Eriarvoistuminen http://ollimarkkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/135396/all Sat, 25 May 2019 15:09:36 +0300 fi Surkea sote sallitaan, koska puolet kansasta pääsee liian nopeasti lääkärille http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276516-surkea-sote-sallitaan-koska-puolet-kansasta-paasee-liian-nopeasti-laakarille <p><strong>2,5 miljoonan parempiosaisen kansalaisen joukkoa ei kiinnosta pätkääkään, pääsevätkö Etelä-Suomen eläkeläiset, työttömät tai monisairaat tai Itä-Suomen perähikiä-kuntien asukkaat lääkärille viikossa, kuukaudessa tai koskaan. Yle uutisoi tänään lauantaina, että jo <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10801593">puolella Suomen lapsiperheistä on yksityinen sairauskuluvakuutus</a>. Sairauskuluvakuutus otetaan useinmiten jo ennen lapsen syntymää. Juuri tällaisten asioiden&nbsp;takia Suomessa ei tälläkään vaalikaudella saada aikaan ihmisille sotea, jossa köyhäkin pääsisi lääkärille jonottamatta.&nbsp;</strong></p> <p>Sote jää mahoksi.</p> <p>Miksi?</p> <p>Koska Keskustan ja SDP:n lehmänkauppa 18 sotemaakunnasta on tuhoisa. Näiden hartiat jäävät liian pieniksi. Tarvittaisiin 9 sotealuetta eli 2 kertaa suuremmat sotealueet.</p> <p>Miksi?</p> <p>Koska ihmisten eriarvoisuutta lääkärille pääsyssä ei pystytä poistamaan niin kauan kuin tätä tavoitetta lyödään korville vaatimalla suuria säästöjä. Tasa-arvoinen hoitoon pääsy vaatii mittavan julkisen ja yksityisen terveyspalvelutuotannon yhdistämisen. Se maksaa. Sitä ei voi toteuttaa, jos reunaehtoina ovat suuret säästöt.</p> <p>Miksi kansa tulee hyväksymään sen, että sote jää mahoksi?</p> <p>Siksi, että vaaleissa äänestämässä käyvillä hyvinvoivilla on liian hyvin. Köyhät ja kipeät eivät äänestä.</p> <p>1 800 000 työterveyspalveluja nauttivaa palkansaajaa, 125 000 opiskelijaterveydenhuoltoa nauttivaa opiskelijaa ja 600 000 yksityisen terveysvakuutuksen omaavaa lasta pääsevät päivässä lääkärille. Nyt ja tulevaisuudessa.</p> <p>Tätä 2,5 miljoonan parempiosaisen kansalaisen joukkoa ei kiinnosta pätkääkään, pääsevätkö Etelä-Suomen eläkeläiset, työttömät tai monisairaat tai Itä-Suomen perähikiä-kuntien asukkaat lääkärille viikossa, kuukaudessa tai koskaan.</p> <p>Suomessa on ja pysyy OECD:n jo 20 vuotta kauhistelema, kansalaiset eriarvoistava kahden kerroksen terveydenhuoltojärjestelmä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 2,5 miljoonan parempiosaisen kansalaisen joukkoa ei kiinnosta pätkääkään, pääsevätkö Etelä-Suomen eläkeläiset, työttömät tai monisairaat tai Itä-Suomen perähikiä-kuntien asukkaat lääkärille viikossa, kuukaudessa tai koskaan. Yle uutisoi tänään lauantaina, että jo puolella Suomen lapsiperheistä on yksityinen sairauskuluvakuutus. Sairauskuluvakuutus otetaan useinmiten jo ennen lapsen syntymää. Juuri tällaisten asioiden takia Suomessa ei tälläkään vaalikaudella saada aikaan ihmisille sotea, jossa köyhäkin pääsisi lääkärille jonottamatta. 

Sote jää mahoksi.

Miksi?

Koska Keskustan ja SDP:n lehmänkauppa 18 sotemaakunnasta on tuhoisa. Näiden hartiat jäävät liian pieniksi. Tarvittaisiin 9 sotealuetta eli 2 kertaa suuremmat sotealueet.

Miksi?

Koska ihmisten eriarvoisuutta lääkärille pääsyssä ei pystytä poistamaan niin kauan kuin tätä tavoitetta lyödään korville vaatimalla suuria säästöjä. Tasa-arvoinen hoitoon pääsy vaatii mittavan julkisen ja yksityisen terveyspalvelutuotannon yhdistämisen. Se maksaa. Sitä ei voi toteuttaa, jos reunaehtoina ovat suuret säästöt.

Miksi kansa tulee hyväksymään sen, että sote jää mahoksi?

Siksi, että vaaleissa äänestämässä käyvillä hyvinvoivilla on liian hyvin. Köyhät ja kipeät eivät äänestä.

1 800 000 työterveyspalveluja nauttivaa palkansaajaa, 125 000 opiskelijaterveydenhuoltoa nauttivaa opiskelijaa ja 600 000 yksityisen terveysvakuutuksen omaavaa lasta pääsevät päivässä lääkärille. Nyt ja tulevaisuudessa.

Tätä 2,5 miljoonan parempiosaisen kansalaisen joukkoa ei kiinnosta pätkääkään, pääsevätkö Etelä-Suomen eläkeläiset, työttömät tai monisairaat tai Itä-Suomen perähikiä-kuntien asukkaat lääkärille viikossa, kuukaudessa tai koskaan.

Suomessa on ja pysyy OECD:n jo 20 vuotta kauhistelema, kansalaiset eriarvoistava kahden kerroksen terveydenhuoltojärjestelmä.

]]>
3 http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276516-surkea-sote-sallitaan-koska-puolet-kansasta-paasee-liian-nopeasti-laakarille#comments Eriarvoistuminen Hoitojonot Julkinen terveydenhuolto Kunta- ja soteuudistus Politiikka Sat, 25 May 2019 12:09:36 +0000 Timo Kärkkäinen http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276516-surkea-sote-sallitaan-koska-puolet-kansasta-paasee-liian-nopeasti-laakarille
Aktivoitumisen aika http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274922-aitivoitumisen-aika <p>Maailma tuntuu olevan uudenlaisessa käymistilassa. Monissa maissa kansalaiset ovat vetäneet tukensa pitkään luottamusta nauttineilta puolueilta ja niiden johtajilta. Myös usko eriarvoisuutta kasvattavaa kapitalistista talousjärjestelmää kohtaan on alkanut horjua. Kritiikki on saanut jopa sellaiset finanssimaailman supertähdet kuin Bridgewaterin Ray <em>Dalion</em> (<a href="https://www.marketwatch.com/story/founder-of-worlds-biggest-hedge-fund-says-capitalism-needs-urgent-reform-2019-04-05">linkki</a>) ja JPMorgan Chasen Jamie <em>Dimonin</em> (<a href="https://reports.jpmorganchase.com/investor-relations/2018/ar-ceo-letters.htm">linkki</a>) huolestumaan kapitalismin tulevaisuudesta ja pohtimaan sen mahdollisia valuvikoja.</p><p>Kohtuuden rajat ylittävän eriarvoisuuden ohella ihmiset ovat alkaneet huolestua planeettamme tulevaisuudesta. Entistä useammat näkevät ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi toteutettujen toimien jääneen aivan liian vaatimattomiksi suhteessa etenemistahtiin, jota lämpenemisen tehokas estäminen todellisuudessa vaatisi. Koululaiset ovat alkaneet liikehtiä näkyvästi Greta <em>Thunbergin</em> esimerkin kannustamana. Viime aikoina Extinction Rebellion -nimellä kulkeva kampanja on saanut liikkeelle monia sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin uskoneet osallistuvansa koskaan minkäänlaiseen mielenosoitukseen. Jotkut kommentaattorit olettavat liikkeen voivan muodostua yhtä merkittäväksi ellei merkittävämmäksikin kuin kymmenkunnan vuoden takainen Occupy Wall Street -kampanja (<a href="https://www.ft.com/content/9bcb1bf8-5b20-11e9-9dde-7aedca0a081a">linkki</a>).</p><p>Eriarvoisuuden ja maapallon lämpenemisen ohella on kolmas akuutti uhka, joka ei vaarallisuudestaan huolimatta ole saanut ihmisiä viime aikoina yhtä laajasti liikkeelle kuin kaksi ensinmainittua. Kyse on muutaman valtion jatkuvasti laukaisuvalmiudessa olevista ydinaseista, joiden tuhovoima riittää hävittämään hetkessä ison osan elämästä maapallolla. Vaikka ydinaseisiin liittyviä riskejä on vähätelty vetoamalla muun muassa sotilaiden toteuttamiin monenkertaisiin varmistuksiin ja suurvaltojen väliseen kauhun tasapainoon, todellisuudessa maailma on käynyt useita kertoja ydinsodan partaalla. Ydinaseiden leviämistäkään ei ole kyetty estämään tehokkaasti, kuten Pohjois-Korean tuore esimerkki osoittaa (<a href="https://globalchallenges.org/our-work/annual-report/new-models-of-nuclear-war-risk-assessment">linkki</a>). Lisäksi ydinasevallat ovat osoittaneet valmiutensa käyttää etulyöntiasemaansa häikäilemättömään omien etujen ajamiseen ei-ydinasevaltojen kustannuksella. Siksi on vaikea kuvitella etenemistä sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan ja ekologisesti kestävämpään maailmaan ilman samanaikaista hankkiutumista eroon ydinaseista.</p><p>Jos asiat menevät oikein, asteittain laajenevalla maailmanlaajuisella kansalaisliikkeellä tulee olemaan kolme keskeistä tavoitetta. Yksi on sosiaalisen eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen, toinen ilmastonmuutoksen tehokas hillintä ja kolmas maailmanlaajuinen ydinaseriisunta. Jos näihin tavoitteisiin päästäisiin, voisimme elää paljon nykyistä paremmassa ja turvallisemmassa maailmassa. Työskentely niiden puolesta on paras perintö, jonka voimme antaa lapsillemme ja lastenlapsillemme.</p><p>Eli ylös, ulos ja liikkeelle!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maailma tuntuu olevan uudenlaisessa käymistilassa. Monissa maissa kansalaiset ovat vetäneet tukensa pitkään luottamusta nauttineilta puolueilta ja niiden johtajilta. Myös usko eriarvoisuutta kasvattavaa kapitalistista talousjärjestelmää kohtaan on alkanut horjua. Kritiikki on saanut jopa sellaiset finanssimaailman supertähdet kuin Bridgewaterin Ray Dalion (linkki) ja JPMorgan Chasen Jamie Dimonin (linkki) huolestumaan kapitalismin tulevaisuudesta ja pohtimaan sen mahdollisia valuvikoja.

Kohtuuden rajat ylittävän eriarvoisuuden ohella ihmiset ovat alkaneet huolestua planeettamme tulevaisuudesta. Entistä useammat näkevät ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi toteutettujen toimien jääneen aivan liian vaatimattomiksi suhteessa etenemistahtiin, jota lämpenemisen tehokas estäminen todellisuudessa vaatisi. Koululaiset ovat alkaneet liikehtiä näkyvästi Greta Thunbergin esimerkin kannustamana. Viime aikoina Extinction Rebellion -nimellä kulkeva kampanja on saanut liikkeelle monia sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin uskoneet osallistuvansa koskaan minkäänlaiseen mielenosoitukseen. Jotkut kommentaattorit olettavat liikkeen voivan muodostua yhtä merkittäväksi ellei merkittävämmäksikin kuin kymmenkunnan vuoden takainen Occupy Wall Street -kampanja (linkki).

Eriarvoisuuden ja maapallon lämpenemisen ohella on kolmas akuutti uhka, joka ei vaarallisuudestaan huolimatta ole saanut ihmisiä viime aikoina yhtä laajasti liikkeelle kuin kaksi ensinmainittua. Kyse on muutaman valtion jatkuvasti laukaisuvalmiudessa olevista ydinaseista, joiden tuhovoima riittää hävittämään hetkessä ison osan elämästä maapallolla. Vaikka ydinaseisiin liittyviä riskejä on vähätelty vetoamalla muun muassa sotilaiden toteuttamiin monenkertaisiin varmistuksiin ja suurvaltojen väliseen kauhun tasapainoon, todellisuudessa maailma on käynyt useita kertoja ydinsodan partaalla. Ydinaseiden leviämistäkään ei ole kyetty estämään tehokkaasti, kuten Pohjois-Korean tuore esimerkki osoittaa (linkki). Lisäksi ydinasevallat ovat osoittaneet valmiutensa käyttää etulyöntiasemaansa häikäilemättömään omien etujen ajamiseen ei-ydinasevaltojen kustannuksella. Siksi on vaikea kuvitella etenemistä sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan ja ekologisesti kestävämpään maailmaan ilman samanaikaista hankkiutumista eroon ydinaseista.

Jos asiat menevät oikein, asteittain laajenevalla maailmanlaajuisella kansalaisliikkeellä tulee olemaan kolme keskeistä tavoitetta. Yksi on sosiaalisen eriarvoistumiskehityksen pysäyttäminen, toinen ilmastonmuutoksen tehokas hillintä ja kolmas maailmanlaajuinen ydinaseriisunta. Jos näihin tavoitteisiin päästäisiin, voisimme elää paljon nykyistä paremmassa ja turvallisemmassa maailmassa. Työskentely niiden puolesta on paras perintö, jonka voimme antaa lapsillemme ja lastenlapsillemme.

Eli ylös, ulos ja liikkeelle!

]]>
20 http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274922-aitivoitumisen-aika#comments Eriarvoistuminen Ilmaston muutos Ydinsodan uhka Mon, 22 Apr 2019 19:36:22 +0000 Antti Kasvio http://anttijuhanikasvio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274922-aitivoitumisen-aika
Hyväntekeväisyysyhteiskunta torjuttava näissä vaaleissa http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274231-hyvantekevaisyysyhteiskunta-torjuttava-naissa-vaaleissa <p>Hyvinvointiyhteiskunta oli ihmiskunnan suurin saavutus. Luulin lapsena, että se on itsestäänselvyys, että jokainen lapsi pääsee ilmaiseen kouluun ja saa ruokaa, että ihminen pääsee lääkärille, jos sitä tarvitsee, miettimättä ensin mistä repiä lainaa tähtitieteellisten lääkärimaksujen maksamiseen.</p><p>Ennen opintoraha riitti elämiseen, eläke riitti asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin. Nyt kaikki alkaa olla toisin. En ymmärrä, keiden mielestä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta oli niin kamala juttu, että sitä piti alkaa tuhota oikein olan takaa.</p><p>Mitä tapahtuu, kun yhteiskunta ei pidä huolta ihmisistä? Heistä pitävät huolta kuten miten pystyvät yksityiset ihmiset, joilla on varaa. Mutta kun he joutuvat pitämään huolta liudasta muita ihmisiä, he huomaavat, että ei heillä sitä rahaa olekaan juuri ollenkaan: heidän on rikastuttava lisää, jotta he voisivat kustantaa läheistensä elämän. Kierre on valmis. Venäjällähän juuri tästä oli kyse 90-luvulla: ne, jotka pystyivät kahmivat rikkauksia saadakseen kunnon elämän itsensä lisäksi koko suvulle. Ne rikkaat, jotka oikeasti keräävät kolikoita vain aarrekammioihin siellä kylpeäkseen tai kaivavat rahat pihan perälle arkussa, ovat häviävän pieni vähemmistö.</p><p>Ollaan liukumassa takaisin keskiaikaiseen yhteiskuntaan, jossa yksityiset rikkaat hoitivat kaiken sosiaalitoimen. Keskiaikaista ihmiskäsitystä edustavat edelleen esimerkiksi monet puolueet Suomessakin, erityisesti persut ja Kokoomus. Moni heidän edustajansa on erittäin selvästi ilmaissut, että heistä on aivan normaalia, että aikuisetkin ihmiset ovat taloudellisesti riippuvaisia lähimmäisistään. Persut ovat perustuloon kaikkein nihkeimmin suhtautuva puolue, mitä olen heidän edustajiensa kanssa puhunut.&nbsp;</p><p>Tasa-arvoisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ihmiset elävät pitkään ja onnellisina, sairastavat vähemmän ja jopa vanhenevat myöhemmässä iässä kuin epävarmassa ja eriarvoisessa yhteiskunnassa. Tämä on tietysti aivan triviaali juttu: köyhillä ei ole varaa levätä, käydä lääkärissä, kaikki on vaikeampaa ja stressaavampaa. Eikä se rikkaankaan elämä silloin kivaa ole: aina on joku kuoleva kukkarolla kärkkymässä armoa. Äkkiseltään luulisi, että Jumalan esittäminen olisi ihmispoloiselle aika rasittava tehtävä pitemmän päälle.</p><p>Täällä Venäjällä eriarvoinen yhteiskunta näkyy todella järkyttävänä.&nbsp;Toisilla on palkka aivan olematon, toiset tekevät yötä päivää hullun lailla töitä saadakseen kunnon toimeentulon perheelleen. Erään ystäväni kaveri saikin kuulemma vastikään minun lehtorin palkkaani vastaavan summan urakkatöissä kasaan reilussa kuukaudessa, mutta millä hinnalla: koko hänen olemuksensa muuttui tässä ajassa kasaan lyhistyneeksi. Unenpuute muuten tappaa tehokkaasti.&nbsp;</p><p>Hyväntekeväisyysyhteiskunta ei ole sellainen, missä Medi-Heli pysyy ilmassa puhelinkampanjalla, ei läheskään. Se on vielä hyvinvointiyhteiskunnan paikkaamista. Hyväntekeväisyysyhteiskunnassa Medi-Helin liikenteen maksaa joku miljardööri suurieleisesti. Ihmisille on turha soitella, koska heillä ei rahaa ole. Täällä Venäjällä näkyy aivan karseita televisio-ohjelmia, joissa miljardööri jakelee rahaa tarvitsijoille: kuka saa uuden asunnon, kuka uuden auton, kuka taas rahaa leikkaukseen. Entäs ne, joille rahaa ei riitä tai jotka eivät jaksaneet edes alkaa ruikuttaa miljardööriltä rahaa?</p><p>Jos palkka on vaikkapa 10 000 ruplaa ja joku lääketieteellinen toimenpide maksaa 55 000 ruplaa (koska valtion ilmaisessa sairaalassa pitäisi kuolla jonoon), on tietysti retorinen kysymys, miten ihminen tulee toimeen? Ei mitenkään ja se kyllä näkyy Venäjän kuolleisuus-, sairaus- ja itsemurhatilastoissa. Haaskalle rientävät pikavippifirmat, jotka tarjoavat joka bussipysäkillä ja kerrostalon ovella kuolettavaa myrkkyänsä: lainaa.&nbsp;</p><p>Kun ihminen saadaan koukkuun, hän ei pysty muuta kuin lyhentämään velkaansa, jos sitäkään: korot ovat aivan mielettömät. Kuulin, että velkojen perijät ravaavat ihmisten luona ja uhkailevat oikeustoimilla. Oikeusjuttuja harvoin tulee, koska oikeudessa kuulemma voisi tulla sanomista niistä koroista! On siis näille rikollisille firmoille hyödyllisempää pitää ihmisiä loppuikänsä maksamassa korkoja.&nbsp;</p><p>En halua Suomeen yhtään enempää sairasta hyväntekeväisyysyhteiskuntaa. Tämä kehitys on pysäytettävä heti nyt ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä tarkoittaa, että persut on torpattava. Persujen ideologia perustuu ihmisten eriarvoisuuteen. Heidän omien piirissä arvostettu puheenjohtajansa on ilmaissut hyvin selväsanaisesti, että ihmiset ovat eriarvoisia: Tämä on facebookissa äskettäin kiertänyt sitaatti: &quot;Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo ja yhteiskunnassa yksilöt voidaan asettaa arvojärjestykseen sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä puuttuminen heikentäisi yhteisöä. Kaikkein arvokkaimpina pidän maanviljelijöitä, syötäviksi tarkoitettujen eläinten kasvattajia ja rakennusinsinöörejä. Alempana hierarkiassa ovat taiteilijat, papit ja poliitikot, jotka ovat pääsääntöisesti turhia, ja taiteesta ja kielentutkimuksestakin pitäisi luopua jos vene alkaa vuotaa. Kaikki ihmiset ovat instrumentaalisesti eriarvoisia, mutta siitä ei kuitenkaan seuraa vähempiarvoisten kaasuttaminen, ellei siihen ole muuta pätevää syytä.&quot;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tänään aiheesta ex tempore tekemäni vaalivideo suoraan Izhevskistä:</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/_s6U3d-GXFU?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/_s6U3d-GXFU?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyvinvointiyhteiskunta oli ihmiskunnan suurin saavutus. Luulin lapsena, että se on itsestäänselvyys, että jokainen lapsi pääsee ilmaiseen kouluun ja saa ruokaa, että ihminen pääsee lääkärille, jos sitä tarvitsee, miettimättä ensin mistä repiä lainaa tähtitieteellisten lääkärimaksujen maksamiseen.

Ennen opintoraha riitti elämiseen, eläke riitti asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin. Nyt kaikki alkaa olla toisin. En ymmärrä, keiden mielestä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta oli niin kamala juttu, että sitä piti alkaa tuhota oikein olan takaa.

Mitä tapahtuu, kun yhteiskunta ei pidä huolta ihmisistä? Heistä pitävät huolta kuten miten pystyvät yksityiset ihmiset, joilla on varaa. Mutta kun he joutuvat pitämään huolta liudasta muita ihmisiä, he huomaavat, että ei heillä sitä rahaa olekaan juuri ollenkaan: heidän on rikastuttava lisää, jotta he voisivat kustantaa läheistensä elämän. Kierre on valmis. Venäjällähän juuri tästä oli kyse 90-luvulla: ne, jotka pystyivät kahmivat rikkauksia saadakseen kunnon elämän itsensä lisäksi koko suvulle. Ne rikkaat, jotka oikeasti keräävät kolikoita vain aarrekammioihin siellä kylpeäkseen tai kaivavat rahat pihan perälle arkussa, ovat häviävän pieni vähemmistö.

Ollaan liukumassa takaisin keskiaikaiseen yhteiskuntaan, jossa yksityiset rikkaat hoitivat kaiken sosiaalitoimen. Keskiaikaista ihmiskäsitystä edustavat edelleen esimerkiksi monet puolueet Suomessakin, erityisesti persut ja Kokoomus. Moni heidän edustajansa on erittäin selvästi ilmaissut, että heistä on aivan normaalia, että aikuisetkin ihmiset ovat taloudellisesti riippuvaisia lähimmäisistään. Persut ovat perustuloon kaikkein nihkeimmin suhtautuva puolue, mitä olen heidän edustajiensa kanssa puhunut. 

Tasa-arvoisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ihmiset elävät pitkään ja onnellisina, sairastavat vähemmän ja jopa vanhenevat myöhemmässä iässä kuin epävarmassa ja eriarvoisessa yhteiskunnassa. Tämä on tietysti aivan triviaali juttu: köyhillä ei ole varaa levätä, käydä lääkärissä, kaikki on vaikeampaa ja stressaavampaa. Eikä se rikkaankaan elämä silloin kivaa ole: aina on joku kuoleva kukkarolla kärkkymässä armoa. Äkkiseltään luulisi, että Jumalan esittäminen olisi ihmispoloiselle aika rasittava tehtävä pitemmän päälle.

Täällä Venäjällä eriarvoinen yhteiskunta näkyy todella järkyttävänä. Toisilla on palkka aivan olematon, toiset tekevät yötä päivää hullun lailla töitä saadakseen kunnon toimeentulon perheelleen. Erään ystäväni kaveri saikin kuulemma vastikään minun lehtorin palkkaani vastaavan summan urakkatöissä kasaan reilussa kuukaudessa, mutta millä hinnalla: koko hänen olemuksensa muuttui tässä ajassa kasaan lyhistyneeksi. Unenpuute muuten tappaa tehokkaasti. 

Hyväntekeväisyysyhteiskunta ei ole sellainen, missä Medi-Heli pysyy ilmassa puhelinkampanjalla, ei läheskään. Se on vielä hyvinvointiyhteiskunnan paikkaamista. Hyväntekeväisyysyhteiskunnassa Medi-Helin liikenteen maksaa joku miljardööri suurieleisesti. Ihmisille on turha soitella, koska heillä ei rahaa ole. Täällä Venäjällä näkyy aivan karseita televisio-ohjelmia, joissa miljardööri jakelee rahaa tarvitsijoille: kuka saa uuden asunnon, kuka uuden auton, kuka taas rahaa leikkaukseen. Entäs ne, joille rahaa ei riitä tai jotka eivät jaksaneet edes alkaa ruikuttaa miljardööriltä rahaa?

Jos palkka on vaikkapa 10 000 ruplaa ja joku lääketieteellinen toimenpide maksaa 55 000 ruplaa (koska valtion ilmaisessa sairaalassa pitäisi kuolla jonoon), on tietysti retorinen kysymys, miten ihminen tulee toimeen? Ei mitenkään ja se kyllä näkyy Venäjän kuolleisuus-, sairaus- ja itsemurhatilastoissa. Haaskalle rientävät pikavippifirmat, jotka tarjoavat joka bussipysäkillä ja kerrostalon ovella kuolettavaa myrkkyänsä: lainaa. 

Kun ihminen saadaan koukkuun, hän ei pysty muuta kuin lyhentämään velkaansa, jos sitäkään: korot ovat aivan mielettömät. Kuulin, että velkojen perijät ravaavat ihmisten luona ja uhkailevat oikeustoimilla. Oikeusjuttuja harvoin tulee, koska oikeudessa kuulemma voisi tulla sanomista niistä koroista! On siis näille rikollisille firmoille hyödyllisempää pitää ihmisiä loppuikänsä maksamassa korkoja. 

En halua Suomeen yhtään enempää sairasta hyväntekeväisyysyhteiskuntaa. Tämä kehitys on pysäytettävä heti nyt ennen kuin on liian myöhäistä. Tämä tarkoittaa, että persut on torpattava. Persujen ideologia perustuu ihmisten eriarvoisuuteen. Heidän omien piirissä arvostettu puheenjohtajansa on ilmaissut hyvin selväsanaisesti, että ihmiset ovat eriarvoisia: Tämä on facebookissa äskettäin kiertänyt sitaatti: "Ainoa mitattava ja siten kiistatta olemassaoleva ihmisarvo on yksilön instrumentaalinen arvo ja yhteiskunnassa yksilöt voidaan asettaa arvojärjestykseen sen mukaan, miten paljon heidän kykyjensä puuttuminen heikentäisi yhteisöä. Kaikkein arvokkaimpina pidän maanviljelijöitä, syötäviksi tarkoitettujen eläinten kasvattajia ja rakennusinsinöörejä. Alempana hierarkiassa ovat taiteilijat, papit ja poliitikot, jotka ovat pääsääntöisesti turhia, ja taiteesta ja kielentutkimuksestakin pitäisi luopua jos vene alkaa vuotaa. Kaikki ihmiset ovat instrumentaalisesti eriarvoisia, mutta siitä ei kuitenkaan seuraa vähempiarvoisten kaasuttaminen, ellei siihen ole muuta pätevää syytä." 

 

Tänään aiheesta ex tempore tekemäni vaalivideo suoraan Izhevskistä:

https://www.youtube.com/watch?v=_s6U3d-GXFU

 

]]>
7 http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274231-hyvantekevaisyysyhteiskunta-torjuttava-naissa-vaaleissa#comments Eriarvoistuminen Huijauskulttuuri Hyväntekeväisyysyhteiskunta Hyvinvointiyhteiskunta Piraattipuolue Fri, 12 Apr 2019 16:43:24 +0000 Esa-Jussi Salminen http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274231-hyvantekevaisyysyhteiskunta-torjuttava-naissa-vaaleissa
Seuraavan hallituksen on tartuttava määrätietoisesti eriarvoisuuden torjumiseen http://virpihonkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274122-seuraavan-hallituksen-on-tartuttava-maaratietoisesti-eriarvoisuuden-torjumiseen <p>Ylistetty kilpailuyhteiskunta ja lapsenomainen usko vapaan markkinatalouden ylivoimaisuuteen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijana, jakaa kansan selvästi voittajiin ja häviäjiin. Häviäjiä on vain enemmän. Olisi aika puuttua ongelmiin, ennen kuin ne räjähtävät käsiin.</p><p>Suomen sisäisen turvallisuuden strategiassa (2017) arvioitiin suorasanaisesti, että Suomen vaarallisin uhka on syrjäytyminen. Syrjäytymiseen voi ajaa laaja sosiaalinen, taloudellinen tai maantieteellinen eriarvoistuminen. Nuorten syrjäytymisen lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota ikääntyneiden yhdenvertaisiin osallistumismahdollisuuksiin.</p><p>Syrjäytymisen äärimmäisiä seurauksia ovat radikalisoituminen ja ääriliikkeiden voimistuminen. Olemme jo lukeneet uutisista väkivaltaisista yhteenotoista mielenosoituksissa ympäri Euroopan.</p><p>Kansa tunnistaa syrjäytymisen ongelmaksi. Alma Median teettämässä tutkimuksessa toukokuussa 2018 suurimmaksi uhaksi suomalaiset nostivat kansakunnan jakautumisen kahtia. Uhka nousi kolmen suurimman joukkoon 40 prosentissa vastauksista.</p><p>Uusimmassa Sosten eli sosiaali- ja terveysalan kattojärjestön tekemässä sosiaalibarometrissä vastaajat olivat huolissaan, että eriarvoisuus syventyy lähivuosina, ellei seuraava hallitus tartu ohjelmassaan näihin ongelmiin. Eriarvoisuutta syventävät väestön ikääntyminen, työvoiman saatavuuden haasteet, asumisen kalleus ja korkea pitkäaikaistyöttömyys. Myös kotitalouksien velkaantumisen kasvu ja perusturvaetuisuuksien matala taso koetaan vastauksissa eriarvoisuuden syventäjinä.</p><p>Sosten johtaja Anne Knaapi vaatii, että seuraavan hallituksen on tehtävä selkeä arvovalinta. Haluammeko heikoimmassa asemassa olevien voivan entistä huonommin vai että he voisivat paremmin?</p><p>Ratkaisuja on tehtävä monella yhteiskunnallisella saralla barometrin mukaan. Valtaosa eli 93 prosenttia vastaajista katsoi tärkeimmäksi eriarvoistumista taltuttavaksi keinoksi hallitusohjelmaan lisättävän hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen. Lisäksi hallitusohjelmaan halutaan toimia pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi, osatyökykyisten tukemiseksi, kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseksi ja nuorten aseman parantamiseksi muun muassa toisen koulutusasteen maksuttomuudella. Huomiota tarvitsevat myös he, joilla elämäntilanteessaan on monia ongelmia.</p><p>Olen ollut huolissani jo pitempään eriarvoistumisesta, eläkeläisten asemasta, koulutuksen tilasta ja tehtyjen koulutusleikkausten vaikutuksista nuorten elämänedellytyksiin. Meidän tulee pitää huoli meidän kansastamme, nuoristamme ja heikoimmassa asemassa olevista perheistä. Koulutus pitää järjestää niin, että lapsillamme on varaa opiskella varallisuudesta riippumatta.</p><p>Toivottavasti seuraava hallitus ottaa sosiaalibarometrin tulokset ja kansakunnan kahtiajakautumisen tosissaan ja ryhtyy toimenpiteisiin eriarvoisuuden torjumiseksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ylistetty kilpailuyhteiskunta ja lapsenomainen usko vapaan markkinatalouden ylivoimaisuuteen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijana, jakaa kansan selvästi voittajiin ja häviäjiin. Häviäjiä on vain enemmän. Olisi aika puuttua ongelmiin, ennen kuin ne räjähtävät käsiin.

Suomen sisäisen turvallisuuden strategiassa (2017) arvioitiin suorasanaisesti, että Suomen vaarallisin uhka on syrjäytyminen. Syrjäytymiseen voi ajaa laaja sosiaalinen, taloudellinen tai maantieteellinen eriarvoistuminen. Nuorten syrjäytymisen lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota ikääntyneiden yhdenvertaisiin osallistumismahdollisuuksiin.

Syrjäytymisen äärimmäisiä seurauksia ovat radikalisoituminen ja ääriliikkeiden voimistuminen. Olemme jo lukeneet uutisista väkivaltaisista yhteenotoista mielenosoituksissa ympäri Euroopan.

Kansa tunnistaa syrjäytymisen ongelmaksi. Alma Median teettämässä tutkimuksessa toukokuussa 2018 suurimmaksi uhaksi suomalaiset nostivat kansakunnan jakautumisen kahtia. Uhka nousi kolmen suurimman joukkoon 40 prosentissa vastauksista.

Uusimmassa Sosten eli sosiaali- ja terveysalan kattojärjestön tekemässä sosiaalibarometrissä vastaajat olivat huolissaan, että eriarvoisuus syventyy lähivuosina, ellei seuraava hallitus tartu ohjelmassaan näihin ongelmiin. Eriarvoisuutta syventävät väestön ikääntyminen, työvoiman saatavuuden haasteet, asumisen kalleus ja korkea pitkäaikaistyöttömyys. Myös kotitalouksien velkaantumisen kasvu ja perusturvaetuisuuksien matala taso koetaan vastauksissa eriarvoisuuden syventäjinä.

Sosten johtaja Anne Knaapi vaatii, että seuraavan hallituksen on tehtävä selkeä arvovalinta. Haluammeko heikoimmassa asemassa olevien voivan entistä huonommin vai että he voisivat paremmin?

Ratkaisuja on tehtävä monella yhteiskunnallisella saralla barometrin mukaan. Valtaosa eli 93 prosenttia vastaajista katsoi tärkeimmäksi eriarvoistumista taltuttavaksi keinoksi hallitusohjelmaan lisättävän hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen. Lisäksi hallitusohjelmaan halutaan toimia pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi, osatyökykyisten tukemiseksi, kohtuuhintaisen asumisen turvaamiseksi ja nuorten aseman parantamiseksi muun muassa toisen koulutusasteen maksuttomuudella. Huomiota tarvitsevat myös he, joilla elämäntilanteessaan on monia ongelmia.

Olen ollut huolissani jo pitempään eriarvoistumisesta, eläkeläisten asemasta, koulutuksen tilasta ja tehtyjen koulutusleikkausten vaikutuksista nuorten elämänedellytyksiin. Meidän tulee pitää huoli meidän kansastamme, nuoristamme ja heikoimmassa asemassa olevista perheistä. Koulutus pitää järjestää niin, että lapsillamme on varaa opiskella varallisuudesta riippumatta.

Toivottavasti seuraava hallitus ottaa sosiaalibarometrin tulokset ja kansakunnan kahtiajakautumisen tosissaan ja ryhtyy toimenpiteisiin eriarvoisuuden torjumiseksi.

]]>
4 http://virpihonkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274122-seuraavan-hallituksen-on-tartuttava-maaratietoisesti-eriarvoisuuden-torjumiseen#comments Eriarvoistuminen Kilpailuyhteiskunta Syrjäytyminen Vapaa markkinatalous Yhteiskunnalliset ongelmat Thu, 11 Apr 2019 20:15:58 +0000 Virpi Honkanen http://virpihonkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274122-seuraavan-hallituksen-on-tartuttava-maaratietoisesti-eriarvoisuuden-torjumiseen
Yhteiskuntaa ajetaan kaaokseen huonolla politiikalla http://erkkitapanileskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272210-yhteiskuntaa-ajetaan-kaaokseen-huonolla-politiikalla <p>Pääministeri Sipilä Ylen vaalitentissä totesi, että kun Suomen talous on heikossa jamassa niin parasta mitä voi keksiä on leikata työttömiltä. Tämän voisi tulkita vihapuheeksi köyhiä vastaan. Tämäntapaista politiikkaa on kyllä jo harjoitettu ennen Sipilää vuosikaudet, tehdään päätöksiä jotka lisäävät köyhyyttä, kurjuutta ja sitä kautta myös rikollisuutta. Onneksi on nyt hankittu panssarimersuja poliiseille. Kansa saa kyllä maksaa itsensä kipeäksi veroja ja vastineeksi saadaan vain keppiä ja huonontuvia palveluita. Aina kun jotain ollaan antavinaan otetaan se tuplaten takaisin ja suositaan hyvätuloisia veroratkaisuissa. Nostetaan energiaveroja, jotka koskettavat pahiten pienituloisia. On toki hyvä että yrittäjiä tuetaan, mutta sitä ei pitäisi tehdä viemällä leipää köyhiltä. Tämä yhteiskunta tarvitsee taloudellisen tasapainon ja se pystytään löytämään, mutta ensin äänestetään uudet ihmiset valtaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pääministeri Sipilä Ylen vaalitentissä totesi, että kun Suomen talous on heikossa jamassa niin parasta mitä voi keksiä on leikata työttömiltä. Tämän voisi tulkita vihapuheeksi köyhiä vastaan. Tämäntapaista politiikkaa on kyllä jo harjoitettu ennen Sipilää vuosikaudet, tehdään päätöksiä jotka lisäävät köyhyyttä, kurjuutta ja sitä kautta myös rikollisuutta. Onneksi on nyt hankittu panssarimersuja poliiseille. Kansa saa kyllä maksaa itsensä kipeäksi veroja ja vastineeksi saadaan vain keppiä ja huonontuvia palveluita. Aina kun jotain ollaan antavinaan otetaan se tuplaten takaisin ja suositaan hyvätuloisia veroratkaisuissa. Nostetaan energiaveroja, jotka koskettavat pahiten pienituloisia. On toki hyvä että yrittäjiä tuetaan, mutta sitä ei pitäisi tehdä viemällä leipää köyhiltä. Tämä yhteiskunta tarvitsee taloudellisen tasapainon ja se pystytään löytämään, mutta ensin äänestetään uudet ihmiset valtaan. 

 

]]>
6 http://erkkitapanileskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272210-yhteiskuntaa-ajetaan-kaaokseen-huonolla-politiikalla#comments Eriarvoistuminen köyhyys Politiikka Thu, 21 Mar 2019 14:25:59 +0000 erkki leskelä http://erkkitapanileskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272210-yhteiskuntaa-ajetaan-kaaokseen-huonolla-politiikalla
Yhteiskunnan kahtiajako http://juhanilunden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271896-yhteiskunnan-kahtiajako <p>Huono-osaisuus on Suomessa varsin usein periytyvää. Lapsuuden elinolosuhteet ja vanhempien haavoittuva asema ovat tärkeimpiä huono-osaisuuden ennusmerkkejä.</p><p>Korjaavista toimenpiteistä ollaan laajalti samaa mieltä. Asioihin pitäisi puuttua varhain, mutta tässä nyky-yhteiskunta on koittanut säästää. Resursseja suunnataan väärin. Hoidetaan sairautta, kun pitäisi estää sairauden puhkeaminen. &nbsp;Lapsen pitää voida leikkiä ikäistensä kanssa vanhempien ongelmista huolimatta ja jokaisella lapsella pitäisi olla ainakin yksi turvallinen vanhempi ja kaveri.&nbsp; Oppilaat, opettajat ja vanhemmat on saatava enemmän yhteen, tekemään yhdessä asioita. Maksuton toisen asteen koulutus olisi omiaan vähentämään syrjäytymistä. Mielenterveys palveluihin on satsattava enemmän ja palvelua pitäisi voida tarjota vähemmän leimaavasti. Rahat edellä mainittuihin ehkäiseviin toimiin tulevat ajallaan korkojen kanssa takaisin.</p><p>Sosiaali- Ja terveyspolitiikan professori Juho Saari ehdotti (HSViikko) uudistusta, jossa kaikki sosiaalituet olisivat euromääräisesti samansuuruisia. Avun tarvitsijan ei tarvitsisi miettiä, millä perusteella hän apua hakee. Hakijan juoksutus luukulta toiselle loppuisi. Monesti suurimmissa vaikeuksissa ovat moniongelmaiset ihmiset tai ihmiset, joiden lähipiirissä on vaikeuksia. &nbsp;KELA määrittäisi sen, maksetaanko tuki työttömyyden, työkyvyttömyyden, liian pienten tulojen, sairauden tai muun syyn perusteella. Lisäksi tuen myöntäjälle tulisi velvoite avunsaajan tilanteen seurantaan, ts. tulosvastuu -ajattelun tapaan ihmistä ei vain rahojen kanssa sysätä toimistosta pihalle, vaan ihmisen tilannetta seurataan kokonaisuutena.</p><p>Kannatan ajatusta siitä, että maahanmuuttajien avustukset ovat kantaväestöä pienempiä.</p><p>Suomalaisten velkaantuminen on eurooppalaista keskitasoa, mutta ylivelkaantuneiden määrä kasvaa. Velka jakaantuu epätasaisesti ja erityisen huolestuttavaa on maksuhäiriömerkintöjen huomattava lisääntyminen nousukauden aikana. Korkokannan noustessa ongelmat voivat eskaloitua nopeasti.&nbsp; Pikavippi -yhtiöiden mainonta pitäisi välittömästi kieltää lailla kokonaan. Olen myös valmis pikavippiyhtiöiden muuhunkin toiminnan rajoittamiseen. Suomessa toimivilta yrityksiltä on voitava vaatia yhteiskuntavastuuta ja verojen maksua Suomeen. &nbsp;Veikkauksen pelien mainostaminen ja rahapeliautomaattien sijoittelu kauppojen auloihin on kyseenalaista toimintaa valtionyhtiöltä.</p><p><strong>Mistä rahat?</strong></p><p>Ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä väestön tulo- ja varallisuuserot olivat kasvaneet hyvin suuriksi. Kehitys purkaantui vallankumouksina niin Venäjällä kuin Saksassa. &nbsp;Maailmansodat ja niiden myötä käyttöön otettu progressiivinen verotus tasasi tilannetta eri väestöryhmien kesken, mutta 1970 -luvulta alkaen tulo- ja varallisuuserot ovat taas olleet kasvussa. Varallisuuserot ovat tällä hetkellä lähestymässä ensimmäisen maailmansodan alla vallinnutta tilannetta. (Thomas Piketty, &ldquo;Capital in the Twenty-First Century&rdquo;)</p><p>Wikipedia:<strong> &rdquo;</strong>1900-luvulla veroprogressio eteni pisimmälle anglosaksisissa maissa. Yhdysvallat siirtyi progressiiviseen tuloverotukseen 1913. Maa kulki veroprogression eturintamassa ja siellä nähtiinkin ensimmäiset yli 70 prosentin verokannat, aluksi tuloverotuksessa (1919) ja myöhemmin perintöverotuksessa (1937). Ylin tuloverokanta laski 1920-luvulla, mutta vuonna 1937 se korotettiin 79 prosenttiin, vuonna 1942 edelleen 88 prosenttiin ja vuonna 1944 peräti 94 prosenttiin. Toisen maailmansodan jälkeen ylin verokanta pysyi 90 prosentin tuntumassa 1960-luvun puoliväliin. Sen jälkeen se vakiintui 70 % paikkeille aina 1980-luvun alkuun asti. Vuosina 1932&ndash;1980 liittovaltion tuloveron ylin verokanta oli keskimäärin 81 %.[2] Britanniassa ylimpien tuloluokkien marginaalivero oli 1942&ndash;1952 ja 1974&ndash;1978 Yhdysvaltojakin korkeampi, 98 prosenttia. Se on tähänastisen verohistorian korkein.[3]&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa on usein väläytelty veroa maa- j a metsätalousmaalle silloin kun veropohjan laajennuksesta keskustellaan. &nbsp;Kukaan ei uskalla uhmata AY -liikettä ja ehdottaa reilua korotusta ylimpiin tai keskitasoa enemmän ansaitsevien ansiotuloluokkiin. Se olisi poliittinen kuolema kelle tahansa kärkipoliitikolle, ja aiheuttaisi osaajien muuttoaallon ulkomaille. Vai aiheuttaisiko? &nbsp;&nbsp;Arvonlisäverotuksen korotus ei usein miten ole kenenkään agendalla, koska sekä oikeisto että vasemmisto vastustavat sitä, eri perustein toki.&nbsp; Velalla asia järjestyy kivuttomasti. Valtionvelalla ei ole näköpiirissä kattoa, tai ainakin se on riittävän ylhäällä. Tilannetta on helpottanut historiallisen alhainen korkokanta, kaikki tämä voi muuttua lähivuosina.</p><p>Tietoisku: maanviljelijä maksaa tuloistaan veroa, joka jakaantuu ansiotuloveroon ja pääomatuloveroon nettovarallisuuden mukaan. Halutessaan viljelijä voi vaatia tulojen verotusta kokonaan ansiotuloina. Suurin osa viljelijöistä tienaa niin vähän tai velkaa on niin paljon, että kaikki tulot ovat ansiotuloja. &nbsp;Silloin maanviljelijä maksaa ihan saman asteikon mukaan veroja kuin palkansaajakin.</p><p>Vero maa- ja metsätalousmaalle saisi aikaan satojatuhansia työttömiä ja konkurssien aallon. Se veisi ojasta allikkoon. Kiinteistövero on toinen veromuoto, joka on vasemmiston suosikkeja, koska rakennukset eivät karkaa ulkomaille. Jo nyt kiinteistövero on sietämättömän korkea monelle investoineelle ja eteenpäin pyrkivälle maatilalle. Maatalouden rakennusten vapauttaminen kiinteistöverosta olisi teknisesti helppo toteuttaa ja kohdistuisi eteenpäin pyrkivien maatilojen hyväksi.</p><p>Pääoman verotusta on helppo nostaa, mutta sen seurauksena on pääomien siirtyminen kevyemmän verotuksen maihin. &nbsp;</p><p>Mikä sitten avuksi? Liike Nyt on esittänyt yritystukien leikkauksia. Niistä puhutaan paljon, mutta mitään ei saada aikaiseksi. &nbsp;Byrokratian purku on myös tehokas keino säästää, mutta poliitikoille jostain syystä ylivoimainen tehtävä. Päinvastoin, nyt ollaan luomassa uutta maakunta tason hallintoa, jolla olisi, yllätys yllätys, verotusoikeus.</p><p>&nbsp;</p><p>Tästä aasinsilta soteen. Toivon lukijoilta vastausta seuraavaan kysymykseen. Miksi koko Suomi ei voisi olla yksi sosiaali- ja terveyspalvelujen maakunta? Silloin emme tarvitsisi uutta byrokratiaa, uutta maakunnan välihallintoa ja uusia veroja. Silloin kaikkien kansalaisten kohtelu olisi samanlaista asuinpaikasta ja kunnan koosta riippumatta. Nykyiset sairaanhoitopiirit ottaisivat vastuulleen alueen terveyspalvelujen käytännön johtamisen, niin perusterveydenhuollon kuin erityissairaanhoidonkin. Tilanne pysyisi siis nykyisellään, vain sillä isolla muutoksella, että kuntien järjestämisvastuu poistuisi.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huono-osaisuus on Suomessa varsin usein periytyvää. Lapsuuden elinolosuhteet ja vanhempien haavoittuva asema ovat tärkeimpiä huono-osaisuuden ennusmerkkejä.

Korjaavista toimenpiteistä ollaan laajalti samaa mieltä. Asioihin pitäisi puuttua varhain, mutta tässä nyky-yhteiskunta on koittanut säästää. Resursseja suunnataan väärin. Hoidetaan sairautta, kun pitäisi estää sairauden puhkeaminen.  Lapsen pitää voida leikkiä ikäistensä kanssa vanhempien ongelmista huolimatta ja jokaisella lapsella pitäisi olla ainakin yksi turvallinen vanhempi ja kaveri.  Oppilaat, opettajat ja vanhemmat on saatava enemmän yhteen, tekemään yhdessä asioita. Maksuton toisen asteen koulutus olisi omiaan vähentämään syrjäytymistä. Mielenterveys palveluihin on satsattava enemmän ja palvelua pitäisi voida tarjota vähemmän leimaavasti. Rahat edellä mainittuihin ehkäiseviin toimiin tulevat ajallaan korkojen kanssa takaisin.

Sosiaali- Ja terveyspolitiikan professori Juho Saari ehdotti (HSViikko) uudistusta, jossa kaikki sosiaalituet olisivat euromääräisesti samansuuruisia. Avun tarvitsijan ei tarvitsisi miettiä, millä perusteella hän apua hakee. Hakijan juoksutus luukulta toiselle loppuisi. Monesti suurimmissa vaikeuksissa ovat moniongelmaiset ihmiset tai ihmiset, joiden lähipiirissä on vaikeuksia.  KELA määrittäisi sen, maksetaanko tuki työttömyyden, työkyvyttömyyden, liian pienten tulojen, sairauden tai muun syyn perusteella. Lisäksi tuen myöntäjälle tulisi velvoite avunsaajan tilanteen seurantaan, ts. tulosvastuu -ajattelun tapaan ihmistä ei vain rahojen kanssa sysätä toimistosta pihalle, vaan ihmisen tilannetta seurataan kokonaisuutena.

Kannatan ajatusta siitä, että maahanmuuttajien avustukset ovat kantaväestöä pienempiä.

Suomalaisten velkaantuminen on eurooppalaista keskitasoa, mutta ylivelkaantuneiden määrä kasvaa. Velka jakaantuu epätasaisesti ja erityisen huolestuttavaa on maksuhäiriömerkintöjen huomattava lisääntyminen nousukauden aikana. Korkokannan noustessa ongelmat voivat eskaloitua nopeasti.  Pikavippi -yhtiöiden mainonta pitäisi välittömästi kieltää lailla kokonaan. Olen myös valmis pikavippiyhtiöiden muuhunkin toiminnan rajoittamiseen. Suomessa toimivilta yrityksiltä on voitava vaatia yhteiskuntavastuuta ja verojen maksua Suomeen.  Veikkauksen pelien mainostaminen ja rahapeliautomaattien sijoittelu kauppojen auloihin on kyseenalaista toimintaa valtionyhtiöltä.

Mistä rahat?

Ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä väestön tulo- ja varallisuuserot olivat kasvaneet hyvin suuriksi. Kehitys purkaantui vallankumouksina niin Venäjällä kuin Saksassa.  Maailmansodat ja niiden myötä käyttöön otettu progressiivinen verotus tasasi tilannetta eri väestöryhmien kesken, mutta 1970 -luvulta alkaen tulo- ja varallisuuserot ovat taas olleet kasvussa. Varallisuuserot ovat tällä hetkellä lähestymässä ensimmäisen maailmansodan alla vallinnutta tilannetta. (Thomas Piketty, “Capital in the Twenty-First Century”)

Wikipedia:1900-luvulla veroprogressio eteni pisimmälle anglosaksisissa maissa. Yhdysvallat siirtyi progressiiviseen tuloverotukseen 1913. Maa kulki veroprogression eturintamassa ja siellä nähtiinkin ensimmäiset yli 70 prosentin verokannat, aluksi tuloverotuksessa (1919) ja myöhemmin perintöverotuksessa (1937). Ylin tuloverokanta laski 1920-luvulla, mutta vuonna 1937 se korotettiin 79 prosenttiin, vuonna 1942 edelleen 88 prosenttiin ja vuonna 1944 peräti 94 prosenttiin. Toisen maailmansodan jälkeen ylin verokanta pysyi 90 prosentin tuntumassa 1960-luvun puoliväliin. Sen jälkeen se vakiintui 70 % paikkeille aina 1980-luvun alkuun asti. Vuosina 1932–1980 liittovaltion tuloveron ylin verokanta oli keskimäärin 81 %.[2] Britanniassa ylimpien tuloluokkien marginaalivero oli 1942–1952 ja 1974–1978 Yhdysvaltojakin korkeampi, 98 prosenttia. Se on tähänastisen verohistorian korkein.[3]”

 

Suomessa on usein väläytelty veroa maa- j a metsätalousmaalle silloin kun veropohjan laajennuksesta keskustellaan.  Kukaan ei uskalla uhmata AY -liikettä ja ehdottaa reilua korotusta ylimpiin tai keskitasoa enemmän ansaitsevien ansiotuloluokkiin. Se olisi poliittinen kuolema kelle tahansa kärkipoliitikolle, ja aiheuttaisi osaajien muuttoaallon ulkomaille. Vai aiheuttaisiko?   Arvonlisäverotuksen korotus ei usein miten ole kenenkään agendalla, koska sekä oikeisto että vasemmisto vastustavat sitä, eri perustein toki.  Velalla asia järjestyy kivuttomasti. Valtionvelalla ei ole näköpiirissä kattoa, tai ainakin se on riittävän ylhäällä. Tilannetta on helpottanut historiallisen alhainen korkokanta, kaikki tämä voi muuttua lähivuosina.

Tietoisku: maanviljelijä maksaa tuloistaan veroa, joka jakaantuu ansiotuloveroon ja pääomatuloveroon nettovarallisuuden mukaan. Halutessaan viljelijä voi vaatia tulojen verotusta kokonaan ansiotuloina. Suurin osa viljelijöistä tienaa niin vähän tai velkaa on niin paljon, että kaikki tulot ovat ansiotuloja.  Silloin maanviljelijä maksaa ihan saman asteikon mukaan veroja kuin palkansaajakin.

Vero maa- ja metsätalousmaalle saisi aikaan satojatuhansia työttömiä ja konkurssien aallon. Se veisi ojasta allikkoon. Kiinteistövero on toinen veromuoto, joka on vasemmiston suosikkeja, koska rakennukset eivät karkaa ulkomaille. Jo nyt kiinteistövero on sietämättömän korkea monelle investoineelle ja eteenpäin pyrkivälle maatilalle. Maatalouden rakennusten vapauttaminen kiinteistöverosta olisi teknisesti helppo toteuttaa ja kohdistuisi eteenpäin pyrkivien maatilojen hyväksi.

Pääoman verotusta on helppo nostaa, mutta sen seurauksena on pääomien siirtyminen kevyemmän verotuksen maihin.  

Mikä sitten avuksi? Liike Nyt on esittänyt yritystukien leikkauksia. Niistä puhutaan paljon, mutta mitään ei saada aikaiseksi.  Byrokratian purku on myös tehokas keino säästää, mutta poliitikoille jostain syystä ylivoimainen tehtävä. Päinvastoin, nyt ollaan luomassa uutta maakunta tason hallintoa, jolla olisi, yllätys yllätys, verotusoikeus.

 

Tästä aasinsilta soteen. Toivon lukijoilta vastausta seuraavaan kysymykseen. Miksi koko Suomi ei voisi olla yksi sosiaali- ja terveyspalvelujen maakunta? Silloin emme tarvitsisi uutta byrokratiaa, uutta maakunnan välihallintoa ja uusia veroja. Silloin kaikkien kansalaisten kohtelu olisi samanlaista asuinpaikasta ja kunnan koosta riippumatta. Nykyiset sairaanhoitopiirit ottaisivat vastuulleen alueen terveyspalvelujen käytännön johtamisen, niin perusterveydenhuollon kuin erityissairaanhoidonkin. Tilanne pysyisi siis nykyisellään, vain sillä isolla muutoksella, että kuntien järjestämisvastuu poistuisi. 

]]>
1 http://juhanilunden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271896-yhteiskunnan-kahtiajako#comments Eriarvoistuminen Maakunta- ja soteuudistus Nuorten syrjäytyminen Tuloerojen kasvu Verotus Mon, 18 Mar 2019 04:52:25 +0000 Juhani Lundén http://juhanilunden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271896-yhteiskunnan-kahtiajako
Tarvitsemme kansallisen lapsistrategian! http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267716-tarvitsemme-kansallisen-lapsistrategian <p>Tiistaina eduskunnassa oli käsittelyssä lapsiasiavaltuutetun kertomus. Lapsiin ja nuoriin panostaminen on paras tulevaisuusinvestointi, minkä voimme tehdä! Tämä hallitus on valitettavasti tehnyt huolestuttavan paljon lapsiin ja nuoriin kohdistuneita säästötoimenpiteitä, joista voi koitua suuria inhimillisiä ja yhteiskunnallisia kustannuksia tulevaisuudessa.</p><p>Lapsiasiavaltuutetun mukaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnissa on kaksi toisistaan poikkeavaa suuntaa. Suuren enemmistön hyvinvointi paranee edelleen tai pysyy ainakin samana, mutta vähemmistön keskuudessa pahoinvoinnin ennuste on aikaisempaa huonompi. Kertomuksessa viitataan monin kohdin tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvuun. Alle 18-vuotiaista noin 10 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Huolestuttavaa on jo varhaislapsuudessa näkyvät sosioekonomiset terveyserot sekä sosioekonomisen aseman ja mielenterveydenhäiriöiden väliset yhteydet.</p><p>Näyttää siltä, etteivät yhteiskunnan tarjoamat palvelut ja etuudet paranna riittävästi heikoimmassa asemassa olevien lapsien hyvinvointia, eivätkä olemassa olevat tuet ja palvelut aina kohtaa lasten, nuorten ja perheiden yksilöllisiä tarpeita. Ongelmat huono-osaisuuden kasautumisessa tunnistetaan ja myönnetään, mutta kehittämistoimet jäävät sirpaleisiksi ja lyhytjännitteisiksi ja syvälliset yhteiskunnalliset johtopäätökset jäävät tekemättä. Lapsipolitiikan kehittäminen on ollut eri hallinnonaloilla ja ammateissa irrallaan kokonaisuudesta, toisin sanoen yhdessä tekemistä ei ole ollut.</p><p>Vaikka hyvin tiedetään, että laadukas varhaiskasvatus tasaa lasten lähtökohdista johtuvia eroja ja luo mahdollisuuksien tasa-arvoa, hallitus rajasi subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kasvatti ryhmäkokoja. Tämä onkin yksi hallituksen eniten eriarvoistumista kasvattanut teko. Vaarana on, että nämä varhaiskasvatuksen heikennykset tulevat suomalaiselle yhteiskunnalle kalliiksi ja jättävät pysyvät jäljet suomalaisten lasten ja perheiden hyvinvointiin. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden mukaan heidän mahdollisuutensa lasten yksilölliseen huomioimiseen ovat vähentyneet ja levottomuus, melu, tilojen ahtaus ja vaaratilanteet ovat lisääntyneet päiväkodeissa. Vanhemmat taas kritisoivat muutosten heikentäneen lasten ja perheiden tasavertaisuutta ja lasten vertaissuhteiden pysyvyyttä.</p><p>Varhaiskasvatukseen kohdistuneet säästöt ovat kuitenkin vain yksi monista lapsiin kohdistuneista säästöistä. Nykyhallituksen keskeisiä virheitä onkin se, ettei se säästöpäätöksiä tehdessään ole tehnyt kokonaisvaikutusten arviointia eikä säästöistä syntyviä vaihtoehtoiskustannuksia. Lisäksi tutkimustiedon hyödyntäminen lakiesityksiä tehtäessä on jäänyt hallitukselta kovin puutteelliseksi, vaikka tavoitteena tulisi olla tutkimusnäyttöön perustuva päätöksenteko. Nyt tehtyjen koulutussäästöjen seuraukset voivat aiheuttaa huomattavia kuluja ja kasvun hidastumista tulevaisuudessa. Nykyinen budjettikäytäntö johtaa siihen, että päätöksenteossa talous ja hyvinvointi kulkevat omia latujaan, kun ne pitäisi saada kulkemaan rinta rinnan. Tarvitsemme perinteisen talousajattelun ja BKT:n rinnalle hyvinvointitalousajattelua sekä hyvinvointimittareita ja uudenlaisia indikaattoreita. Näiden käytön puute näkyy tällä hallituskaudella selvästi: Sipilän hallitus luettelee omasta mielestään hyviä yksittäisiä päätöksiä esimerkiksi lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi, mutta kokonaisvaikutukset ovat miinusmerkkisiä. Esitysten yhteisvaikutuksia tai vaihtoehtoiskustannuksia ei ole arvioitu eikä laskettu. Tämä on vahingollista ja hölmöäkin &ndash; varsinkin, kun jo nyt olisi tietotaitoa tehdä päätöksiä kestävämmin ja viisaammin.</p><p>Lapsiasiavaltuutettukin kantaa kertomuksessaan huolta siitä, että talousarvioon ei sisälly strategista ja eri toimenpiteitä yhteen kokoavaa analyysia talousarvion vaikutuksista lapsiin ja siitä, että valtion talousarvio ei täytä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteita lapsen edun huomioon ottamisesta ja systemaattisesta seurannasta.</p><p>Kauden alussa hallitus lupaisi kehittää ilmiöpohjaista budjetointia. Asia ei ole kuitenkaan edennyt, vaikka hallitus itse kertoo kestävän kehityksen olevan talousarvioissa esillä tällaisena ilmiönä. Kestävä kehitys kokonaisuudessaan on liian laaja asia tarkasteltavaksi ilmiöksi eteenkään, kun sitä ei millään tavalla huomioida määrärahoina. SDP onkin vaihtoehtobudjetissaan ehdottanut, että lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja hyvinvoinnin edistäminen voisi olla ilmiöpohjaisen budjetoinnin kohteena. Tällöin päästään yhdistämään resurssit sekä koordinoimaan yhteistyö ministeriöiden ja muiden toimijoiden välillä.</p><p>Kannatan lämpimästi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannanottoehdotusta, jossa edellytetään valtioneuvoston laativan kansallisen lapsistrategian!</p><p>Merja Mäkisalo-Ropponen<br />kansanedustaja (sd)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tiistaina eduskunnassa oli käsittelyssä lapsiasiavaltuutetun kertomus. Lapsiin ja nuoriin panostaminen on paras tulevaisuusinvestointi, minkä voimme tehdä! Tämä hallitus on valitettavasti tehnyt huolestuttavan paljon lapsiin ja nuoriin kohdistuneita säästötoimenpiteitä, joista voi koitua suuria inhimillisiä ja yhteiskunnallisia kustannuksia tulevaisuudessa.

Lapsiasiavaltuutetun mukaan lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnissa on kaksi toisistaan poikkeavaa suuntaa. Suuren enemmistön hyvinvointi paranee edelleen tai pysyy ainakin samana, mutta vähemmistön keskuudessa pahoinvoinnin ennuste on aikaisempaa huonompi. Kertomuksessa viitataan monin kohdin tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvuun. Alle 18-vuotiaista noin 10 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Huolestuttavaa on jo varhaislapsuudessa näkyvät sosioekonomiset terveyserot sekä sosioekonomisen aseman ja mielenterveydenhäiriöiden väliset yhteydet.

Näyttää siltä, etteivät yhteiskunnan tarjoamat palvelut ja etuudet paranna riittävästi heikoimmassa asemassa olevien lapsien hyvinvointia, eivätkä olemassa olevat tuet ja palvelut aina kohtaa lasten, nuorten ja perheiden yksilöllisiä tarpeita. Ongelmat huono-osaisuuden kasautumisessa tunnistetaan ja myönnetään, mutta kehittämistoimet jäävät sirpaleisiksi ja lyhytjännitteisiksi ja syvälliset yhteiskunnalliset johtopäätökset jäävät tekemättä. Lapsipolitiikan kehittäminen on ollut eri hallinnonaloilla ja ammateissa irrallaan kokonaisuudesta, toisin sanoen yhdessä tekemistä ei ole ollut.

Vaikka hyvin tiedetään, että laadukas varhaiskasvatus tasaa lasten lähtökohdista johtuvia eroja ja luo mahdollisuuksien tasa-arvoa, hallitus rajasi subjektiivista päivähoito-oikeutta ja kasvatti ryhmäkokoja. Tämä onkin yksi hallituksen eniten eriarvoistumista kasvattanut teko. Vaarana on, että nämä varhaiskasvatuksen heikennykset tulevat suomalaiselle yhteiskunnalle kalliiksi ja jättävät pysyvät jäljet suomalaisten lasten ja perheiden hyvinvointiin. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden mukaan heidän mahdollisuutensa lasten yksilölliseen huomioimiseen ovat vähentyneet ja levottomuus, melu, tilojen ahtaus ja vaaratilanteet ovat lisääntyneet päiväkodeissa. Vanhemmat taas kritisoivat muutosten heikentäneen lasten ja perheiden tasavertaisuutta ja lasten vertaissuhteiden pysyvyyttä.

Varhaiskasvatukseen kohdistuneet säästöt ovat kuitenkin vain yksi monista lapsiin kohdistuneista säästöistä. Nykyhallituksen keskeisiä virheitä onkin se, ettei se säästöpäätöksiä tehdessään ole tehnyt kokonaisvaikutusten arviointia eikä säästöistä syntyviä vaihtoehtoiskustannuksia. Lisäksi tutkimustiedon hyödyntäminen lakiesityksiä tehtäessä on jäänyt hallitukselta kovin puutteelliseksi, vaikka tavoitteena tulisi olla tutkimusnäyttöön perustuva päätöksenteko. Nyt tehtyjen koulutussäästöjen seuraukset voivat aiheuttaa huomattavia kuluja ja kasvun hidastumista tulevaisuudessa. Nykyinen budjettikäytäntö johtaa siihen, että päätöksenteossa talous ja hyvinvointi kulkevat omia latujaan, kun ne pitäisi saada kulkemaan rinta rinnan. Tarvitsemme perinteisen talousajattelun ja BKT:n rinnalle hyvinvointitalousajattelua sekä hyvinvointimittareita ja uudenlaisia indikaattoreita. Näiden käytön puute näkyy tällä hallituskaudella selvästi: Sipilän hallitus luettelee omasta mielestään hyviä yksittäisiä päätöksiä esimerkiksi lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi, mutta kokonaisvaikutukset ovat miinusmerkkisiä. Esitysten yhteisvaikutuksia tai vaihtoehtoiskustannuksia ei ole arvioitu eikä laskettu. Tämä on vahingollista ja hölmöäkin – varsinkin, kun jo nyt olisi tietotaitoa tehdä päätöksiä kestävämmin ja viisaammin.

Lapsiasiavaltuutettukin kantaa kertomuksessaan huolta siitä, että talousarvioon ei sisälly strategista ja eri toimenpiteitä yhteen kokoavaa analyysia talousarvion vaikutuksista lapsiin ja siitä, että valtion talousarvio ei täytä YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteita lapsen edun huomioon ottamisesta ja systemaattisesta seurannasta.

Kauden alussa hallitus lupaisi kehittää ilmiöpohjaista budjetointia. Asia ei ole kuitenkaan edennyt, vaikka hallitus itse kertoo kestävän kehityksen olevan talousarvioissa esillä tällaisena ilmiönä. Kestävä kehitys kokonaisuudessaan on liian laaja asia tarkasteltavaksi ilmiöksi eteenkään, kun sitä ei millään tavalla huomioida määrärahoina. SDP onkin vaihtoehtobudjetissaan ehdottanut, että lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja hyvinvoinnin edistäminen voisi olla ilmiöpohjaisen budjetoinnin kohteena. Tällöin päästään yhdistämään resurssit sekä koordinoimaan yhteistyö ministeriöiden ja muiden toimijoiden välillä.

Kannatan lämpimästi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannanottoehdotusta, jossa edellytetään valtioneuvoston laativan kansallisen lapsistrategian!

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)

]]>
4 http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267716-tarvitsemme-kansallisen-lapsistrategian#comments Eriarvoistuminen Ilmiöpohjainen budjetointi Lapsiasiavaltuutettu Tulevaisuusinvestointi Varhaiskasvatus Wed, 16 Jan 2019 07:32:34 +0000 Merja Mäkisalo-Ropponen http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267716-tarvitsemme-kansallisen-lapsistrategian
Onks häpee olla köyhä? http://mirjamiparant1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265481-onks-hapee-jos-ei-parjaa <p>Kävelen uuden kotini ohi.</p> <p>Katselen talon ulkoasua, joka muistuttaa Porvoon vanhoja aittoja, tosin armottomampana ilmiasuna. Perusväreinä keltainen ja tumma harmaa.</p> <p>Ruskeat aidat suojaavat sisääntuloa.&nbsp;</p> <p>Talolla on synkkä katse.</p> <p>Sisätilat ovat puhdasta valkoista.</p> <p>Asunnot ovat yksiöitä, joita nykysin on rakennettu pienempien vuokrien toivossa.&nbsp;</p> <p>- - -</p> <p>Muutin, sillä eläkkeelläni, en enää pystynyt maksamaan, pk-seudun ylisuuria vuokria.</p> <p>Tosin tässäkin asunnossa, neliövuokra on korkea, mutta asunnon koko (32 m2) kompensoi.</p> <p>- - -</p> <p>Puheet eläkeläisköyhyydestä ovat sanahelinää hallituksen korville.</p> <p>Indeksijäädytykset rahoittavat tahoja, jotka hallituksemme on päättänyt tärkeämmiksi.</p> <p>- - -</p> <p>Ara -asunnot katosivat tavoittamattomiin. Ainakin minulta.&nbsp;</p> <p>Lapseni perhe (10 v. 8 v. ja 1 v.) olisivat tarvinneet apuani lähietäisyydeltä.&nbsp;</p> <p>Vantaan kaupungin asuntotoimisto ei kuunnellut. Asuntoja on valmistunut, mutta ne on jaettu ensisijaisesti maahanmuuttajille.&nbsp;</p> <p>- - -</p> <p>Ajan nyt Sipoosta (100 km/vrk) hoitamaan lapsenlastani, että äitinsä saisi opintonsa päätökseen. Olen myös koulusta palaavien lasten turva.</p> <p>Vantaan kaupungin asuntotoimistolta sain viimeisen viestin. Älkää ottako yhteyttä, meidän asunnonjakomme toimii toisin.</p> <p>- - -</p> <p>Onks häpee olla köyhä?</p> <p>ON ja EI</p> <p>Köyhyys voi olla moni-ilmeinen. Suomessa köyhän osa on nöyryytys.</p> <p>- - -</p> <p>Olin joskus yksityisyrittäjä. Juuri silloin, kun pahin lama iski 1991.</p> <p>Menetin omaisuuteni ja jopa ihmisarvoni.</p> <p>- - -</p> <p>Köyhyys on valtaa käyttävien tietoinen eriarvoistamisen seuraamus.&nbsp;</p> <p>Siksi toivon, että häpeä sammutetaan ja aletaan puhua.&nbsp;</p> <p>On puhuttava ääneen, miksi köyhtyvä kansa kärsii.</p> <p>- - -</p> <p>Nyt on sen aika!</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kävelen uuden kotini ohi.

Katselen talon ulkoasua, joka muistuttaa Porvoon vanhoja aittoja, tosin armottomampana ilmiasuna. Perusväreinä keltainen ja tumma harmaa.

Ruskeat aidat suojaavat sisääntuloa. 

Talolla on synkkä katse.

Sisätilat ovat puhdasta valkoista.

Asunnot ovat yksiöitä, joita nykysin on rakennettu pienempien vuokrien toivossa. 

- - -

Muutin, sillä eläkkeelläni, en enää pystynyt maksamaan, pk-seudun ylisuuria vuokria.

Tosin tässäkin asunnossa, neliövuokra on korkea, mutta asunnon koko (32 m2) kompensoi.

- - -

Puheet eläkeläisköyhyydestä ovat sanahelinää hallituksen korville.

Indeksijäädytykset rahoittavat tahoja, jotka hallituksemme on päättänyt tärkeämmiksi.

- - -

Ara -asunnot katosivat tavoittamattomiin. Ainakin minulta. 

Lapseni perhe (10 v. 8 v. ja 1 v.) olisivat tarvinneet apuani lähietäisyydeltä. 

Vantaan kaupungin asuntotoimisto ei kuunnellut. Asuntoja on valmistunut, mutta ne on jaettu ensisijaisesti maahanmuuttajille. 

- - -

Ajan nyt Sipoosta (100 km/vrk) hoitamaan lapsenlastani, että äitinsä saisi opintonsa päätökseen. Olen myös koulusta palaavien lasten turva.

Vantaan kaupungin asuntotoimistolta sain viimeisen viestin. Älkää ottako yhteyttä, meidän asunnonjakomme toimii toisin.

- - -

Onks häpee olla köyhä?

ON ja EI

Köyhyys voi olla moni-ilmeinen. Suomessa köyhän osa on nöyryytys.

- - -

Olin joskus yksityisyrittäjä. Juuri silloin, kun pahin lama iski 1991.

Menetin omaisuuteni ja jopa ihmisarvoni.

- - -

Köyhyys on valtaa käyttävien tietoinen eriarvoistamisen seuraamus. 

Siksi toivon, että häpeä sammutetaan ja aletaan puhua. 

On puhuttava ääneen, miksi köyhtyvä kansa kärsii.

- - -

Nyt on sen aika!

 

]]>
11 http://mirjamiparant1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265481-onks-hapee-jos-ei-parjaa#comments Eriarvoistuminen köyhyys Rahattomuus Sat, 08 Dec 2018 17:50:35 +0000 Mirjami Parant http://mirjamiparant1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265481-onks-hapee-jos-ei-parjaa
Kokoomuksen suuri varhaiskasvatushuijaus http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264489-kokoomuksen-suuri-varhaiskasvatushuijaus <p>Syntyvyyden laskusta kertovien uutisten kupeessa Kokoomus on julkistanut näkemyksiään siitä, kuinka varhaiskasvatuksesta tulisi tehdä ilmaista. Samalla se luo kuvaa siitä, että tämä olisi erityisesti kädenojennus vähävaraisille perheille. Todellisuudessa siitä eniten hyötyvät hyvätuloiset, sillä tulorajojen myötä varhaiskasvatus on jo ilmaista monelle vähätuloiselle perheelle. Tärkeimpänä tavoitteena taustalla taitaa olla maksujen poistaminen hyvätuloiselta kannattajakunnalta.</p><p>Asia ei ole itselleni ajankohtainen, mutta kävin mielenkiinnosta katsomassa kotikaupunkini Vantaan maksujen määräytymisperusteet. Tästä sain vahvistusta epäilylleni. Keiketi kunnissa on eroja, mutta mennään nyt tällä.</p><p><strong>Esimerkkinä Vantaan varhaiskasvatusmaksut</strong></p><p><a href="http://www.vantaa.fi/varhaiskasvatus_ja_koulutus/varhaiskasvatus/hae_varhaiskasvatukseen/paivahoitomaksut_ja_-tuet">Vantaan maksun</a> perusteena olevat tulorajat ja maksuprosentit ovat:</p><ul><li>Perhekoko 2: tuloraja 2012 &euro;, korkein maksu 4799 &euro; tuloilla</li><li>Perhekoko 3: tuloraja 2713 &euro;, korkein maksu 5410 &euro; tuloilla</li><li>Perhekoko 4: tuloraja 3080 &euro;, korkein maksu 5777 &euro; tuloilla</li><li>Perhekoko 5: tuloraja 3447 &euro;, korkein maksu 6144 &euro; tuloilla</li><li>Perhekoko 6: tuloraja 3813 &euro;, korkein maksu 6510 &euro; tuloilla</li></ul><p>Maksuprosentti kaikissa ryhmissä on 10,7 %.</p><p><em>Esimerkkilaskelma suoraan Vantaan sivuilta kuvaten kohtuullisen hyvin ansaitsevaa perhettä:<br />Perheessä on isä, äiti ja kaksi lasta, molemmat lapset ovat kunnallisessa varhaiskasvatuksessa.<br />Perheen bruttotulot yhteensä: 4 600 &euro; / kk<br />Varhaiskasvatuksen asiakasmaksu: 4 600 &euro; (tulot) &ndash; 3080 &euro; (tuloraja) =1 520 &euro;<br />Tulorajan ylittävästä tulosta lasketaan 10,7 % varhaiskasvatuksen asiakasmaksuksi = 10,7 % 1520 eurosta = 163 &euro;.</em></p><p><em>Perheen varhaiskasvatuksen asiakasmaksut ovat:<br />1. lapselta (nuorin) 163 &euro; / kk<br />2. lapselta 81 &euro; / kk<br />Yhteensä 244 &euro; / kk</em></p><p>Tuossa siis kohtuullisen hyvin pärjäävä perhe, jolle maksuja kertyy tuo 244 euroa kahdesta lapsesta. Suomalaisen yleisin keskiansio on muuten 2 500 euroa, joten tuossa esimerkkiperheessä puolisot saavat hieman alle sen.</p><p>Tärkeätä on kuitenkin huomata tulorajojen vaikutus juuri niille perheille ja lapsille, joita Kokoomus väittää nimenomaan auttavansa uudistuksillaan ja varhaiskasvatuksen maksujen poistamisella.</p><p>Yksinhuoltaja voi ansaita 2012 euroa kuussa ja varhaiskasvatuksen maksu on tasan nolla euroa. Lapsilisiä ei muuten lasketa tuloiksi.</p><p>Kaksilapsisen perheen tapauksessa voidaan ansaita 3080 euroa kuussa ja edelleen maksut ovat tasan nolla. Ylimenevästä osasta maksetaan siis tuo 10,7%.</p><p>Joten miten Kokoomuksen ehdotukset varhaiskasvatuksen maksujen poistot auttavat nimenomaan vähätuloisia perheitä? Eivät mitenkään!</p><p><strong>Varhaiskasvatus on tärkeää, mutta vielä merkittävämpiä elämän pelimerkkejä jaetaan peruskoulun jälkeen</strong></p><p>Olen ihmetellyt Kokoomuksen intoa kohdistuen juuri varhaiskasvatukseen ja pohtinut sen syitä. Nimittäin samalla hallituskausi on osoittanut kuinka ammatillisesta koulutuksesta on karsittu ja opiskelijat laitettu ottamaan lisää velkaa alentamalla opintorahaa. Olen myös lukenut artikkeleja siitä kuinka monella vähävaraisella ei meinaa olla varaa hankkia edes toisen asteen tutkintoa - lukion tai ammattikoulun kustannuksetkin voivat käydä ylivoimaiseksi.</p><p>Kupletin juoni alkaa olla selvä. Kokoomus haluaa poistaa osin tuloihin perustuvat varhaiskasvatusmaksut ja antaa ilmaisen varhaiskasvatuksen hyvätuloisille kannattajilleen naamioiden tämän kädenojennukseksi köyhille.</p><p>Vantaan taulukolla yksinhuoltaja 4 799 euron kuukausituloilla tai yli maksaa nyt 298 euroa kuussa, mikä tekee 3 578 euroa vuodessa. Sen Kokoomus haluaa pois - ei ole kysymys pienituloisten eduista. Heistä suuri osa ei nytkään maksa varhaiskasvatuksesta.</p><p>Kokoomus toteaa mainostaessaan ohjelmaansa:</p><p>&quot;<em>Haluamme, että jokaisella lapsella ja nuorella on taustasta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa, kouluttautua ja toteuttaa unelmiaan. Haluamme rakentaa parhaat mahdolliset edellytykset vanhemmuudelle, jotta vanhemmat voivat kasvattaa lapsistaan ja nuoristaan aktiivisia ja osallistuvia yhteiskunnan jäseniä.</em>&quot;</p><p>Tämän hallituskauden toimet ovat tehneet peruskoulun jälkeisestä opiskelusta yhä kalliimpaa ja vähävaraisilta se vaatii yhä enemmän opintolainaa. Yle kertoi viime viikolla:</p><p>&quot;<em>Kelan heinäkuun tilaston mukaan 14 000 opiskelijalla oli opintolainaa yli 20 000 euroa, viisi vuotta sitten heitä oli vain 2 800. Samassa ajassa sekä lainanmäärät että lainaa nostaneiden opiskelijoiden osuudet ovat nousseet tuntuvasti.</em>&quot;</p><p>Kun tullaan ikään, jossa aletaan kunnolla jakaa työuraan vaikuttavia elämän pelimerkkejä, niin ei Kokoomus halua köyhiä samalle viivalle. Oikeasti se haluaa, että hyväosaisuus koulutustasoineen edelleen periytyy kuten usein on tapana.</p><p>Huoli vähempiosaisten lapsista on pelkkää silmänlumetta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Syntyvyyden laskusta kertovien uutisten kupeessa Kokoomus on julkistanut näkemyksiään siitä, kuinka varhaiskasvatuksesta tulisi tehdä ilmaista. Samalla se luo kuvaa siitä, että tämä olisi erityisesti kädenojennus vähävaraisille perheille. Todellisuudessa siitä eniten hyötyvät hyvätuloiset, sillä tulorajojen myötä varhaiskasvatus on jo ilmaista monelle vähätuloiselle perheelle. Tärkeimpänä tavoitteena taustalla taitaa olla maksujen poistaminen hyvätuloiselta kannattajakunnalta.

Asia ei ole itselleni ajankohtainen, mutta kävin mielenkiinnosta katsomassa kotikaupunkini Vantaan maksujen määräytymisperusteet. Tästä sain vahvistusta epäilylleni. Keiketi kunnissa on eroja, mutta mennään nyt tällä.

Esimerkkinä Vantaan varhaiskasvatusmaksut

Vantaan maksun perusteena olevat tulorajat ja maksuprosentit ovat:

  • Perhekoko 2: tuloraja 2012 €, korkein maksu 4799 € tuloilla
  • Perhekoko 3: tuloraja 2713 €, korkein maksu 5410 € tuloilla
  • Perhekoko 4: tuloraja 3080 €, korkein maksu 5777 € tuloilla
  • Perhekoko 5: tuloraja 3447 €, korkein maksu 6144 € tuloilla
  • Perhekoko 6: tuloraja 3813 €, korkein maksu 6510 € tuloilla

Maksuprosentti kaikissa ryhmissä on 10,7 %.

Esimerkkilaskelma suoraan Vantaan sivuilta kuvaten kohtuullisen hyvin ansaitsevaa perhettä:
Perheessä on isä, äiti ja kaksi lasta, molemmat lapset ovat kunnallisessa varhaiskasvatuksessa.
Perheen bruttotulot yhteensä: 4 600 € / kk
Varhaiskasvatuksen asiakasmaksu: 4 600 € (tulot) – 3080 € (tuloraja) =1 520 €
Tulorajan ylittävästä tulosta lasketaan 10,7 % varhaiskasvatuksen asiakasmaksuksi = 10,7 % 1520 eurosta = 163 €.

Perheen varhaiskasvatuksen asiakasmaksut ovat:
1. lapselta (nuorin) 163 € / kk
2. lapselta 81 € / kk
Yhteensä 244 € / kk

Tuossa siis kohtuullisen hyvin pärjäävä perhe, jolle maksuja kertyy tuo 244 euroa kahdesta lapsesta. Suomalaisen yleisin keskiansio on muuten 2 500 euroa, joten tuossa esimerkkiperheessä puolisot saavat hieman alle sen.

Tärkeätä on kuitenkin huomata tulorajojen vaikutus juuri niille perheille ja lapsille, joita Kokoomus väittää nimenomaan auttavansa uudistuksillaan ja varhaiskasvatuksen maksujen poistamisella.

Yksinhuoltaja voi ansaita 2012 euroa kuussa ja varhaiskasvatuksen maksu on tasan nolla euroa. Lapsilisiä ei muuten lasketa tuloiksi.

Kaksilapsisen perheen tapauksessa voidaan ansaita 3080 euroa kuussa ja edelleen maksut ovat tasan nolla. Ylimenevästä osasta maksetaan siis tuo 10,7%.

Joten miten Kokoomuksen ehdotukset varhaiskasvatuksen maksujen poistot auttavat nimenomaan vähätuloisia perheitä? Eivät mitenkään!

Varhaiskasvatus on tärkeää, mutta vielä merkittävämpiä elämän pelimerkkejä jaetaan peruskoulun jälkeen

Olen ihmetellyt Kokoomuksen intoa kohdistuen juuri varhaiskasvatukseen ja pohtinut sen syitä. Nimittäin samalla hallituskausi on osoittanut kuinka ammatillisesta koulutuksesta on karsittu ja opiskelijat laitettu ottamaan lisää velkaa alentamalla opintorahaa. Olen myös lukenut artikkeleja siitä kuinka monella vähävaraisella ei meinaa olla varaa hankkia edes toisen asteen tutkintoa - lukion tai ammattikoulun kustannuksetkin voivat käydä ylivoimaiseksi.

Kupletin juoni alkaa olla selvä. Kokoomus haluaa poistaa osin tuloihin perustuvat varhaiskasvatusmaksut ja antaa ilmaisen varhaiskasvatuksen hyvätuloisille kannattajilleen naamioiden tämän kädenojennukseksi köyhille.

Vantaan taulukolla yksinhuoltaja 4 799 euron kuukausituloilla tai yli maksaa nyt 298 euroa kuussa, mikä tekee 3 578 euroa vuodessa. Sen Kokoomus haluaa pois - ei ole kysymys pienituloisten eduista. Heistä suuri osa ei nytkään maksa varhaiskasvatuksesta.

Kokoomus toteaa mainostaessaan ohjelmaansa:

"Haluamme, että jokaisella lapsella ja nuorella on taustasta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet kasvaa, kouluttautua ja toteuttaa unelmiaan. Haluamme rakentaa parhaat mahdolliset edellytykset vanhemmuudelle, jotta vanhemmat voivat kasvattaa lapsistaan ja nuoristaan aktiivisia ja osallistuvia yhteiskunnan jäseniä."

Tämän hallituskauden toimet ovat tehneet peruskoulun jälkeisestä opiskelusta yhä kalliimpaa ja vähävaraisilta se vaatii yhä enemmän opintolainaa. Yle kertoi viime viikolla:

"Kelan heinäkuun tilaston mukaan 14 000 opiskelijalla oli opintolainaa yli 20 000 euroa, viisi vuotta sitten heitä oli vain 2 800. Samassa ajassa sekä lainanmäärät että lainaa nostaneiden opiskelijoiden osuudet ovat nousseet tuntuvasti."

Kun tullaan ikään, jossa aletaan kunnolla jakaa työuraan vaikuttavia elämän pelimerkkejä, niin ei Kokoomus halua köyhiä samalle viivalle. Oikeasti se haluaa, että hyväosaisuus koulutustasoineen edelleen periytyy kuten usein on tapana.

Huoli vähempiosaisten lapsista on pelkkää silmänlumetta.

 

]]>
17 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264489-kokoomuksen-suuri-varhaiskasvatushuijaus#comments Ammatillinen koulutus Eriarvoistuminen Harhaanjohtaminen Kokoomus Varhaiskasvatus Tue, 20 Nov 2018 18:20:46 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264489-kokoomuksen-suuri-varhaiskasvatushuijaus
Eriarvoistuminen on aikamme suurin vitsaus http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259730-eriarvoistuminen-on-aikamme-suurin-vitsaus <p>Suomalainen tasavertainen hyvinvointiyhteiskunta on ollut minulle henkilökohtaisesti tärkeä jo syntymästäni saakka. Perin äitini kautta harvinaisen perinnöllisen ihosairauden, joka on ollut jatkuva haitta jo heti syntymäni jälkeen. Hyvinvointiyhteiskunnan tukipalvelut ovat kuitenkin mahdollistaneet sen, että olen saanut elää täysin normaalin lapsuuden ja nuoruuden, eikä sairaudesta ole kehkeytynyt niin pahaa haittaa kuin siitä olisi voinut.</p><p>Samalla olen elämäni kautta saanut huomata, kuinka tärkeä tasa-arvoinen ja luokaton yhteiskunta on ihmisen kehityksen kannalta. Olen saanut todella suuren etuoikeuden matkustaa ja kiertää maailmaa pienestä lapsesta saakka ja sen ansiosta uskon ymmärtäväni, miksi me olemme niin onnellista kansaa. Me suomalaiset uskallamme kohdata toisemme samanarvoisina ihmisinä emmekä taivu sen liioimmin herroitteluun kuin syrjintäänkään.</p><p>Tämä ei kuitenkaan ole itseisarvo edes meidän suomalaisessa yhteiskunnassamme. Mieleeni on ikuisesti syöpyneet erään kiinalaisen kerjäläispojan kasvot. Olin itse ehkä noin 12-vuotias teini-iän partaalla oleva nuori, eikä kohtaamani poika ollut yhtään sen vanhempi. Ymmärsin tuolloin ensimmäistä kertaa, mitä yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja etuoikeus oikeastaan tarkoittaa. Minulle tämä matka oli vain nopea piipahdus aasialaisessa kulttuurissa, kun taas hänelle elämän karu totuus oli päivittäinen kerjääminen hänen oman ja perheen henkien pitimiksi.</p><p>Vähemmissä määrin törmäsin tähän eriarvoisuuteen myös Englannissa, jossa kaupungit olivat kuukausi kuukaudelta entistä segregoiduimpia rikkaiden ja köyhien välillä. Hiljalleen eri luokkien kaupunginosat kasvoivat irralleen toisistaan, kunnes lopulta rikkaat piiloutuivat porttien sekä aitojen taakse, kun eri yhteiskuntaluokkien välinen kuilu oli yksinkertaisesti liian suuri heidän kuplansa kestettäväkseen.</p><p>Me emme saa uskoa, että olisimme jollain tavalla immuuneja tälle kehityksellä Suomessakaan. Eriarvoistuminen on täälläkin pohjoisen perukoilla kasvava ongelma, ja yhteiskunnan rikkain kymmenes omistaa täälläkin yhtä paljon omaisuutta kuin loput yhdeksänkymmentä prosenttia ihmisistä.</p><p>Menestyminen on yhteiskunnan elinehto, sillä se pitää kansantaloutemme pyörät pyörimässä. Se ei kuitenkaan saa olla harvan joukon etuoikeus, joka pahimmillaan periytyy suvussa säätyvallan tapaan. Meillä jokaisella tulee olla oikeus menestyä ja nauttia hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkosta ja palveluista, sillä eriarvoisuus ei ole yksinkertaisesti meidän kenenkään etu. Eriarvoisuuden luoma yhteiskunnallinen pahoinvointi tulee yhteiskunnalle monin verroin kalliimmaksi kuin nopean ja vastuuttoman kasvun tuottamat näennäiset taloudelliset hyödyt.</p><p>Aion henkilökohtaisesti tehdä kaikkeni, että tämä mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu meidän kaikkien kohdalla vielä tulevaisuudessakin. Entä sinä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalainen tasavertainen hyvinvointiyhteiskunta on ollut minulle henkilökohtaisesti tärkeä jo syntymästäni saakka. Perin äitini kautta harvinaisen perinnöllisen ihosairauden, joka on ollut jatkuva haitta jo heti syntymäni jälkeen. Hyvinvointiyhteiskunnan tukipalvelut ovat kuitenkin mahdollistaneet sen, että olen saanut elää täysin normaalin lapsuuden ja nuoruuden, eikä sairaudesta ole kehkeytynyt niin pahaa haittaa kuin siitä olisi voinut.

Samalla olen elämäni kautta saanut huomata, kuinka tärkeä tasa-arvoinen ja luokaton yhteiskunta on ihmisen kehityksen kannalta. Olen saanut todella suuren etuoikeuden matkustaa ja kiertää maailmaa pienestä lapsesta saakka ja sen ansiosta uskon ymmärtäväni, miksi me olemme niin onnellista kansaa. Me suomalaiset uskallamme kohdata toisemme samanarvoisina ihmisinä emmekä taivu sen liioimmin herroitteluun kuin syrjintäänkään.

Tämä ei kuitenkaan ole itseisarvo edes meidän suomalaisessa yhteiskunnassamme. Mieleeni on ikuisesti syöpyneet erään kiinalaisen kerjäläispojan kasvot. Olin itse ehkä noin 12-vuotias teini-iän partaalla oleva nuori, eikä kohtaamani poika ollut yhtään sen vanhempi. Ymmärsin tuolloin ensimmäistä kertaa, mitä yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja etuoikeus oikeastaan tarkoittaa. Minulle tämä matka oli vain nopea piipahdus aasialaisessa kulttuurissa, kun taas hänelle elämän karu totuus oli päivittäinen kerjääminen hänen oman ja perheen henkien pitimiksi.

Vähemmissä määrin törmäsin tähän eriarvoisuuteen myös Englannissa, jossa kaupungit olivat kuukausi kuukaudelta entistä segregoiduimpia rikkaiden ja köyhien välillä. Hiljalleen eri luokkien kaupunginosat kasvoivat irralleen toisistaan, kunnes lopulta rikkaat piiloutuivat porttien sekä aitojen taakse, kun eri yhteiskuntaluokkien välinen kuilu oli yksinkertaisesti liian suuri heidän kuplansa kestettäväkseen.

Me emme saa uskoa, että olisimme jollain tavalla immuuneja tälle kehityksellä Suomessakaan. Eriarvoistuminen on täälläkin pohjoisen perukoilla kasvava ongelma, ja yhteiskunnan rikkain kymmenes omistaa täälläkin yhtä paljon omaisuutta kuin loput yhdeksänkymmentä prosenttia ihmisistä.

Menestyminen on yhteiskunnan elinehto, sillä se pitää kansantaloutemme pyörät pyörimässä. Se ei kuitenkaan saa olla harvan joukon etuoikeus, joka pahimmillaan periytyy suvussa säätyvallan tapaan. Meillä jokaisella tulee olla oikeus menestyä ja nauttia hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkosta ja palveluista, sillä eriarvoisuus ei ole yksinkertaisesti meidän kenenkään etu. Eriarvoisuuden luoma yhteiskunnallinen pahoinvointi tulee yhteiskunnalle monin verroin kalliimmaksi kuin nopean ja vastuuttoman kasvun tuottamat näennäiset taloudelliset hyödyt.

Aion henkilökohtaisesti tehdä kaikkeni, että tämä mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu meidän kaikkien kohdalla vielä tulevaisuudessakin. Entä sinä?

]]>
4 http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259730-eriarvoistuminen-on-aikamme-suurin-vitsaus#comments Epätasa-arvo Eriarvoistuminen Hyvinvointiyhteiskunta Mahdollisuuksien tasa-arvo Mon, 20 Aug 2018 09:36:05 +0000 Markus Myllyniemi http://markusmikaelmyllyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259730-eriarvoistuminen-on-aikamme-suurin-vitsaus
Sipilä-Suomi ja Eriarvon Humppaveikot http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252682-sipila-suomi-ja-eriarvon-humppaveikot <p><strong>Sipilä-Suomi ja Eriarvon Humppaveikot</strong></p><p>Ensimmäinen oppimani tanssi oli humppa. Humpan oppiminen oli ehdotonta kansalaissivistystä, Sitä piti osata vanhojen tansseissa.</p><p>Tanssin opettelusta jäi vain mieleen että &rdquo;<em>humpa-humpa-tättärää &ndash; minnekkään ei mennä mutta tärkeintä on se, että näyttää liikkuvan</em>&rdquo;.</p><p>Maan hallitus näyttää omaksuneen tämän opetuksen. Se on laupiaasti hymissyt ja humputtanut sen johdosta, että pääministeri <em>Juha Sipilän</em> (kesk.) asettama eriarvoistyöryhmä on saanut valmiiksi oman raporttinsa.</p><p><strong>Mitkä ovat tämän kalliin raportin löydöt? </strong></p><p>Professori <em>Juho Saari</em> ryhmineen on todennut, että kaikki eivät ole päässeet &rdquo;myönteiseen kehitykseen mukaan&rdquo;.</p><p>On kuulemma köyhyyttä ja työttömiä tahi velkaisia ihmisiä (!!! ihan totta?).</p><p>Ryhmä on tähän kunnioitettavaan 100 sivun nivaskaan koonnut ehdotuksia, jotka kuten postimyynti laihdutusaineet tekevät mitä vaan.</p><p>Ne jakautuvat turvaaviin, palauttaviin, tehostaviin ja pelastaviin toimenpiteisiin.</p><p><strong>Koulutuslupaukset perutaan uudelleen?</strong></p><p>Tilattu eriarvoisraportti on poliittista humppaa.</p><p>Juha Sipilän äärioikeistolaista hallitusta voisi luonnehtia uudeksi Humppaveikot orkesteriksi. Se osaa soittaa vain yhtä musiikkia. Musiikki on sama ja tahti on tuttu: minnekkään ei mennä mutta annetaan vaikutelma että liikutaan.</p><p>Otetaan esimerkiksi koulutus. Ennen vuoden 2015 vaaleja Juha Sipilä piteli ylpeänä koululaisten edessä kylttejä, joissa kerrottiin, että koulutuksesta ei leikata.</p><p>Uusi hallitus leikkasi. Itse pidin sitä typeryytenä ja niin monet muutkin (<a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001007813.html?utm_source=facebook.com&amp;utm_campaign=fb-share&amp;utm_medium=social&amp;utm_content=android.iltasanomat.fi" title="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001007813.html?utm_source=facebook.com&amp;utm_campaign=fb-share&amp;utm_medium=social&amp;utm_content=android.iltasanomat.fi">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001007813.html?utm_source=facebook.com...</a>).</p><p>Nyt sitten vuonna 2018 eräs eriarvoisuuden hoitokeino onkin taas: koulutus.</p><p>Juha Sipilä on tässä kevään nurkilla sepustellut seuraavia ilouutisia: &rdquo; <em>Esimerkiksi koulutuksen puolella on tunnistettu elinikäisen oppimisen haaste ja opetusministeriön puolesta on aloitettu elinikäisen oppimisen reformi</em>&rdquo;. Tai: &rdquo;<em>Suomessa satsataan paljon koulutukseen. Meillä tulisi olla parempi itsetunto mietittäessä tämän kansallisen voimavaran &ndash; osaamisen &ndash; luovuttamista halpamaille&rdquo;. Tai: &rdquo;</em> <em>Miljoona suomalaista on koulutettava uudelleen&rdquo;( <a href="https://www.verkkouutiset.fi/juha-sipila-miljoona-suomalaista-on-koulutettava-uudelleen/">https://www.verkkouutiset.fi/juha-sipila-miljoona-suomalaista-on-koulutettava-uudelleen/</a>). </em></p><p>Sipilä lupasi ja perui, vannoi ja leikkasi; harppasi askeleen eteen ja peräytyi askeleen taakse.</p><p>On mielenkiintoista nähdä miten tämä lupaus tullaan perumaan uudelleen &ndash; eli miten tässä tanssissa peruutetaan lähtökuoppiin mikäli Sipilä pääsee päättämään siitä.</p><p><strong>Sipilä-Suomi ja hiljaisten Suomi</strong></p><p>Hallituksen ei olisi tarvinnut perustaa työryhmää keksimään jotakin jonka jokainen näkee omilla silmillään.</p><p>Meillä on menestyjien &rdquo;Sipilä-Suomi&rdquo;, joka porskuttaa kivoilla palkkatuloilla, mainioilla pääomatuloilla, salaisilla vakuutuskuorilla ja epämääräisillä yritysjärjestelyillä.</p><p>Siinä Suomessa ahneus on ihan kivaa ja rahanteko valtion kustannuksella aivan jippii!</p><p>Sen rinnalla on &rdquo;Hiljaisten Suomi&rdquo;. Siinä on noin kolmasosa kansalaisista, joka on työnnetty elämän sivuraiteelle lahoamaan.</p><p>Siellä on työttömiä, velkaisia, ongelmaisia, sivuutettuja, sairaita, lapsiperheitä, ulkoistettuja, eläkkeelle pakotettuja &ndash; kaiken kaikkiaan niitä ihmisiä, jotka eivät halua mesota omasta tilastaan tai ongelmistaan.</p><p>Siellä sivuraiteella seisoo 1990-luvun laman maahan iskemiä ja nykyisten perintäfirmojen köyhdyttämiä ihmisiä.</p><p>Kaikki sellaisia, joille Sipilän hallitus ei osaa tarjota kuin: &rdquo;askel eteen askel taakse.&rdquo;</p><p>Tätä porukkaa haluttaisiin pakottaa tekemään voltteja (aktiivimalli), työllistää uudelleenkoulutuksella, pakottaa yrittäjiksi tekemään kolmea työtä tai mykistää hiljaisiksi muuten vaan. &nbsp;</p><p><strong>Hallitus tarjoaa humppaa ja SDP veroja </strong></p><p>Hallituksen keinot ovat loppu.</p><p>Raportin julkistus paljasti, että sen appelsiinit on syöty.</p><p>Se ei osaa soittaa muuta kuin &quot;Eri-Arvo Humppaa&quot;.</p><p>Demarien keinot ovat nekin lopussa &ndash; jäljellä on ainoastaan SDP:n &rdquo;riemuverotus&rdquo; ja ihmisten viimeisiin säästöihin kajoaminen. Tässä SDP:n puhemiehenä toimi<u> &quot;riemuverottaja&quot;</u> - kansanedustaja <em>Timo Harakka</em>, joka juuri äsken ylisti perintöveron kovuutta. &rdquo;...se on markkinatalouden paras vero&rdquo;.</p><p>Ja kuin täydentäen tätä eilen A-studiossa Paula Lehtomäki kertoi, että ihmisiä työllistetään &rdquo;digiloikalla&rdquo; tai jollain. Keskustalle talouspolitiikassa eletään aina jonkin ihmeellisen odotuksessa. Kohta tulee jokin joka pelastaa kaiken: pari vuotta sitten se oli Talvivaara, sitten se oli itäturisti, sitten kiinalaiset. Nyt se on digiloikka, sisällöntuottaja-yritykset tahi vaikka ufot Punatähdistöstä.</p><p><strong>Humppa raikuu ja sivuraiteilla vain odotellaan vatuloinnin tahdissa</strong></p><p>Hallituksen humppa-orkesteri on nähtävästi myös tulpannut itsensä väärältä informaatiolta. Se soittaa niin että raikuu, posket pullistuvat ja ansioilla kerskutaan.</p><p>Jokainen kuitenkin tietää, että nousukausi johtui maailmantalouden käänteestä. Nyt eletään kuten eräs liikemies sanoi: &rdquo;Korean sodan buumia&rdquo;. Kaikki käy ja rahaa tulee!</p><p>Se nousukausi ei vain koita sille sivuraiteen ihmiselle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sipilä-Suomi ja Eriarvon Humppaveikot

Ensimmäinen oppimani tanssi oli humppa. Humpan oppiminen oli ehdotonta kansalaissivistystä, Sitä piti osata vanhojen tansseissa.

Tanssin opettelusta jäi vain mieleen että ”humpa-humpa-tättärää – minnekkään ei mennä mutta tärkeintä on se, että näyttää liikkuvan”.

Maan hallitus näyttää omaksuneen tämän opetuksen. Se on laupiaasti hymissyt ja humputtanut sen johdosta, että pääministeri Juha Sipilän (kesk.) asettama eriarvoistyöryhmä on saanut valmiiksi oman raporttinsa.

Mitkä ovat tämän kalliin raportin löydöt?

Professori Juho Saari ryhmineen on todennut, että kaikki eivät ole päässeet ”myönteiseen kehitykseen mukaan”.

On kuulemma köyhyyttä ja työttömiä tahi velkaisia ihmisiä (!!! ihan totta?).

Ryhmä on tähän kunnioitettavaan 100 sivun nivaskaan koonnut ehdotuksia, jotka kuten postimyynti laihdutusaineet tekevät mitä vaan.

Ne jakautuvat turvaaviin, palauttaviin, tehostaviin ja pelastaviin toimenpiteisiin.

Koulutuslupaukset perutaan uudelleen?

Tilattu eriarvoisraportti on poliittista humppaa.

Juha Sipilän äärioikeistolaista hallitusta voisi luonnehtia uudeksi Humppaveikot orkesteriksi. Se osaa soittaa vain yhtä musiikkia. Musiikki on sama ja tahti on tuttu: minnekkään ei mennä mutta annetaan vaikutelma että liikutaan.

Otetaan esimerkiksi koulutus. Ennen vuoden 2015 vaaleja Juha Sipilä piteli ylpeänä koululaisten edessä kylttejä, joissa kerrottiin, että koulutuksesta ei leikata.

Uusi hallitus leikkasi. Itse pidin sitä typeryytenä ja niin monet muutkin (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001007813.html?utm_source=facebook.com&utm_campaign=fb-share&utm_medium=social&utm_content=android.iltasanomat.fi).

Nyt sitten vuonna 2018 eräs eriarvoisuuden hoitokeino onkin taas: koulutus.

Juha Sipilä on tässä kevään nurkilla sepustellut seuraavia ilouutisia: ” Esimerkiksi koulutuksen puolella on tunnistettu elinikäisen oppimisen haaste ja opetusministeriön puolesta on aloitettu elinikäisen oppimisen reformi”. Tai: ”Suomessa satsataan paljon koulutukseen. Meillä tulisi olla parempi itsetunto mietittäessä tämän kansallisen voimavaran – osaamisen – luovuttamista halpamaille”. Tai: ” Miljoona suomalaista on koulutettava uudelleen”( https://www.verkkouutiset.fi/juha-sipila-miljoona-suomalaista-on-koulutettava-uudelleen/).

Sipilä lupasi ja perui, vannoi ja leikkasi; harppasi askeleen eteen ja peräytyi askeleen taakse.

On mielenkiintoista nähdä miten tämä lupaus tullaan perumaan uudelleen – eli miten tässä tanssissa peruutetaan lähtökuoppiin mikäli Sipilä pääsee päättämään siitä.

Sipilä-Suomi ja hiljaisten Suomi

Hallituksen ei olisi tarvinnut perustaa työryhmää keksimään jotakin jonka jokainen näkee omilla silmillään.

Meillä on menestyjien ”Sipilä-Suomi”, joka porskuttaa kivoilla palkkatuloilla, mainioilla pääomatuloilla, salaisilla vakuutuskuorilla ja epämääräisillä yritysjärjestelyillä.

Siinä Suomessa ahneus on ihan kivaa ja rahanteko valtion kustannuksella aivan jippii!

Sen rinnalla on ”Hiljaisten Suomi”. Siinä on noin kolmasosa kansalaisista, joka on työnnetty elämän sivuraiteelle lahoamaan.

Siellä on työttömiä, velkaisia, ongelmaisia, sivuutettuja, sairaita, lapsiperheitä, ulkoistettuja, eläkkeelle pakotettuja – kaiken kaikkiaan niitä ihmisiä, jotka eivät halua mesota omasta tilastaan tai ongelmistaan.

Siellä sivuraiteella seisoo 1990-luvun laman maahan iskemiä ja nykyisten perintäfirmojen köyhdyttämiä ihmisiä.

Kaikki sellaisia, joille Sipilän hallitus ei osaa tarjota kuin: ”askel eteen askel taakse.”

Tätä porukkaa haluttaisiin pakottaa tekemään voltteja (aktiivimalli), työllistää uudelleenkoulutuksella, pakottaa yrittäjiksi tekemään kolmea työtä tai mykistää hiljaisiksi muuten vaan.  

Hallitus tarjoaa humppaa ja SDP veroja

Hallituksen keinot ovat loppu.

Raportin julkistus paljasti, että sen appelsiinit on syöty.

Se ei osaa soittaa muuta kuin "Eri-Arvo Humppaa".

Demarien keinot ovat nekin lopussa – jäljellä on ainoastaan SDP:n ”riemuverotus” ja ihmisten viimeisiin säästöihin kajoaminen. Tässä SDP:n puhemiehenä toimi "riemuverottaja" - kansanedustaja Timo Harakka, joka juuri äsken ylisti perintöveron kovuutta. ”...se on markkinatalouden paras vero”.

Ja kuin täydentäen tätä eilen A-studiossa Paula Lehtomäki kertoi, että ihmisiä työllistetään ”digiloikalla” tai jollain. Keskustalle talouspolitiikassa eletään aina jonkin ihmeellisen odotuksessa. Kohta tulee jokin joka pelastaa kaiken: pari vuotta sitten se oli Talvivaara, sitten se oli itäturisti, sitten kiinalaiset. Nyt se on digiloikka, sisällöntuottaja-yritykset tahi vaikka ufot Punatähdistöstä.

Humppa raikuu ja sivuraiteilla vain odotellaan vatuloinnin tahdissa

Hallituksen humppa-orkesteri on nähtävästi myös tulpannut itsensä väärältä informaatiolta. Se soittaa niin että raikuu, posket pullistuvat ja ansioilla kerskutaan.

Jokainen kuitenkin tietää, että nousukausi johtui maailmantalouden käänteestä. Nyt eletään kuten eräs liikemies sanoi: ”Korean sodan buumia”. Kaikki käy ja rahaa tulee!

Se nousukausi ei vain koita sille sivuraiteen ihmiselle.

]]>
5 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252682-sipila-suomi-ja-eriarvon-humppaveikot#comments Eriarvoistuminen JuhaSipilä Riemuverotus Timo Harakka Thu, 22 Mar 2018 08:45:05 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252682-sipila-suomi-ja-eriarvon-humppaveikot
Vuoden ensimmäisten päivien mietteitä http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248600-vuoden-ensimmaisten-paivien-mietteita <p>&rdquo;Año nuevo, vida nueva&rdquo;, &rdquo;uusi vuosi, uudet kujeet&rdquo; sanotaan myös espanjaksi. Joskus menneisyys ja tärkeät asiat velvoittavat kuitenkin jatkamaan entisen tapaan tai vielä ponnistaen entistä enemmän. Näin voisi sanoa tämän vuoden alkupäivistä.</p><p>Kuuntelin, kuten moni muu, mitä tasavallan presidentti sanoi muun muassa sisällissodasta ja luin surullisen historiallisen tapahtuman syistä. Selvä on, että niin menneisyydessä kuin nykyisinkin radikalisoituminen suuntaan tai toiseen vie murheisiin.&nbsp;</p><p>Ihmisen suuruus on siinä kuinka hän nousee vaikeuksista. Sotien jälkeen suomalaiset, oikealta vasemmalle ovat yhdessä pystyneet rakentamaan kadehdittavan oikeudenmukaisen valtion, jossa jokaisella kansalaisella on ollut yhtäläiset mahdollisuudet tulla toimeen. Tämä &rdquo;kavereita ei jätetä&rdquo; idea on kuitenkin ollut viime vuosien ajan murentumassa.</p><p>Tiedostan, että nyt puhun hankalista asioista. Asioista, joita moni ajattelee, mutta ei sano, koska silloin ihmisiä leimataan ties miksi. Suomi on kuitenkin viime vuosina ollut hyvin jyrkästi oikeistolainen ja jakautunut maa, jossa hyvinvointivaltiota on pikkuhiljaa murennettu, luottamus ihmisten välillä rappeutunut ja usko puoluepolitiikkaan heikentynyt.&nbsp;</p><p>Osasyynä edellä sanottuun on se, että puolueet ovat myyneet tai unohtaneet aatteensa ja myötäilet vallassa olevaa rahaeliittiä. Viimeinen esimerkki tästä on perussuomalaisten jakautuminen ja sinisten kerhon hallitustyökentely.&nbsp;</p><p>Vaalirahoitus kääntyy demokratiaa vastaan. Kuvitteleeko joku vielä, että eduskuntaan pääsee kuka tahansa? Raha ratkaisee. Raha ratkaisee myös ketkä pääsevät hallitukseen ja presidentiksi. Näkyvyys tiedostusvälineissä on ostettu rahalla. Elämme &rdquo;rahakratiassa&rdquo; eikä demokratiassa. Jos joku pääsee eduskuntaan ilman vaalirahoitusta, hän on poikkeus.</p><p>Perinteinen media, Internetin kauden puristuksessa, unohtaa tai laiminlyö välillä vahtikoiran tehtävänsä. Tahattomasti tai ei, viime vuoden lopussa media keskittyi alkoholipolitiikkaan antaen samalla alkoholijuomille suurta mainostilaa (Suomessa ei keskustella siitä kuinka alkoholijuomien ympärillä käyty keskustelu ja suuri mediatila vaikuttavat alkoholin kulutukseen). Samalla tiedotusvälineet vaikenivat hallituspuolueiden työttömien &rdquo;kyykyttämismallista&rdquo; tai pakottamismallista.&nbsp;</p><p>Blogisti <a href="http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248544-poliittista-pelia-tyottomilla">Tiina Arlin kirjoitti</a>: &rdquo; Työttömyyden hoitoa nykyhallituksen mukaan; ministeri käskee työttömiä muuttamaan kaupunkiin ja saman puolueen kansanedustaja käskee työttömiä muuttamaan maalle.Todellisuus taitaa olla se, että ainoa paikka mihin työttömiä halutaan on kaksi metriä maan alle pienessä purkissa.&rdquo;</p><p>Se mitä vuosia sitten tuntui kaukaiselta, tuntuu nyt läheltä. Kaupunki ja maaseutu on asetettu vastakkain ja nyt ihmisten pitäisi juosta työn perään vaikka se työ tekisi hänestä orjan. Nyt meille myydään myös E<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/238497-eva-maahanmuuttajien-palkat-alle-tesn-ekonomisteilta-vihreaa-valoa">linkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) ideaa, että väliaikainen palkka-ale voi auttaa kotoutuviamaahanmuuttajia työllistymään.</a> Jos kerran syrjivä ajattelu on ok maahanmuuttajien suhteen, miksi se ei olisi myöhemmin ok muiden työttömien suhteen?&nbsp;</p><p>Vääryys radikalisoi. Kun muutama päivä sitten <a href="http://mikaeljungner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248469-suomella-on-edessa-loistava-vuosi-jos-yksi-asia-muuttuu?ref=poiminnat">Mikael Jugner kirjoitti ihmisten kanssa keskustelemisesta</a>, hän tarkoitti myös kuuntelemista. Monia ei nyt kuunnella, koska oman puolueen kannattajien etu on kaikista tärkein. Suomen loogisin puolue on Kookomus. Kokoomus on vuodesta toiseen ollut lojaali omille kannattajille. Siihen perustuu menestyksensä. Muut puolueet myötäilevät kokoomuslaisten tahtoa. Kaikki haluavat olla menestyksekkäitä kokoomuslaisia, vaikka se merkitsisi itsekästä politiikan toteuttamista. Ihmiset kuvittelevat, että rikkaat päättäjät ajavat heidän etuja. Milloin ja missä näin on tapahtunut? Luokka-ajattelu voi nykyisin hyvin. Rikkaat määräävät taas mihin alemman luokan pitäisi seisoa.&nbsp;</p><p>Sisällissodasta puhutaan nyt yhtä ja toista. <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005510464.html?share=aae8a87f95058e621f8e4a83cb5a1ed5">Toinen Niinistö puhuu &rdquo;vapaussodasta&rdquo; tarkoittaen, että valkoisetvapauttivat Suomea punaisista. Jussi Niinistö:</a> &rdquo;TP [presidentti] sanoi, että on oikeus olla eri mieltä. Siksi myös vapaussota, kapina jne OK&rdquo; Erkki Tuomiojan sanoin &rdquo;Puolustusministerin aatetaustan tiedämme.&rdquo;&nbsp;</p><p>Yksi Facebookin kaveri puhuu luokkasodasta. Ehkä tuo määritelmä on osuva. Erikoiset termit eivät edistä sovintoa, mutta eniten sovintoa rikkovat epäoikeudenmukainen politiikka. Nykysuunta kuten eriarvoistuminen ja työttömien ahdistelu osoittavat, että yläluokka (Suomessa miljonäärit, rahakkaat ovat korkeissa asemissa) nostaa päänsä ja alistaa heikossa asemassa olevia. Ideologisille taistelulle on ilmeisesti nyt tilaa. Onneksi aika ja maa on toinen ja voimme leikkiä demokratiaa ja yrittää uskoa puolueisiin.</p><p>Kaikki ne kansalaiset, jotka pystyvät katsomaan napansa pidemmälle tai oman puoluesympatioista huolimatta vastustamaan vääryyttä tulisi seisoa yhdessä. Ja näin moni tekee jo nyt. <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730">Kansalaisaloite &quot;aktiivimallin&quot; kumoamiseksi saa kohta yli 100 000</a> kannatusilmoitusta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”Año nuevo, vida nueva”, ”uusi vuosi, uudet kujeet” sanotaan myös espanjaksi. Joskus menneisyys ja tärkeät asiat velvoittavat kuitenkin jatkamaan entisen tapaan tai vielä ponnistaen entistä enemmän. Näin voisi sanoa tämän vuoden alkupäivistä.

Kuuntelin, kuten moni muu, mitä tasavallan presidentti sanoi muun muassa sisällissodasta ja luin surullisen historiallisen tapahtuman syistä. Selvä on, että niin menneisyydessä kuin nykyisinkin radikalisoituminen suuntaan tai toiseen vie murheisiin. 

Ihmisen suuruus on siinä kuinka hän nousee vaikeuksista. Sotien jälkeen suomalaiset, oikealta vasemmalle ovat yhdessä pystyneet rakentamaan kadehdittavan oikeudenmukaisen valtion, jossa jokaisella kansalaisella on ollut yhtäläiset mahdollisuudet tulla toimeen. Tämä ”kavereita ei jätetä” idea on kuitenkin ollut viime vuosien ajan murentumassa.

Tiedostan, että nyt puhun hankalista asioista. Asioista, joita moni ajattelee, mutta ei sano, koska silloin ihmisiä leimataan ties miksi. Suomi on kuitenkin viime vuosina ollut hyvin jyrkästi oikeistolainen ja jakautunut maa, jossa hyvinvointivaltiota on pikkuhiljaa murennettu, luottamus ihmisten välillä rappeutunut ja usko puoluepolitiikkaan heikentynyt. 

Osasyynä edellä sanottuun on se, että puolueet ovat myyneet tai unohtaneet aatteensa ja myötäilet vallassa olevaa rahaeliittiä. Viimeinen esimerkki tästä on perussuomalaisten jakautuminen ja sinisten kerhon hallitustyökentely. 

Vaalirahoitus kääntyy demokratiaa vastaan. Kuvitteleeko joku vielä, että eduskuntaan pääsee kuka tahansa? Raha ratkaisee. Raha ratkaisee myös ketkä pääsevät hallitukseen ja presidentiksi. Näkyvyys tiedostusvälineissä on ostettu rahalla. Elämme ”rahakratiassa” eikä demokratiassa. Jos joku pääsee eduskuntaan ilman vaalirahoitusta, hän on poikkeus.

Perinteinen media, Internetin kauden puristuksessa, unohtaa tai laiminlyö välillä vahtikoiran tehtävänsä. Tahattomasti tai ei, viime vuoden lopussa media keskittyi alkoholipolitiikkaan antaen samalla alkoholijuomille suurta mainostilaa (Suomessa ei keskustella siitä kuinka alkoholijuomien ympärillä käyty keskustelu ja suuri mediatila vaikuttavat alkoholin kulutukseen). Samalla tiedotusvälineet vaikenivat hallituspuolueiden työttömien ”kyykyttämismallista” tai pakottamismallista. 

Blogisti Tiina Arlin kirjoitti: ” Työttömyyden hoitoa nykyhallituksen mukaan; ministeri käskee työttömiä muuttamaan kaupunkiin ja saman puolueen kansanedustaja käskee työttömiä muuttamaan maalle.Todellisuus taitaa olla se, että ainoa paikka mihin työttömiä halutaan on kaksi metriä maan alle pienessä purkissa.”

Se mitä vuosia sitten tuntui kaukaiselta, tuntuu nyt läheltä. Kaupunki ja maaseutu on asetettu vastakkain ja nyt ihmisten pitäisi juosta työn perään vaikka se työ tekisi hänestä orjan. Nyt meille myydään myös Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) ideaa, että väliaikainen palkka-ale voi auttaa kotoutuviamaahanmuuttajia työllistymään. Jos kerran syrjivä ajattelu on ok maahanmuuttajien suhteen, miksi se ei olisi myöhemmin ok muiden työttömien suhteen? 

Vääryys radikalisoi. Kun muutama päivä sitten Mikael Jugner kirjoitti ihmisten kanssa keskustelemisesta, hän tarkoitti myös kuuntelemista. Monia ei nyt kuunnella, koska oman puolueen kannattajien etu on kaikista tärkein. Suomen loogisin puolue on Kookomus. Kokoomus on vuodesta toiseen ollut lojaali omille kannattajille. Siihen perustuu menestyksensä. Muut puolueet myötäilevät kokoomuslaisten tahtoa. Kaikki haluavat olla menestyksekkäitä kokoomuslaisia, vaikka se merkitsisi itsekästä politiikan toteuttamista. Ihmiset kuvittelevat, että rikkaat päättäjät ajavat heidän etuja. Milloin ja missä näin on tapahtunut? Luokka-ajattelu voi nykyisin hyvin. Rikkaat määräävät taas mihin alemman luokan pitäisi seisoa. 

Sisällissodasta puhutaan nyt yhtä ja toista. Toinen Niinistö puhuu ”vapaussodasta” tarkoittaen, että valkoisetvapauttivat Suomea punaisista. Jussi Niinistö: ”TP [presidentti] sanoi, että on oikeus olla eri mieltä. Siksi myös vapaussota, kapina jne OK” Erkki Tuomiojan sanoin ”Puolustusministerin aatetaustan tiedämme.” 

Yksi Facebookin kaveri puhuu luokkasodasta. Ehkä tuo määritelmä on osuva. Erikoiset termit eivät edistä sovintoa, mutta eniten sovintoa rikkovat epäoikeudenmukainen politiikka. Nykysuunta kuten eriarvoistuminen ja työttömien ahdistelu osoittavat, että yläluokka (Suomessa miljonäärit, rahakkaat ovat korkeissa asemissa) nostaa päänsä ja alistaa heikossa asemassa olevia. Ideologisille taistelulle on ilmeisesti nyt tilaa. Onneksi aika ja maa on toinen ja voimme leikkiä demokratiaa ja yrittää uskoa puolueisiin.

Kaikki ne kansalaiset, jotka pystyvät katsomaan napansa pidemmälle tai oman puoluesympatioista huolimatta vastustamaan vääryyttä tulisi seisoa yhdessä. Ja näin moni tekee jo nyt. Kansalaisaloite "aktiivimallin" kumoamiseksi saa kohta yli 100 000 kannatusilmoitusta.

]]>
5 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248600-vuoden-ensimmaisten-paivien-mietteita#comments Demokratia Eriarvoistuminen Sisällissota Työttömyys Vaalirahoitus Thu, 04 Jan 2018 10:34:33 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248600-vuoden-ensimmaisten-paivien-mietteita
Suomen yhtenäisyys koetuksella http://tkuusiol.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247142-suomen-yhtenaisyys-koetuksella <p>Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlitaan ristiriitaisissa tunnelmissa. Kansan yhtenäisyys on ollut pahasti koetuksella viime aikoina. Merkittävinä tekijöinä yhtenäisyyden heikentymiseen ovat nationalismin nousu ja siihen liittyvät suvaitsevaisuuskiistat sekä taloudellinen eriarvoisuus. Tässä kirjoituksessa pohdin syitä näiden ongelmien kärjistymiselle.&nbsp;</p> <p>Suomessa on paljon nyky-yhteiskuntaan tyytymättömiä ihmisiä. Tyytymättömyys ei sinänsä ole ongelma, jos tyytymättömät kokevat pystyvänsä vaikuttamaan oman asemansa parantamiseen. Usein näin ei kuitenkaan ole, jolloin tyytymättömät ovat alttiita populistisella vaikuttamiselle. Populismin seurauksena tyytymättömyys kanavoituu täysin eri asiaan, kuin mistä se on alkuperäisesti lähtöisin. Tilannetta pahentaa entisestää yhteiskunnan &quot;kerman&quot; vakuuttelu, kuinka hyvä ja oikeudenmukainen maa Suomi on. Ainoa asia millä on merkitystä tyytymättömille ihmisille on heidän kokemukset ja niihin eivät &quot;tilastokikkailut&quot; auta. Tyytymättömien ihmisten aiheuttaman yhteiskunnallisen paineen vuoksi useat kokevat, että meidän tulisi ensi sijassa auttaa oman maan kansalaisia. Tällöin maahanmuuttajien auttaminen ja kehitysyhteistyö on aina toissijaista. Nykyisessä verkottuneessa yhteiskunnassa solidaarisuudessa ei voida poimia rusinoita pullasta vaan meidän tulee yhtälailla auttaa oman maan kansalaisia kuin maahanmuuttajia sekä köyhien maiden kansalaisia.</p> <p>Historiassa on paljon esimerkkejä, kuinka paljon kansan yhtenäisyys on vaikuttanut maan yhteiskunnalliseen vakauteen sekä sitä kautta myös valtion puolustuskykyyn. Ei pidä olettaa yhteiskunnallisen vakauden olevan jokin itsestäänselvyys. On monia esimerkkejä, joissa yhteiskunnallinen vakaus on heikentynyt erittäin nopeasti taloudellisen tai muun vakauteen liittyvän seikan ansiosta.</p> <p><strong>Yhtenäisyyden kannalta haastava tekijä monien heikko sietokyky erilaisuutta kohtaan.</strong> Nationalistit kokevat yhtenäisyyden vaativan kulttuurillista ja etnistä yhtenäisyyttä. Monen tutkijan näkemyksen mukaan Suomen kulttuurinen homogeenisyys on myytti. Todellinen kansan yhtenäisyys lähtee hengellisestä yhtenäisyydestä, jossa kohdellaan muita samalla tavalla kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Valitettavasti monet ajattelevat yhtenäisyyden vaativan kulttuurista ja etnistä yhtenäisyyttä. Siksi nämä ihmiset kokevat maahanmuuttajat uhkana, jotka ovat tulleet rikkomaan meidän yhtenäistä kansaa. Näiden ihmisten suvaitsevaisuuteen käännyttäminen ei tule olemaan helppoa. Tulevaisuudessa monikulttuurisuus on ainoa vaihtoehto pitää Suomi hyvinvointivaltiona. Näin ollen tulevaisuudessa etnisen suvaitsevaisuuden kannattajien ja vastustajien väliset kiistat tulevat aiheuttamaan erittäin suuria uhkia yhteiskuntarauhalle, jos ongelmaan ei tartuta ajoissa.</p> <p><strong>Toinen merkittävin tekijä yhteiskunnallisen vakauden takaajana on eriarvoistumisen kasvu</strong>. Suomessa käytävä eriarvoistumiskeskustelu keskittyy suurimmaksi osaksi tuloeroista väittelyyn. Paljon merkittävämpää olisi pohtia köyhyysrajan alapuolella olevien ihmisten määrän muutoksia sekä heidän asemansa (taloudellinen ja oikeudellinen) parantamista.</p> <p>Merkittävä haaste heikommassa asemassa olevien ihmisten auttamisessa on ihmisten käsitys vapaamatkustajaongelman yleisyydestä. Monet hyvätuloiset ihmiset eivät voi sietää ajatusta, että joku voisi ansaita elantonsa tekemättä mitään. Hyvinvointivaltion perustehtäviin kuuluu taata jokaiselle riittävä toimeentulo elämiseen. Vapaamatkustajaongelmaa ei voida näin ollen oikein mitenkään hyvinvointivaltiossa estää. Tärkeämpää olisikin keskittyä siihen, miten kannustetaan ja mahdollistetaan ihmisten osallistuminen yhteiskunnan kehittämiseen myös normaalin palkkatyön ulkopuolella. Tässä yhtenä keinona on järjestöissä tapahtuman vapaaehtoistyön tukeminen. Järjestöissä tehdään paljon yhteiskunnallisesti merkittävää työtä myös ilman palkkaa. Vapaaehtoistyö ei pitäisi kuitenkaan tarkoittaa ilmaistyötä vaan ihmisille pitää taata toimeentulo myös vapaaehtoistyössä. Tulevaisuudessa työelämä tulee muuttumaan merkittävästi. Suomessa tulisikin jo varautua tulevaisuuden työelämän muutoksiin, jossa normaalin palkkatyön lisäksi tulee entistä enemmän muita työnteon muotoja.</p> <p><strong>Kolmas merkittävä ongelma yhtenäisyyden parantamisessa on nykyinen talousjärjestelmä</strong>, joka perustuu ihmisten itsekkyydelle. Ihmiset on opetettu olemaan itsekkäitä ja havittelemaan vakaata työuraa ja sen kautta taloudellista vakautta hyvän perhe-elämän takaamiseksi. Meidän mieleen on iskostettu onnellisuuden olevan kiinni taloudellisesta vakaudesta ja perhe-elämästä. Näin tilastojen valossa onkin, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Kyse on vähän muna kana ongelmasta eli meidän mieleen on iskostettu monien sukupolvien ajan, kuinka hyvä elämä koostuu perheestä ja hyvästä toimeentulosta. Tällä hetkellä vielä suurin osa on kohtuullisesti palkatussa työssä, jolloin kyselytutkimusten tulokset ovat sen mukaisia. Tämä aiheuttaa kuitenkin sen, että ihmiset rupeavat vertailemaan toisiaan ja se aiheuttaa onnellisten ja tyytymättömien joukon. Tämä näkyy myös jossain määrin usein ihmisten tiedostamattomassa käytöksessä, jossa vähävaraisia pidetään alempiarvoisina. Näin ollen yhteiskunta on rakentunut ihmisten välisen kilpailun varaan. Samaan aikaan ihmiset ovat entistä enemmän verkottuneita keskenään. Tämä aiheuttaa lisääntyvää altistumista toisten vertailuun ja se saattaa heikentää yhtenäisyyttä entisestään.</p> <p>Yhteiskunnalliset ongelmat ovat kuitenkin sellaisia, mitkä vaatisivat entistä enemmän kansalaisten yhteistyötä. Tällä hetkellä yhteistyötä tehdään usein vain samanmielisten kanssa. Ongelman korjaamiseen ei ole mitään pikaisia keinoja. Yksi merkittävä tekijä on ihmisten tietoisuustaitojen parantaminen, minkä myötä ihmiset oppivat paremmin tunnistamaan uskomuksiinsa ja käytökseensä vaikuttavat tekijät. Meidän pitää myös miettiä yhteiskunnan uudistamista ihan uudella tavalla, joka ei enään perustu ihmisten itsekkyydelle vaan ihmisten väliselle yhteistyölle.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä juhlitaan ristiriitaisissa tunnelmissa. Kansan yhtenäisyys on ollut pahasti koetuksella viime aikoina. Merkittävinä tekijöinä yhtenäisyyden heikentymiseen ovat nationalismin nousu ja siihen liittyvät suvaitsevaisuuskiistat sekä taloudellinen eriarvoisuus. Tässä kirjoituksessa pohdin syitä näiden ongelmien kärjistymiselle. 

Suomessa on paljon nyky-yhteiskuntaan tyytymättömiä ihmisiä. Tyytymättömyys ei sinänsä ole ongelma, jos tyytymättömät kokevat pystyvänsä vaikuttamaan oman asemansa parantamiseen. Usein näin ei kuitenkaan ole, jolloin tyytymättömät ovat alttiita populistisella vaikuttamiselle. Populismin seurauksena tyytymättömyys kanavoituu täysin eri asiaan, kuin mistä se on alkuperäisesti lähtöisin. Tilannetta pahentaa entisestää yhteiskunnan "kerman" vakuuttelu, kuinka hyvä ja oikeudenmukainen maa Suomi on. Ainoa asia millä on merkitystä tyytymättömille ihmisille on heidän kokemukset ja niihin eivät "tilastokikkailut" auta. Tyytymättömien ihmisten aiheuttaman yhteiskunnallisen paineen vuoksi useat kokevat, että meidän tulisi ensi sijassa auttaa oman maan kansalaisia. Tällöin maahanmuuttajien auttaminen ja kehitysyhteistyö on aina toissijaista. Nykyisessä verkottuneessa yhteiskunnassa solidaarisuudessa ei voida poimia rusinoita pullasta vaan meidän tulee yhtälailla auttaa oman maan kansalaisia kuin maahanmuuttajia sekä köyhien maiden kansalaisia.

Historiassa on paljon esimerkkejä, kuinka paljon kansan yhtenäisyys on vaikuttanut maan yhteiskunnalliseen vakauteen sekä sitä kautta myös valtion puolustuskykyyn. Ei pidä olettaa yhteiskunnallisen vakauden olevan jokin itsestäänselvyys. On monia esimerkkejä, joissa yhteiskunnallinen vakaus on heikentynyt erittäin nopeasti taloudellisen tai muun vakauteen liittyvän seikan ansiosta.

Yhtenäisyyden kannalta haastava tekijä monien heikko sietokyky erilaisuutta kohtaan. Nationalistit kokevat yhtenäisyyden vaativan kulttuurillista ja etnistä yhtenäisyyttä. Monen tutkijan näkemyksen mukaan Suomen kulttuurinen homogeenisyys on myytti. Todellinen kansan yhtenäisyys lähtee hengellisestä yhtenäisyydestä, jossa kohdellaan muita samalla tavalla kuin haluaisi itseään kohdeltavan. Valitettavasti monet ajattelevat yhtenäisyyden vaativan kulttuurista ja etnistä yhtenäisyyttä. Siksi nämä ihmiset kokevat maahanmuuttajat uhkana, jotka ovat tulleet rikkomaan meidän yhtenäistä kansaa. Näiden ihmisten suvaitsevaisuuteen käännyttäminen ei tule olemaan helppoa. Tulevaisuudessa monikulttuurisuus on ainoa vaihtoehto pitää Suomi hyvinvointivaltiona. Näin ollen tulevaisuudessa etnisen suvaitsevaisuuden kannattajien ja vastustajien väliset kiistat tulevat aiheuttamaan erittäin suuria uhkia yhteiskuntarauhalle, jos ongelmaan ei tartuta ajoissa.

Toinen merkittävin tekijä yhteiskunnallisen vakauden takaajana on eriarvoistumisen kasvu. Suomessa käytävä eriarvoistumiskeskustelu keskittyy suurimmaksi osaksi tuloeroista väittelyyn. Paljon merkittävämpää olisi pohtia köyhyysrajan alapuolella olevien ihmisten määrän muutoksia sekä heidän asemansa (taloudellinen ja oikeudellinen) parantamista.

Merkittävä haaste heikommassa asemassa olevien ihmisten auttamisessa on ihmisten käsitys vapaamatkustajaongelman yleisyydestä. Monet hyvätuloiset ihmiset eivät voi sietää ajatusta, että joku voisi ansaita elantonsa tekemättä mitään. Hyvinvointivaltion perustehtäviin kuuluu taata jokaiselle riittävä toimeentulo elämiseen. Vapaamatkustajaongelmaa ei voida näin ollen oikein mitenkään hyvinvointivaltiossa estää. Tärkeämpää olisikin keskittyä siihen, miten kannustetaan ja mahdollistetaan ihmisten osallistuminen yhteiskunnan kehittämiseen myös normaalin palkkatyön ulkopuolella. Tässä yhtenä keinona on järjestöissä tapahtuman vapaaehtoistyön tukeminen. Järjestöissä tehdään paljon yhteiskunnallisesti merkittävää työtä myös ilman palkkaa. Vapaaehtoistyö ei pitäisi kuitenkaan tarkoittaa ilmaistyötä vaan ihmisille pitää taata toimeentulo myös vapaaehtoistyössä. Tulevaisuudessa työelämä tulee muuttumaan merkittävästi. Suomessa tulisikin jo varautua tulevaisuuden työelämän muutoksiin, jossa normaalin palkkatyön lisäksi tulee entistä enemmän muita työnteon muotoja.

Kolmas merkittävä ongelma yhtenäisyyden parantamisessa on nykyinen talousjärjestelmä, joka perustuu ihmisten itsekkyydelle. Ihmiset on opetettu olemaan itsekkäitä ja havittelemaan vakaata työuraa ja sen kautta taloudellista vakautta hyvän perhe-elämän takaamiseksi. Meidän mieleen on iskostettu onnellisuuden olevan kiinni taloudellisesta vakaudesta ja perhe-elämästä. Näin tilastojen valossa onkin, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Kyse on vähän muna kana ongelmasta eli meidän mieleen on iskostettu monien sukupolvien ajan, kuinka hyvä elämä koostuu perheestä ja hyvästä toimeentulosta. Tällä hetkellä vielä suurin osa on kohtuullisesti palkatussa työssä, jolloin kyselytutkimusten tulokset ovat sen mukaisia. Tämä aiheuttaa kuitenkin sen, että ihmiset rupeavat vertailemaan toisiaan ja se aiheuttaa onnellisten ja tyytymättömien joukon. Tämä näkyy myös jossain määrin usein ihmisten tiedostamattomassa käytöksessä, jossa vähävaraisia pidetään alempiarvoisina. Näin ollen yhteiskunta on rakentunut ihmisten välisen kilpailun varaan. Samaan aikaan ihmiset ovat entistä enemmän verkottuneita keskenään. Tämä aiheuttaa lisääntyvää altistumista toisten vertailuun ja se saattaa heikentää yhtenäisyyttä entisestään.

Yhteiskunnalliset ongelmat ovat kuitenkin sellaisia, mitkä vaatisivat entistä enemmän kansalaisten yhteistyötä. Tällä hetkellä yhteistyötä tehdään usein vain samanmielisten kanssa. Ongelman korjaamiseen ei ole mitään pikaisia keinoja. Yksi merkittävä tekijä on ihmisten tietoisuustaitojen parantaminen, minkä myötä ihmiset oppivat paremmin tunnistamaan uskomuksiinsa ja käytökseensä vaikuttavat tekijät. Meidän pitää myös miettiä yhteiskunnan uudistamista ihan uudella tavalla, joka ei enään perustu ihmisten itsekkyydelle vaan ihmisten väliselle yhteistyölle.  

 

]]>
4 http://tkuusiol.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247142-suomen-yhtenaisyys-koetuksella#comments Eriarvoistuminen Kansallinen yhtenäisyys Suomi100 Tue, 05 Dec 2017 12:52:32 +0000 Timo Kuusiola http://tkuusiol.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247142-suomen-yhtenaisyys-koetuksella
Maaseudulla asuva vähemmistö http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245546-maaseudulla-asuva-vahemmisto <p>Täällä maalla on mukava asua ja tehdä jopa etätöitä. Maaseudullakin moni maksaa veronsa. Maanviljeilijöitä tarvitaan jatkossakin. Suomi ei pidä olla täysin riippuvainen ulkomaalaisesta ruokatuotannosta.</p><p>Tuula Haatainen ilmaisi sen hyvin, ettei vastakkainasettelua tarvitaan: <a href="https://demokraatti.fi/junantuoma-presidenttiehdokas-hammastyi-mihin-tata-vastakkainasettelua-tarvitaan/">&rdquo;Kyse ei ole vain pääkaupunkiseudusta vaan koko maan kasvukeskustenkehittämisestä. Voimistuvat kasvukeskukset säteilevät hyvinvointia ympäröiväänmaaseutuun. Kaupunkiväestö puolestaan tarvitsee elinvoimaista maaseutua jopelkästään huoltovarmuuden vuoksi, Haatainen sanoo.&rdquo;&nbsp;</a></p><p>Haatainen sanoo myös, että Suomen tasapainoisen kehityksen keskeinen voimavara on kattava koulutusjärjestelmä.</p><p>Suomen <a href="https://www.facebook.com/groups/1486100175024753/?notif_id=1509815053767068&amp;notif_t=group_r2j_approved">lähikoulun ryhmän tiedotteessa sanotaan, että <em>viimeisen 25 vuoden aikana puolet Suomen peruskouluista on lakkautettu. </em></a><em>Maaseudulla tämä luku on liki 70%. Koulumatkat kestävät monella lain enimmäismäärän eli 2,5 tuntia (alle 13-vuotiailla) tai 3 tuntia (yli 13-vuotiailla) päivässä.&nbsp;</em></p><p>Nyt kirjoitan maaseudulla asuvana. Moni on muuttanut kyliin kyläkoulujen läheisyyden takia, mutta monen koululaisen isä ja äiti asuu perintötiloissa. Pitäisikö heidän hylätä kaikki, palvelujen perässä? Toiseksi maalla on mukava kasvattaa lapsia. Monissa maaseudun kylissä yhteisöllisyys elää vahvana. Kylä kasvattaa lapsia ehjinä yksilöinä. Tervetuloa esimerkiksi meidän lohjalaiseen Ikkalan kylään!</p><p>Ikkalassa kaupunkilaiset voivat havaita omin silmin kuinka kovalla vaivalla istutettu viljapelto makaa tuhoutuneena sään armoilla. Ei ole helppoa saada ruokaa ja rahaa viljelemällä.&nbsp;</p><p>Suomessa on kehittymässä ainakin kaksi luokkaa: kaupunkilainen ylempänä ja maaseudulla asuva. Maaseudun asukkaiden syyllistäminen on yleistä jopa päättäjien keskuudessa. Valtuustoissa istuvat päättäjät tulevat etupäässä kaupunkikeskustoista tai suurista taajamista.&nbsp; Ymmärrän, että kaupungissa asuva, jolla ei ole kontaktia maaseutuun on vaikea ymmärtää millainen se elämä täällä on.&nbsp;</p><p>Kiitos vihreälle <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201711042200511046_pi.shtml">Fatim Diarranille</a> sellaisen asenteellisen ajattelun paljastamisesta. Vaikka kuinka Tuula Haatainen olisi oikeassa, maaseudulla asuvat olemme jo nyt kuin yksi uusi vähemmistö.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Täällä maalla on mukava asua ja tehdä jopa etätöitä. Maaseudullakin moni maksaa veronsa. Maanviljeilijöitä tarvitaan jatkossakin. Suomi ei pidä olla täysin riippuvainen ulkomaalaisesta ruokatuotannosta.

Tuula Haatainen ilmaisi sen hyvin, ettei vastakkainasettelua tarvitaan: ”Kyse ei ole vain pääkaupunkiseudusta vaan koko maan kasvukeskustenkehittämisestä. Voimistuvat kasvukeskukset säteilevät hyvinvointia ympäröiväänmaaseutuun. Kaupunkiväestö puolestaan tarvitsee elinvoimaista maaseutua jopelkästään huoltovarmuuden vuoksi, Haatainen sanoo.” 

Haatainen sanoo myös, että Suomen tasapainoisen kehityksen keskeinen voimavara on kattava koulutusjärjestelmä.

Suomen lähikoulun ryhmän tiedotteessa sanotaan, että viimeisen 25 vuoden aikana puolet Suomen peruskouluista on lakkautettu. Maaseudulla tämä luku on liki 70%. Koulumatkat kestävät monella lain enimmäismäärän eli 2,5 tuntia (alle 13-vuotiailla) tai 3 tuntia (yli 13-vuotiailla) päivässä. 

Nyt kirjoitan maaseudulla asuvana. Moni on muuttanut kyliin kyläkoulujen läheisyyden takia, mutta monen koululaisen isä ja äiti asuu perintötiloissa. Pitäisikö heidän hylätä kaikki, palvelujen perässä? Toiseksi maalla on mukava kasvattaa lapsia. Monissa maaseudun kylissä yhteisöllisyys elää vahvana. Kylä kasvattaa lapsia ehjinä yksilöinä. Tervetuloa esimerkiksi meidän lohjalaiseen Ikkalan kylään!

Ikkalassa kaupunkilaiset voivat havaita omin silmin kuinka kovalla vaivalla istutettu viljapelto makaa tuhoutuneena sään armoilla. Ei ole helppoa saada ruokaa ja rahaa viljelemällä. 

Suomessa on kehittymässä ainakin kaksi luokkaa: kaupunkilainen ylempänä ja maaseudulla asuva. Maaseudun asukkaiden syyllistäminen on yleistä jopa päättäjien keskuudessa. Valtuustoissa istuvat päättäjät tulevat etupäässä kaupunkikeskustoista tai suurista taajamista.  Ymmärrän, että kaupungissa asuva, jolla ei ole kontaktia maaseutuun on vaikea ymmärtää millainen se elämä täällä on. 

Kiitos vihreälle Fatim Diarranille sellaisen asenteellisen ajattelun paljastamisesta. Vaikka kuinka Tuula Haatainen olisi oikeassa, maaseudulla asuvat olemme jo nyt kuin yksi uusi vähemmistö.

]]>
53 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245546-maaseudulla-asuva-vahemmisto#comments Kotimaa Eriarvoistuminen Kaupunki Kyläkoulut Maaseudun alasajo Maaseudun elämä Sat, 04 Nov 2017 17:23:44 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245546-maaseudulla-asuva-vahemmisto
Koululaiset korokkeelle korkealle http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244340-koululaiset-korokkeelle-korkealle <p>Keskiviikkona vietettiin tyttöjen päivää ja ryhmä osaavia teinejä päästettiin tuuraamaan valtakunnan vaikuttajia. Koulujärjestelmämme sanotaan perustuvan siihen että kaikilla on tällaiseen mahdollisuus. Tosiasiassa ohjaudumme yhä eliittivetoisempaan malliin, jossa teemme harvoja voittajia ja massoittain häviäjiä jo alakoulusta alkaen.</p><p><strong>Hyvä idea turhan harvoille</strong></p><p>En missään nimessä kritisoi ajatusta päästää teinityttöjä tutustumaan työelämään johdon huipulla. Kyse oli mahtavasta työssäoppimisesta ja ajatusten vaihdosta ja valitut teinit esiintyivät edukseen. Sukupuolineutraalisti jotain tällaista sietäisi tapahtua useamminkin. Ei myöskään ollut haitaksi nostaa esille kehittyvissä maissa olevia yhteiskunnallisia jättihaasteita joihon kieltämättä naisten aseman parantaminen auttaisi todella paljon. Ehkä asian esiin nostaminen onnistui nyt, eikä siinä siis mitään huonoa.</p><p>Hiukan vähemmälle maininnalle jäi se, että näihin eliittiharjoituspaikkoihin todellakin pääsivät vain eliittiin kuuluvat. Käytännössä tavallisilla 14-17 -vuotiailla ei ollut mahdollisuutta edes hakea tähän hommaan, vaan pohjalla piti olla melkoinen erityisasema jossa perheen nokassa asuvien hopealusikoiden määrä oli isona tekijänä. Yle kyllä mainitsi asiasta epäsuoraan, mutta ei nähnyt ongelmaa. Ehkäpä se tuntui vaan niin luonnolliselta kun tähän on totuttu. Heitetäänpä siis toinen esimerkki.</p><p><strong>IT-rahoista taistelee koko koulu</strong></p><p>Olin pari vuotta sitten IT-yritys Decensin markkinointitilaisuudessa. Decensillä oli aika paljon maineessa kirimistä pahojen tunarointien myötä, joten asiaa koitettiin paikata PR-kampanjalla. Toimitusjohtaja nousi lavalle ja kertoi miten he sen tekevät. Hän kertoi yrityksensä rahoittavan ohjelmaa, jossa kouluista valitaan potentiaaliset eliittiurheilijat ja heitä ryhdytään rahoittamaan ja treenaamaan pienestä pitäen. Pieni taustatutustuminen kertoi enemmän kun olisin halunnut tietää: jo hyvin nuoret koululaiset laitetaan käytännössä taistelemaan paikastaan ja vain yksi voidaan määritellä hyväksi tyypiksi. 500 hengen koulussa voi olla yksi voittaja ja muille tehdään selväksi, ettei heistä ole mihinkään. Vain voittajan asema kelpaa ja jos et siihen pysty, olet epäkelpo. Yleisö hurrasi tälle ohjelmalle ja näki sen mahtavana yhteiskunnallisena tekona. Minä näin sen syynä katkaista kaikki suhteet tähän firmaan.</p><p><strong>Vähästä kaikille, paljosta harvalle</strong></p><p>Pienoinen asian lueskelu ja keskustelu johtavat karrikoituun tiivistelmään. Kouluissa on aina palkittu hyvin työnsä tekeviä oppilaita, mutta perinteinen sanoma kertoi jokaisen pystyvän siihen, jokaisella on mahdollisuus. Tämä on vähitellen muuttunut &quot;vain yksi voi olla hyvä&quot; malliin. Se ei edistä sukupuolten, etnisyyksien tai minkään muunkaan tason tasa-arvoa. Se edistää syrjäytymistä, masennusta ja kukaties on osasyynä Pisa-tulosten huonoon suuntaan. Kun tähän vielä lisätään halu käyttää synnynnäisiä perusteita koulutyön sijaan em. kärkipaikan voittajan valintaan, voitaneen selittää erinäisiä ikäviä trendejä vaikkapa poikien tai ammattikouluopiskelijoiden heikentyneessä opiskelumoraalissa.</p><p>Kun Suomella oli vähemmän, annoimme vähästäkin tasaisemmin kaikille koululaisille. Nyt kun meillä on enemmän, emme osaa enää arvostaa vanhaa oppia. Koulutusleikkaukset ovat ikäviä, mutta ikävämpää on koulutuksen tasavertaisuudesta leikkaaminen. Tarvitsemmeko todella koululaitosta jonka tehtävä on kouluttaa lapset uskomaan omaan alempiarvoisuuteensa? Aivan turhaan me lapsia ja nuoria syytämme siitä, että opetamme heidät huonosti. Lapset kyllä <a href="https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/lasten-itsehillinta-vahvistunut-aiemmista-sukupolvista">kehittyvät</a>, vaan yhteiskunta surkastuu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskiviikkona vietettiin tyttöjen päivää ja ryhmä osaavia teinejä päästettiin tuuraamaan valtakunnan vaikuttajia. Koulujärjestelmämme sanotaan perustuvan siihen että kaikilla on tällaiseen mahdollisuus. Tosiasiassa ohjaudumme yhä eliittivetoisempaan malliin, jossa teemme harvoja voittajia ja massoittain häviäjiä jo alakoulusta alkaen.

Hyvä idea turhan harvoille

En missään nimessä kritisoi ajatusta päästää teinityttöjä tutustumaan työelämään johdon huipulla. Kyse oli mahtavasta työssäoppimisesta ja ajatusten vaihdosta ja valitut teinit esiintyivät edukseen. Sukupuolineutraalisti jotain tällaista sietäisi tapahtua useamminkin. Ei myöskään ollut haitaksi nostaa esille kehittyvissä maissa olevia yhteiskunnallisia jättihaasteita joihon kieltämättä naisten aseman parantaminen auttaisi todella paljon. Ehkä asian esiin nostaminen onnistui nyt, eikä siinä siis mitään huonoa.

Hiukan vähemmälle maininnalle jäi se, että näihin eliittiharjoituspaikkoihin todellakin pääsivät vain eliittiin kuuluvat. Käytännössä tavallisilla 14-17 -vuotiailla ei ollut mahdollisuutta edes hakea tähän hommaan, vaan pohjalla piti olla melkoinen erityisasema jossa perheen nokassa asuvien hopealusikoiden määrä oli isona tekijänä. Yle kyllä mainitsi asiasta epäsuoraan, mutta ei nähnyt ongelmaa. Ehkäpä se tuntui vaan niin luonnolliselta kun tähän on totuttu. Heitetäänpä siis toinen esimerkki.

IT-rahoista taistelee koko koulu

Olin pari vuotta sitten IT-yritys Decensin markkinointitilaisuudessa. Decensillä oli aika paljon maineessa kirimistä pahojen tunarointien myötä, joten asiaa koitettiin paikata PR-kampanjalla. Toimitusjohtaja nousi lavalle ja kertoi miten he sen tekevät. Hän kertoi yrityksensä rahoittavan ohjelmaa, jossa kouluista valitaan potentiaaliset eliittiurheilijat ja heitä ryhdytään rahoittamaan ja treenaamaan pienestä pitäen. Pieni taustatutustuminen kertoi enemmän kun olisin halunnut tietää: jo hyvin nuoret koululaiset laitetaan käytännössä taistelemaan paikastaan ja vain yksi voidaan määritellä hyväksi tyypiksi. 500 hengen koulussa voi olla yksi voittaja ja muille tehdään selväksi, ettei heistä ole mihinkään. Vain voittajan asema kelpaa ja jos et siihen pysty, olet epäkelpo. Yleisö hurrasi tälle ohjelmalle ja näki sen mahtavana yhteiskunnallisena tekona. Minä näin sen syynä katkaista kaikki suhteet tähän firmaan.

Vähästä kaikille, paljosta harvalle

Pienoinen asian lueskelu ja keskustelu johtavat karrikoituun tiivistelmään. Kouluissa on aina palkittu hyvin työnsä tekeviä oppilaita, mutta perinteinen sanoma kertoi jokaisen pystyvän siihen, jokaisella on mahdollisuus. Tämä on vähitellen muuttunut "vain yksi voi olla hyvä" malliin. Se ei edistä sukupuolten, etnisyyksien tai minkään muunkaan tason tasa-arvoa. Se edistää syrjäytymistä, masennusta ja kukaties on osasyynä Pisa-tulosten huonoon suuntaan. Kun tähän vielä lisätään halu käyttää synnynnäisiä perusteita koulutyön sijaan em. kärkipaikan voittajan valintaan, voitaneen selittää erinäisiä ikäviä trendejä vaikkapa poikien tai ammattikouluopiskelijoiden heikentyneessä opiskelumoraalissa.

Kun Suomella oli vähemmän, annoimme vähästäkin tasaisemmin kaikille koululaisille. Nyt kun meillä on enemmän, emme osaa enää arvostaa vanhaa oppia. Koulutusleikkaukset ovat ikäviä, mutta ikävämpää on koulutuksen tasavertaisuudesta leikkaaminen. Tarvitsemmeko todella koululaitosta jonka tehtävä on kouluttaa lapset uskomaan omaan alempiarvoisuuteensa? Aivan turhaan me lapsia ja nuoria syytämme siitä, että opetamme heidät huonosti. Lapset kyllä kehittyvät, vaan yhteiskunta surkastuu.

]]>
0 http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244340-koululaiset-korokkeelle-korkealle#comments Eriarvoistuminen Lapset ja nuoret Thu, 12 Oct 2017 17:25:51 +0000 Kyuu Eturautti http://vekotin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244340-koululaiset-korokkeelle-korkealle