja ikuisesti. Suomalainen menestys edellyttää myös yhteiskunnallista silmää, kielitaitoa, historian ymmärrystä ja ennen kaikkea sosiaalisia taitoja. &nbsp;Pelkillä algoritmeilla ei aivan kaikkea voi loppuviimein ratkaista parhaiten päin. Tarvitaan myös sydämen sivistystä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime aikoina toisen asteen koulutusta koskeva keskustelu on keskittynyt ammatillisen koulutuksen puolelle. Syystäkin, koska niin kammottava 220 miljoonan euron leikkaus sinne kuin hyvääkin sisältävä ammatillisen koulutuksen reformi ovat äärimmäisen suurisuuntaisia asioita. Juuri nyt olisi kuitenkin hyvä suunnata katse myös lukioiden ja erityisesti ylioppilaskirjoitusten suuntaan, koska sinne ujutetaan hiljaa koko koulutusjärjestelmän rakenteita uudistavia linjauksia. Tässä bloggauksessa haluan nostaa aivan yksittäisenä asiana esiin kuluvan viikon tiistaina olleessa seminaarissa julkistetun korkeakoulujen opiskelijavalintaan tarkoitetun ylioppilastutkintojen pisteytystaulukon. Siinä pitkästä matematiikan menestyksestä saisi eniten pisteitä jatkoa ajatellen riippumatta siitä, pyrkisikö opiskelemaan mitä hyvänsä. Luit aivan oikein.

Taustalla on Sipilän hallitusohjelma, jossa on ajatuksena uudistaa korkeakouluihin pyrkimistä. Opiskelijavalintojen uudistamistyö on perusteltua, mutta tuoreet linjaukset ovat mielestäni vaarallisia ja ne voivat vaarantaa laaja-alaista sivistystä Suomessa. Pitkästä matematiikasta tulisi nimittäin käytännössä pakollinen niillekin nuorille, joiden kiinnostuksen kohteet ovat jossain aivan muualla. Vaikka painottaisi oman hakukohteen kannalta tärkeintä lukioainetta, ei mikään päihittäisi pitkää matematiikkaa. Kun valintakoereitti vaikeutuisi huomattavasti, jokainen tulevaisuuden opiskelupaikastaan kiinnostunut päätyisi (tai tulisi vähintään ”kannustetuksi”) ottamaan pitkän matematiikan opinnot omikseen. Ja se voi olla hyvinkin pois muusta opiskelusta.

Pitkän matematiikan opiskelu on sinällään erittäin hyvä asia siitä kiinnostuneille. Heitä on paljon, ja pitkää matematiikkaa tarvitaan valtavan paljon. Se kehittää esimerkiksi loogista päättelykykyä ja vääjäämättä myös itsekuria. Matematiikkaa on osattava laajasti esimerkiksi luonnontieteiden, tekniikan ja lääketieteen puolella. Toisaalta yhtä lailla kykyä ajatteluun ja periaatteessa alan kuin alan ongelmanratkaisuun kasvaa myös filosofiaa opiskelemalla. Ja jatkossa juuri filosofia olisi kaikista ”ala-arvoisin” lukioaine tarkasteltaessa ainereaaleja. Jos kirjoittaisit pisteytystaulukon ”perustaulukossa” filosofiasta laudaturin, saisit 22 pistettä. Pitkästä matematiikan laudaturista niitä tulisi 41 ja vielä samaisen oppiaineen cum laude siivittäisi 22 pisteiseen. Siitä sitten hakemaan intoa aivan kaikkien tieteiden pohjalla olevan filosofian opiskeluun.

Tämä kaikki saattaa hyvin johtaa esimerkiksi humanististen aineiden opiskelun näivettymiseen kaikilla tasoilla. Matematiikan entistä suuremman jalustalle nostamisen jälkeen keskityttäisiin aikaa entistäkin enemmän sen opiskeluun, eikä filosofioita, historioita ja muita kaiken maailman dosenttien turhanpäiväisiä aineita enää opiskeltaisi. Eikä ehkä edes tarjottaisi opiskeltavaksi, vaikka muutama hassu kuitenkin haluaisi. Koulutuksesta halutaan näin riisua sivistystä jo lukiovaiheessa, ja välillisesti jo sitä ennenkin. Pitkän matematiikan merkitys jatkovalintojen kannalta ei olisi nimittäin ala-astetasolla toivottavasti vielä koululaisten päänupeissa, mutta heidän vanhempiensa ja viimeistään nyt opettajien tiedossa kyllä. 

Tämänkin ”uudistuksen” taustalla olevat EK:n ja opetusministeriötä johtavan Kokoomuksen päättäjät hurraavat, kun Suomesta tehdään entistä enemmän bulkki-insinöörien maata. Mutta saadaanko heidän johdollaan maamme nousuun? Epäilen ja vahvasti. Suomalainen menestys maailmalla edellyttää ihan oikeaa innovatiivisuutta ja hurjia innovaatioita. Perusmateriaalia tuottavia insinööri- ja koodariarmadoja tulee marssimaan Intiasta ja Kiinasta Suomea tuntuvasti halvemmalla aina ja ikuisesti. Suomalainen menestys edellyttää myös yhteiskunnallista silmää, kielitaitoa, historian ymmärrystä ja ennen kaikkea sosiaalisia taitoja.  Pelkillä algoritmeilla ei aivan kaikkea voi loppuviimein ratkaista parhaiten päin. Tarvitaan myös sydämen sivistystä.

]]>
1 http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245957-pisteytystaulukko-on-pommi-laaja-alaiselle-sivistykselle#comments Juha Sipilän hallitus Koulutus Lukio Pääsykoe Ylioppilastutkinto Sat, 11 Nov 2017 19:22:16 +0000 Olli Kohonen http://ollikohonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245957-pisteytystaulukko-on-pommi-laaja-alaiselle-sivistykselle
Nuoret vaihtaneet tupakan ja alkoholin huumeisiin? http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243958-kaunialaiset-nuoret-vaihtaneet-tupakan-ja-alkoholin-huumeisiin <p>Aika isot luvut minun mielestäni.</p> <p><strong>&quot;22 prosenttia lukiolaispojista ja 16 prosenttia lukiolaistytöistä on kokeillut huumeita, selviää THL:n kouluterveyskyselyn Kauniaisten tuloksista.</strong></p> <p><strong>Yli puolet lukiota käyvistä nuorista kokee, että huumeiden saatavuus on helppoa.</strong></p> <p><strong>Lukiolaisten alkoholinkäyttö&nbsp;on sen sijaan vähentynyt. Tupakoiminen ja nuuskaaminen näyttävät myös vähentyneen huomattavasti.&quot;</strong></p> <p>Toki positiivista on, että holin,nuuskan ja röökin vetäminen on vähentynyt.</p> <p>Mitäköhän huumeita he kokeilevat/käyttävät, kovia piikkiaineita?</p> <p>Toki ymmärrän tavallaan huumesanan viljelyn, se luo pelkoa uhkia ihmisten mieliin. Itse ongelmista ei puhuta, syistä.</p> <p>Nuoret kokee, että huumeita on helppo saada, mistä se kertoo?&nbsp;</p> <p><a href="http://www.lansivayla.fi/artikkeli/566631-tupakoinnin-tilalle-tulivat-huumeet-joka-viides-lukiolaispoika-kokeillut"><strong>Tupakoinnin tilalle tulivat huumeet &ndash;&nbsp;joka viides lukiolaispoika kokeillut Kauniaisissa</strong></a></p> <p><strong>Linkki THL:n tutkimukseen:&nbsp;</strong>https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tutkimustuloksia/elintavat</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aika isot luvut minun mielestäni.

"22 prosenttia lukiolaispojista ja 16 prosenttia lukiolaistytöistä on kokeillut huumeita, selviää THL:n kouluterveyskyselyn Kauniaisten tuloksista.

Yli puolet lukiota käyvistä nuorista kokee, että huumeiden saatavuus on helppoa.

Lukiolaisten alkoholinkäyttö on sen sijaan vähentynyt. Tupakoiminen ja nuuskaaminen näyttävät myös vähentyneen huomattavasti."

Toki positiivista on, että holin,nuuskan ja röökin vetäminen on vähentynyt.

Mitäköhän huumeita he kokeilevat/käyttävät, kovia piikkiaineita?

Toki ymmärrän tavallaan huumesanan viljelyn, se luo pelkoa uhkia ihmisten mieliin. Itse ongelmista ei puhuta, syistä.

Nuoret kokee, että huumeita on helppo saada, mistä se kertoo? 

Tupakoinnin tilalle tulivat huumeet – joka viides lukiolaispoika kokeillut Kauniaisissa

Linkki THL:n tutkimukseen: https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tutkimustuloksia/elintavat

]]>
6 http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243958-kaunialaiset-nuoret-vaihtaneet-tupakan-ja-alkoholin-huumeisiin#comments Kannabis huumeet päihdepolitiikka Kauniainen Lapset ja nuoret Lukio WHO huumeet dekriminalisointi hallitus Thu, 05 Oct 2017 13:09:16 +0000 Teppo Syvärilä http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243958-kaunialaiset-nuoret-vaihtaneet-tupakan-ja-alkoholin-huumeisiin
Lukiolaiset voisivat halutessaan ennallistaa vanhojen tanssit http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243093-lukiolaiset-voisivat-halutessaan-ennallistaa-vanhojen-tanssit <p>&nbsp;</p><p>Some-syötteeseeni ilmestyy toisinaan päivityksiä joissa nuoret naiset lahjoittavat kalliita ja näyttäviä vanhojenpäivän tanssipukujaan vähäosaisille lukiolaisille. Nämä ovat aina suuria some-tapahtumia joissa lahjoittajan epäitsekkyyttä ylistetään vuolaasti satojen, ellei tuhansien tykkääjien voimin. Lahjoittaja saa runsaasti näkyvyyttä ja kunniallisuuspisteitä.</p><p>Jaloa, mutta minä saan niistä päivityksistä kuitenkin epämukavan olon. Sen sijaan että juhlitaan vanhuutta, osallistutaan jonkinlaiseen jetset-ilmiöön jossa mitataan vanhempien maksukyky. Vähävaraiset pääsevät loistosta osallisiksi jos joku jakaa armopaloja.</p><p>90-luvun alussa elettiin vanhojen tanssien sekamuotoista aikaa. Osa pukeutui edelleen &rdquo;vanhaksi&rdquo; tai historialliseen asuun, osa valitsi hillityn iltapuvun. Kukin kursi kokoon mitä parhaaksi katsoi. Huumori ja luovuus oli edelleen osa tanssien charmia. Äitini vuokrasi minulle Aino Ackté-henkisen leningin ja siihen vielä leveälierisen hatun strutsin plyymillä päähän keikkumaan. Muistaakseni vuokra oli 120 tai 170 markkaa. Opeteltiin vetämään poloneesi ja cicapoo, ja joku saattoi piipata vähän hiuksiaan, mutta erityisen ulkonäkökeskeisestä tapahtumasta ei ollut kyse.</p><p>Kaikella kunnioituksella, mutta eihän tuossa nykyisessä <em>Promia</em> muistuttavassa kilpakoristelussa ole enää mitään järkeä. Käy sääliksi eritoten perheet, joissa opiskelee useita nuoria. Tietenkin se kaikki on ihastuttavaa ja kaunista. Mikä voisi olla suloisempaa kuin raikkaat, nuoret opiskelijat. Itsekin tullut ihasteltua roskat silmissä kun nuoriso joraa ykkösissä. Mutta aika kauas on tultu alkuperäisestä perinteestä kun <a href="http://www.is.fi/mystyle/art-2000005095672.html">iltapäivälehdet uutisoivat</a> pukuloistosta ja kaunottaret poseeraavat tuhansien eurojen hepeneissä ammattivalokuvaajien huhkiessa.</p><p>Joku nyt tietysti ajattelee, että mitä se täti siellä rutisee &ndash; antaa nuorten pitää prinsessa- ja prinssipäivänsä. Tuskin olen kovinkaan väärässä että nykyisellään tanssit aiheuttavat monessa kodissa paljon paineita ja huolta. Ja mikäli näin on, lukiolaiset voisivat itse kääntää kelkan koska tahansa. Ei tarvittaisi kuin kertaus siitä, mistä vanhojen tansseissa on perinteisesti ollut kyse.</p><p>Että pukeudutaan vanhaksi.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Some-syötteeseeni ilmestyy toisinaan päivityksiä joissa nuoret naiset lahjoittavat kalliita ja näyttäviä vanhojenpäivän tanssipukujaan vähäosaisille lukiolaisille. Nämä ovat aina suuria some-tapahtumia joissa lahjoittajan epäitsekkyyttä ylistetään vuolaasti satojen, ellei tuhansien tykkääjien voimin. Lahjoittaja saa runsaasti näkyvyyttä ja kunniallisuuspisteitä.

Jaloa, mutta minä saan niistä päivityksistä kuitenkin epämukavan olon. Sen sijaan että juhlitaan vanhuutta, osallistutaan jonkinlaiseen jetset-ilmiöön jossa mitataan vanhempien maksukyky. Vähävaraiset pääsevät loistosta osallisiksi jos joku jakaa armopaloja.

90-luvun alussa elettiin vanhojen tanssien sekamuotoista aikaa. Osa pukeutui edelleen ”vanhaksi” tai historialliseen asuun, osa valitsi hillityn iltapuvun. Kukin kursi kokoon mitä parhaaksi katsoi. Huumori ja luovuus oli edelleen osa tanssien charmia. Äitini vuokrasi minulle Aino Ackté-henkisen leningin ja siihen vielä leveälierisen hatun strutsin plyymillä päähän keikkumaan. Muistaakseni vuokra oli 120 tai 170 markkaa. Opeteltiin vetämään poloneesi ja cicapoo, ja joku saattoi piipata vähän hiuksiaan, mutta erityisen ulkonäkökeskeisestä tapahtumasta ei ollut kyse.

Kaikella kunnioituksella, mutta eihän tuossa nykyisessä Promia muistuttavassa kilpakoristelussa ole enää mitään järkeä. Käy sääliksi eritoten perheet, joissa opiskelee useita nuoria. Tietenkin se kaikki on ihastuttavaa ja kaunista. Mikä voisi olla suloisempaa kuin raikkaat, nuoret opiskelijat. Itsekin tullut ihasteltua roskat silmissä kun nuoriso joraa ykkösissä. Mutta aika kauas on tultu alkuperäisestä perinteestä kun iltapäivälehdet uutisoivat pukuloistosta ja kaunottaret poseeraavat tuhansien eurojen hepeneissä ammattivalokuvaajien huhkiessa.

Joku nyt tietysti ajattelee, että mitä se täti siellä rutisee – antaa nuorten pitää prinsessa- ja prinssipäivänsä. Tuskin olen kovinkaan väärässä että nykyisellään tanssit aiheuttavat monessa kodissa paljon paineita ja huolta. Ja mikäli näin on, lukiolaiset voisivat itse kääntää kelkan koska tahansa. Ei tarvittaisi kuin kertaus siitä, mistä vanhojen tansseissa on perinteisesti ollut kyse.

Että pukeudutaan vanhaksi.

 

]]>
2 http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243093-lukiolaiset-voisivat-halutessaan-ennallistaa-vanhojen-tanssit#comments Lukio Vanhojen tanssit Tue, 19 Sep 2017 09:21:56 +0000 Petra Nyqvist http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243093-lukiolaiset-voisivat-halutessaan-ennallistaa-vanhojen-tanssit
Enkun numeroksi kymppi - "helposti"? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241217-enkun-numeroksi-kymppi-helposti <p><strong>Onko osaavan koululaisen pakko tehdä turhaa työtä</strong></p><p>...jotta saisi numeroksi päättötodistukseen kympin?</p><p><strong>Kyllä on. </strong></p><p>Ainakin mikäli on uskominen poikaani joka pari vuotta sitten sai päättötodistuksen jossa englannin arvosana oli yhdeksän.</p><p>Poikani kertoi, että opettaja oli hänelle syyskauden päätteeksi sanonut, että kun teet jatkossa kotitehtävät niin saat päättötodistukseen numeroksi kympin. Poikani ei kotitehtäviä tehnyt. Hän osasi kuitenkin, ja osaa yhä, englantia hyvin, ja ainakin minua paremmin.</p><p>No melko hyvä täytyi osaamisen olla jo syyskaudella kun opettaja rohkeni kertoa, että kotitehtävät tekemällä saa arvosanaksi kympin.</p><p><strong>Kotitehtävät tekemättä - miksi?</strong></p><p>Miksi poikani sitten jätti kotitehtävät tekemättä? Hän kertoi, että koki turhaksi käyttää aikaa itsestäänselvyyksien kirjoittamiseen paperille - ja vähän samanlainen olen minä. Hyvin vähän minäkin aikoinaan kotitehtäviä tein. Hyvin pärjäsin sillä mitä oppitunneilla kuulin, ja muualta. Keskitasoa parempi oppilas olin, ja niin on kai myös poikani. [tämä omakehu sallittakoon]</p><p><strong>Vaatimukset</strong></p><p>Onko sitten oikein vaatia &quot;tyhjänpäiväisten&quot; asioiden, itsestäänselvyyksien, kirjaamista paperille kotona jos asiat muutenkin osaa, ja on jopa luokkansa kärkipäätä? Mielestäni se ei ole oikein. Mielestäni <u>arvosanojen tulee perustua osaamiseen</u>, ei siihen onko jotkin kotitehtävät tehty vaiko tekemättä.</p><p><strong>Jatko-opiskelu</strong></p><p>Ilmeisesti poikani olisi päässyt myös haluamaansa lukioon jos tuo enkunnumero olisi ollut tuon yhden numeron parempi. Nyt hän ei päässyt - olisinpa saanut ajoissa tietää opettajan päätöksestä alentaa numeroa kotitehtäväongelman vuoksi alle osaamistason. &nbsp;Olisin voinut vaikka poikani puolesta kotosalla noita vastauksia tehtäviin väsätä.</p><p><strong>Oikea tapa?</strong></p><p>Jos olisin saanut tietää opettajan päätöksestä alentaa poikani numeroa tuolla perusteella jo ennen kuin poikani sai tuon todistuksen alennetulla numerolla niin olisin voinut käydä open kanssa pienen kehityskeskustelun.</p><p>Ja vielä: jos olisin saanut tuon asian tietää kun poikani saa päätöksen siitä, että ei pääse haluamaansa lukioon niin olisin sen jälkeen voinut vaatia opettajan päätä vadille, ja vaatia poikani hyväksymistä ko. lukioon.</p><p>Hyvä esimerkki?</p><p>&nbsp;</p><p>P.S. Tämä on vain minun näkemykseni!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Onko osaavan koululaisen pakko tehdä turhaa työtä

...jotta saisi numeroksi päättötodistukseen kympin?

Kyllä on.

Ainakin mikäli on uskominen poikaani joka pari vuotta sitten sai päättötodistuksen jossa englannin arvosana oli yhdeksän.

Poikani kertoi, että opettaja oli hänelle syyskauden päätteeksi sanonut, että kun teet jatkossa kotitehtävät niin saat päättötodistukseen numeroksi kympin. Poikani ei kotitehtäviä tehnyt. Hän osasi kuitenkin, ja osaa yhä, englantia hyvin, ja ainakin minua paremmin.

No melko hyvä täytyi osaamisen olla jo syyskaudella kun opettaja rohkeni kertoa, että kotitehtävät tekemällä saa arvosanaksi kympin.

Kotitehtävät tekemättä - miksi?

Miksi poikani sitten jätti kotitehtävät tekemättä? Hän kertoi, että koki turhaksi käyttää aikaa itsestäänselvyyksien kirjoittamiseen paperille - ja vähän samanlainen olen minä. Hyvin vähän minäkin aikoinaan kotitehtäviä tein. Hyvin pärjäsin sillä mitä oppitunneilla kuulin, ja muualta. Keskitasoa parempi oppilas olin, ja niin on kai myös poikani. [tämä omakehu sallittakoon]

Vaatimukset

Onko sitten oikein vaatia "tyhjänpäiväisten" asioiden, itsestäänselvyyksien, kirjaamista paperille kotona jos asiat muutenkin osaa, ja on jopa luokkansa kärkipäätä? Mielestäni se ei ole oikein. Mielestäni arvosanojen tulee perustua osaamiseen, ei siihen onko jotkin kotitehtävät tehty vaiko tekemättä.

Jatko-opiskelu

Ilmeisesti poikani olisi päässyt myös haluamaansa lukioon jos tuo enkunnumero olisi ollut tuon yhden numeron parempi. Nyt hän ei päässyt - olisinpa saanut ajoissa tietää opettajan päätöksestä alentaa numeroa kotitehtäväongelman vuoksi alle osaamistason.  Olisin voinut vaikka poikani puolesta kotosalla noita vastauksia tehtäviin väsätä.

Oikea tapa?

Jos olisin saanut tietää opettajan päätöksestä alentaa poikani numeroa tuolla perusteella jo ennen kuin poikani sai tuon todistuksen alennetulla numerolla niin olisin voinut käydä open kanssa pienen kehityskeskustelun.

Ja vielä: jos olisin saanut tuon asian tietää kun poikani saa päätöksen siitä, että ei pääse haluamaansa lukioon niin olisin sen jälkeen voinut vaatia opettajan päätä vadille, ja vaatia poikani hyväksymistä ko. lukioon.

Hyvä esimerkki?

 

P.S. Tämä on vain minun näkemykseni!

]]>
45 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241217-enkun-numeroksi-kymppi-helposti#comments Arvosanat Arvostelu Lukio Opettaja Oppilas Sat, 12 Aug 2017 15:51:44 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241217-enkun-numeroksi-kymppi-helposti
Peruskoulun tasokurssit, päättökokeet ja ammattilukiot http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240363-peruskoulun-tasokurssit-paattokokeet-ja-ammattilukiot <p>Suomalaista koulujärjestelmää, joka on kansainvälisesti tuottanut pitkään hyviä tuloksia, mutta joka on osoittanut viime vuosina rapautumisen merkkejä, on haluttu uudistaa monin tavoin. Eräs tavoiteltava asia on ollut tehokkuus, esimerkiksi välivuosia on haluttu vähentää ja sosialidemokraateille tärkeäksi teemaksi on tullut nykyisellään riittämättömäksi katsotun pelkän peruskoulun kattavan oppivelvollisuuden laajentaminen.</p><p>Minun mielestäni suurimmat ongelmat, joihin tulisi peruskoulussa tarttua, ovat vaatimustason lasku, jota ovat avittaneet elämyspainotteisuudet, arvosanoista luopuminen tai niiden inflaatio. Ratkaisuksi näihin ongelmiin katson, että peruskoulun 7. luokalta alkaen voisi olla matematiikassa ja mahdollisesti muutamassa muussa hyvin tärkeässä oppiaineessa kuten äidinkielessä ja englannin kielessä, tasokurssit, joissa oppilaiden parhaiten menestynyt neljännes voisi edetä omassa oppimisympäristössään eri tahtia ja opiskella oppiaineen syventäviä asioita joutumatta turhautumaan hitaaseen etenemiseen. Arvosanainflaatioon tulisi puuttua niin, että numeroarvostelu palautettaisiin koko peruskouluun, arvosanojen antamisesta annettaisiin oppimääriin liittyviä sitovia ohjeistuksia ja peruskoulun 9. luokan keväälle otettaisiin ylioppilaskirjoitusten kaltaiset mutta niitä helpommat valtakunnalliset kokeet, joista annettaisiin samantyyppiset arvosanat approbaturista laudaturiin kuin ylioppilaskirjoituksissakin.</p><p>Toisen asteen koulutukseen olisin valmis tekemään monien oppilaiden kohdalla suuren muutoksen, joka selkeyttäisi paremmin sitä, millä tavoin sen jälkeen aikoisi suuntautua suoraan ammattiin tai korkeakoulutukseen. Kaikkien toisen asteen oppilaitosten tulisi verkostoitua ja valita yhteistyökouluja niin, että kullakin alueella olisi valittavana yhdestä tai useammasta <em>ammattilukiosta</em>. Tämä ei merkitsisi sitä, että kaikki pakotettaisiin lukemaan tässä vaiheessa koulutusuraansa valmista ammattia, mutta ammattilukio olisi organisoitu moduuleihin siten, että niitä olisi yhteinen yleissivistävä moduuli, laaja yleissivistävä moduuli ja ammattikoulujen tarjoamina useita erilaisia ammatillisia moduuleita. Yleissivistävät moduulit yhdessä muodostaisivat sen, mitä nykyään opiskellaan lukiossa, sillä tarkennuksella, että äidinkieli, matematiikka vähintään lyhyenä oppimääränä ja englannin kieli olisi pakko lukea ja kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Yhteinen yleissivistävä moduuli ja ammatillinen moduuli muodostaisivat sen, mitä nykyään kullakin alalla opiskellaan ammattikoulussa sillä tarkennuksella, että nytkin yleissivistävien aineiden osuutta kuten mainittua kolmea ainetta ja niiden lisäksi tietotekniikan perustaitoja painotettaisiin hieman nykyistä enemmän.</p><p>Kun nykyisellään lukioihin on joskus korkeatkin sisäänpääsyrajat ja lähes aina korkeammat kuin suosituimpiin ammattikouluihin, toki sisäänpääsyrajat muodostuisivat uudessakin järjestelmässä ammattilukioihin niiden suosituimmuuden mukaan, koska eivät kaikki mahdu yhteen oppilaitokseen sisälle eikä se olisi edes tarkoituksenmukaista. Lukio- ja ammattiopintojen valikoimista rajoitettaisiin kuitenkin lisäksi niin, että <em>toisen asteen koulutuksen saisi suorittaa pelkillä yleissivistävillä moduuleilla vain, jos peruskoulun kouluarvosanat ja päättökokeen yleisarvosana olisivat määrättyä tasoa korkeampia</em>, esimerkiksi yli 8,0 ja vähintään magna cum laude. Ne, joilla tämä ehto ei täyttyisi, joutuisivat suorittamaan yhteisen yleissivistävän moduulin lisäksi jonkun ammatillisen moduulin pakollisena, mutta heillä olisi kuitenkin valinnan mahdollisuus suorittaa vielä laajakin yleissivistävä moduuli, jolloin toisen asteen opinnot kestäisivät noin 4,5-5 vuotta. Tällöin reagoitaisiin etukäteen siihen, kenellä on todennäköisintä pystyä suuntaamaan vähimmin välivuosin korkeakouluopintoihin ja kenellä on syytä olla varalla ammattitutkinto, mutta toisaalta mahdollisuuksien tasa-arvoa ei vaarannettaisi, koska vaikka peruskoulun päättökokeet olisivat menneet huonosti, voisi edelleen petrata toisella asteella ja myöhemmin pyrkiä korkeakouluopintoihin pääsykokeiden ja ylioppilasarvosanojen perusteella kuten nykyäänkin.</p><p>Lisäksi katson, että sekä peruskoulun että toisen asteen oppimateriaalit tulee saada opiskelijoille maksuttomiksi teettämällä ne avoimilla lisensseillä ja julkaisemalla verkossa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaista koulujärjestelmää, joka on kansainvälisesti tuottanut pitkään hyviä tuloksia, mutta joka on osoittanut viime vuosina rapautumisen merkkejä, on haluttu uudistaa monin tavoin. Eräs tavoiteltava asia on ollut tehokkuus, esimerkiksi välivuosia on haluttu vähentää ja sosialidemokraateille tärkeäksi teemaksi on tullut nykyisellään riittämättömäksi katsotun pelkän peruskoulun kattavan oppivelvollisuuden laajentaminen.

Minun mielestäni suurimmat ongelmat, joihin tulisi peruskoulussa tarttua, ovat vaatimustason lasku, jota ovat avittaneet elämyspainotteisuudet, arvosanoista luopuminen tai niiden inflaatio. Ratkaisuksi näihin ongelmiin katson, että peruskoulun 7. luokalta alkaen voisi olla matematiikassa ja mahdollisesti muutamassa muussa hyvin tärkeässä oppiaineessa kuten äidinkielessä ja englannin kielessä, tasokurssit, joissa oppilaiden parhaiten menestynyt neljännes voisi edetä omassa oppimisympäristössään eri tahtia ja opiskella oppiaineen syventäviä asioita joutumatta turhautumaan hitaaseen etenemiseen. Arvosanainflaatioon tulisi puuttua niin, että numeroarvostelu palautettaisiin koko peruskouluun, arvosanojen antamisesta annettaisiin oppimääriin liittyviä sitovia ohjeistuksia ja peruskoulun 9. luokan keväälle otettaisiin ylioppilaskirjoitusten kaltaiset mutta niitä helpommat valtakunnalliset kokeet, joista annettaisiin samantyyppiset arvosanat approbaturista laudaturiin kuin ylioppilaskirjoituksissakin.

Toisen asteen koulutukseen olisin valmis tekemään monien oppilaiden kohdalla suuren muutoksen, joka selkeyttäisi paremmin sitä, millä tavoin sen jälkeen aikoisi suuntautua suoraan ammattiin tai korkeakoulutukseen. Kaikkien toisen asteen oppilaitosten tulisi verkostoitua ja valita yhteistyökouluja niin, että kullakin alueella olisi valittavana yhdestä tai useammasta ammattilukiosta. Tämä ei merkitsisi sitä, että kaikki pakotettaisiin lukemaan tässä vaiheessa koulutusuraansa valmista ammattia, mutta ammattilukio olisi organisoitu moduuleihin siten, että niitä olisi yhteinen yleissivistävä moduuli, laaja yleissivistävä moduuli ja ammattikoulujen tarjoamina useita erilaisia ammatillisia moduuleita. Yleissivistävät moduulit yhdessä muodostaisivat sen, mitä nykyään opiskellaan lukiossa, sillä tarkennuksella, että äidinkieli, matematiikka vähintään lyhyenä oppimääränä ja englannin kieli olisi pakko lukea ja kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Yhteinen yleissivistävä moduuli ja ammatillinen moduuli muodostaisivat sen, mitä nykyään kullakin alalla opiskellaan ammattikoulussa sillä tarkennuksella, että nytkin yleissivistävien aineiden osuutta kuten mainittua kolmea ainetta ja niiden lisäksi tietotekniikan perustaitoja painotettaisiin hieman nykyistä enemmän.

Kun nykyisellään lukioihin on joskus korkeatkin sisäänpääsyrajat ja lähes aina korkeammat kuin suosituimpiin ammattikouluihin, toki sisäänpääsyrajat muodostuisivat uudessakin järjestelmässä ammattilukioihin niiden suosituimmuuden mukaan, koska eivät kaikki mahdu yhteen oppilaitokseen sisälle eikä se olisi edes tarkoituksenmukaista. Lukio- ja ammattiopintojen valikoimista rajoitettaisiin kuitenkin lisäksi niin, että toisen asteen koulutuksen saisi suorittaa pelkillä yleissivistävillä moduuleilla vain, jos peruskoulun kouluarvosanat ja päättökokeen yleisarvosana olisivat määrättyä tasoa korkeampia, esimerkiksi yli 8,0 ja vähintään magna cum laude. Ne, joilla tämä ehto ei täyttyisi, joutuisivat suorittamaan yhteisen yleissivistävän moduulin lisäksi jonkun ammatillisen moduulin pakollisena, mutta heillä olisi kuitenkin valinnan mahdollisuus suorittaa vielä laajakin yleissivistävä moduuli, jolloin toisen asteen opinnot kestäisivät noin 4,5-5 vuotta. Tällöin reagoitaisiin etukäteen siihen, kenellä on todennäköisintä pystyä suuntaamaan vähimmin välivuosin korkeakouluopintoihin ja kenellä on syytä olla varalla ammattitutkinto, mutta toisaalta mahdollisuuksien tasa-arvoa ei vaarannettaisi, koska vaikka peruskoulun päättökokeet olisivat menneet huonosti, voisi edelleen petrata toisella asteella ja myöhemmin pyrkiä korkeakouluopintoihin pääsykokeiden ja ylioppilasarvosanojen perusteella kuten nykyäänkin.

Lisäksi katson, että sekä peruskoulun että toisen asteen oppimateriaalit tulee saada opiskelijoille maksuttomiksi teettämällä ne avoimilla lisensseillä ja julkaisemalla verkossa.

]]>
7 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240363-peruskoulun-tasokurssit-paattokokeet-ja-ammattilukiot#comments Ammattikoulu Ammattilukiot Lukio Opiskelu Peruskoulu Fri, 21 Jul 2017 09:57:34 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240363-peruskoulun-tasokurssit-paattokokeet-ja-ammattilukiot
Verotuksesta ja vähävaraisten perheiden nuorten opiskelumahdollisuuksista http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238156-verotuksesta-ja-vahavaraisten-perheiden-nuorten-opiskelumahdollisuuksista <p>Jonkin verran keskustelua on käyty ansiotulo- ja pääomaverotulojen progression kiristämisestä samoin kuin perintöveron korottamisesta paremman tulojentasauksen aikaansaamiseksi. Jotkut ehdotuksista ovat kieltämättä olleet radikaaleja ja niitä on pidetty luonteeltaan omaisuudensuojaa loukkaavina, esimerkiksi perintöveron runsas korottaminen ei toisaalta loukkaa yksilön omaisuudensuojaa, mutta vähentää yksilön määräysvaltaa omaisuudestaan hänen jälkeensä. Useimmat perheyritykset ovat sukupolvien mittaisen työn tulos, jossa uudet yrittäjät voivat käyttää hyväkseen edellisten sukupolvien menestystä.</p><p>Jos verojen kiristämistä haluaa kritisoida, tulisi kuitenkin huomioida paremmin niitä erityisongelmia, mitkä painottuvat tulo- ja omaisuusluokkien alapäähän. On esitetty useita tositapauksia siitä, kuinka toisen asteen opinnot ovat hankaloituneet vanhempien varattomuuden vuoksi ja esimerkiksi lukiolaisia on vaadittu nostamaan opintolainaa ennen harkinnanvaraisen toimeentulotuen saamista vaikka lukio ei suoraan johda ammattipätevyyteen vaan tarjoaa parhaimmat jatko-opintomahdollisuudet yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Opintolainan nostaminen voi olla epämiellyttävää, jos se erääntyy maksettavaksi työttömänä tai kesken seuraavaa koulutusastetta. Tietenkin toisen asteen koulutuksen tasapuolisuuden vuoksi tulisi myös välttää tilanteita, joissa pelkällä peruskoulupohjalla ammattikouluun menneet joutuisivat pakosta nostamaan opintolainaa, vaikka ammattikoulu valmistaakin ehkä epävarmaan ammattiin. Toisen asteen koulutuksessa olevat ja niihin hakeutuvat nuoret ovat lähes kaikissa tapauksissa itse syyttömiä siihen, jos rahaa oppimateriaaleihin ei ole.</p><p>Hyviä kompromisseja siis kaivataan. Jatkokoulutukseen karsinta tulisi tapahtua sekä peruskoulun että toisen asteen koulutuksen päätyttyä taitoperustein eikä varallisuusperustein ja yhteiskunnan rahaa on tähän löydyttävä. On ymmärrettävää, että ne nuoret, jotka kokevat taloudellisista eikä taitosyistä syrjäytyvänsä haluamastaan jatkokoulutuksesta, radikalisoituvat ja saattavat suhtautua kielteisemmin esimerkiksi omaisuudensuojaan ja nuorten miesten kohdalla myöskään lain kunnioitukseen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jonkin verran keskustelua on käyty ansiotulo- ja pääomaverotulojen progression kiristämisestä samoin kuin perintöveron korottamisesta paremman tulojentasauksen aikaansaamiseksi. Jotkut ehdotuksista ovat kieltämättä olleet radikaaleja ja niitä on pidetty luonteeltaan omaisuudensuojaa loukkaavina, esimerkiksi perintöveron runsas korottaminen ei toisaalta loukkaa yksilön omaisuudensuojaa, mutta vähentää yksilön määräysvaltaa omaisuudestaan hänen jälkeensä. Useimmat perheyritykset ovat sukupolvien mittaisen työn tulos, jossa uudet yrittäjät voivat käyttää hyväkseen edellisten sukupolvien menestystä.

Jos verojen kiristämistä haluaa kritisoida, tulisi kuitenkin huomioida paremmin niitä erityisongelmia, mitkä painottuvat tulo- ja omaisuusluokkien alapäähän. On esitetty useita tositapauksia siitä, kuinka toisen asteen opinnot ovat hankaloituneet vanhempien varattomuuden vuoksi ja esimerkiksi lukiolaisia on vaadittu nostamaan opintolainaa ennen harkinnanvaraisen toimeentulotuen saamista vaikka lukio ei suoraan johda ammattipätevyyteen vaan tarjoaa parhaimmat jatko-opintomahdollisuudet yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Opintolainan nostaminen voi olla epämiellyttävää, jos se erääntyy maksettavaksi työttömänä tai kesken seuraavaa koulutusastetta. Tietenkin toisen asteen koulutuksen tasapuolisuuden vuoksi tulisi myös välttää tilanteita, joissa pelkällä peruskoulupohjalla ammattikouluun menneet joutuisivat pakosta nostamaan opintolainaa, vaikka ammattikoulu valmistaakin ehkä epävarmaan ammattiin. Toisen asteen koulutuksessa olevat ja niihin hakeutuvat nuoret ovat lähes kaikissa tapauksissa itse syyttömiä siihen, jos rahaa oppimateriaaleihin ei ole.

Hyviä kompromisseja siis kaivataan. Jatkokoulutukseen karsinta tulisi tapahtua sekä peruskoulun että toisen asteen koulutuksen päätyttyä taitoperustein eikä varallisuusperustein ja yhteiskunnan rahaa on tähän löydyttävä. On ymmärrettävää, että ne nuoret, jotka kokevat taloudellisista eikä taitosyistä syrjäytyvänsä haluamastaan jatkokoulutuksesta, radikalisoituvat ja saattavat suhtautua kielteisemmin esimerkiksi omaisuudensuojaan ja nuorten miesten kohdalla myöskään lain kunnioitukseen.

]]>
1 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238156-verotuksesta-ja-vahavaraisten-perheiden-nuorten-opiskelumahdollisuuksista#comments Lukio Opiskelu Vähävaraiset Thu, 08 Jun 2017 19:11:34 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238156-verotuksesta-ja-vahavaraisten-perheiden-nuorten-opiskelumahdollisuuksista
Kuuntelin koulunkäynnin asiantuntijoita http://mikahekkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235058-kuuntelin-koulunkaynnin-asiantuntijoita <p>Keskustelin eilen parin koulunkäynnin asiantuntijan kanssa siitä, millainen koulun tulisi olla. Neljä erityisen tärkeää teemaa nousi esille.</p><p><strong>Koulun tulee innostaa oppimaan</strong></p><p>Koulun tehtävänä on totta kai saada koululaiset oppimaan. Koulunkäynnin ja opetuksen tulee tätä varten olla innostavaa ja jokainen koululainen yksilönä huomioivaa. Opetuksen pitää pystyä ottamaan huomioon koululaisten erilaiset oppimistavat ja niitten yhdistelmät. Tärkeintä on kuitenkin se, että tylsä opetus tappaa motivaation ja jopa kääntää koululaisen koulunkäyntiä vastaan.</p><p>Mitä keinoja meillä on vaikuttaa tähän? On selvää, että luokkakoot eivät saa olla hallitsemattoman suuria, jotta opetushenkilökunnalla on mahdollisuus kohdata koululainen yksilönä. Koulutusta on pystyttävä kehittämään oppilaitten tarpeisiin. Koululaitoksen johtaminen pelkkänä kulueränä rapauttaa koululaisten motivaatiota.</p><p><strong>Koulun tulee olla turvallinen ympäristö</strong></p><p>Koulukiusaamiselle pitää olla nollatoleranssi. Henkilökuntaa tarvitaan taas niin paljon, ettei heiltä jää mitään näkemättä. Koululaisten ja henkilökunnan yhteistoiminnan tulee perustua luottamukseen.</p><p>Mitä suurempi koulu on, sitä huonommat mahdollisuudet on sille, että jokainen opettaja tuntisi jokaisen koululaisen ja päinvastoin. Luokkakoon lisäksi koulukoon tulee olla hallittava.</p><p><strong>Kouluruokailulla on suuri merkitys oppimiselle</strong></p><p>Kouluruoan on oltava ravitsevaa, jotta koululaisten vireystila säilyy läpi pitkän koulupäivän. Ruokailu on samasta syystä ajoitettava oikein. Ruoan tulee lisäksi olla niin maittavaa, ettei se aja koululaisia mäkkärille tai kaupasta haettavan suklaapatukan ja energiajuoman pariin. Kodin tottumusten pidettiin olevan merkittävässä osassa. Jotkut koululaiset syövät kotona runsaan aamupalan, toiset tulevat kouluun tyhjin mahoin. Tämä asettaa isoja haasteita kouluruokailuun, sen sisältöön ja ajoitukseen. Toisille liian myöhäinen ruokailu jättää nälän aamuksi, toisille taas liian aikaisin syödessä ruoka ei vielä maistu ja iltapäivästä tulee pitkä.</p><p>Koululaisten ruokailun tulisi olla säännöllistä ja alkaa ravitsevasta aamupalasta.</p><p><strong>Koulumatka ei saa olla liian pitkä</strong></p><p>Moni alakoululainen on siinä onnellisessa tilanteessa, että pystyy kulkemaan koulumatkan jalan tai pyörällä. Tämä lisää koululaisten aktiivisuutta ja päivittäistä liikuntaa. Matka ei saa kuitenkaan olla liian pitkä, 15 minuutin kesto suuntaansa tuntui hyvin kohtuulliselta ja raja matkustamisen mielekkyydelle oli jossain 30 paikkeilla per suunta. Tunnin matka kahdesti päivässä koettiin jo aivan liian pitkäksi.</p><p>Oulun reuna-alueilta ei puolessa tunnissa ehdi kaupungille asti etenkään, jos kävelymatkaa lähimmälle bussipysäkille on edes kilometrin verran ja monilta esimerkiksi Haukiputaan alueilta matkaa tulee tuota selvästi enemmän. Käytännössä monin paikoin siinä ajassa, kun kotoa kävelee bussipysäkille, kävelisi jo koululle saakka.</p><p>&nbsp;</p><p>Omana johtopäätöksenäni tästä keskustelusta pidän sitä, että ajatus Haukiputaan lukion lakkauttamisesta ja lukiolaisten kulkeminen Oulun keskustan kouluissa tyrmättiin asiakommenteilla täysin. Koulumatkojen merkittävä venyminen nykyisestä vähentäisi koulunkäynnin kiinnostavuutta ja sitä kautta heikentäisi koulumenestystä. Muutenkin koulukoon (ja luokkakoon) kasvattaminen nykyisestä nähtiin heikennyksenä nykyiseen.</p><p>Kyllä minulla on fiksut lapset. Juttelin siis lasteni, iältään 13 ja 11 vuotta, kanssa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskustelin eilen parin koulunkäynnin asiantuntijan kanssa siitä, millainen koulun tulisi olla. Neljä erityisen tärkeää teemaa nousi esille.

Koulun tulee innostaa oppimaan

Koulun tehtävänä on totta kai saada koululaiset oppimaan. Koulunkäynnin ja opetuksen tulee tätä varten olla innostavaa ja jokainen koululainen yksilönä huomioivaa. Opetuksen pitää pystyä ottamaan huomioon koululaisten erilaiset oppimistavat ja niitten yhdistelmät. Tärkeintä on kuitenkin se, että tylsä opetus tappaa motivaation ja jopa kääntää koululaisen koulunkäyntiä vastaan.

Mitä keinoja meillä on vaikuttaa tähän? On selvää, että luokkakoot eivät saa olla hallitsemattoman suuria, jotta opetushenkilökunnalla on mahdollisuus kohdata koululainen yksilönä. Koulutusta on pystyttävä kehittämään oppilaitten tarpeisiin. Koululaitoksen johtaminen pelkkänä kulueränä rapauttaa koululaisten motivaatiota.

Koulun tulee olla turvallinen ympäristö

Koulukiusaamiselle pitää olla nollatoleranssi. Henkilökuntaa tarvitaan taas niin paljon, ettei heiltä jää mitään näkemättä. Koululaisten ja henkilökunnan yhteistoiminnan tulee perustua luottamukseen.

Mitä suurempi koulu on, sitä huonommat mahdollisuudet on sille, että jokainen opettaja tuntisi jokaisen koululaisen ja päinvastoin. Luokkakoon lisäksi koulukoon tulee olla hallittava.

Kouluruokailulla on suuri merkitys oppimiselle

Kouluruoan on oltava ravitsevaa, jotta koululaisten vireystila säilyy läpi pitkän koulupäivän. Ruokailu on samasta syystä ajoitettava oikein. Ruoan tulee lisäksi olla niin maittavaa, ettei se aja koululaisia mäkkärille tai kaupasta haettavan suklaapatukan ja energiajuoman pariin. Kodin tottumusten pidettiin olevan merkittävässä osassa. Jotkut koululaiset syövät kotona runsaan aamupalan, toiset tulevat kouluun tyhjin mahoin. Tämä asettaa isoja haasteita kouluruokailuun, sen sisältöön ja ajoitukseen. Toisille liian myöhäinen ruokailu jättää nälän aamuksi, toisille taas liian aikaisin syödessä ruoka ei vielä maistu ja iltapäivästä tulee pitkä.

Koululaisten ruokailun tulisi olla säännöllistä ja alkaa ravitsevasta aamupalasta.

Koulumatka ei saa olla liian pitkä

Moni alakoululainen on siinä onnellisessa tilanteessa, että pystyy kulkemaan koulumatkan jalan tai pyörällä. Tämä lisää koululaisten aktiivisuutta ja päivittäistä liikuntaa. Matka ei saa kuitenkaan olla liian pitkä, 15 minuutin kesto suuntaansa tuntui hyvin kohtuulliselta ja raja matkustamisen mielekkyydelle oli jossain 30 paikkeilla per suunta. Tunnin matka kahdesti päivässä koettiin jo aivan liian pitkäksi.

Oulun reuna-alueilta ei puolessa tunnissa ehdi kaupungille asti etenkään, jos kävelymatkaa lähimmälle bussipysäkille on edes kilometrin verran ja monilta esimerkiksi Haukiputaan alueilta matkaa tulee tuota selvästi enemmän. Käytännössä monin paikoin siinä ajassa, kun kotoa kävelee bussipysäkille, kävelisi jo koululle saakka.

 

Omana johtopäätöksenäni tästä keskustelusta pidän sitä, että ajatus Haukiputaan lukion lakkauttamisesta ja lukiolaisten kulkeminen Oulun keskustan kouluissa tyrmättiin asiakommenteilla täysin. Koulumatkojen merkittävä venyminen nykyisestä vähentäisi koulunkäynnin kiinnostavuutta ja sitä kautta heikentäisi koulumenestystä. Muutenkin koulukoon (ja luokkakoon) kasvattaminen nykyisestä nähtiin heikennyksenä nykyiseen.

Kyllä minulla on fiksut lapset. Juttelin siis lasteni, iältään 13 ja 11 vuotta, kanssa.

]]>
0 http://mikahekkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235058-kuuntelin-koulunkaynnin-asiantuntijoita#comments Koulu koulukiusaaminen Koulumatka Kouluruokailu Lukio Oppi 1.4: Koulujen opetusryhmät ovat jo niin isoja, että oppiminen häiriintyy. Wed, 05 Apr 2017 08:46:29 +0000 Mika Hekkanen http://mikahekkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235058-kuuntelin-koulunkaynnin-asiantuntijoita
Mitä koulutusleikkaukset ovat tarkoittaneet käytännössä? http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235024-mita-koulutusleikkaukset-ovat-tarkoittaneet-kaytannossa <p>Lähes kymmenen vuoden ajan suomalainen koulutusjärjestelmä on ottanut iskun iskun perään. Mikään yksittäisistä ratkaisuista ei ole kovinkaan dramaattinen, mutta kokonaistilanne on muuttunut.&nbsp;Rahasummista ja prosenteista on helppo puhua, mutta niiden konkreettinen merkitys on mahdotonta hahmottaa, jos ei tunne alaa, josta on kyse. Tällä hetkellä Suomessa toteutetaan Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johdolla ehkäpä itsenäisen Suomen sivistysvihamielisintä politiikkaa. Sanon näin siksi, että kyse ei ole vain rahasta - sitä ei ole koskaan ollut liikaa ja ennenkin on jouduttu miettimään jokaisen killingin käyttöä - vaan siitäkin, että sivistymättömyydestä on tullut maassamme salonkikelpoista ja röyhkeästä tietämättömyydestä on tullut joillekin jopa ylpeilyn aihe, yleissivistyksen arvostus on romahtanut ja koulutusjärjestelmämme on asetettu entistä vahvemmin tukemaan elinkeinoelämän lyhytnäköisiä tarpeita.</p><p>Kerron nyt näin kainuulaisen suomalaisittain suurehkon lukion opettajan näkökulmasta, mitä koulutusleikkaukset ovat tarkoittaneet. Valmistuin ja siirryin työelämään nousukauden hyppyrinnokalta lukuvuodelle 2006 - 2007 ensin pätkätyöläiseksi ja sittemmin vakituiseksi. Siitä alkaen vain niukkuutta on ollut yltäkylläisesti jaettavaksi. Tuona aikana kassa on vuotanut kolmesta kohtaa: oppilasmäärät ovat laskeneet, valtionosuuksia on leikattu verrattain tuntuvasti ja kuntien myöntämät (vapaaehtoiset) lisärahat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Suomalaisessa lukioverkossa Kajaanin lukio on suuri ja taloudellisesti vahva yksikkö, joka on saanut synergiaetuja yhteistoiminnasta muiden kanssa. Suurin osa maamme lukioista saa kunnilta rahaa toimintansa pyörittämiseen, mutta me emme ja suuren koon takia oppilaskohtainen valtionosuuskin on pieni.&nbsp;</p><p>Meillä on siis mennyt ja menee yhäkin oikeastaan hyvin - jos suhteutamme yleiseen kehitykseen maassamme. Kiitos siitä kuuluu sille, että täällä Nälkämaassa ei ole koskaan pyöritty rahoissa ja laskettu tulevaisuutta kasvavien tulojen varaan, vaan aina on muistettu elää pelko persiissä ja miettiä tulevaa. Wanhaan ei niin hyvään aikaan petäjäistä laitettiin leivän sekaan hyvinäkin vuosina, jotta voitiin varautua niukkoihin vuosiin. Siksi täällä on eletty suu säkkiä myöten ja äkkivääriä korjausliikkeitä ei ole tarvittu. Jos jotain pitää kehua, niin Kainuun toisen asteen koulutuksen talouden hallinta ansaitsee ehdottomasti kiitokset. Ilman asiantuntevaa ja napakkaa johtoa, tämä laiva olisi jo ajanut karille. Rahoitus on nimittäin pienentynyt vuosien saatossa kymmeniä prosentteja. Kyse ei todellakaan ole mistään pikkusiivusta, vaan 30 % raja ylitettiin jo hyvän aikaa sitten. Monellako on tällaisesta kokemusta?</p><p>Rahoituksen vähenemisen seuraukset ovat kuitenkin hyvin konkreettisia, vaikka vähitellen tapahtuneina olemme sopeutuneet niihin kuin sammakot hiljalleen lämpenevässä kattilassa.</p><p>Sinä aikana kun olen työskennellyt lukionopettajana, henkilökunnan määrä on vähentynyt noin kolmanneksella. Pakollisten kurssien määrä vedetty laskennalliseen minimiin. Kun aikanaan suuret ryhmät olivat hiukan yli 30:n kokoisia, nyt se on tavallinen ryhmäkoko. Yli 40:n ryhmä ei ole mahdottomuus. Valinnaisia ja koulukohtaisia kursseja järjestettiin ennen kysynnän mukaan. Opetan itse kolmea koulukohtaista kurssia ja aiemmin niistä kutakin oli 1 - 2 lukuvuotta kohden, nyt ne toteutetaan kukin joka toinen vuosi kerran. Kansainvälinen toiminta ulkomaanvierailuineen on vain varjo menneestä. Opiskelijamäärä, jolla kurssit toteutetaan on hilattu myös hiljalleen ylemmäksi. Kielten opiskelu on romahtanut, mutta se ei ole mitenkään lukioiden tilanteesta johtuva, vaan kyse on valtakunnallisesta trendistä, joka koskee koko peruskoulujärjestelmää. Maailmassa jossa kieliä tarvitsi enemmän kuin koskaan, valinnaisten kielten opiskelu on romahtanut. Tiedän myös, että meillä tilanne on itse asiassa hyvä.</p><p>Teoriassa opiskelijat voivat edelleen suorittaa aivan samat opinnot kuin ennenkin. Käytännössä vaikeuksia tulee hyvin helposti, jos opiskelja haluaa yhdistää pitkän matematiikan kieliopintoihin, tai muuten opiskella minimikattausta laajemmin. Suuret lukiot alkavat kohdata ongelmia, joiden välttämiseksi suuria yksiköitä alettiin alun alkaen perustaakin entistä enemmän. Urheilijoiden, kahden tutkinnon suorittajien ja taidepainotteisen lukion käyvien on entistä vaikeampi suoriutua muutenkin vaativammasta urakastaan, koska tiukasti suunniteltu kurssitarjotin tarjoaa paljon vähemmän vaihtoehtoja kuin ennen. Kahden tutkinnon suorittaminen on tulossa koko maassamme nykyisessä muodossaan tiensä päähän, sillä kun lukioiden hankaluudet yhdistää massiivisiin ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkauksiin, ei systeemi enää vain anna myöten. Jos tilanne ei muutu, en usko että muutaman vuoden päästä monessakaan paikassa perustetaan erillisiä ryhmiä, joiden opiskelijat suorittavat sekä ylioppilas- että ammattitutkinnon. Tavallisten lukiolaisten kannalta lopputuloksena on se, että pitkän matematiikan, taideaineiden, valinnaisten kielten ja erikoiskurssien suorittaminen on paljon vaikeampaa, vaikka akateemiseen maailmaan valmentavan yleissivistävän oppilaitoksen pitäisi kannustaa ja mahdollistaa juurikin niiden suorittaminen. On myös muistettava, että myös kolmannen asteen koulutus on saanut osansa kurjistustoimista ja tosiasiallinen tilanne on se, että vaikka hallituksemme puhuu elinikäisen oppimisen, koulutuksen ja sivistyksen puolesta, todelliset reaalimaailman mahdollisuudet niihin heikkenevät rajusti kautta linjan.</p><p>Käytännön maailmassa luvut eivät ole vain lukuja, kun kyse on resursseista, joilla pitää tulla toimeen. Suomalainen koulujärjestelmä on ja on ollut maailman huippua, mutta historia ei ole tae tulevasta. Nykylinjalla tulemme kriisiyttämään järjestelmän ja sen seurausten korjaaminen on sitten vuosikymmenien projekti. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa ihmetellään kuinka joskus joku mitätön Suomi oli koulutuksen suurvalta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Palautetta voi lähettää osoitteeseen&nbsp;<a class="mailto" href="mailto:vpleivo@gmail.com">vpleivo@gmail.com</a></p><p><br />Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta" target="_blank">Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.</a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank">Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo</a>&nbsp;- siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lähes kymmenen vuoden ajan suomalainen koulutusjärjestelmä on ottanut iskun iskun perään. Mikään yksittäisistä ratkaisuista ei ole kovinkaan dramaattinen, mutta kokonaistilanne on muuttunut. Rahasummista ja prosenteista on helppo puhua, mutta niiden konkreettinen merkitys on mahdotonta hahmottaa, jos ei tunne alaa, josta on kyse. Tällä hetkellä Suomessa toteutetaan Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johdolla ehkäpä itsenäisen Suomen sivistysvihamielisintä politiikkaa. Sanon näin siksi, että kyse ei ole vain rahasta - sitä ei ole koskaan ollut liikaa ja ennenkin on jouduttu miettimään jokaisen killingin käyttöä - vaan siitäkin, että sivistymättömyydestä on tullut maassamme salonkikelpoista ja röyhkeästä tietämättömyydestä on tullut joillekin jopa ylpeilyn aihe, yleissivistyksen arvostus on romahtanut ja koulutusjärjestelmämme on asetettu entistä vahvemmin tukemaan elinkeinoelämän lyhytnäköisiä tarpeita.

Kerron nyt näin kainuulaisen suomalaisittain suurehkon lukion opettajan näkökulmasta, mitä koulutusleikkaukset ovat tarkoittaneet. Valmistuin ja siirryin työelämään nousukauden hyppyrinnokalta lukuvuodelle 2006 - 2007 ensin pätkätyöläiseksi ja sittemmin vakituiseksi. Siitä alkaen vain niukkuutta on ollut yltäkylläisesti jaettavaksi. Tuona aikana kassa on vuotanut kolmesta kohtaa: oppilasmäärät ovat laskeneet, valtionosuuksia on leikattu verrattain tuntuvasti ja kuntien myöntämät (vapaaehtoiset) lisärahat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Suomalaisessa lukioverkossa Kajaanin lukio on suuri ja taloudellisesti vahva yksikkö, joka on saanut synergiaetuja yhteistoiminnasta muiden kanssa. Suurin osa maamme lukioista saa kunnilta rahaa toimintansa pyörittämiseen, mutta me emme ja suuren koon takia oppilaskohtainen valtionosuuskin on pieni. 

Meillä on siis mennyt ja menee yhäkin oikeastaan hyvin - jos suhteutamme yleiseen kehitykseen maassamme. Kiitos siitä kuuluu sille, että täällä Nälkämaassa ei ole koskaan pyöritty rahoissa ja laskettu tulevaisuutta kasvavien tulojen varaan, vaan aina on muistettu elää pelko persiissä ja miettiä tulevaa. Wanhaan ei niin hyvään aikaan petäjäistä laitettiin leivän sekaan hyvinäkin vuosina, jotta voitiin varautua niukkoihin vuosiin. Siksi täällä on eletty suu säkkiä myöten ja äkkivääriä korjausliikkeitä ei ole tarvittu. Jos jotain pitää kehua, niin Kainuun toisen asteen koulutuksen talouden hallinta ansaitsee ehdottomasti kiitokset. Ilman asiantuntevaa ja napakkaa johtoa, tämä laiva olisi jo ajanut karille. Rahoitus on nimittäin pienentynyt vuosien saatossa kymmeniä prosentteja. Kyse ei todellakaan ole mistään pikkusiivusta, vaan 30 % raja ylitettiin jo hyvän aikaa sitten. Monellako on tällaisesta kokemusta?

Rahoituksen vähenemisen seuraukset ovat kuitenkin hyvin konkreettisia, vaikka vähitellen tapahtuneina olemme sopeutuneet niihin kuin sammakot hiljalleen lämpenevässä kattilassa.

Sinä aikana kun olen työskennellyt lukionopettajana, henkilökunnan määrä on vähentynyt noin kolmanneksella. Pakollisten kurssien määrä vedetty laskennalliseen minimiin. Kun aikanaan suuret ryhmät olivat hiukan yli 30:n kokoisia, nyt se on tavallinen ryhmäkoko. Yli 40:n ryhmä ei ole mahdottomuus. Valinnaisia ja koulukohtaisia kursseja järjestettiin ennen kysynnän mukaan. Opetan itse kolmea koulukohtaista kurssia ja aiemmin niistä kutakin oli 1 - 2 lukuvuotta kohden, nyt ne toteutetaan kukin joka toinen vuosi kerran. Kansainvälinen toiminta ulkomaanvierailuineen on vain varjo menneestä. Opiskelijamäärä, jolla kurssit toteutetaan on hilattu myös hiljalleen ylemmäksi. Kielten opiskelu on romahtanut, mutta se ei ole mitenkään lukioiden tilanteesta johtuva, vaan kyse on valtakunnallisesta trendistä, joka koskee koko peruskoulujärjestelmää. Maailmassa jossa kieliä tarvitsi enemmän kuin koskaan, valinnaisten kielten opiskelu on romahtanut. Tiedän myös, että meillä tilanne on itse asiassa hyvä.

Teoriassa opiskelijat voivat edelleen suorittaa aivan samat opinnot kuin ennenkin. Käytännössä vaikeuksia tulee hyvin helposti, jos opiskelja haluaa yhdistää pitkän matematiikan kieliopintoihin, tai muuten opiskella minimikattausta laajemmin. Suuret lukiot alkavat kohdata ongelmia, joiden välttämiseksi suuria yksiköitä alettiin alun alkaen perustaakin entistä enemmän. Urheilijoiden, kahden tutkinnon suorittajien ja taidepainotteisen lukion käyvien on entistä vaikeampi suoriutua muutenkin vaativammasta urakastaan, koska tiukasti suunniteltu kurssitarjotin tarjoaa paljon vähemmän vaihtoehtoja kuin ennen. Kahden tutkinnon suorittaminen on tulossa koko maassamme nykyisessä muodossaan tiensä päähän, sillä kun lukioiden hankaluudet yhdistää massiivisiin ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkauksiin, ei systeemi enää vain anna myöten. Jos tilanne ei muutu, en usko että muutaman vuoden päästä monessakaan paikassa perustetaan erillisiä ryhmiä, joiden opiskelijat suorittavat sekä ylioppilas- että ammattitutkinnon. Tavallisten lukiolaisten kannalta lopputuloksena on se, että pitkän matematiikan, taideaineiden, valinnaisten kielten ja erikoiskurssien suorittaminen on paljon vaikeampaa, vaikka akateemiseen maailmaan valmentavan yleissivistävän oppilaitoksen pitäisi kannustaa ja mahdollistaa juurikin niiden suorittaminen. On myös muistettava, että myös kolmannen asteen koulutus on saanut osansa kurjistustoimista ja tosiasiallinen tilanne on se, että vaikka hallituksemme puhuu elinikäisen oppimisen, koulutuksen ja sivistyksen puolesta, todelliset reaalimaailman mahdollisuudet niihin heikkenevät rajusti kautta linjan.

Käytännön maailmassa luvut eivät ole vain lukuja, kun kyse on resursseista, joilla pitää tulla toimeen. Suomalainen koulujärjestelmä on ja on ollut maailman huippua, mutta historia ei ole tae tulevasta. Nykylinjalla tulemme kriisiyttämään järjestelmän ja sen seurausten korjaaminen on sitten vuosikymmenien projekti. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa ihmetellään kuinka joskus joku mitätön Suomi oli koulutuksen suurvalta. 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

]]>
2 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235024-mita-koulutusleikkaukset-ovat-tarkoittaneet-kaytannossa#comments Kajaani Koulutusjärjestelmä Koulutusleikkaukset Lukio Sivistys Wed, 05 Apr 2017 03:03:51 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235024-mita-koulutusleikkaukset-ovat-tarkoittaneet-kaytannossa