Työntekijä http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/143759/all Wed, 10 Apr 2019 19:26:42 +0300 fi Perhevapaauudistus - Lisää vapautta, vähemmän kiintiöitä http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273997-perhevapaauudistus-lisaa-vapautta-vahemman-kiintioita <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/VmF0Jf1BlQ4?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/VmF0Jf1BlQ4?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Viime vuosina jokaisen puolueen ohjelmiin on noussut esitys perhevapaiden uudistamisesta, mallien vaihdellessa laidasta laitaan. Perhevapaata pidetään nykyään virheellisesti vanhemmille myönnettävänä etuisuutena, vaikka sen pohjimmainen tarkoitus pitäisi olla lapsen edun takaaminen.</p><p>Tällä hetkellä käydystä perhevapaakeskustelusta jää lähinnä sellainen kuva, ettei maailman koulutetuimpiin kuuluva ihmisryhmä, eli suomalaiset, osaa tehdä perhevapaiden suhteen hyviä valintoja ilman valtiovallan pakkokeinoja. Osa poliitikoista vieläpä yrittää saada lapset jo taaperoikäisinä valtion kasvatuslaitoksiin aivan niin kuin vanhemmat olisivat suurin uhka lastensa hyvinvoinnille.</p><p>Olen erityisen huolissani siitä keskushallinnon kaikkivoipaisuuteen uskovan poliittisen laidan ajatuksesta ajaa erilaisia pakkokiintiömalleja, kuten 6+6+6-mallia. Niitä edistävät poliittiset ohjelmat ja poliitikot yleensä ilmoittavat motiivikseen valtiovallan pakottaman sukupuolten välisen lopputulosten tasa-arvon perhevapaiden jakautumisessa. Olen käynyt aikaisemmalla videolla läpi argumentteja ja tutkimuksia, joilla noita keskushallintoutopistien malleja on edistetty, joten ei niistä sen enempää. Minustakin nykyinen systeemi on omalta osaltaa kehno ja sitä tulee uudistaa, muuta moraalisesti kestävänä motiivina pitää olla suomalaisten lisääntyvä vapaus ja lapsen etu.</p><p>Suomalaisten kaipaamaan vapautta on se, että lasten vanhemmilla on mahdollisimman hyvä mahdollisuus pitää perheestään huolta parhaaksi katsomallaan tavalla. En usko monenkaan suomalaisen haluavan, että valtio tunkeutuu heidän yksityiselämäänsä päättämään kenen täytyy käyttää minkäkin kokoinen siivu perhevapaista. Emmehän me halua valtiota kyttäämään ihmisten makuuhuoneisiinkaan! Miksi me siis haluaisimme valtion mikromanageroimaan perheiden sisäistä päätöksentekoa?</p><p>Ehdottomasti paras perhevapaamalli on sellainen, että myönnetyt perhevapaat seuraavat lasta. Tällöin niin lapsen vanhemmilla on tasapuoliset mahdollisuudet päättää lapsensa parhaaksi, oli vanhemmat sitten yrittäjiä, työntekijöitä tai jotain muuta. Tällöin yhteiskunnan antama tuki koskisi jokaista lasta, jonka vanhemmat sitten päättäisivät vapaapäivien jakaantumisesta.</p><p>Esimerkiksi työttömillä vanhemmilla olisi mahdollisuus käyttää perhevapaakiintiöstä päiviä lapsenhoitoavun hankkimiseen käydessään työnhaussa. Päihteisiin addiktoituneet vanhemmat voisivat antaa vapaansa esimerkiksi sukulaisilleen tai muulle halukkaalle ulkopuoliselle, jolla on paremmat edellytykset huolehtia lapsesta. Yrittäjävanhemmat voisivat päästä nopeammin takaisin töihin pyytämällä uransa loppupuolella tai eläkkeellä olevia vanhempiaan lastenhoitoavuksi kohtuullista korvausta vastaan. Nämä ovat toki vain muutamia esimerkkejä, mutta tällainen järjestelmä antaisi perheille sitä paljon kaivattua joustavuutta ja vapautta kangistamatta perhepolitiikkaa keskushallintofetisistien työkaluksi.</p><p>Jos yhteiskuntana päätämme tukea perheitä esimerkiksi lakisääteisillä vapaapäivillä, niin kustannuksia ei voida maksattaa yrityksillä, vaan yhteisestä pussista. Kun työnantajille kompensoidaan työntekijän vapaalle jäämisestä syntynyt haitta, työelämän pelikenttä tasaantuu ja nuorten naisten palkkaamiseen liittyvä riski tasaantuu. Toki toivoisin tällaisen muutoksen myötä suomalaisen yrityskulttuurin muuttuvan mahdollisuuksien mukaan joustavammaksi niin perheellisille kuin kaikille muillekin.</p><p>Vakiovastaus tällaiseen vapauteen on tietysti se, että jos vanhempia ei pakoteta kiintiöin, ei lopputulosten tasa-arvoa perhevapaiden jakautumisessa koskaan saavuteta. Minusta ei tarvitsekaan. Eivät suomalaiset naiset ole mitään keskussuunnitteluvapahtajaa tarvitsevia ääliöitä, jotka pitää pelastaa omalta tyhmyydeltään, vaan itsenäisiä ja normaaliin perheensisäiseen neuvotteluun kykeneviä täysivaltaisia yksilöitä.</p><p>Vapautta ja lapsen etua korostavassa perhevapaamallissa vanhempainvapaat voidaan jakaa perheen päätöksellä tasan. Enkä suoraan sanottuna keksi, miksi tällaisen hetero-oletetun ydinperheoletetun miesoletettukaan vaatisi mitään sen vähempää? Mutta toisaalta, minä en olekaan niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat tietävänsä muiden puolesta, miten heidän pitää elämänsä järjestää ollakseen onnellisia.</p><p>Älkääkä ymmärtäkö väärin. Minä kannustan ehdottomasti kaikkia vanhempia vaatimaan osansa perhevapaista. Perhevapaiden jakautumista tarkastelevien tilastojen valossa sanon erityisesti miehille, että kannattaa pohtia, onko parempi investointi olla lapsen kanssa kotona vai tekemässä uraa työpaikalla? Koska sitä asiaa ei tajua ennen kuin on liian myöhäistä, niin evästän hieman: Niitä vauvan tai taaperoikäisen kanssa vietettyjä ainutlaatuisia hetkiä ei saa millään rahamäärällä ostettua takaisin, kun ne kerran menevät ohi. Lupaan ja vannon, että yksikään vanhempi ei saattohoidossa harmittele olleensa liian vähän töissä.</p><p>Itse jouduin huonoon rakoon osuneen työttömyyden ja uuden työn alkamisen takia käytännössä jättämään omat perhevapaani minimiin. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, se on elämää. Jos pakkokiintiömalli olisi ollut tuolloin voimassa, olisi työnantaja heti laskenut, että tulen jäämään pitkälle vapaalle oltuani vain tovin töissä, ja todennäköisesti jättänyt minut palkkaamatta. Esittämälläni perhevapaamallilla rekrytointi olisi ollut näiltä osin riskitön ja esimerkiksi lyhennetty työviikko tai muut erikoisjärjestelyt helpommin sovittavissa.</p><p>Perhevapaauudistuksesta ei siis tule tehdä työkalua lopputulosten tasa-arvon saavuttamiseksi, jäykkien kiintiöiden luomiseksi ja perheiden autonomian murentamiseksi. Päin vastoin, perhevapaajärjestelmä tulee uudistaa esittämälläni tavalla niin, että se lisää perheiden itsemääräämisoikeutta ja joustavoittaa työmarkkinoita. Se on niin lapsen, vanhempien kuin yhteiskunnankin etu.</p><p>Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:<br /><a href="https://www.facebook.com/SammallahtiTere/" target="_blank">FACEBOOK</a><br /><a href="http://www.youtube.com/TereSammallahti" target="_blank">YOUTUBE</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti" target="_blank">TWITTER</a><br /><a href="https://www.instagram.com/terestroika/" target="_blank">INSTA (politiikka)</a><br /><a href="https://www.instagram.com/teresammallahti/" target="_blank">INSTA (vapaa-aika)</a><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=VmF0Jf1BlQ4

Viime vuosina jokaisen puolueen ohjelmiin on noussut esitys perhevapaiden uudistamisesta, mallien vaihdellessa laidasta laitaan. Perhevapaata pidetään nykyään virheellisesti vanhemmille myönnettävänä etuisuutena, vaikka sen pohjimmainen tarkoitus pitäisi olla lapsen edun takaaminen.

Tällä hetkellä käydystä perhevapaakeskustelusta jää lähinnä sellainen kuva, ettei maailman koulutetuimpiin kuuluva ihmisryhmä, eli suomalaiset, osaa tehdä perhevapaiden suhteen hyviä valintoja ilman valtiovallan pakkokeinoja. Osa poliitikoista vieläpä yrittää saada lapset jo taaperoikäisinä valtion kasvatuslaitoksiin aivan niin kuin vanhemmat olisivat suurin uhka lastensa hyvinvoinnille.

Olen erityisen huolissani siitä keskushallinnon kaikkivoipaisuuteen uskovan poliittisen laidan ajatuksesta ajaa erilaisia pakkokiintiömalleja, kuten 6+6+6-mallia. Niitä edistävät poliittiset ohjelmat ja poliitikot yleensä ilmoittavat motiivikseen valtiovallan pakottaman sukupuolten välisen lopputulosten tasa-arvon perhevapaiden jakautumisessa. Olen käynyt aikaisemmalla videolla läpi argumentteja ja tutkimuksia, joilla noita keskushallintoutopistien malleja on edistetty, joten ei niistä sen enempää. Minustakin nykyinen systeemi on omalta osaltaa kehno ja sitä tulee uudistaa, muuta moraalisesti kestävänä motiivina pitää olla suomalaisten lisääntyvä vapaus ja lapsen etu.

Suomalaisten kaipaamaan vapautta on se, että lasten vanhemmilla on mahdollisimman hyvä mahdollisuus pitää perheestään huolta parhaaksi katsomallaan tavalla. En usko monenkaan suomalaisen haluavan, että valtio tunkeutuu heidän yksityiselämäänsä päättämään kenen täytyy käyttää minkäkin kokoinen siivu perhevapaista. Emmehän me halua valtiota kyttäämään ihmisten makuuhuoneisiinkaan! Miksi me siis haluaisimme valtion mikromanageroimaan perheiden sisäistä päätöksentekoa?

Ehdottomasti paras perhevapaamalli on sellainen, että myönnetyt perhevapaat seuraavat lasta. Tällöin niin lapsen vanhemmilla on tasapuoliset mahdollisuudet päättää lapsensa parhaaksi, oli vanhemmat sitten yrittäjiä, työntekijöitä tai jotain muuta. Tällöin yhteiskunnan antama tuki koskisi jokaista lasta, jonka vanhemmat sitten päättäisivät vapaapäivien jakaantumisesta.

Esimerkiksi työttömillä vanhemmilla olisi mahdollisuus käyttää perhevapaakiintiöstä päiviä lapsenhoitoavun hankkimiseen käydessään työnhaussa. Päihteisiin addiktoituneet vanhemmat voisivat antaa vapaansa esimerkiksi sukulaisilleen tai muulle halukkaalle ulkopuoliselle, jolla on paremmat edellytykset huolehtia lapsesta. Yrittäjävanhemmat voisivat päästä nopeammin takaisin töihin pyytämällä uransa loppupuolella tai eläkkeellä olevia vanhempiaan lastenhoitoavuksi kohtuullista korvausta vastaan. Nämä ovat toki vain muutamia esimerkkejä, mutta tällainen järjestelmä antaisi perheille sitä paljon kaivattua joustavuutta ja vapautta kangistamatta perhepolitiikkaa keskushallintofetisistien työkaluksi.

Jos yhteiskuntana päätämme tukea perheitä esimerkiksi lakisääteisillä vapaapäivillä, niin kustannuksia ei voida maksattaa yrityksillä, vaan yhteisestä pussista. Kun työnantajille kompensoidaan työntekijän vapaalle jäämisestä syntynyt haitta, työelämän pelikenttä tasaantuu ja nuorten naisten palkkaamiseen liittyvä riski tasaantuu. Toki toivoisin tällaisen muutoksen myötä suomalaisen yrityskulttuurin muuttuvan mahdollisuuksien mukaan joustavammaksi niin perheellisille kuin kaikille muillekin.

Vakiovastaus tällaiseen vapauteen on tietysti se, että jos vanhempia ei pakoteta kiintiöin, ei lopputulosten tasa-arvoa perhevapaiden jakautumisessa koskaan saavuteta. Minusta ei tarvitsekaan. Eivät suomalaiset naiset ole mitään keskussuunnitteluvapahtajaa tarvitsevia ääliöitä, jotka pitää pelastaa omalta tyhmyydeltään, vaan itsenäisiä ja normaaliin perheensisäiseen neuvotteluun kykeneviä täysivaltaisia yksilöitä.

Vapautta ja lapsen etua korostavassa perhevapaamallissa vanhempainvapaat voidaan jakaa perheen päätöksellä tasan. Enkä suoraan sanottuna keksi, miksi tällaisen hetero-oletetun ydinperheoletetun miesoletettukaan vaatisi mitään sen vähempää? Mutta toisaalta, minä en olekaan niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat tietävänsä muiden puolesta, miten heidän pitää elämänsä järjestää ollakseen onnellisia.

Älkääkä ymmärtäkö väärin. Minä kannustan ehdottomasti kaikkia vanhempia vaatimaan osansa perhevapaista. Perhevapaiden jakautumista tarkastelevien tilastojen valossa sanon erityisesti miehille, että kannattaa pohtia, onko parempi investointi olla lapsen kanssa kotona vai tekemässä uraa työpaikalla? Koska sitä asiaa ei tajua ennen kuin on liian myöhäistä, niin evästän hieman: Niitä vauvan tai taaperoikäisen kanssa vietettyjä ainutlaatuisia hetkiä ei saa millään rahamäärällä ostettua takaisin, kun ne kerran menevät ohi. Lupaan ja vannon, että yksikään vanhempi ei saattohoidossa harmittele olleensa liian vähän töissä.

Itse jouduin huonoon rakoon osuneen työttömyyden ja uuden työn alkamisen takia käytännössä jättämään omat perhevapaani minimiin. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, se on elämää. Jos pakkokiintiömalli olisi ollut tuolloin voimassa, olisi työnantaja heti laskenut, että tulen jäämään pitkälle vapaalle oltuani vain tovin töissä, ja todennäköisesti jättänyt minut palkkaamatta. Esittämälläni perhevapaamallilla rekrytointi olisi ollut näiltä osin riskitön ja esimerkiksi lyhennetty työviikko tai muut erikoisjärjestelyt helpommin sovittavissa.

Perhevapaauudistuksesta ei siis tule tehdä työkalua lopputulosten tasa-arvon saavuttamiseksi, jäykkien kiintiöiden luomiseksi ja perheiden autonomian murentamiseksi. Päin vastoin, perhevapaajärjestelmä tulee uudistaa esittämälläni tavalla niin, että se lisää perheiden itsemääräämisoikeutta ja joustavoittaa työmarkkinoita. Se on niin lapsen, vanhempien kuin yhteiskunnankin etu.

Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:
FACEBOOK
YOUTUBE
TWITTER
INSTA (politiikka)
INSTA (vapaa-aika)
 

]]>
2 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273997-perhevapaauudistus-lisaa-vapautta-vahemman-kiintioita#comments Perhevapaat Perhevapaauudistus Työelämä Työntekijä Yrittäjä Wed, 10 Apr 2019 16:26:42 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273997-perhevapaauudistus-lisaa-vapautta-vahemman-kiintioita
Työvoimapolitiikasta http://karioksanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260709-tyovoimapolitiikasta <p>Olen ollut yrittäjä nyt reilut 30 vuotta ja työllistänyt vuosien varrella aina silloin tällöin muutamia työntekijöitä. Mikään suuren suuri työllistäjä en ole ollut vaan tällainen pieni paikallinen yrittäjä ja ensimmäisten parin kymmenen vuoden aikana sain kohtuullisen hyvin työntekijöitä vapaisiin paikkoihin Työvoimatoimistojen kautta eri kaupungeissa Suomessa.</p><p>En tiedä mitä kaikkea sitten on tapahtunut, mutta nykyään jos laitan työpaikan TE-palveluiden listoille, saan tuskin yhden tai kaksi hakijaa ja elämme kuitenkin tilanteessa, missä Suomessa on noin 10% työttömyys(!).</p><p>Ajattelin sitten kokeilla tätä paljon puhuttua työkokeilua. <a href="https://omalogo.fi">Yhdessä firmassani</a> on nimittäin tilanne, että töitä olisi, mutta olisi kätevää jos pienessä firmassa olisi yksi tekijä lisää. Työt kuitenkin ovat aika yksinkertaisia, eikä niihin varsinaisesti ole koulutusta, joten työhön pitää oppia töitä tehden. Tottakai voisin hakea valmista, täysin oppinutta tekijää, mutta lähtökohtaisesti haluaisin löytää paikallisen nuoren, joka haluaisi tehdä töitä ja oppia uuden ammatin - laitoin siis tiedot paikalliseen TE-toimistoon.</p><p>Aikaa meni, eikä mitään kuulunut, joten uudistin tietoni tuonne toimistoon ja ajattelin, että kyllä kai sieltä nyt yksi tai kaksi kyselee jossain vaiheessa, että mistä oikeasti on työssä kyse.... mutta ei, mitään ei kuulunut, yksikään työtön ei kysellyt töiden perään.</p><p>Aiemmin toisessa firmassani meillä oli vakuutusyhtiön kautta työkokeilussa henkilö jonkin aikaa ja kokeilun avulla hän sai lisää tietoa työstä ja itseasiassa lähti sitten kouluttamaan itseään - eli työkokeilusta oli meillä jo positiivisia kokemuksia.</p><p>Soitin sitten kolmannen kerran TE-palveluihin puhelu yhdistyi Helsinkiin virkailjalle, jolta sitten kysyin, että mikä on yhtäkään kontaktia ei ole tullut ja haku on ollut avoimena reilun vuoden. Virkailija kertoi, että TE-palveluiden asiantuntijat ohjaavat työttömiä ensisijaisesti avoimiin työpaikkoihin ja erilaisille kursseille ja itseasiassa he eivät saa ohjata työkokeiluun, mikäli työnhakija ei itse sitä hae - ja silloinkin pitäisi osua tuo työnimike hakijan ominaisuuksiin(!) WHAAAAT? Eli kun me etsimme tekijää alalle, jolla ei varsinaisesti ole koulutusta, niin mahdollisen hakijan pitäisi tietää meistä etukäteen- koska mihinkään ei saa laittaa esille tätä työkokeilupaikkaa(!). Ei siis ihme, ettei meille kukaan ollut tullut työkokeiluun. Samalla sitten kysyin tältä henkilöltä, kuinka monta yritystä oli heidän listoillaan ilmoittanut mahdollisuuden työkokeiluun- vastaus KAKSI!</p><p><strong>Mistä tässä oikein on kyse?</strong></p><p>Työkokeilun säännöt: <a href="http://www.te-palvelut.fi/te/fi/erikoissivut/kaytannot_ja_saannokset/index.html">http://www.te-palvelut.fi/te/fi/erikoissivut/kaytannot_ja_saannokset/index.html</a></p><p>Varmaankin tuolla juuri tuo&nbsp; &quot;TE-toimisto arvioi, voiko työkokeilusta koitua sen järjestäjälle sellaista etua, joka vääristäisi yritysten ja yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua. Kilpailun vääristyminen estää työkokeilun järjestämisen&quot; on se kohta, miksi työkokeilu paikasta ei voida kenellekään kertoa(!).</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen ollut yrittäjä nyt reilut 30 vuotta ja työllistänyt vuosien varrella aina silloin tällöin muutamia työntekijöitä. Mikään suuren suuri työllistäjä en ole ollut vaan tällainen pieni paikallinen yrittäjä ja ensimmäisten parin kymmenen vuoden aikana sain kohtuullisen hyvin työntekijöitä vapaisiin paikkoihin Työvoimatoimistojen kautta eri kaupungeissa Suomessa.

En tiedä mitä kaikkea sitten on tapahtunut, mutta nykyään jos laitan työpaikan TE-palveluiden listoille, saan tuskin yhden tai kaksi hakijaa ja elämme kuitenkin tilanteessa, missä Suomessa on noin 10% työttömyys(!).

Ajattelin sitten kokeilla tätä paljon puhuttua työkokeilua. Yhdessä firmassani on nimittäin tilanne, että töitä olisi, mutta olisi kätevää jos pienessä firmassa olisi yksi tekijä lisää. Työt kuitenkin ovat aika yksinkertaisia, eikä niihin varsinaisesti ole koulutusta, joten työhön pitää oppia töitä tehden. Tottakai voisin hakea valmista, täysin oppinutta tekijää, mutta lähtökohtaisesti haluaisin löytää paikallisen nuoren, joka haluaisi tehdä töitä ja oppia uuden ammatin - laitoin siis tiedot paikalliseen TE-toimistoon.

Aikaa meni, eikä mitään kuulunut, joten uudistin tietoni tuonne toimistoon ja ajattelin, että kyllä kai sieltä nyt yksi tai kaksi kyselee jossain vaiheessa, että mistä oikeasti on työssä kyse.... mutta ei, mitään ei kuulunut, yksikään työtön ei kysellyt töiden perään.

Aiemmin toisessa firmassani meillä oli vakuutusyhtiön kautta työkokeilussa henkilö jonkin aikaa ja kokeilun avulla hän sai lisää tietoa työstä ja itseasiassa lähti sitten kouluttamaan itseään - eli työkokeilusta oli meillä jo positiivisia kokemuksia.

Soitin sitten kolmannen kerran TE-palveluihin puhelu yhdistyi Helsinkiin virkailjalle, jolta sitten kysyin, että mikä on yhtäkään kontaktia ei ole tullut ja haku on ollut avoimena reilun vuoden. Virkailija kertoi, että TE-palveluiden asiantuntijat ohjaavat työttömiä ensisijaisesti avoimiin työpaikkoihin ja erilaisille kursseille ja itseasiassa he eivät saa ohjata työkokeiluun, mikäli työnhakija ei itse sitä hae - ja silloinkin pitäisi osua tuo työnimike hakijan ominaisuuksiin(!) WHAAAAT? Eli kun me etsimme tekijää alalle, jolla ei varsinaisesti ole koulutusta, niin mahdollisen hakijan pitäisi tietää meistä etukäteen- koska mihinkään ei saa laittaa esille tätä työkokeilupaikkaa(!). Ei siis ihme, ettei meille kukaan ollut tullut työkokeiluun. Samalla sitten kysyin tältä henkilöltä, kuinka monta yritystä oli heidän listoillaan ilmoittanut mahdollisuuden työkokeiluun- vastaus KAKSI!

Mistä tässä oikein on kyse?

Työkokeilun säännöt: http://www.te-palvelut.fi/te/fi/erikoissivut/kaytannot_ja_saannokset/index.html

Varmaankin tuolla juuri tuo  "TE-toimisto arvioi, voiko työkokeilusta koitua sen järjestäjälle sellaista etua, joka vääristäisi yritysten ja yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua. Kilpailun vääristyminen estää työkokeilun järjestämisen" on se kohta, miksi työkokeilu paikasta ei voida kenellekään kertoa(!).

]]>
7 http://karioksanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260709-tyovoimapolitiikasta#comments TE-palvelut Työkokeilu Työntekijä Työvoima Sun, 09 Sep 2018 15:56:07 +0000 Kari Oksanen http://karioksanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260709-tyovoimapolitiikasta
Omko syntyperäinen suomalainen työntekijä on maahanmuuttajaa huonompi? (on). http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239857-omko-syntyperainen-suomalainen-tyontekija-on-maahanmuuttajaa-huonompi-on <p>Helsingin Sanomat uutisoi 7.7 taksikuskista joka oli liimannut autonsa takalasiin tarran &rdquo;onneksi on suomalainen taksikuski&rdquo;. Jutusta nousi tietämäni mukaan paljon keskustelua.</p><p><u><strong>Suomalainen työntekijä on luonnollisesti huonompi </strong></u>(lue: kalliinpi) silloin kun vertaillaan välittömiä kustannuksia.</p><p>TÄMÄN&nbsp;Blogitekstin lainaukset pääosin<a href="http://olli-pekkapaasivirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239813-suomalainen-tyontekija-ei-ole-ulkomaalaista-parempi?ref=poiminnat">&nbsp;tästä Olli-Pekka Paasivirran kirjoituksesta</a>.</p><p>* * *</p><p><strong><em>&quot;suomalainen työntekijä on luonnollisesti parempi kuin ulkomaalainen.&quot; </em></strong>- vai onko sittenkään. Jos tulee ongelmia niin onko niiden selvittäminen helpompaa jos kumpikin taho puhuu hyvin sitä kieltä jolla asia pyritään selvittämään?</p><p><em>&quot;Suomalainen työntekijä ei kuitenkaan ole ulkomaalaista parempi.&quot; </em>- ei tietenkään ole. Ei sen paremmin auton ratissa (kuten taksikuskina), kuin vaikkapa lannoitetehtaalla &#39;paskaa&#39; kärräämässä, tai ruohoa leikkaamassa.</p><p><em>&quot;Vaurautta ja hyvinvointia syntyy työstä, ja se on meidän kaikkien etu. Ulkomailta tänne muuttaneen työntekijän työpanos on ihan yhtä merkittävä kuin suomalaisenkin.&quot; </em>- kyllä. Pitää lähteä siitä, että <strong>kun tehdään samaa työtä niin siitä saadaan sama palkka.</strong> Olipa tekijänä mies tai nainen, suomalainen tai [poistettu]. Ei sillä niinkään ole merkitystä missä ajassa työ tulee tehdyksi ja kuinka hyvin, vai onko muka?</p><p><em>&quot;On vaarallista alkaa luokittelemaan...&quot; </em>- totta. <strong>Ei luokitella</strong> jatkossa lainkaan, millään perusteella!</p><p><em>&quot;Viime aikoina keskusteluun on noussut työikäisen väestön määrän supistuminen Suomessa. &quot;&nbsp;</em><br />-totta, työvoiman määrä, siis nimenomaan, ja etenkin, suomalaisen käytettävissä olevan työvoiman määrä vähenee. Se vähenee <strong>Paljon</strong> ja jopa hälyttävän paljon. Yksi syy siihen saattaa olla, että koulutettua suomalaista työtöntä ei oteta töihin koska samaan hommaan saadaan halvemmalla (halvalla) [poistettu].</p><p><em>&quot;Työperäistä maahanmuuttoa voidaan edistää useilla poliittisilla päätöksillä, mutta loppujen lopuksi ihmiset muuttavat Suomeen omasta tahdostaan. Suomen on oltava houkutteleva maa tehdä töitä ja rakentaa uutta elämää.&quot;</em> - Kyllä. Suomen pitää olla houkutteleva maa myös nykyisille ja osin jopa syntyperäisille suomalaisille.</p><p>Vaan mistä löytyvät ne suomalaiset ammattilaiset jotka tekevät pitkää päivää <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lannen-media-valtion-jaanmurtoa-tehdaan-alle-500-euron-kuukausipalkalla/6497424#gs.41e5iYE">500 euron kuukausipalkalla</a>?</p><p><u><em>&quot;<a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lannen-media-valtion-jaanmurtoa-tehdaan-alle-500-euron-kuukausipalkalla/6497424#gs.41e5iYE">Lännen Median haltuunsa</a> saamien työsopimusten mukaan maksetaan 550 Yhdysvaltain dollarin eli noin 485 eron peruspalkkaa. Ylityöt ja lomat rahana sisältävä kuukausipalkka jää alle 800 euroon.&quot; </em></u>- hämmästelen, odotan.</p><p><em>&quot;Väestön ikääntyessä ja yritysten kansainvälistyessä on avattava rohkeasti ovet maailmalle. Se on hyvien ja menestyvien yritysten, ja Suomen elinehto. Ei väheksytä ihmisiä heidän ulkonäkönsä tai poikkeavan puhetapansa perusteella...&quot;</em></p><p><strong>Toivotetaan tervetulleiksi kaikki hinnalla millä hyvänsä.</strong> Loppujen lopuksi ulkomaalaisen halpatyövoiman palkkaaminen kuitenkin tarkoittaa sitä, että saamme sitten me suomalaiset olla enevässä määrin oloneuvoksia saaden lähes ammattilaisen palkkaa (Kelan peruspäivärahja, vrt. työ jäänmurtajalla) pelkästä kotona makaamisesta, ja siinä sivussa voi käydä vaikka marjametsässä karhuja katselemassa, ja hyvällä tuurilla ottaa palkinnon arvoisen luontokuvan.</p><p>* * *</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomat uutisoi 7.7 taksikuskista joka oli liimannut autonsa takalasiin tarran ”onneksi on suomalainen taksikuski”. Jutusta nousi tietämäni mukaan paljon keskustelua.

Suomalainen työntekijä on luonnollisesti huonompi (lue: kalliinpi) silloin kun vertaillaan välittömiä kustannuksia.

TÄMÄN Blogitekstin lainaukset pääosin tästä Olli-Pekka Paasivirran kirjoituksesta.

* * *

"suomalainen työntekijä on luonnollisesti parempi kuin ulkomaalainen." - vai onko sittenkään. Jos tulee ongelmia niin onko niiden selvittäminen helpompaa jos kumpikin taho puhuu hyvin sitä kieltä jolla asia pyritään selvittämään?

"Suomalainen työntekijä ei kuitenkaan ole ulkomaalaista parempi." - ei tietenkään ole. Ei sen paremmin auton ratissa (kuten taksikuskina), kuin vaikkapa lannoitetehtaalla 'paskaa' kärräämässä, tai ruohoa leikkaamassa.

"Vaurautta ja hyvinvointia syntyy työstä, ja se on meidän kaikkien etu. Ulkomailta tänne muuttaneen työntekijän työpanos on ihan yhtä merkittävä kuin suomalaisenkin." - kyllä. Pitää lähteä siitä, että kun tehdään samaa työtä niin siitä saadaan sama palkka. Olipa tekijänä mies tai nainen, suomalainen tai [poistettu]. Ei sillä niinkään ole merkitystä missä ajassa työ tulee tehdyksi ja kuinka hyvin, vai onko muka?

"On vaarallista alkaa luokittelemaan..." - totta. Ei luokitella jatkossa lainkaan, millään perusteella!

"Viime aikoina keskusteluun on noussut työikäisen väestön määrän supistuminen Suomessa. " 
-totta, työvoiman määrä, siis nimenomaan, ja etenkin, suomalaisen käytettävissä olevan työvoiman määrä vähenee. Se vähenee Paljon ja jopa hälyttävän paljon. Yksi syy siihen saattaa olla, että koulutettua suomalaista työtöntä ei oteta töihin koska samaan hommaan saadaan halvemmalla (halvalla) [poistettu].

"Työperäistä maahanmuuttoa voidaan edistää useilla poliittisilla päätöksillä, mutta loppujen lopuksi ihmiset muuttavat Suomeen omasta tahdostaan. Suomen on oltava houkutteleva maa tehdä töitä ja rakentaa uutta elämää." - Kyllä. Suomen pitää olla houkutteleva maa myös nykyisille ja osin jopa syntyperäisille suomalaisille.

Vaan mistä löytyvät ne suomalaiset ammattilaiset jotka tekevät pitkää päivää 500 euron kuukausipalkalla?

"Lännen Median haltuunsa saamien työsopimusten mukaan maksetaan 550 Yhdysvaltain dollarin eli noin 485 eron peruspalkkaa. Ylityöt ja lomat rahana sisältävä kuukausipalkka jää alle 800 euroon." - hämmästelen, odotan.

"Väestön ikääntyessä ja yritysten kansainvälistyessä on avattava rohkeasti ovet maailmalle. Se on hyvien ja menestyvien yritysten, ja Suomen elinehto. Ei väheksytä ihmisiä heidän ulkonäkönsä tai poikkeavan puhetapansa perusteella..."

Toivotetaan tervetulleiksi kaikki hinnalla millä hyvänsä. Loppujen lopuksi ulkomaalaisen halpatyövoiman palkkaaminen kuitenkin tarkoittaa sitä, että saamme sitten me suomalaiset olla enevässä määrin oloneuvoksia saaden lähes ammattilaisen palkkaa (Kelan peruspäivärahja, vrt. työ jäänmurtajalla) pelkästä kotona makaamisesta, ja siinä sivussa voi käydä vaikka marjametsässä karhuja katselemassa, ja hyvällä tuurilla ottaa palkinnon arvoisen luontokuvan.

* * *

 

]]>
1 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239857-omko-syntyperainen-suomalainen-tyontekija-on-maahanmuuttajaa-huonompi-on#comments Kielitaito Maahanmuuttaja Mamu Suomalainen Työntekijä Sat, 08 Jul 2017 18:00:00 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239857-omko-syntyperainen-suomalainen-tyontekija-on-maahanmuuttajaa-huonompi-on
Keitä ne on ne huonot hoitajat? http://anssisalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234763-keita-ne-on-ne-huonot-hoitajat <p>Olen miettinyt kirjoitanko eräästä ikävästä tapahtumasta julkisesti vai en. Vaalitkin on tulossa ja joku voi ajatella, että taas sitä ääniä kalastellaan. Olen hakenut tukea tuttaviltani ja kertonut tapahtuneen. Kaikki ovat sanoneet, että ei tuollaisesta voi olla hiljaa; ja he ovat täysin oikeassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Olin nimittäin eräässä avoimessa vaalipaneelissa ja yhden ehdokkaan kanssa tuli keskustelua hetken verran kahdestaan. Keskustelu kuitenkin muuttui varsin nopeasti erittäin ihmeelliseksi, sillä tämä demareiden nuori naisehdokas alkoi ihmettelemään sitä, että miten voin olla persu ja sosiaalialalla. Itse en näe tässä mitään erikoista tai ihmeellistä, mutta voi olla että en vain ymmärrä. Olen aika suulas ihminen, mutta menin hetkeksi hiljaiseksi kun demarineito alkoi kertomaan &quot;totuuksia&quot;. Hänen mielestään jokainen elämäänsä kyllästynyt ja potilaitaan laiminlyövä hoitaja on persu. Kova väite, joka tuli sellaisella äänenpainolla, että uskon hänen tarkoittaneen sitä mitä sanoi.</p><p>&nbsp;</p><p>Toivon kuitenkin kyseessä olleen sen kuuluisan yksittäistapauksen. Ehkä vain oli huono päivä. Väkisin silti herää kysymys, että arvotetaanko työntekijät poliittisen&nbsp;taustan perusteella? Mitä jos työhaastattelussa käy jotenkin ilmi ihmisen persu-tausta? Mites sitten muut puolueet?&nbsp;Onko&nbsp;demariaktiivi aina hyvä hoitaja? Absurdia edes pohtia koko asiaa. Eikö olisi parempi vain unohtaa politiikka siellä, mihin se ei kuulu? Työntekijä on omasta mielestäni työntekijä, ihminen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Anssi Salmi (ps.)</p><p>kuntavaaliehdokas</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen miettinyt kirjoitanko eräästä ikävästä tapahtumasta julkisesti vai en. Vaalitkin on tulossa ja joku voi ajatella, että taas sitä ääniä kalastellaan. Olen hakenut tukea tuttaviltani ja kertonut tapahtuneen. Kaikki ovat sanoneet, että ei tuollaisesta voi olla hiljaa; ja he ovat täysin oikeassa.

 

Olin nimittäin eräässä avoimessa vaalipaneelissa ja yhden ehdokkaan kanssa tuli keskustelua hetken verran kahdestaan. Keskustelu kuitenkin muuttui varsin nopeasti erittäin ihmeelliseksi, sillä tämä demareiden nuori naisehdokas alkoi ihmettelemään sitä, että miten voin olla persu ja sosiaalialalla. Itse en näe tässä mitään erikoista tai ihmeellistä, mutta voi olla että en vain ymmärrä. Olen aika suulas ihminen, mutta menin hetkeksi hiljaiseksi kun demarineito alkoi kertomaan "totuuksia". Hänen mielestään jokainen elämäänsä kyllästynyt ja potilaitaan laiminlyövä hoitaja on persu. Kova väite, joka tuli sellaisella äänenpainolla, että uskon hänen tarkoittaneen sitä mitä sanoi.

 

Toivon kuitenkin kyseessä olleen sen kuuluisan yksittäistapauksen. Ehkä vain oli huono päivä. Väkisin silti herää kysymys, että arvotetaanko työntekijät poliittisen taustan perusteella? Mitä jos työhaastattelussa käy jotenkin ilmi ihmisen persu-tausta? Mites sitten muut puolueet? Onko demariaktiivi aina hyvä hoitaja? Absurdia edes pohtia koko asiaa. Eikö olisi parempi vain unohtaa politiikka siellä, mihin se ei kuulu? Työntekijä on omasta mielestäni työntekijä, ihminen. 

 

Anssi Salmi (ps.)

kuntavaaliehdokas

]]>
0 http://anssisalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234763-keita-ne-on-ne-huonot-hoitajat#comments #politiikka %23kuntavaalit2017 Työntekijä Sat, 01 Apr 2017 17:58:08 +0000 Anssi Salmi http://anssisalmi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234763-keita-ne-on-ne-huonot-hoitajat
Vapaata pohdiskelua rikkaudesta, köyhyydestä ja oikeudenmukaisuudesta http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226885-vapaata-pohdiskelua-rikkaudesta-koyhyydesta-ja-oikeudenmukaisuudesta <p><strong>Sunnuntaisaarnani Teille rakkaat blogieni lukijat.</strong></p><p>Olisin jättänyt julkaisematta tämän blogini, jos en olisi saanut tätä Iltalehden linkin ostikkoa vanhalta kaveriltani taitelija Kaarina Kuusisto-Lukkarilta&nbsp;Facebookin kautta . &rdquo;Keskustan puoluevaltuustossa ripitettiin puoluejohtoa: &quot;Milloin tämä rikkaita suosiva eliittipolitiikka loppuu!<strong>&quot;</strong></p><p><strong>Tässä blogini, jonka olin kirjoittanut, mutta en aikonut sitä julkaista.</strong></p><p>Köyhä haluaisi olla rikas, mutta rikas haluaisi olla köyhä silloin, kun hän on kuoleman sairas ja elinpäiviä on vain muutama jäljellä. Silloin rikas antaisi kaiken omaisuutensa pois saadakseen lisää elinpäiviä. Samaan tekisi myös köyhä, että antaisi viimeisen leipäpalasensa yhdestä ylimääräisestä elämän päivästä.</p><p>Edellinen kappale kuulostaa hyvin teoreettiselta ja käsittämättömältä, mutta niin se vain elämässä on, kun kuolema lähestyy, niin viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää elämän arvon ja lopun tulleen, jolloin maallisella rikkaudella ja leipäpalalla ei ole enää merkitystä.</p><p>Köyhälle saattaa olla kuolema elämän luonnollinen päättyminen portti, josta kulkemalla maallinen köyhyys päättyy. Sen toivon ovat luoneet he, jotka kokevat köyhän ja raihnaisen olevan este heidän varallisuuden kartoittamiselle. Köyhä teki tehtävänsä nuorena ja vetreänä työntekijänä, nyt hän saa mennä&hellip;, mitä nopeammin sen edullisempaa.</p><p>Rikas, huomattavan varallisuuden elämänsä aikana koonnut ihminen voi kokea, että kuolema vie kaiken sen minkä on maallisen vaelluksensa aikana kerännyt. He, jotka ovat keränneet varallisuutensa vääryydellä, aiheuttaen toisille kärsimystä, kokevat kuoleman tulon pelossa viimeistään kuolinvuoteella. Heille syntyy ajatus, että he voivat joutua kärsimään toisille ihmisille aiheutetuista kärsimyksistä. Jos he eivät joudu seuraamuksia kokemaan, niin heidän jälkeläisensä ovat niiden kärsijöitä.</p><p>Voi vain kuvitella sen kärsimyksen ennen kuolemaa, jonka kohtaa virkamiehet ja oikeusviranomaiset, jotka olivat tietoisia, ammattitaidottomia tai lahjottuina tuomitsivat ihmisiä epäoikeudenmukaisesti menettämään omaisuutensa tai vapautensa. He ymmärtävät vasta liian myöhään virkatoimiensa epärehelliset seuraukset. Ne, että heidän syytään oli ihmisten itsemurhat, perhesurmat, nuorten ja lasten kärsimykset. Liian myöhään he ajattelivat syitä, joihin heillä oli osa ja arpa. Liian myöhään, kun heillä ei ole enää osaa eikä arpaa peruuttaa tehtyjä virkatoimia, he ymmärtävät tekojensa seuraukset.</p><p>Poliittiset päättäjät, joilla ei ollut elämänkokemusta, vaan vain rahalla ostetun onnistuneen vaalikampanjan tuomat riittävät äänet saada päätäntävalta. He eivät edes ymmärtäneet elämän lopun lähestyessä, että tuhosivat omien jälkeläistensä tulevaisuuden ja turvallisen elämän.</p><p>Nuoret ihmiset, joilta on viety mahdollisuus luovia elämässä omaan suuntaansa, niin se on estetty tiukalla lainsäädännöllä, veropolitiikalla, säännöillä, kielloilla ja kontrollilla. Suomalaisten varakkaiden sukujen varallisuus on peräisin niin pirtukaupasta kuin muista silloisista ja nykyisen lainsäädännön harmaalta alueelta, jopa Suomen lakien vastaisista liiketoimista.</p><p>Tämän päivän yritteliäältä nuorelta odotetaan nykyisen lainsäädännön noudattamista, mutta jos vähänkin tutkitte nykyistä lainsäädäntömme, niin se tuhoaa jo alkuvaiheessa yritteliäisyyden. Luettelematta tässä sukuja, jotka ovat ansainneet alkupääomansa löysän lainsäädännön ja valvonnan aikana, niin heistä koostuu Suomen rikkaimmat suvut. Näillä suvuilla on nyt hallussaan laillinen poliittinen sekä virkamiesvalta ja he säätävät lait ja osaavat ne kiertää. Heidän tahtonsa mukaan myös tuomioistuimet toimivat.</p><p>Näinä viimeisinä vuosikymmeninä ei ole ollut enää kyse oikeudenmukaisuudesta tai demokratiasta valtiossa vaan nepotismi ja ns. &rdquo;Hyvä Veli&rdquo; verkoston tehokkaasta toiminnasta, joka on lannistanut luovuuden, idearikkauden ja yritteliäisyyden. Ainut, joka voi tänä päivänä kukoistaa Suomessa on IT-ala, pelifirmat ja uusi teknologia, joita vanhat varakkaat suvut eivät hallitse, joten ne eivät pysty niitä yrityksiä konkurssin kautta kaappaamaan ilman niitä luoneitten henkilöiden ammattitaitoa, sillä he eivät hallitse niitä liiketoimia. Ne yrittäjät ovat vielä turvassa em. valtaa käyttäviltä suvuilta.</p><p>Viimeisen vaalin jälkeen tuli vielä lisäksi uskonlahkojen vaikutusvalta, jonka vaikutus alkaa kasvamaan poliittisten puolueiden kautta ja niiden sukujen suuremman sikiämisen kautta. Leipäjonoista, luottotiedottomista, asunnottomista, köyhistä, työttömistä ja muista, jotka eivät ole ottaneet poliittisen puolueen jäsenkirjaa tai kastetta uskonnolliseen lahkoon, heistä ei enää välitetä. Heidän hyvinvointi unohdetaan, heistä on tehty suomalaisia, jotka ovat &rdquo;<em>personae non gratae&rdquo;.</em></p><p>Ei voi olla tulematta mieleen, että nyt mielellään otetaan maahanmuuttajia, joita on helpompi orjuuttaa yksinkertaisiin suorittaviin töihin, riippumatta heidän aiemmasta koulutuksesta, ammattitaidosta ja osaamisesta. Eli pyritään käyttämään hyväksi kolmansista maista tulevien ihmisten ammattitaitoa edullisesti ja oman varallisuuden kartoittamiseen veronmaksajien kuluilla. Tämä, jos mikä, on todella ala-arvoista ihmisten hyväksikäyttöä oman varallisuuden ja poliittisen vallan lisäämiseksi.</p><p>90-luvun pankkikriisi antoi mahdollisuuden tuhota 65.000 yksityisyrittäjää. Riistää heidän omaisuutensa veronmaksajien varoilla ja luoda Suomeen monopoliaseman saavuttaneita kauppa- ja palveluyrityksiä, joissa valta on virkamiesjohdolla, joita voidaan hallita ja johtaa pienellä &rdquo;Hyvä Veli&rdquo; järjestöllä. Luotiin valtioon &rdquo;sisäinen poliittisesti riippumaton valtakoneisto&rdquo;, joka kerää pätkätyöntekijöiden ja huonosti palkattujen tuloksella huomattavat edut yrityksien virkamiesjohdolle. Pitäen samalla otteessaan työntekijät, mutta turvaamatta heille työpaikkaa ja etuja, joilla työntekijät voisivat hankkia edes oman kodin ja turvatun tulevaisuuden jälkipolvilleen.</p><p><strong>Ahneus voitti kiiman ja samalla vaaransi valtion tulevaisuuden. Tämän epäterveen rakenteen purkaminen on seuraavien vaalien teema riippumatta puolueista.</strong></p><p>Vain palauttamalla yksityisyrittäjyys arvoonsa ja työntekijöiden kunnioituksen voidaan taata kokopäivätöitä ja työntekijöille turvattu tulevaisuus, jota virkamiesjohtoiset ja osuustoiminnalliset yritykset eivät koskaan tule tarjoamaan.</p><p>En ole kommunisti, en ole vasemmistolainen, en ole kokoomuslainen, en ole demari, en ole kepulainen, en persu tai vihreä. Olen niitä kaikkia, mutta vain niiden harvoja hyviä arvoja yhdessä. &nbsp;Olen vain elämää kokenut ja pysyviä työpaikkoja luonut ex-yrittäjä, joka ymmärsi, että yritys ei toimi ilman työntekijöitä ja valtio ei toimi ilman, että kaikki puhaltavat siihen yhteiseen hiileen, että se lämmittää meitä kaikkia.</p><p>Ei ketään yhteiskunnassa saa jättää kylmän kouriin. Jokaisesta on pidettävä huolta, sillä se on valtion perimmäinen tarkoitus. Jokainen kansalainen on ansainnut hyvän elämän ja yhteiskunnan arvostuksen, niin köyhä kuin rikas, niin nuori kuin vanha, niin sairas kuin terve, niin kouluttamaton kuin koulutettu&hellip; KAIKKI ovat tärkeitä yksilöinä, yhdessä ja tärkeitä itsenäiselle Suomen valtiolle.</p><p>ps.&nbsp;Olen istunut iltaa vuosia sitten rikkaan suvun jälkeläisen kanssa, joka puhui yön siitä, että toivoi vanhempiensa kuolemaa saadakseen nauttia sukunsa varallisuudesta vapaasti. Sillä toiveella hän oli nuoruutensa elänyt ja minä yritin saada hänet näkemään oman elämänsä eri tavalla. Yritin kertoa hänelle niistä mahdollisuuksista, joita hänellä jo nyt on varakkaana nuorena. Yritin kannustaa häntä elämään, ettei hän tuhlaisi nuoruuttaan. Olin surullinen sen yön jälkeen, kun ymmärsin hänen elämän tuskansa, jonka syynä oli vanhempien varakkuus, mutta ymmärtämättömyys oman asemansa tuomista mahdollisuuksista &ndash; Hän ei ymmärtänyt, koska hänellä oli vain vapauden kaipuu vanhemmistaan, jotka koki esteeksi onnelliseen elämään. Hänen elämän taakkansa oli varallisuus, kun toisten taakka on köyhyys. Molemmat taakat ovat raskaita kantaa silloin kun niihin takertuu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sunnuntaisaarnani Teille rakkaat blogieni lukijat.

Olisin jättänyt julkaisematta tämän blogini, jos en olisi saanut tätä Iltalehden linkin ostikkoa vanhalta kaveriltani taitelija Kaarina Kuusisto-Lukkarilta Facebookin kautta . ”Keskustan puoluevaltuustossa ripitettiin puoluejohtoa: "Milloin tämä rikkaita suosiva eliittipolitiikka loppuu!"

Tässä blogini, jonka olin kirjoittanut, mutta en aikonut sitä julkaista.

Köyhä haluaisi olla rikas, mutta rikas haluaisi olla köyhä silloin, kun hän on kuoleman sairas ja elinpäiviä on vain muutama jäljellä. Silloin rikas antaisi kaiken omaisuutensa pois saadakseen lisää elinpäiviä. Samaan tekisi myös köyhä, että antaisi viimeisen leipäpalasensa yhdestä ylimääräisestä elämän päivästä.

Edellinen kappale kuulostaa hyvin teoreettiselta ja käsittämättömältä, mutta niin se vain elämässä on, kun kuolema lähestyy, niin viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää elämän arvon ja lopun tulleen, jolloin maallisella rikkaudella ja leipäpalalla ei ole enää merkitystä.

Köyhälle saattaa olla kuolema elämän luonnollinen päättyminen portti, josta kulkemalla maallinen köyhyys päättyy. Sen toivon ovat luoneet he, jotka kokevat köyhän ja raihnaisen olevan este heidän varallisuuden kartoittamiselle. Köyhä teki tehtävänsä nuorena ja vetreänä työntekijänä, nyt hän saa mennä…, mitä nopeammin sen edullisempaa.

Rikas, huomattavan varallisuuden elämänsä aikana koonnut ihminen voi kokea, että kuolema vie kaiken sen minkä on maallisen vaelluksensa aikana kerännyt. He, jotka ovat keränneet varallisuutensa vääryydellä, aiheuttaen toisille kärsimystä, kokevat kuoleman tulon pelossa viimeistään kuolinvuoteella. Heille syntyy ajatus, että he voivat joutua kärsimään toisille ihmisille aiheutetuista kärsimyksistä. Jos he eivät joudu seuraamuksia kokemaan, niin heidän jälkeläisensä ovat niiden kärsijöitä.

Voi vain kuvitella sen kärsimyksen ennen kuolemaa, jonka kohtaa virkamiehet ja oikeusviranomaiset, jotka olivat tietoisia, ammattitaidottomia tai lahjottuina tuomitsivat ihmisiä epäoikeudenmukaisesti menettämään omaisuutensa tai vapautensa. He ymmärtävät vasta liian myöhään virkatoimiensa epärehelliset seuraukset. Ne, että heidän syytään oli ihmisten itsemurhat, perhesurmat, nuorten ja lasten kärsimykset. Liian myöhään he ajattelivat syitä, joihin heillä oli osa ja arpa. Liian myöhään, kun heillä ei ole enää osaa eikä arpaa peruuttaa tehtyjä virkatoimia, he ymmärtävät tekojensa seuraukset.

Poliittiset päättäjät, joilla ei ollut elämänkokemusta, vaan vain rahalla ostetun onnistuneen vaalikampanjan tuomat riittävät äänet saada päätäntävalta. He eivät edes ymmärtäneet elämän lopun lähestyessä, että tuhosivat omien jälkeläistensä tulevaisuuden ja turvallisen elämän.

Nuoret ihmiset, joilta on viety mahdollisuus luovia elämässä omaan suuntaansa, niin se on estetty tiukalla lainsäädännöllä, veropolitiikalla, säännöillä, kielloilla ja kontrollilla. Suomalaisten varakkaiden sukujen varallisuus on peräisin niin pirtukaupasta kuin muista silloisista ja nykyisen lainsäädännön harmaalta alueelta, jopa Suomen lakien vastaisista liiketoimista.

Tämän päivän yritteliäältä nuorelta odotetaan nykyisen lainsäädännön noudattamista, mutta jos vähänkin tutkitte nykyistä lainsäädäntömme, niin se tuhoaa jo alkuvaiheessa yritteliäisyyden. Luettelematta tässä sukuja, jotka ovat ansainneet alkupääomansa löysän lainsäädännön ja valvonnan aikana, niin heistä koostuu Suomen rikkaimmat suvut. Näillä suvuilla on nyt hallussaan laillinen poliittinen sekä virkamiesvalta ja he säätävät lait ja osaavat ne kiertää. Heidän tahtonsa mukaan myös tuomioistuimet toimivat.

Näinä viimeisinä vuosikymmeninä ei ole ollut enää kyse oikeudenmukaisuudesta tai demokratiasta valtiossa vaan nepotismi ja ns. ”Hyvä Veli” verkoston tehokkaasta toiminnasta, joka on lannistanut luovuuden, idearikkauden ja yritteliäisyyden. Ainut, joka voi tänä päivänä kukoistaa Suomessa on IT-ala, pelifirmat ja uusi teknologia, joita vanhat varakkaat suvut eivät hallitse, joten ne eivät pysty niitä yrityksiä konkurssin kautta kaappaamaan ilman niitä luoneitten henkilöiden ammattitaitoa, sillä he eivät hallitse niitä liiketoimia. Ne yrittäjät ovat vielä turvassa em. valtaa käyttäviltä suvuilta.

Viimeisen vaalin jälkeen tuli vielä lisäksi uskonlahkojen vaikutusvalta, jonka vaikutus alkaa kasvamaan poliittisten puolueiden kautta ja niiden sukujen suuremman sikiämisen kautta. Leipäjonoista, luottotiedottomista, asunnottomista, köyhistä, työttömistä ja muista, jotka eivät ole ottaneet poliittisen puolueen jäsenkirjaa tai kastetta uskonnolliseen lahkoon, heistä ei enää välitetä. Heidän hyvinvointi unohdetaan, heistä on tehty suomalaisia, jotka ovat ”personae non gratae”.

Ei voi olla tulematta mieleen, että nyt mielellään otetaan maahanmuuttajia, joita on helpompi orjuuttaa yksinkertaisiin suorittaviin töihin, riippumatta heidän aiemmasta koulutuksesta, ammattitaidosta ja osaamisesta. Eli pyritään käyttämään hyväksi kolmansista maista tulevien ihmisten ammattitaitoa edullisesti ja oman varallisuuden kartoittamiseen veronmaksajien kuluilla. Tämä, jos mikä, on todella ala-arvoista ihmisten hyväksikäyttöä oman varallisuuden ja poliittisen vallan lisäämiseksi.

90-luvun pankkikriisi antoi mahdollisuuden tuhota 65.000 yksityisyrittäjää. Riistää heidän omaisuutensa veronmaksajien varoilla ja luoda Suomeen monopoliaseman saavuttaneita kauppa- ja palveluyrityksiä, joissa valta on virkamiesjohdolla, joita voidaan hallita ja johtaa pienellä ”Hyvä Veli” järjestöllä. Luotiin valtioon ”sisäinen poliittisesti riippumaton valtakoneisto”, joka kerää pätkätyöntekijöiden ja huonosti palkattujen tuloksella huomattavat edut yrityksien virkamiesjohdolle. Pitäen samalla otteessaan työntekijät, mutta turvaamatta heille työpaikkaa ja etuja, joilla työntekijät voisivat hankkia edes oman kodin ja turvatun tulevaisuuden jälkipolvilleen.

Ahneus voitti kiiman ja samalla vaaransi valtion tulevaisuuden. Tämän epäterveen rakenteen purkaminen on seuraavien vaalien teema riippumatta puolueista.

Vain palauttamalla yksityisyrittäjyys arvoonsa ja työntekijöiden kunnioituksen voidaan taata kokopäivätöitä ja työntekijöille turvattu tulevaisuus, jota virkamiesjohtoiset ja osuustoiminnalliset yritykset eivät koskaan tule tarjoamaan.

En ole kommunisti, en ole vasemmistolainen, en ole kokoomuslainen, en ole demari, en ole kepulainen, en persu tai vihreä. Olen niitä kaikkia, mutta vain niiden harvoja hyviä arvoja yhdessä.  Olen vain elämää kokenut ja pysyviä työpaikkoja luonut ex-yrittäjä, joka ymmärsi, että yritys ei toimi ilman työntekijöitä ja valtio ei toimi ilman, että kaikki puhaltavat siihen yhteiseen hiileen, että se lämmittää meitä kaikkia.

Ei ketään yhteiskunnassa saa jättää kylmän kouriin. Jokaisesta on pidettävä huolta, sillä se on valtion perimmäinen tarkoitus. Jokainen kansalainen on ansainnut hyvän elämän ja yhteiskunnan arvostuksen, niin köyhä kuin rikas, niin nuori kuin vanha, niin sairas kuin terve, niin kouluttamaton kuin koulutettu… KAIKKI ovat tärkeitä yksilöinä, yhdessä ja tärkeitä itsenäiselle Suomen valtiolle.

ps. Olen istunut iltaa vuosia sitten rikkaan suvun jälkeläisen kanssa, joka puhui yön siitä, että toivoi vanhempiensa kuolemaa saadakseen nauttia sukunsa varallisuudesta vapaasti. Sillä toiveella hän oli nuoruutensa elänyt ja minä yritin saada hänet näkemään oman elämänsä eri tavalla. Yritin kertoa hänelle niistä mahdollisuuksista, joita hänellä jo nyt on varakkaana nuorena. Yritin kannustaa häntä elämään, ettei hän tuhlaisi nuoruuttaan. Olin surullinen sen yön jälkeen, kun ymmärsin hänen elämän tuskansa, jonka syynä oli vanhempien varakkuus, mutta ymmärtämättömyys oman asemansa tuomista mahdollisuuksista – Hän ei ymmärtänyt, koska hänellä oli vain vapauden kaipuu vanhemmistaan, jotka koki esteeksi onnelliseen elämään. Hänen elämän taakkansa oli varallisuus, kun toisten taakka on köyhyys. Molemmat taakat ovat raskaita kantaa silloin kun niihin takertuu.

]]>
0 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226885-vapaata-pohdiskelua-rikkaudesta-koyhyydesta-ja-oikeudenmukaisuudesta#comments Köyhä Rikas Työntekijä Valtio Yrittäjä Sun, 27 Nov 2016 04:02:00 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226885-vapaata-pohdiskelua-rikkaudesta-koyhyydesta-ja-oikeudenmukaisuudesta
Suomi ei tarvitse lisää työntekijöitä, jotka eivät tule liksalla toimeen http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224721-suomi-ei-tarvitse-lisaa-tyontekijoita-jotka-eivat-tule-liksalla-toimeen <p>A2 illassa 19.10 keskusteltiin palkkaeroista. Ihmettelen, miksi Suomeen pitäisi saada lisää duunareita, jotka <strong>eivät tule palkallaan toimeen</strong>, kun nykyisilläkään matalapalkka-alojen <strong>liksoilla ei tule toimeen.</strong></p><p>P<strong>alkalla pitäisi aina tulla toimeen, ei rakentaa työpaikkoja köyhyyteen. </strong></p><p>Samaan aikaan vuokra-asumisen kustannusten&nbsp; ennustetaan kasvavan seuraavien vuosien aikana yli 3 prosenttia vuodessa. Olisi siis vihdoinkin puututtava rakentamisen ahneuteen ja keinotteluun ihmisen perusoikeuden kustannuksella.</p><p>Yhteiskuntaa ohjaa ahneus ja oman edun tavoittelu. Esim. VR:n toimitusjohtajan palkka on melkein 100 000 e/kk.</p><p>Toisaalla hyväsydämiset halutaan kutsumusliksalla hoitamaan vanhuksia.</p><p>Suomi ei lähde nousuun liksaa leikkaamalla, vaan osaamisesta palkitsemalla. Johtajien ja duunarin palkkauksen pitää olla yhdenvertaista ja kohtuullista.</p><p>Duunarilla on oikeus tehdä työtään iloiten ja kokea olevansa siinä tärkeä.</p><p>Tämä tarkoittaa sitä, että päättäjät ymmärtävät ennakoinnin merkityksen, johon kuuluu rohkea ja ennakkoluuloton panostus työhyvinvointiin.</p><p>Näin voimme edistää inhimillistä ja taloudellista tuottavuusloikkaa työllisyyttä edistäen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> A2 illassa 19.10 keskusteltiin palkkaeroista. Ihmettelen, miksi Suomeen pitäisi saada lisää duunareita, jotka eivät tule palkallaan toimeen, kun nykyisilläkään matalapalkka-alojen liksoilla ei tule toimeen.

Palkalla pitäisi aina tulla toimeen, ei rakentaa työpaikkoja köyhyyteen.

Samaan aikaan vuokra-asumisen kustannusten  ennustetaan kasvavan seuraavien vuosien aikana yli 3 prosenttia vuodessa. Olisi siis vihdoinkin puututtava rakentamisen ahneuteen ja keinotteluun ihmisen perusoikeuden kustannuksella.

Yhteiskuntaa ohjaa ahneus ja oman edun tavoittelu. Esim. VR:n toimitusjohtajan palkka on melkein 100 000 e/kk.

Toisaalla hyväsydämiset halutaan kutsumusliksalla hoitamaan vanhuksia.

Suomi ei lähde nousuun liksaa leikkaamalla, vaan osaamisesta palkitsemalla. Johtajien ja duunarin palkkauksen pitää olla yhdenvertaista ja kohtuullista.

Duunarilla on oikeus tehdä työtään iloiten ja kokea olevansa siinä tärkeä.

Tämä tarkoittaa sitä, että päättäjät ymmärtävät ennakoinnin merkityksen, johon kuuluu rohkea ja ennakkoluuloton panostus työhyvinvointiin.

Näin voimme edistää inhimillistä ja taloudellista tuottavuusloikkaa työllisyyttä edistäen.

]]>
11 http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224721-suomi-ei-tarvitse-lisaa-tyontekijoita-jotka-eivat-tule-liksalla-toimeen#comments Kohtuullisuus Palkka Työehtosopimus Työntekijä Vähimmäispalkka Thu, 20 Oct 2016 08:10:54 +0000 Alpi Ripatti http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224721-suomi-ei-tarvitse-lisaa-tyontekijoita-jotka-eivat-tule-liksalla-toimeen
Minimipalkan puolesta http://markstenback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224673-minimipalkan-puolesta <p>Yle <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9238116" target="_blank">uutisoi</a> 19.10. Taloustutkimuksen Ylelle teettämästä kyselystä koskien suomalaisten asenteita minimipalkkaa kohtaan. <em>[1]</em></p><p>Enemmistö suomalaisista kannatti minimipalkan säätämistä lailla, mikä ei ole yllätys kuten ei ollut myöskään se, että työmarkkinajärjestöt pöydän molemmin puolin asiaa vastustavat. Uutisen luettuani halusin puuttua muutamaan seikkaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Työnantajien vastustus</strong> on selvä asia: kaikki, mikä vähentää osakkaille maksettavaa voittoa, on lähtökohtaisesti pahasta ja sitä pitää vastustaa; yrityksillä ei ole vastuuta yhteiskunnallisista asioista ellei laki&nbsp;toisin&nbsp;määrää.</p><p><em>Meillä on sovittu työehtosopimuksissa myös vähimmäispalkoista, jotka vaihtelevat alan ja työn mukaan. Meidän mielestämme tämä suomalainen järjestelmä toimii hyvin eikä tähän päälle tarvita mitään minimipalkkalakia, Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasianjohtaja Markus Äimälä sanoo.</em></p><p>Tämä malli asettaa työntekijät&nbsp;lähtökohtaisesti eriarvoiseen asemaan riippuen siitä miten vahva kunkin alan ammattiliiton neuvotteluasema on; ahtaajien lakkoase nyt vain on niin paljon vahvempi kuin siivoajien tai maatalouslomittajien vastaava. Työnantajien etuna liittokierroksilla onkin, että työntekijöiden edustus on hajallaan&nbsp;jolloin on&nbsp;tilaa neuvotella palkkoja ja etuuksia alaspäin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ammattiliittojen vastustus</strong> voi sen sijaan tulla joillekin jossain määrin yllätyksenä sillä eikö näiden tehtävä ole nimenomaisesti&nbsp;huolehtia siitä, että työntekijä&nbsp;elää palkallaan?</p><p><em>Mielestämme palkan minimitaso toteutuu parhaiten työehtosopimusten kautta. Laki todennäköisesti johtaisi siihen, että entistä suurempi joukko palkansaajia jäisi minimipalkkasäännöstön piiriin, SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola sanoo.</em></p><p>Tällä hetkellä palkkataso neuvotellaan toimialoittain jolloin eri alojen minimipalkat poikkeavat toisistaan ja tämä puolestaan asettaa&nbsp;palkansaajat&nbsp;eriarvoiseen asemaan. Jos minimipalkasta säädettäisiin lailla minimipalkkaa saavien työntekijöiden määrä ei lisääntyisi kuin lähinnä tilastollisesti määrän ollessa sitä suurempi mitä korkeammaksi minimipalkka säädetään. Ammattiliittojen ensisijainen tavoite eli pyrkimys neuvotella jäsenilleen mahdollisimman hyvät edut säilyisi edelleen samana; mitä vaikutusvaltaisempi liitto sitä parempi on duunarin liksa.</p><p><strong>Ammattiliittojen todellinen huoli liittyykin pelkoon liittojen vaikutusvallan vähenemisestä.</strong> Mitä korkeampi minimipalkka, sitä paremmin palkalla pystyy elämään ja sitä vähemmän liiton jäsenyys jäsenmaksuineen houkuttelee työntekijää. Mitä suurempi valta ammattiliitoilla on vaikuttaa etenkin alan vähimmäispalkkaan, sitä motivoituneempi työntekijä on pysymään liittonsa jäsenenä. Näin ollen minimipalkasta sopiminen olisi yksinkertaisesti ammattiliittojen pitkän tähtäimen edun vastainen ratkaisu.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhteiskunnan omaksuman&nbsp;näkökulman on oltava etujärjestöjen agendaa laajempi. Nähdäkseni<strong> yhteiskunnan tulisi tässä asiassa ensisijaisesti huolehtia siitä ettei yksikään työntekijä joutuisi elämään köyhyysrajan alapuolella ja tukeutumaan yhteiskunnan tarjoamiin sosiaalitukiin.</strong></p><p>Suomessa ei ole virallista köyhyysrajan määritelmää, mutta EU:n määritelmän <em>[2]</em> mukaan köyhyysraja on 60% kansallisesta mediaanitulosta. Tilastokeskus noudattaa tätä samaa määritelmää <em>[3]</em>.</p><p>Yllä olevan perusteella Suomessa yksin asuvan aikuisen tulee ansaita nettona vähintään&nbsp;1 190 euroa kuukaudessa tai&nbsp;14 300 euroa vuodessa ylittääkseen köyhyysrajan rimaa heiluttaen. Kun lähtökohdaksi otetaan, että ihminen tekee kuukaudessa 4 x 37,5 h eli 150 tuntia töitä, niin tällöin <strong>minimituntipalkaksi muodostuisi nettona 7,93 &euro;/h</strong> eikä tässä vaiheessa edes puhuta siitä mitä käteen oikeasti jää verojen ja muiden palkkavähennysten jälkeen.</p><p>Mielestäni ei olisi kohtuutonta, että <strong>laissa säädettäisiin minimipalkka niin, että se on <u>vähintään </u>60% edellisen vuoden kansallisesta mediaanitulosta.</strong> Tästä seuraa parikin seikkaa:</p><p>1) Minimipalkka mukautuisi automaattisesti kansantalouden kehitykseen: kasvukaudella minimipalkka nousee, kun kansallinen mediaanitulo nousee ja laskukaudella se vastaavasti laskee muiden palkkojen mukana.</p><p>2) Kaikki täyttä työpäivää tekevät palkansaajat saadaan nostettua yleiseurooppalaisen köyhyysrajan yläpuolelle, minkä pitäisi olla jo itsessään kansallisen ylpeyden aihe.</p><p>Näin sivumennen voisi mainita, että jos taloudelliseen epätasa-arvoon ja jatkuvaan tuloerojen kasvuun haluttaisiin puuttua, niin minimitulon voisi määritellä kansallisen mediaanitulon sijaan kansallisen keskimääräisen tulon perusteella...</p><p><strong>Yleisesti ottaen kohtuullinen minipalkka asettuisi tasolle jossa palkansaaja ei olisi enää pakotettu turvautumaan yhteiskunnan tarjoamiin toimeentulotukiin.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Miten realistinen 7,93 euron minimituntipalkka olisi tämän päivän Suomessa? Tilastokeskuksen&nbsp;<em>Yksityisen sektorin tuntipalkkaisten ansiot ammattiluokituksen mukaan vuonna 2015</em> <em>[4]</em> listaa 368 ammattiluokkaa joista&nbsp;palkkatietoja oli saatavilla 324 ammatista.&nbsp;Säännöllisen työajan ansion mediaani jää tuntipalkoissa mitattuna seuraavilla aloilla alle&nbsp;9 euron:</p><ul><li>Matkaoppaat 8,01 &euro;/h</li><li>Matkustuspalvelutyöntekijät, konduktöörit ja oppaat 8,4 &euro;/h</li><li>Informaatiopisteen asiakasneuvojat 8,5 &euro;/h</li><li>Avustavat puutarhatyöntekijät 8,68&nbsp;&euro;/h</li></ul><p>Nämä tosin ovat molempien sukupuolien yhteenlaskettuja keskiarvoja; näilläkin aloilla miehet yleensä ansaitsevat enemmän kuin naiset. <strong>Sopimalla kansallisesta minimipalkasta&nbsp;saavutettaisiin palkkatasa-arvo edes alhaisimman palkkatason töissä</strong>. Jos ehdottomana alarajana on taso joka on juuri kansallisen köyhyysrajan yläpuolella, niin&nbsp;uskon sen olevan&nbsp;vähintäänkin kohtuuden ja mahdollisuuksien rajoissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ylen tilaamassa kyselyssä minimipalkan tasoksi ehdotettiin 1600 euroa kuukaudessa eli n. 10 euroa tunnissa,&nbsp;mikä olisikin merkittävä palkankorotus pienipalkkaisille aloille. Yllä mainitsemani Tilastokeskuksen tilasto listaa 11 ammattiryhmä joiden säännöllisen työajan ansion mediaani jää alle kymmenen euron tunnissa. Näiden jälkeen tulee 25 ammattiryhmää joiden vastaava palkkataso on alle 11 euroa tunnissa.</p><p><em>Tilastokeskuksen ennakkolaskelman mukaan palkansaajan keskiansio oli tämän vuoden maaliskuussa 3384 euroa kuukaudessa. Ehdotettu 1600 euron minimipalkka olisi siten hivenen alle puolet siitä.</em></p><p><strong>Minimipalkasta keskusteltaessa voi olla harhaanjohtavaa tarkastella palkansaajien keskiansioita sillä minimipalkan tarkoitus on turvata nimenomaisesti alinta mahdollista palkkaa saavien toimeentulo</strong>. Nämä ovat ihmisiä joille keskituloisuus on lähinnä kaukainen unelma.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos minimipalkka asetettaisiin mainitulle 1600 &euro;/kk tai 10 &euro;/h tasolle, niin ymmärrettävästi se saattaisi erityisesti heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden hyväksikäytöstä hyötyneet yritykset hankalaan asemaan. Epäilemättä osa joutuisi sanomaan ihmisiä irti tai lopettamaan liiketoimintansa kannattamattomana, mutta jos asiaa tarkastelee kokonaisuutena yhteiskunnan kannalta, niin olisiko kohtuutonta olettaa, että minimipalkkatason noston hyödyt ylittäisivät siitä johtuvat haitat?</p><p>Esimerkiksi New Yorkissa keskustellaan minimipalkan nostamisesta vaiheittain 9 dollarista 15 dollariin tunnissa seuraavan muutaman vuoden aikana <em>[5].</em> Asiasta tehdyn tutkimuksen mukaan nostolla ei olisi negatiivista yleisvaikutusta työllisyyteen.&nbsp;<strong>Matalapalkka-aloilla käytännössä kaikki palkasta käteen jäävä menee&nbsp; yhteiskunnan tarjoamien tuotteiden ja palveluiden kulutukseen ja&nbsp;kun kulutus kasvaa, työllisyyskin paranee ja talous piristyy</strong>.</p><p>&nbsp;</p><p>Lopuksi Ylen uutisessa käsiteltiin lyhyesti rakennusalan puuhaamaa kuuden euron minimipalkkaa ammattitaidottomille työntekijöille.</p><p><em>Kyselyssä tiedusteltiin myös suhtautumista rakennusalalla vireillä olevaan kokeiluun kuuden euron tuntipalkasta. Kokeilussa tavallista alempaa palkkaa voitaisiin maksaa kuusi kuukautta työntekijälle, jolla ei ole aiempaa rakennusalan kokemusta.</em></p><p><em>51 prosenttia vastaajista piti kuuden euron kokeilua melko tai erittäin huonona. Hyvänä tai melko hyvänä sitä piti 46 prosenttia, joten pienen enemmistön turvin kokeilu tyrmättiin kyselyssä.</em></p><p>Kokeilun idea on kyseenalainen jo siitäkin syystä, että <strong>kuuden euron tuntipalkalla työtä tekevä ihminen putoaa väistämättä köyhyysrajan alapuolelle joutuen turvautumaan yhteiskunnan tarjoamiin sosiaali- ja toimeentulotukiin</strong>. Näin ollen yhteiskunta subventoisi rakennusalan halpatyövoiman käyttöä mikä ei ole yhteiskunnallisesti kestävä ratkaisu.</p><p><strong>Samaan tai jopa parempaan lopputulokseen voisi päästä oppisopimuksia laajemmin hyödyntämällä</strong>: alalle siirtyvä kokematon työntekijä saisi sekä muodollisen että käytännön pätevyyden työhönsä ja&nbsp;yhteiskunnan tarjoama tuki olisi vastikkeellista (ilman tukea saavien osapuolien turhaa kyykyttämistä).&nbsp;Oppisopimuksella tutkintoon valmistuminen olisi myös luonnollinen tarkistuspiste työntekijän palkalle..</p><p>&nbsp;</p><p>[1] <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9238116">http://yle.fi/uutiset/3-9238116</a></p><p>[2] <a href="http://www.poverty.org.uk/summary/eapn.shtml">http://www.poverty.org.uk/summary/eapn.shtml</a></p><p>[3] <a href="http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/419616-tassa-menee-suomalainen-koyhyysraja-parjaisitko-sina">http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/419616-tassa-menee-suomalainen-koyhyysraja-parjaisitko-sina</a></p><p>[4] <a href="http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__pal__ystp__2015/010_ystp_tau_101.px/?rxid=38e8360d-65d5-4249-a3b4-01793796c5ab">http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__pal__ystp__2015/010_ystp_tau_101.px/?rxid=38e8360d-65d5-4249-a3b4-01793796c5ab</a></p><p>[5] <a href="http://news.berkeley.edu/2016/03/10/study-sees-positive-impact-of-raising-new-yorks-minimum-wage-to-15-an-hour/">http://news.berkeley.edu/2016/03/10/study-sees-positive-impact-of-raising-new-yorks-minimum-wage-to-15-an-hour/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle uutisoi 19.10. Taloustutkimuksen Ylelle teettämästä kyselystä koskien suomalaisten asenteita minimipalkkaa kohtaan. [1]

Enemmistö suomalaisista kannatti minimipalkan säätämistä lailla, mikä ei ole yllätys kuten ei ollut myöskään se, että työmarkkinajärjestöt pöydän molemmin puolin asiaa vastustavat. Uutisen luettuani halusin puuttua muutamaan seikkaan.

 

Työnantajien vastustus on selvä asia: kaikki, mikä vähentää osakkaille maksettavaa voittoa, on lähtökohtaisesti pahasta ja sitä pitää vastustaa; yrityksillä ei ole vastuuta yhteiskunnallisista asioista ellei laki toisin määrää.

Meillä on sovittu työehtosopimuksissa myös vähimmäispalkoista, jotka vaihtelevat alan ja työn mukaan. Meidän mielestämme tämä suomalainen järjestelmä toimii hyvin eikä tähän päälle tarvita mitään minimipalkkalakia, Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasianjohtaja Markus Äimälä sanoo.

Tämä malli asettaa työntekijät lähtökohtaisesti eriarvoiseen asemaan riippuen siitä miten vahva kunkin alan ammattiliiton neuvotteluasema on; ahtaajien lakkoase nyt vain on niin paljon vahvempi kuin siivoajien tai maatalouslomittajien vastaava. Työnantajien etuna liittokierroksilla onkin, että työntekijöiden edustus on hajallaan jolloin on tilaa neuvotella palkkoja ja etuuksia alaspäin.

 

Ammattiliittojen vastustus voi sen sijaan tulla joillekin jossain määrin yllätyksenä sillä eikö näiden tehtävä ole nimenomaisesti huolehtia siitä, että työntekijä elää palkallaan?

Mielestämme palkan minimitaso toteutuu parhaiten työehtosopimusten kautta. Laki todennäköisesti johtaisi siihen, että entistä suurempi joukko palkansaajia jäisi minimipalkkasäännöstön piiriin, SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola sanoo.

Tällä hetkellä palkkataso neuvotellaan toimialoittain jolloin eri alojen minimipalkat poikkeavat toisistaan ja tämä puolestaan asettaa palkansaajat eriarvoiseen asemaan. Jos minimipalkasta säädettäisiin lailla minimipalkkaa saavien työntekijöiden määrä ei lisääntyisi kuin lähinnä tilastollisesti määrän ollessa sitä suurempi mitä korkeammaksi minimipalkka säädetään. Ammattiliittojen ensisijainen tavoite eli pyrkimys neuvotella jäsenilleen mahdollisimman hyvät edut säilyisi edelleen samana; mitä vaikutusvaltaisempi liitto sitä parempi on duunarin liksa.

Ammattiliittojen todellinen huoli liittyykin pelkoon liittojen vaikutusvallan vähenemisestä. Mitä korkeampi minimipalkka, sitä paremmin palkalla pystyy elämään ja sitä vähemmän liiton jäsenyys jäsenmaksuineen houkuttelee työntekijää. Mitä suurempi valta ammattiliitoilla on vaikuttaa etenkin alan vähimmäispalkkaan, sitä motivoituneempi työntekijä on pysymään liittonsa jäsenenä. Näin ollen minimipalkasta sopiminen olisi yksinkertaisesti ammattiliittojen pitkän tähtäimen edun vastainen ratkaisu.

 

Yhteiskunnan omaksuman näkökulman on oltava etujärjestöjen agendaa laajempi. Nähdäkseni yhteiskunnan tulisi tässä asiassa ensisijaisesti huolehtia siitä ettei yksikään työntekijä joutuisi elämään köyhyysrajan alapuolella ja tukeutumaan yhteiskunnan tarjoamiin sosiaalitukiin.

Suomessa ei ole virallista köyhyysrajan määritelmää, mutta EU:n määritelmän [2] mukaan köyhyysraja on 60% kansallisesta mediaanitulosta. Tilastokeskus noudattaa tätä samaa määritelmää [3].

Yllä olevan perusteella Suomessa yksin asuvan aikuisen tulee ansaita nettona vähintään 1 190 euroa kuukaudessa tai 14 300 euroa vuodessa ylittääkseen köyhyysrajan rimaa heiluttaen. Kun lähtökohdaksi otetaan, että ihminen tekee kuukaudessa 4 x 37,5 h eli 150 tuntia töitä, niin tällöin minimituntipalkaksi muodostuisi nettona 7,93 €/h eikä tässä vaiheessa edes puhuta siitä mitä käteen oikeasti jää verojen ja muiden palkkavähennysten jälkeen.

Mielestäni ei olisi kohtuutonta, että laissa säädettäisiin minimipalkka niin, että se on vähintään 60% edellisen vuoden kansallisesta mediaanitulosta. Tästä seuraa parikin seikkaa:

1) Minimipalkka mukautuisi automaattisesti kansantalouden kehitykseen: kasvukaudella minimipalkka nousee, kun kansallinen mediaanitulo nousee ja laskukaudella se vastaavasti laskee muiden palkkojen mukana.

2) Kaikki täyttä työpäivää tekevät palkansaajat saadaan nostettua yleiseurooppalaisen köyhyysrajan yläpuolelle, minkä pitäisi olla jo itsessään kansallisen ylpeyden aihe.

Näin sivumennen voisi mainita, että jos taloudelliseen epätasa-arvoon ja jatkuvaan tuloerojen kasvuun haluttaisiin puuttua, niin minimitulon voisi määritellä kansallisen mediaanitulon sijaan kansallisen keskimääräisen tulon perusteella...

Yleisesti ottaen kohtuullinen minipalkka asettuisi tasolle jossa palkansaaja ei olisi enää pakotettu turvautumaan yhteiskunnan tarjoamiin toimeentulotukiin.

 

Miten realistinen 7,93 euron minimituntipalkka olisi tämän päivän Suomessa? Tilastokeskuksen Yksityisen sektorin tuntipalkkaisten ansiot ammattiluokituksen mukaan vuonna 2015 [4] listaa 368 ammattiluokkaa joista palkkatietoja oli saatavilla 324 ammatista. Säännöllisen työajan ansion mediaani jää tuntipalkoissa mitattuna seuraavilla aloilla alle 9 euron:

  • Matkaoppaat 8,01 €/h
  • Matkustuspalvelutyöntekijät, konduktöörit ja oppaat 8,4 €/h
  • Informaatiopisteen asiakasneuvojat 8,5 €/h
  • Avustavat puutarhatyöntekijät 8,68 €/h

Nämä tosin ovat molempien sukupuolien yhteenlaskettuja keskiarvoja; näilläkin aloilla miehet yleensä ansaitsevat enemmän kuin naiset. Sopimalla kansallisesta minimipalkasta saavutettaisiin palkkatasa-arvo edes alhaisimman palkkatason töissä. Jos ehdottomana alarajana on taso joka on juuri kansallisen köyhyysrajan yläpuolella, niin uskon sen olevan vähintäänkin kohtuuden ja mahdollisuuksien rajoissa.

 

Ylen tilaamassa kyselyssä minimipalkan tasoksi ehdotettiin 1600 euroa kuukaudessa eli n. 10 euroa tunnissa, mikä olisikin merkittävä palkankorotus pienipalkkaisille aloille. Yllä mainitsemani Tilastokeskuksen tilasto listaa 11 ammattiryhmä joiden säännöllisen työajan ansion mediaani jää alle kymmenen euron tunnissa. Näiden jälkeen tulee 25 ammattiryhmää joiden vastaava palkkataso on alle 11 euroa tunnissa.

Tilastokeskuksen ennakkolaskelman mukaan palkansaajan keskiansio oli tämän vuoden maaliskuussa 3384 euroa kuukaudessa. Ehdotettu 1600 euron minimipalkka olisi siten hivenen alle puolet siitä.

Minimipalkasta keskusteltaessa voi olla harhaanjohtavaa tarkastella palkansaajien keskiansioita sillä minimipalkan tarkoitus on turvata nimenomaisesti alinta mahdollista palkkaa saavien toimeentulo. Nämä ovat ihmisiä joille keskituloisuus on lähinnä kaukainen unelma.

 

Jos minimipalkka asetettaisiin mainitulle 1600 €/kk tai 10 €/h tasolle, niin ymmärrettävästi se saattaisi erityisesti heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden hyväksikäytöstä hyötyneet yritykset hankalaan asemaan. Epäilemättä osa joutuisi sanomaan ihmisiä irti tai lopettamaan liiketoimintansa kannattamattomana, mutta jos asiaa tarkastelee kokonaisuutena yhteiskunnan kannalta, niin olisiko kohtuutonta olettaa, että minimipalkkatason noston hyödyt ylittäisivät siitä johtuvat haitat?

Esimerkiksi New Yorkissa keskustellaan minimipalkan nostamisesta vaiheittain 9 dollarista 15 dollariin tunnissa seuraavan muutaman vuoden aikana [5]. Asiasta tehdyn tutkimuksen mukaan nostolla ei olisi negatiivista yleisvaikutusta työllisyyteen. Matalapalkka-aloilla käytännössä kaikki palkasta käteen jäävä menee  yhteiskunnan tarjoamien tuotteiden ja palveluiden kulutukseen ja kun kulutus kasvaa, työllisyyskin paranee ja talous piristyy.

 

Lopuksi Ylen uutisessa käsiteltiin lyhyesti rakennusalan puuhaamaa kuuden euron minimipalkkaa ammattitaidottomille työntekijöille.

Kyselyssä tiedusteltiin myös suhtautumista rakennusalalla vireillä olevaan kokeiluun kuuden euron tuntipalkasta. Kokeilussa tavallista alempaa palkkaa voitaisiin maksaa kuusi kuukautta työntekijälle, jolla ei ole aiempaa rakennusalan kokemusta.

51 prosenttia vastaajista piti kuuden euron kokeilua melko tai erittäin huonona. Hyvänä tai melko hyvänä sitä piti 46 prosenttia, joten pienen enemmistön turvin kokeilu tyrmättiin kyselyssä.

Kokeilun idea on kyseenalainen jo siitäkin syystä, että kuuden euron tuntipalkalla työtä tekevä ihminen putoaa väistämättä köyhyysrajan alapuolelle joutuen turvautumaan yhteiskunnan tarjoamiin sosiaali- ja toimeentulotukiin. Näin ollen yhteiskunta subventoisi rakennusalan halpatyövoiman käyttöä mikä ei ole yhteiskunnallisesti kestävä ratkaisu.

Samaan tai jopa parempaan lopputulokseen voisi päästä oppisopimuksia laajemmin hyödyntämällä: alalle siirtyvä kokematon työntekijä saisi sekä muodollisen että käytännön pätevyyden työhönsä ja yhteiskunnan tarjoama tuki olisi vastikkeellista (ilman tukea saavien osapuolien turhaa kyykyttämistä). Oppisopimuksella tutkintoon valmistuminen olisi myös luonnollinen tarkistuspiste työntekijän palkalle..

 

[1] http://yle.fi/uutiset/3-9238116

[2] http://www.poverty.org.uk/summary/eapn.shtml

[3] http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/419616-tassa-menee-suomalainen-koyhyysraja-parjaisitko-sina

[4] http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__pal__ystp__2015/010_ystp_tau_101.px/?rxid=38e8360d-65d5-4249-a3b4-01793796c5ab

[5] http://news.berkeley.edu/2016/03/10/study-sees-positive-impact-of-raising-new-yorks-minimum-wage-to-15-an-hour/

]]>
7 http://markstenback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224673-minimipalkan-puolesta#comments Minimipalkka Palkansaajat Työntekijä Vähimmäispalkka Wed, 19 Oct 2016 12:18:09 +0000 Mark Stenbäck http://markstenback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224673-minimipalkan-puolesta
Kokoomus - Näpit irti sunnuntailisistä http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220155-kokoomus-napit-irti-sunnuntailisista <p>On vähintään oikeudenmukaista ja kohtuullista maksaa ylimääräistä siitä, että duunari työskentelee toimistoajan ulkopuolella epämukavina aikoina eli silloin, kun suurin osa ihmisistä viettää vapaa-aikaa turvaten mm. heidän turvallisuus, hoiva ja huolenpito.</p><p>&nbsp;</p><p>Esimerkiksi raskasta ja vastuullista vuorotyötä tekevältä hoitajalta leikataan 2017 alkaen jo ennestään pieniä palkkoja ja paikallisesti heikennetään motivoivia kannustimia samaan aikaan, kun hoitajia manipuloidaan uskomaan, ettei resursseja saada lisää, joten asennetta ja ajattelua on muutettava eli käytännössä revittävä omasta perslihasta luopumalla hoitajan jo tapissa olevasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Samaan aikaan nykyiselläkään palkalla ei tule toimeen. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuva lähihoitajana työskentelevä yksinhuoltaja elää köyhyysloukussa. Pääkaupunkiseudulla pelkästään asumiseen menee käytössä olevista tuloista melkein puolet.</p><p>&nbsp;</p><p>Kokoomuksen puhe sunnuntailisien poistamisesta on pienitulousen duunarin ylenkatsomista ja suoranaista kusetusta ja kyykyttämisestä, joka johtaa jo nykyisen uupumisen lisäksi sairaslomien kasvuun ja motivaation laskuun. Siis vähemmän tuottavampaan työntekijään.</p><p>&nbsp;</p><p>Kyse on loppupelissä hölmöläisten touhusta, jossa viisaus häviää älykkyydelle. Tulee mieleen hölmöläisten yritys kantaa säkeissä valoa pirttiin.</p><p>&nbsp;</p><p>On aika ymmärtää hyvinvoinnin ja inhimillisyyden merkitys työntekijän motivaatiolle, jaksamiselle, tuottavuudelle ja tehokkuudelle. Tämä on myös työnantajan ja yrittäjän etu.</p><p>&nbsp;</p><p>On silkkaa sumutusta saada duunarit uskomaan, että yksilöllisyyden kaikkivoipaisuus ja jokaisen ihmisen menestyksen mahdollusuutta korostava ajattelu hyödyttäisi ketään muita kuin yritysjohtajien palkkiotiliä ja edistäisi heidän mahdollisuutta ylisuuriin ansioihin ja mahdollisuutta ylläpitää eriarvoista järjestelmää työtä tekevän pienen ihmisen kustannuksella.</p><p>&nbsp;</p><p>Sunnuntaina, arkipyhänä, lauantaina, iltaisin ja öisin tehdystä työstä maksetaan erillistä korvausta eli lisiä peruspalkan päälle, koska ne ovat osa kokonaisvaltaista palkan muodostumista, kuten lomarahatkin. Eivät siis joku erillinen bonus, vaan osa palkkaa, jossa korvataan kolmivuorotyön ja kaksivuorotyön haittoja.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos virastotyöaikaa tekeviä kiusaa vuorotyöläisen oikeudenmukainen kohtelu ja sunnuntai on muka samanarvoinen kuin maanantai, nostetaan julkisen sektorin matalapalkka-alojen peruspalkkoja sinne 3000 euron tuntumaan &ndash; käy minulle ja varmasti monelle muullekin. Sen jälkeen ei tarvitse lisistä itkeä.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskustelu sunnuntailisistä osoittaa, että päätöksentekoa ohjaa ihnimillisyyden ja ennaltaehkäisyn merkityksen ylenkatsominen, jossa köyhä joutuu lopulta maksajaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Duunarin ei pidä riiston edessä lannistua, sillä kansa on lopulta oikeassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Sillä totuus on, että pitkässä juoksussa mikään ei leikkaajille ja riistäjille riitä. Tähän ansaan ei pidä pudota.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On vähintään oikeudenmukaista ja kohtuullista maksaa ylimääräistä siitä, että duunari työskentelee toimistoajan ulkopuolella epämukavina aikoina eli silloin, kun suurin osa ihmisistä viettää vapaa-aikaa turvaten mm. heidän turvallisuus, hoiva ja huolenpito.

 

Esimerkiksi raskasta ja vastuullista vuorotyötä tekevältä hoitajalta leikataan 2017 alkaen jo ennestään pieniä palkkoja ja paikallisesti heikennetään motivoivia kannustimia samaan aikaan, kun hoitajia manipuloidaan uskomaan, ettei resursseja saada lisää, joten asennetta ja ajattelua on muutettava eli käytännössä revittävä omasta perslihasta luopumalla hoitajan jo tapissa olevasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

 

Samaan aikaan nykyiselläkään palkalla ei tule toimeen. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuva lähihoitajana työskentelevä yksinhuoltaja elää köyhyysloukussa. Pääkaupunkiseudulla pelkästään asumiseen menee käytössä olevista tuloista melkein puolet.

 

Kokoomuksen puhe sunnuntailisien poistamisesta on pienitulousen duunarin ylenkatsomista ja suoranaista kusetusta ja kyykyttämisestä, joka johtaa jo nykyisen uupumisen lisäksi sairaslomien kasvuun ja motivaation laskuun. Siis vähemmän tuottavampaan työntekijään.

 

Kyse on loppupelissä hölmöläisten touhusta, jossa viisaus häviää älykkyydelle. Tulee mieleen hölmöläisten yritys kantaa säkeissä valoa pirttiin.

 

On aika ymmärtää hyvinvoinnin ja inhimillisyyden merkitys työntekijän motivaatiolle, jaksamiselle, tuottavuudelle ja tehokkuudelle. Tämä on myös työnantajan ja yrittäjän etu.

 

On silkkaa sumutusta saada duunarit uskomaan, että yksilöllisyyden kaikkivoipaisuus ja jokaisen ihmisen menestyksen mahdollusuutta korostava ajattelu hyödyttäisi ketään muita kuin yritysjohtajien palkkiotiliä ja edistäisi heidän mahdollisuutta ylisuuriin ansioihin ja mahdollisuutta ylläpitää eriarvoista järjestelmää työtä tekevän pienen ihmisen kustannuksella.

 

Sunnuntaina, arkipyhänä, lauantaina, iltaisin ja öisin tehdystä työstä maksetaan erillistä korvausta eli lisiä peruspalkan päälle, koska ne ovat osa kokonaisvaltaista palkan muodostumista, kuten lomarahatkin. Eivät siis joku erillinen bonus, vaan osa palkkaa, jossa korvataan kolmivuorotyön ja kaksivuorotyön haittoja.

 

Jos virastotyöaikaa tekeviä kiusaa vuorotyöläisen oikeudenmukainen kohtelu ja sunnuntai on muka samanarvoinen kuin maanantai, nostetaan julkisen sektorin matalapalkka-alojen peruspalkkoja sinne 3000 euron tuntumaan – käy minulle ja varmasti monelle muullekin. Sen jälkeen ei tarvitse lisistä itkeä.

 

Keskustelu sunnuntailisistä osoittaa, että päätöksentekoa ohjaa ihnimillisyyden ja ennaltaehkäisyn merkityksen ylenkatsominen, jossa köyhä joutuu lopulta maksajaksi.

 

Duunarin ei pidä riiston edessä lannistua, sillä kansa on lopulta oikeassa.

 

Sillä totuus on, että pitkässä juoksussa mikään ei leikkaajille ja riistäjille riitä. Tähän ansaan ei pidä pudota.

 

 

 

]]>
3 http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220155-kokoomus-napit-irti-sunnuntailisista#comments Duunari Sunnuntailisät Tuplapalkka Työntekijä Mon, 18 Jul 2016 15:48:37 +0000 Alpi Ripatti http://alpiripatti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220155-kokoomus-napit-irti-sunnuntailisista
Miten työnmäärä yhteiskunnassa lisääntyy, työntekijää potkimalla? http://markohaavisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213514-miten-tyonmaara-yhteiskunnassa-lisaantyy-tyontekijaa-potkimalla <p><strong>Miten työn määrä yhteiskunnassa lisääntyy, työntekijää potkimalla? Tämän kysymyksen on varmasti moni esittänyt. Hallitus on siihen omasta mielestään ratkaisun löytänyt.</strong></p><p>Hallitus suunnittelee lyhentävänsä ansiosidonnaista 100 päivällä. Poistamalla tai ainakin lyhentämällä korotettuja päivärahoja. Siirtämällä työnantajien maksuja työntekijöille. Helpottamalla ja pidentämällä määräaikaisten perusteettomia kestoja aina vuoteen. Hallitus suunnitelee myös paljon muuta jolla kurittaa niin työssä olevia kuin työttömiä kansalaisiaan. <strong>Hallituksen mielestä ihmiset ovat laiskoja joille pitää antaa keppiä, hakea töitä joita ei ole!</strong></p><p>Tosiasiassa ei työn määrä yhteiskunnassa lisäänny jollei tuotetta jota tuotetaan saada myytyä ja niitä ei saada myytyä jos ei kukaan osta. Maailman talous on sairas. Kiinan talous on alkanut yskiä, koska seisoo savijaloilla eli länsimaisen velkaantumisen päällä. Venäjän talous on, no se on jossain tilassa lähinnä Putinin itsensä takia. USA:n talous lähti nousuun halvan dollarin ja sikäläisen keskuspankin yltiöpäisen elvytyksen avittamana. Maailmassa on velanmäärä lisääntynyt paljon. EKP &ldquo;painaa&rdquo; joka kuukausi 80mrd&euro; uutta rahaa. &ldquo;Lama&rdquo; hoidettiin siis jälleen vellalla.</p><p>Suomi on ikäväkseen ja omaksi onnettomuudekseen osa globaaleja markkinoita joissa myydään johdannaisia ja ennusteita. Suomen ongelman on kerrottu olevan liian suuri työnhinta. Suomalaiset ansaitsevat siis liian hyvin <em>(tähän on helppo yhtyä kun katsoi viime joulun kulutusjuhlaa)</em>. Käsittääkseni kuitenkin Suomalaisten palkat ovat euroopassa vakaata keskitasoa mutta ostovoima yksi euroopan huonoimpia. Rahalla saa siis Suomessa vähemmän kuin monessa muussa maassa ja sitä katoaa matkalla työnantajalta - työntekijälle johonkin. Suomessa eläminen on todella kallista ja verotus huippuluokkaa. Tähän kun yhdistetään tulevat heikennykset niin työttömyysturvassa kuin työntekemisessä niin yhteiskunnallinen soppa alkaa olemaan valmis. Tuollaiset toimet väistämättä lisäävät yhteiskunnallista epätasa-arvoa ja epävakautta pidemmällä tähtäimellä. Eriarvoisuus tulee lisääntymään. On niitä joilla menee hyvin, niitä jotka sinnittelävät ja niitä joilla menee huonosti. Moni pienipalkkainen myös varmasti miettii, että miksi tehdä työtä jota kukaan ei arvosta. Josta saatavalla palkalla ei verojen ja kulujen jälkeen elä ja jossa on jatkuva epävarmuus kuinka kauan töitä riittää. Tuollainenhan ennen pitkää sairastuttaa ihmisen. Tosin ei sillä niin väliä, laskun maksaa yhteiskunta.</p><p>Samaan aikaan Suomeen tulee tuhansia uusia &ldquo;työnhakijoita&rdquo; jotka ovat valmiita tekemään töitä millä hinnalla tahansa, valtion kompensoidessa tulotasoa tavalla tai toisella. Suomen ongelma on mielestäni vääritynyt talous jossa valtio kustantaa niin vuokranantajien voittoja kuin yritysten tuloksiakin erillaisilla tuki muodoilla. Ongelmana on myös sosiaalietuuksien suuruus pienipalkkaiseen työhön tai työttömyys etuuteen suhteutettuna <em>(en tarkoita, että tuki olisi suuri vaan ennemminkin työstä käteen jäävä palkka on liian pieni)</em>. Jos pääsee &ldquo;sossun&rdquo; asiakkaaksi niin käteen taitaa jäädä kuukaudessa enemmän mitä pieni palkkaisesta työstä tai työttömyysetuudesta ja lisäksi ei tarvitse huolehtia laskuista, asumisesta, lääkkeistä eikä lääkäreistä. Kunhan muistaa kerran kuukaudessa täyttää ja viedä laput niin kuin eräs hampuusi neuvovasti mediassa opasti.</p><p>Suomen velka kasvaa vuosi, vuodelta. Tästä varmaankin kaikki ovat yhtämieltä, että niin ei voi jatkua. Ei yhteiskunta voi kustantaa lähes 20% menoista lainarahalla. Suomessa on turvonnut ja yli suuri julkinen sektori joka tehottomuudessaan syö aimo kasan vero euroja. Niitä palaa ennenkaikkea turvonneisiin julkisensektorin palkkoihin ja äärettömään byrokratiaan. Kaikki täytyy oikeusturvan nimissä olla varmistettu kahteen ellei kolmeen kertaan. Saadaanhan silläkin luotua mukavia suojatyöpaikkoja kavereille ja tutuille.</p><p>Missään muuten ei ole otettu kantaa siihen kun ollaan puhuttu Suomen kalliista työnhinnasta, että paljonko maksaa olla se ainainen &ldquo;malli oppilas&rdquo;? Suomessa on energian hinta aika kova ja prosessi teollisuus käyttää paljon energiaa. Se energian hinta on seurausta siitä, että Suomi haluaa osallistua päästökauppoihin ja moniin muihin sopimuksiin ilmastomuutoksen hillitsemisen ilosta. Tämä väistämättäkin nostaa yritysten menoja, ei työntekijöiden kohdalla vaan enemmänkin toiminnan pyörittämisen kohdalla. Voi olla halvempaa siirtää tuotantoa maihin joissa ei ympäristö arvot ole niin korkealla, sitten kun ei kaikissa maissa ole vielä ammattiliittoja ja niiden ajamia etuja sekä työsuojelua niin se on entistä houkuttelevempaa. Niissä yhteiskunnissa myöskään harvoin on sosiaalietuudet kovin kummoisia jolloin työntekijän käytännössä saa hinnalla kuin hinnalla. Mitä nyt kehtaa maineen puhtaana pitämiseksi maksaa.</p><p>Moraali on subjektiivinen kokemus myös yrityksillä ja se liikkuu sekä muuttuu tarpeen mukaan niin kuin ihmisilläkin. Ymmärtäisin yrittäjien rutinan työntekijöiden &ldquo;kovista&rdquo; ansioista jos tilanne olisi se, että se työn tuottaminen loppuu jos ei jotain tehdä <em>(toki näitäkin yrityksiä varmasti on mutta se tarkoittaa että toiminta ei ole muutoinkaan kannattavaa)</em>. Mutta kun ne yritykset tekevät isoja voittoja ja maksavat isoja osinkoja omistajilleen <em>(samalla kierrättäen tuloksensa veroparatiisien kautta)</em>. Rahasta jota voisi käyttää ihmisten palkkaamiseen ja investointeihin ei siis ole pulaa vaan enemmänkin yhteiskuntavastuusta ja moraalista. Toisaalta yritykset kuitenkin palkkaavat joka tapauksessa sen verran ihmisiä kuin niillä on tarvetta ei siinä työntekijän hinta niinkään sillä hetkellä vaikuta. Jos tilauskirjat on täynnä ja enemmän pitää myydä niin palkataan lisää ihmisiä ja jos kirjat ovat tyhjiä niin lomautetaan <em>(tämä on se jossa joustavuutta kaivattaisiin ja myös valtion taholta mitä työttömyyteen tulee)</em>. Ei siinä työntekijän palkka vaikuta muuta kuin silloin kun mietitään, että minne maahan investoidaan, mistä saadaan paras kate tuotteelle. Siihen hintaan ja asiaan toki vaikuttaa moni muukin tekijä kuin se työntekijän palkkaamisesta aiheutunut kustannus.</p><p>Suomessa olisi ehdottomasti helpotettava yrittämistä ja kannustettava ihmisiä luomaan uutta. Tämä vaatisi vapaata riskipääomaa ilman että tämä yrittäjä kaatuessaan päätyy ikuiseen velka helvettiin. Joka Suomessa on lähes elinkautisen vankeusrangaistuksen veroinen sillä erotuksella, että sitä saa lusia kotona. Steve Jobskin taisi eläessään tehdä muutamankin henkilökohtaisen konkurssin ennen kuin Apple syntyi ja teki kaverista miljonäärin. Nykyään yritys on yksi maailman arvokkaimmista. Suomessa vastaavassa olisi todennäköisesti käynyt niin, että homma olisi jäänyt ensimmäiseen konkurssiin ja Jobs olisi maksellut velkoja pois seuraavat parikymmentä vuotta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miten työn määrä yhteiskunnassa lisääntyy, työntekijää potkimalla? Tämän kysymyksen on varmasti moni esittänyt. Hallitus on siihen omasta mielestään ratkaisun löytänyt.

Hallitus suunnittelee lyhentävänsä ansiosidonnaista 100 päivällä. Poistamalla tai ainakin lyhentämällä korotettuja päivärahoja. Siirtämällä työnantajien maksuja työntekijöille. Helpottamalla ja pidentämällä määräaikaisten perusteettomia kestoja aina vuoteen. Hallitus suunnitelee myös paljon muuta jolla kurittaa niin työssä olevia kuin työttömiä kansalaisiaan. Hallituksen mielestä ihmiset ovat laiskoja joille pitää antaa keppiä, hakea töitä joita ei ole!

Tosiasiassa ei työn määrä yhteiskunnassa lisäänny jollei tuotetta jota tuotetaan saada myytyä ja niitä ei saada myytyä jos ei kukaan osta. Maailman talous on sairas. Kiinan talous on alkanut yskiä, koska seisoo savijaloilla eli länsimaisen velkaantumisen päällä. Venäjän talous on, no se on jossain tilassa lähinnä Putinin itsensä takia. USA:n talous lähti nousuun halvan dollarin ja sikäläisen keskuspankin yltiöpäisen elvytyksen avittamana. Maailmassa on velanmäärä lisääntynyt paljon. EKP “painaa” joka kuukausi 80mrd€ uutta rahaa. “Lama” hoidettiin siis jälleen vellalla.

Suomi on ikäväkseen ja omaksi onnettomuudekseen osa globaaleja markkinoita joissa myydään johdannaisia ja ennusteita. Suomen ongelman on kerrottu olevan liian suuri työnhinta. Suomalaiset ansaitsevat siis liian hyvin (tähän on helppo yhtyä kun katsoi viime joulun kulutusjuhlaa). Käsittääkseni kuitenkin Suomalaisten palkat ovat euroopassa vakaata keskitasoa mutta ostovoima yksi euroopan huonoimpia. Rahalla saa siis Suomessa vähemmän kuin monessa muussa maassa ja sitä katoaa matkalla työnantajalta - työntekijälle johonkin. Suomessa eläminen on todella kallista ja verotus huippuluokkaa. Tähän kun yhdistetään tulevat heikennykset niin työttömyysturvassa kuin työntekemisessä niin yhteiskunnallinen soppa alkaa olemaan valmis. Tuollaiset toimet väistämättä lisäävät yhteiskunnallista epätasa-arvoa ja epävakautta pidemmällä tähtäimellä. Eriarvoisuus tulee lisääntymään. On niitä joilla menee hyvin, niitä jotka sinnittelävät ja niitä joilla menee huonosti. Moni pienipalkkainen myös varmasti miettii, että miksi tehdä työtä jota kukaan ei arvosta. Josta saatavalla palkalla ei verojen ja kulujen jälkeen elä ja jossa on jatkuva epävarmuus kuinka kauan töitä riittää. Tuollainenhan ennen pitkää sairastuttaa ihmisen. Tosin ei sillä niin väliä, laskun maksaa yhteiskunta.

Samaan aikaan Suomeen tulee tuhansia uusia “työnhakijoita” jotka ovat valmiita tekemään töitä millä hinnalla tahansa, valtion kompensoidessa tulotasoa tavalla tai toisella. Suomen ongelma on mielestäni vääritynyt talous jossa valtio kustantaa niin vuokranantajien voittoja kuin yritysten tuloksiakin erillaisilla tuki muodoilla. Ongelmana on myös sosiaalietuuksien suuruus pienipalkkaiseen työhön tai työttömyys etuuteen suhteutettuna (en tarkoita, että tuki olisi suuri vaan ennemminkin työstä käteen jäävä palkka on liian pieni). Jos pääsee “sossun” asiakkaaksi niin käteen taitaa jäädä kuukaudessa enemmän mitä pieni palkkaisesta työstä tai työttömyysetuudesta ja lisäksi ei tarvitse huolehtia laskuista, asumisesta, lääkkeistä eikä lääkäreistä. Kunhan muistaa kerran kuukaudessa täyttää ja viedä laput niin kuin eräs hampuusi neuvovasti mediassa opasti.

Suomen velka kasvaa vuosi, vuodelta. Tästä varmaankin kaikki ovat yhtämieltä, että niin ei voi jatkua. Ei yhteiskunta voi kustantaa lähes 20% menoista lainarahalla. Suomessa on turvonnut ja yli suuri julkinen sektori joka tehottomuudessaan syö aimo kasan vero euroja. Niitä palaa ennenkaikkea turvonneisiin julkisensektorin palkkoihin ja äärettömään byrokratiaan. Kaikki täytyy oikeusturvan nimissä olla varmistettu kahteen ellei kolmeen kertaan. Saadaanhan silläkin luotua mukavia suojatyöpaikkoja kavereille ja tutuille.

Missään muuten ei ole otettu kantaa siihen kun ollaan puhuttu Suomen kalliista työnhinnasta, että paljonko maksaa olla se ainainen “malli oppilas”? Suomessa on energian hinta aika kova ja prosessi teollisuus käyttää paljon energiaa. Se energian hinta on seurausta siitä, että Suomi haluaa osallistua päästökauppoihin ja moniin muihin sopimuksiin ilmastomuutoksen hillitsemisen ilosta. Tämä väistämättäkin nostaa yritysten menoja, ei työntekijöiden kohdalla vaan enemmänkin toiminnan pyörittämisen kohdalla. Voi olla halvempaa siirtää tuotantoa maihin joissa ei ympäristö arvot ole niin korkealla, sitten kun ei kaikissa maissa ole vielä ammattiliittoja ja niiden ajamia etuja sekä työsuojelua niin se on entistä houkuttelevempaa. Niissä yhteiskunnissa myöskään harvoin on sosiaalietuudet kovin kummoisia jolloin työntekijän käytännössä saa hinnalla kuin hinnalla. Mitä nyt kehtaa maineen puhtaana pitämiseksi maksaa.

Moraali on subjektiivinen kokemus myös yrityksillä ja se liikkuu sekä muuttuu tarpeen mukaan niin kuin ihmisilläkin. Ymmärtäisin yrittäjien rutinan työntekijöiden “kovista” ansioista jos tilanne olisi se, että se työn tuottaminen loppuu jos ei jotain tehdä (toki näitäkin yrityksiä varmasti on mutta se tarkoittaa että toiminta ei ole muutoinkaan kannattavaa). Mutta kun ne yritykset tekevät isoja voittoja ja maksavat isoja osinkoja omistajilleen (samalla kierrättäen tuloksensa veroparatiisien kautta). Rahasta jota voisi käyttää ihmisten palkkaamiseen ja investointeihin ei siis ole pulaa vaan enemmänkin yhteiskuntavastuusta ja moraalista. Toisaalta yritykset kuitenkin palkkaavat joka tapauksessa sen verran ihmisiä kuin niillä on tarvetta ei siinä työntekijän hinta niinkään sillä hetkellä vaikuta. Jos tilauskirjat on täynnä ja enemmän pitää myydä niin palkataan lisää ihmisiä ja jos kirjat ovat tyhjiä niin lomautetaan (tämä on se jossa joustavuutta kaivattaisiin ja myös valtion taholta mitä työttömyyteen tulee). Ei siinä työntekijän palkka vaikuta muuta kuin silloin kun mietitään, että minne maahan investoidaan, mistä saadaan paras kate tuotteelle. Siihen hintaan ja asiaan toki vaikuttaa moni muukin tekijä kuin se työntekijän palkkaamisesta aiheutunut kustannus.

Suomessa olisi ehdottomasti helpotettava yrittämistä ja kannustettava ihmisiä luomaan uutta. Tämä vaatisi vapaata riskipääomaa ilman että tämä yrittäjä kaatuessaan päätyy ikuiseen velka helvettiin. Joka Suomessa on lähes elinkautisen vankeusrangaistuksen veroinen sillä erotuksella, että sitä saa lusia kotona. Steve Jobskin taisi eläessään tehdä muutamankin henkilökohtaisen konkurssin ennen kuin Apple syntyi ja teki kaverista miljonäärin. Nykyään yritys on yksi maailman arvokkaimmista. Suomessa vastaavassa olisi todennäköisesti käynyt niin, että homma olisi jäänyt ensimmäiseen konkurssiin ja Jobs olisi maksellut velkoja pois seuraavat parikymmentä vuotta.

]]>
4 http://markohaavisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213514-miten-tyonmaara-yhteiskunnassa-lisaantyy-tyontekijaa-potkimalla#comments Keppiä Politiikka Talous Työntekijä Yhteiskunta Sat, 12 Mar 2016 06:36:03 +0000 Marko Haavisto http://markohaavisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/213514-miten-tyonmaara-yhteiskunnassa-lisaantyy-tyontekijaa-potkimalla
Ota vastaan pelastus, tee työtä http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203721-ota-vastaan-pelastus-tee-tyota <p><a href="http://minaisa.blogspot.fi/2015/09/tyo-pelastaa.html">Työ pelastaa</a></p><p>Työ pelastaa kaiken.<br /><br />Työ pelastaa Suomen. Suomi pärjää vain työtä tekemällä. Työtä pitää tehdä enemmän kuin ennen. Työtä pitää tehdä kovemmin, enemmän, halvemmalla ja paremmin. Vain työ pelastaa Suomen. Ajatus, että tehtäisiin vähemmän tai tehokkaammin on nyt vihdoinkin haudattu. Enemmän työtä ja halvemmalla. Se pelastaa Suomen. Työ se on mahtava asia.<br /><br /><br />Työ pelastaa myös työntekijän. Itseltään pelastaa työ ihmisen. Muuten olisi notkumassa perheensä kanssa tai harrastamassa. Työ pitää ihmisen kurissa. Muistuttaa herrain ja Herran pelosta. Jo Luther tiesi, että työ tekijäänsä kiittää. Työ on protestanttisen elämän paras asia. Ilman työtä olet mitätön, arvoton ja kelpaamaton. Työnteosta saa aidon tyydytyksen. Siitä pitää tuntea ylpeyttä, että tekee työtä. Ei ole syytä tehdä työtä palkan takia. Työtä tehdään vain ja ainoastaan yhteiseksi hyväksi. Työtä tehdään, koska se on hyve. Se on ainoa hyve. No ei ihan ainoa. Nöyryys on myös kelvollinen.<br /><br />Ja työksi ei kelpaa mikä tahansa työ. Ei todellakaan.<br /><br />&nbsp;Tieteentekijät vähän vaan rapsivat muistivihkoihinsa ja seminaareissaan puhuvat kaiken maailman liirumlaarumia. Ei se ole työtä. Korkeintaan nautiskelevat statuksestaan yliopistoissa ja viettävät opetusajan ulkopuolisen osan vuotta kopperoissansa raapustelemassa lisää ajatuksiaan. Ei sellainen ole työtä.<br /><br />Taiteilijat ei myöskään tee työtä. Ei ole työtä sirkustaiteilijan työ tai installaation kokoaminen. Työtä pitäisi tehdä. Eikä tanssia, jonglöörata, soittaa, näytellä tai avustaa, ohjata tai suunnitella mitään näistä. Harrastuksia nämä ovat eivätkä työtä. Työn jälkeen voi käydä paikallisessa harrastajateatterissa, jos jaksaa.<br /><br />Eikä ole opettajan työt, päiväkotityö tai muu julkisen alan työ työtä. Tai on se siinä mielessä työtä, että sitä pitäisi tehdä paljon enemmän, mutta muuten se on ihan väärää työtä. Jos lapset maksaisi koulunkäynnistä ja se tuottaisi bruttokansantuotetta tänään niin se olisi työtä. Nyt ei ole työtä lasten tai nuorten parissa tehtävä työ. Ei ole oikeaa työtä se.<br /><br />Ja järjestötyö vasta väärää työtä onkin. Vapaaehtoista pitäisi olla sellainen. Ei kai kukaan nyt voi olettaa, että järjestöt tekisivät jotain oikeaa työtä. Enemmän pitäisi vapaaehtoisesti tehdä. Ei työnä. Paitsi pidempää työpäivää ja pienemmällä palkalla voisi tehdä. Mutta mieluummin ilman palkkaa kokonaan. Parempi olisi kaikkien kannalta näin.<br /><br />Urheilijat ja liikunta-alan työntekijät ovat myös ihan väärässä työssä. Ei se tuota mitään hyvinvointia sellainen. Ei tuo vientiä tai verotuloja mäkihyppääjä. Jokereita lukuunottamatta kaikki on huonoja. Jokerit ei ole huono, kun se on vientituote. No jääkiekko pitää hyväksyä työksi, kun niin moni tykkää siitä. Ja keihäänheitto on myös ok, mutta ei ole jalkapallo eikä koripallo. Ei ole ne mitään oikeita töitä. Pitää tehdä muita töitä ohella tai muuten on kyllä hukannut elämänsä ihan varmasti.<br /><br />Paljon on myös muita vääriä töitä. Oikeaa työtä tekevät finanssialan ekonomistit, vientiyritysten konsultit ja elinkeinoelämän henkilöstöjohtajat. Siellä se ahkeruus on. Ahkeruus ja oikeanlainen työ.<br /><br />Joskus vientiyritysten tavalliset työntekijätkin pääsivät tähän oikeiden töiden kastiin. Sitten hinnoittelivat itsensä ulos. Tulivat ahneiksi. Alkoivat vaatimaan säällistä palkkaa. Vaativat kaksi vapaapäivää viikkoon. Silloin jo tiedettiin, että perseelleen tulee menemään. Olisi pitänyt murskata silloin jo kaiken maailman liikkeet. Ei seurannut työtä tästä. Seurasi vain paljon pahaa ja nykyinen tilanne. Ei ole työn vika se. Työntekijöiden vika sen sijaan on. Olisi pitänyt jo aikanaan ymmärtää, että ei kuulu ihmisen nauttia työstä tai saada siitä mitään järkevää korvausta. Se on kaikki pois siitä tärkeimmästä, eli työstä.<br /><br />Joskus kauan sitten muinaisina aikoina puhuttiin hitaammasta elämästä, downshiftauksesta ja prioriteeteista. Onneksi siitä päästiin. Kyllä silloin oltiin idiootteja, kun oli unohdettu mistä pelastus tulee.<br /><br />Se tulee työstä. Se tulee työstä, jota tehdään, jotta pelastuu. Pelastus, protestanttinen ja sinivalkoinen, se on kaiken palkka. Se on paras palkka jota voi työtä tekevä ihminen saada.<br /><br />Se maallinen palkka joutaa leikkuriin. Se on vain maallista, korruptoivaa ja eriarvoistavaa. Se työ on se palkka.<br /><br />Muista nämä ja pelastu työläinen.<br /><br />Työ tekijäänsä kiittää.<br /><br /><br />pssst... ei työ tekemällä lopu, mutta älä kerro sitä kellekään tai joudut tekemään vielä lisää</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työ pelastaa

Työ pelastaa kaiken.

Työ pelastaa Suomen. Suomi pärjää vain työtä tekemällä. Työtä pitää tehdä enemmän kuin ennen. Työtä pitää tehdä kovemmin, enemmän, halvemmalla ja paremmin. Vain työ pelastaa Suomen. Ajatus, että tehtäisiin vähemmän tai tehokkaammin on nyt vihdoinkin haudattu. Enemmän työtä ja halvemmalla. Se pelastaa Suomen. Työ se on mahtava asia.


Työ pelastaa myös työntekijän. Itseltään pelastaa työ ihmisen. Muuten olisi notkumassa perheensä kanssa tai harrastamassa. Työ pitää ihmisen kurissa. Muistuttaa herrain ja Herran pelosta. Jo Luther tiesi, että työ tekijäänsä kiittää. Työ on protestanttisen elämän paras asia. Ilman työtä olet mitätön, arvoton ja kelpaamaton. Työnteosta saa aidon tyydytyksen. Siitä pitää tuntea ylpeyttä, että tekee työtä. Ei ole syytä tehdä työtä palkan takia. Työtä tehdään vain ja ainoastaan yhteiseksi hyväksi. Työtä tehdään, koska se on hyve. Se on ainoa hyve. No ei ihan ainoa. Nöyryys on myös kelvollinen.

Ja työksi ei kelpaa mikä tahansa työ. Ei todellakaan.

 Tieteentekijät vähän vaan rapsivat muistivihkoihinsa ja seminaareissaan puhuvat kaiken maailman liirumlaarumia. Ei se ole työtä. Korkeintaan nautiskelevat statuksestaan yliopistoissa ja viettävät opetusajan ulkopuolisen osan vuotta kopperoissansa raapustelemassa lisää ajatuksiaan. Ei sellainen ole työtä.

Taiteilijat ei myöskään tee työtä. Ei ole työtä sirkustaiteilijan työ tai installaation kokoaminen. Työtä pitäisi tehdä. Eikä tanssia, jonglöörata, soittaa, näytellä tai avustaa, ohjata tai suunnitella mitään näistä. Harrastuksia nämä ovat eivätkä työtä. Työn jälkeen voi käydä paikallisessa harrastajateatterissa, jos jaksaa.

Eikä ole opettajan työt, päiväkotityö tai muu julkisen alan työ työtä. Tai on se siinä mielessä työtä, että sitä pitäisi tehdä paljon enemmän, mutta muuten se on ihan väärää työtä. Jos lapset maksaisi koulunkäynnistä ja se tuottaisi bruttokansantuotetta tänään niin se olisi työtä. Nyt ei ole työtä lasten tai nuorten parissa tehtävä työ. Ei ole oikeaa työtä se.

Ja järjestötyö vasta väärää työtä onkin. Vapaaehtoista pitäisi olla sellainen. Ei kai kukaan nyt voi olettaa, että järjestöt tekisivät jotain oikeaa työtä. Enemmän pitäisi vapaaehtoisesti tehdä. Ei työnä. Paitsi pidempää työpäivää ja pienemmällä palkalla voisi tehdä. Mutta mieluummin ilman palkkaa kokonaan. Parempi olisi kaikkien kannalta näin.

Urheilijat ja liikunta-alan työntekijät ovat myös ihan väärässä työssä. Ei se tuota mitään hyvinvointia sellainen. Ei tuo vientiä tai verotuloja mäkihyppääjä. Jokereita lukuunottamatta kaikki on huonoja. Jokerit ei ole huono, kun se on vientituote. No jääkiekko pitää hyväksyä työksi, kun niin moni tykkää siitä. Ja keihäänheitto on myös ok, mutta ei ole jalkapallo eikä koripallo. Ei ole ne mitään oikeita töitä. Pitää tehdä muita töitä ohella tai muuten on kyllä hukannut elämänsä ihan varmasti.

Paljon on myös muita vääriä töitä. Oikeaa työtä tekevät finanssialan ekonomistit, vientiyritysten konsultit ja elinkeinoelämän henkilöstöjohtajat. Siellä se ahkeruus on. Ahkeruus ja oikeanlainen työ.

Joskus vientiyritysten tavalliset työntekijätkin pääsivät tähän oikeiden töiden kastiin. Sitten hinnoittelivat itsensä ulos. Tulivat ahneiksi. Alkoivat vaatimaan säällistä palkkaa. Vaativat kaksi vapaapäivää viikkoon. Silloin jo tiedettiin, että perseelleen tulee menemään. Olisi pitänyt murskata silloin jo kaiken maailman liikkeet. Ei seurannut työtä tästä. Seurasi vain paljon pahaa ja nykyinen tilanne. Ei ole työn vika se. Työntekijöiden vika sen sijaan on. Olisi pitänyt jo aikanaan ymmärtää, että ei kuulu ihmisen nauttia työstä tai saada siitä mitään järkevää korvausta. Se on kaikki pois siitä tärkeimmästä, eli työstä.

Joskus kauan sitten muinaisina aikoina puhuttiin hitaammasta elämästä, downshiftauksesta ja prioriteeteista. Onneksi siitä päästiin. Kyllä silloin oltiin idiootteja, kun oli unohdettu mistä pelastus tulee.

Se tulee työstä. Se tulee työstä, jota tehdään, jotta pelastuu. Pelastus, protestanttinen ja sinivalkoinen, se on kaiken palkka. Se on paras palkka jota voi työtä tekevä ihminen saada.

Se maallinen palkka joutaa leikkuriin. Se on vain maallista, korruptoivaa ja eriarvoistavaa. Se työ on se palkka.

Muista nämä ja pelastu työläinen.

Työ tekijäänsä kiittää.


pssst... ei työ tekemällä lopu, mutta älä kerro sitä kellekään tai joudut tekemään vielä lisää

]]>
0 http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203721-ota-vastaan-pelastus-tee-tyota#comments Työ Työntekijä Työnteko Tue, 29 Sep 2015 16:58:34 +0000 Timo Kilpiäinen http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203721-ota-vastaan-pelastus-tee-tyota
Poistetaan työaika kokonaan http://raulsoisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203357-poistetaan-tyoaika-kokonaan <p>Poistetaan työaika kokonaan</p><p>Työnantajat ostavat työntekijöiltä aikaa rahapalkkaa vastaan. Ajalle on määritelty hinnoitteluperusteet, jotka riippuvat useista muuttujista. Ihme kyllä ajan hinnoittelu riippuu harvemmin siitä, paljonko kyseisenä aikana tuottaa työnantajalleen lisäarvoa. Nyt huudetaan tuottavuuden perään.</p><p>Rahapalkan kokonaissuuruudella tiedetään olevan positiivinen korrelaatio työhön sitoutumisen kanssa, mikä on kuitenkin vain yksi muuttuja muiden joukossa - eikä edes tärkein, jos arvioidaan innovatiivisuuta ja työssä &nbsp;suoriutumista. Ei ole minkäänlaista näyttöä siitä, että työajan mekaaninen lisääminen kaikilla esimerkiksi 20 minuuttia päivässä parantaisi tuottavuutta. Ihminen on mukautuvaisena olentona kykenevä käyttämään enemmän aikaa sen aivan saman työmäärän tekemiseen ja mitä luultavimmin sama homma onnistuu joskus vähemmälläkin ajalla.</p><p>Lupaavaa näyttöä sen sijaan löytyy todellisista rohkeista yrityksistä, joissa työajassa on aivan äärimmilleen vietyä vapautta. Eräät rohkeimmat yritykset poistivat työntekijöiltä pakollisen työajan kokonaan. Enkä tarkoita etätyömahdollisuutta, jossa työntekijä saa tehdä töitään työajallaan konttorin ulkopuolella, vaikka kotonaan. Sen sijaan näissä jonkun mielestä uhkarohkeissa kokeiluissa työntekijöiltä lopetettiin työajan seuraaminen kokonaan. Monet olivat ymmärrettävästi skeptisiä, että mitä tästä tulee, kun työntekijöitä ei enää vahdita. Pelättiin, että työnteko loppuu kokonaan, kun kukaan sitä ei enää edellytä. Turhaan pelättiin. Vuodessa eräs firma paransi tulostaan 0,25 miljardilla eurolla tämän tempun avulla. Vapauden myötä työntekijät kehittivät paljon parempia ja toimivampia strategioita, kuin mitä yritysjohto olisi ikinä omin nokkineen tullut älynneeksi vaatia kehiteltäväksi.</p><p>Mainitussa 250 lisämiljoonaa netonneessa yrityksessä työajan seurannasta luovuttiin kokonaan, ja jos työntekijä sai projektinsa etuajassa valmiiksi, häntä kannustettiin tekemään jotakin ihan muuta kuin työtä. Työntekijää pyydettiin tekemään mitä tahansa mistä itse tykkää, sillä hänellähän oli jo palkalle vastine annettuna. Olisi hyvä päästä pois ajan myymisestä, sillä jossakin vaiheessa kaikki aika on myyty, jonka jälkeen ei ole lisää mitä myydä. Siirtyessämme enemmän aivopääoman ja valmiimpien luomusten, tai ainakin innovatiivisten ideoiden myymiseen, rajaa ei samalla tapaa tule vastaan.</p><p>Parhaimmat ideat syntyvät itselläni silloin, kun maltan pysytellä mahdollisimman pitkään mahdollisimman kaukana kaikesta, joka vähänkään haiskahtaa työltä. Jos oikein yrittämällä yrittää olla nokkela, jää tulos yleensä melko laihaksi. Ylitöissä ideointi voi joillekin toimia, mutta useimmiten levänneenä tuottaa parhaiten. Ja kun on mukava meininki ryhmässä, tulee hienoja innovaatioita. Kun ryhmässä on turvallista ja hyvä olla, uskaltaa olla tarvittaessa eri mieltä, eikä epäterve kilpailu nakerra luovuutta. Kaikki tämä onnistuu, mutta vaatii johtajalta osaamista.</p><p>Raul Soisalo</p><p>Suomen Psykologisen Instituutin johtaja</p><p><a href="mailto:info@psyk.fi">info@psyk.fi</a></p><p>&nbsp;</p> Poistetaan työaika kokonaan

Työnantajat ostavat työntekijöiltä aikaa rahapalkkaa vastaan. Ajalle on määritelty hinnoitteluperusteet, jotka riippuvat useista muuttujista. Ihme kyllä ajan hinnoittelu riippuu harvemmin siitä, paljonko kyseisenä aikana tuottaa työnantajalleen lisäarvoa. Nyt huudetaan tuottavuuden perään.

Rahapalkan kokonaissuuruudella tiedetään olevan positiivinen korrelaatio työhön sitoutumisen kanssa, mikä on kuitenkin vain yksi muuttuja muiden joukossa - eikä edes tärkein, jos arvioidaan innovatiivisuuta ja työssä  suoriutumista. Ei ole minkäänlaista näyttöä siitä, että työajan mekaaninen lisääminen kaikilla esimerkiksi 20 minuuttia päivässä parantaisi tuottavuutta. Ihminen on mukautuvaisena olentona kykenevä käyttämään enemmän aikaa sen aivan saman työmäärän tekemiseen ja mitä luultavimmin sama homma onnistuu joskus vähemmälläkin ajalla.

Lupaavaa näyttöä sen sijaan löytyy todellisista rohkeista yrityksistä, joissa työajassa on aivan äärimmilleen vietyä vapautta. Eräät rohkeimmat yritykset poistivat työntekijöiltä pakollisen työajan kokonaan. Enkä tarkoita etätyömahdollisuutta, jossa työntekijä saa tehdä töitään työajallaan konttorin ulkopuolella, vaikka kotonaan. Sen sijaan näissä jonkun mielestä uhkarohkeissa kokeiluissa työntekijöiltä lopetettiin työajan seuraaminen kokonaan. Monet olivat ymmärrettävästi skeptisiä, että mitä tästä tulee, kun työntekijöitä ei enää vahdita. Pelättiin, että työnteko loppuu kokonaan, kun kukaan sitä ei enää edellytä. Turhaan pelättiin. Vuodessa eräs firma paransi tulostaan 0,25 miljardilla eurolla tämän tempun avulla. Vapauden myötä työntekijät kehittivät paljon parempia ja toimivampia strategioita, kuin mitä yritysjohto olisi ikinä omin nokkineen tullut älynneeksi vaatia kehiteltäväksi.

Mainitussa 250 lisämiljoonaa netonneessa yrityksessä työajan seurannasta luovuttiin kokonaan, ja jos työntekijä sai projektinsa etuajassa valmiiksi, häntä kannustettiin tekemään jotakin ihan muuta kuin työtä. Työntekijää pyydettiin tekemään mitä tahansa mistä itse tykkää, sillä hänellähän oli jo palkalle vastine annettuna. Olisi hyvä päästä pois ajan myymisestä, sillä jossakin vaiheessa kaikki aika on myyty, jonka jälkeen ei ole lisää mitä myydä. Siirtyessämme enemmän aivopääoman ja valmiimpien luomusten, tai ainakin innovatiivisten ideoiden myymiseen, rajaa ei samalla tapaa tule vastaan.

Parhaimmat ideat syntyvät itselläni silloin, kun maltan pysytellä mahdollisimman pitkään mahdollisimman kaukana kaikesta, joka vähänkään haiskahtaa työltä. Jos oikein yrittämällä yrittää olla nokkela, jää tulos yleensä melko laihaksi. Ylitöissä ideointi voi joillekin toimia, mutta useimmiten levänneenä tuottaa parhaiten. Ja kun on mukava meininki ryhmässä, tulee hienoja innovaatioita. Kun ryhmässä on turvallista ja hyvä olla, uskaltaa olla tarvittaessa eri mieltä, eikä epäterve kilpailu nakerra luovuutta. Kaikki tämä onnistuu, mutta vaatii johtajalta osaamista.

Raul Soisalo

Suomen Psykologisen Instituutin johtaja

info@psyk.fi

 

]]>
10 http://raulsoisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203357-poistetaan-tyoaika-kokonaan#comments Kotimaa Palkka Työhyvinvointi Työn tuottavuus Työnantaja Työntekijä Thu, 24 Sep 2015 16:04:42 +0000 Raul Soisalo http://raulsoisalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203357-poistetaan-tyoaika-kokonaan
Maallikon ratkaisuehdotuksia Työehtosopimusuudistuksiin http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203066-maallikon-ratkaisuehdotuksia-tyoehtosopimusuudistuksiin <p><a href="http://minaisa.blogspot.fi/2015/09/maallikon-ratkaisuehdotuksia-osa-yksi.html">Maallikon ratkaisuehdotuksia - osa yksi: tessit</a></p><p>Aina kaikki puhuu, että kritisoijat ei tarjoa vaihtoehtoja. Että vaan valitetaan, mutta ei pystytä tarjoamaan mitään muuta tilalle. Sitten jos joku tarjoaa jotain tilalle niin laitetaan sormet korviin ja huudetaan kovempaa, että ärsyttää, kun ei tarjota vaihtoehtoja.<br /><br />Koska mua kiinnostaa nämä asiat kauheasti niin tässä muutamia asioita, joilla me voitaisiin luoda vaihtoehtoja. Näissä kaikissa tietysti pitää ottaa huomioon ne asiat, että mä olen maallikko (niin kuin esimerkiksi moni meidän valtiovarainministereistä) ja mä uskon, että meillä ei ole satakiire leikkausten ja valtiovelan kanssa. Kyllä on hyvä pikkuhiljaa pyrkiä olemaan ottamatta velkaa, mutta se on ihan normaalia valtion taloudenhoitoa, että sitä velkaa on. Se ei ole samanlaista kuin vaikkapa meidän perheen asuntovelka.<br /><br />Näiltä pohjilta siis ratkaisuehdotuksia erityisesti siihen työelämään ja tesseihin, jotka tuntuu ne vaikea asia olevan aina.<br /><br />Kolmen tason tessit: Luodaan kolmitasoiset työehtosopimukset. Yksi räätälöidään nuorille, uusille työntekijöille, koulutettaville ja työssäoppiville ja lyhytaikaisille työsuhteille. Toinen tehdään ammattilaisille. Tähän toiseen tessiin siirrytään automaattisesti ykköstason tessistä yhden kokonaisen sopimuskauden jälkeen tai työnantajan niin halutessa ja katsoessa jo aiemmin. Kolmas tessi tehdään vanhemmille, uudelleenkouluttautuville tai eläköityville työntekijöille. Tähän tessiin on mahdollisuus hakeutua itse tai siihen mennään automaattisesti tietyssä ikävaiheessa.<br /><br />Ykköstaso, &quot;rookietessi&quot;: Mahdollisesti hiukan pienempi palkka, mutta vastineena taataan koulutusta ja perehdytystä. Irtisanominen helpompaa kuin nykyisissä tesseissä, mutta jälleen vastineena uudelleenkouluttautumisen tai lisäkouluttautumisen mahdollisuuksia erityisesti silloin kun irtisanominen ei johdu työntekijän itsensä toimista. Lomakertymä lyhyempi kuten nykyäänkin vähemmän työssä olleilla.<br /><br />Kakkostaso, &quot;professionaltessi&quot;: Vastaisi suhteessa nykyisiä tessejä etuineen jne. Kuitenkin siten, että paikallista sopimista lisätään huomattavasti työpaikan tarpeiden mukaan. Lomakertymiä voisi vaihtaa palkallisiin uudelleenkouluttautumisiin tai opintovapaisiin. Työntekijän muutosturvaan parannuksia ja yrityksille helpotuksia työnantajamaksuihin jokaisesta ykköstason tessistä siirtyneestä työntekijästä.<br /><br />Kolmostaso, &quot;masterstessi&quot;: Mahdollisuus kasata lomakertymiä pidemmiksi jaksoiksi. Mahdollisuus osa-aikaeläkkeeseen ja muuhun osa-aikaiseen työhön. Palkkaa voidaan siirtää lomakertymiin. Mahdollisuus lyhennettyihin työpäiviin.<br /><br />Näissä on tietysti paljon viilattavaa, mutta tällaisella rungolla voitaisiin luoda sitä joustavuutta sekä työnantajille, että työntekijöille.<br /><br />Sitten muutamia yleisiä aika radikaaleja ehdotuksia myöskin liitettäväksi niihin työehtosopimuksiin.<br /><br />Ensinnäkin meidän tulisi tukea työhyvinvointia ja terveyttä huomattavilla uudistuksilla. Mun mielestä esimerkiksi tesseihin voitaisiin kirjoittaa velvoittavia sitoumuksia työnantajille mahdollisuuksien tarjoamiseen ja työntekijöille työkunnon ylläpitoon. On ihan järjetöntä miten paljon meillä esimerkiksi suositaan työssäistumista ja vaikkapa yksityisautoilua terveyden kustannuksella. Työkykyisyyteen satsaaminen ja yleiseen terveyteen satsaaminen voitaisiin ihan hyvin ottaa osaksi tessejä. Olisko se sitten vaikka työmatkaliikunnasta palkanlisät tai liikuntaa työpäivän aikana tm. Tottakai se aiheuttaisi nurinaa ja vastustusta, mutta mikäs ei aiheuttaisi?<br /><br />Toiseksi työntekijöiden edustaja yrityksen hallitukseen. Miksei tätä ole jo olemassa? Ei meillä ole kuitenkaan kai minkäänlaisia veto-oikeuksia hallituksen edustajilla, mutta usein työntekijöiden ääni jää kokonaan kuulematta tai yritysjohto käsittää sen samaksi kuin luottamusmiehen ääni riita-asioissa. Aika paljon voitaisiin saada aikaan ja sovittua, jos puhuttaisiin ennalta eikä jäljestä.<br /><br />Kolmantena ja vimppana ehdotuksena sitten se kaikkein radikaalein eli mahdollisuus siirtyä kahdeksasta tunnista kuuden tunnin työaikaan. Palkasta sitten tietysti on pakko jotain leikata, mutta ei tunti tunnilta. Lopetetaan jo se ajatus siitä, että työ itsessään on jotenkin ihmisen mitta ja arvo. Suurn osa ihmisistä tekee työtä, jotta saa rahaa elämiseen ja vapaa-aikaan. Me hakeudutaan töihin, joista me nautitaan, jottei elämä ole täysin sietämätöntä. Mutta se ajatus siitä, että työ on jotenkin protestanttisen ihanaa ja autuaaksi tekevää on ihan pönttöä. Suurin osa meistä ihmisistä haluaisi esimerkiksi enemmän aikaa perheen ja lasten kanssa. Jos Suomi eläisi kokonaan vaikkapa valtionlainojensa koroilla ja meillä voitaisiin robotisoida koko valtio niin minä ainakin olisi ensimmäisenä ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi vapaaherraksi. Pidän työstäni opettajana ihan tosi paljon, mutta se on kuitenkin tapa ansaita rahaa asioihin, joista pidän vielä enemmän. Olen valmis leikkaamaan omaa tulovirtaani kolmasosaan, koska sillä saan viettää aikaa nyt lapseni kanssa. Prioriteetit on suurimmalla osalla ihmisistä muualla kuin näyttöpäätteen tai paperikoneen ääressä.<br /><br />Tehdään työstä arvokkaan sijasta järkevää ja fiksua.<br /><br />Tässäpä näitä heittoja. Kaikki ovat vapaasti käytettävissä ja sovellettavissa sekä Sipilän hallitukselle, että muille tekijätyypeille.<br /><br />Ainiin ja se perustulo käyttöön.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maallikon ratkaisuehdotuksia - osa yksi: tessit

Aina kaikki puhuu, että kritisoijat ei tarjoa vaihtoehtoja. Että vaan valitetaan, mutta ei pystytä tarjoamaan mitään muuta tilalle. Sitten jos joku tarjoaa jotain tilalle niin laitetaan sormet korviin ja huudetaan kovempaa, että ärsyttää, kun ei tarjota vaihtoehtoja.

Koska mua kiinnostaa nämä asiat kauheasti niin tässä muutamia asioita, joilla me voitaisiin luoda vaihtoehtoja. Näissä kaikissa tietysti pitää ottaa huomioon ne asiat, että mä olen maallikko (niin kuin esimerkiksi moni meidän valtiovarainministereistä) ja mä uskon, että meillä ei ole satakiire leikkausten ja valtiovelan kanssa. Kyllä on hyvä pikkuhiljaa pyrkiä olemaan ottamatta velkaa, mutta se on ihan normaalia valtion taloudenhoitoa, että sitä velkaa on. Se ei ole samanlaista kuin vaikkapa meidän perheen asuntovelka.

Näiltä pohjilta siis ratkaisuehdotuksia erityisesti siihen työelämään ja tesseihin, jotka tuntuu ne vaikea asia olevan aina.

Kolmen tason tessit: Luodaan kolmitasoiset työehtosopimukset. Yksi räätälöidään nuorille, uusille työntekijöille, koulutettaville ja työssäoppiville ja lyhytaikaisille työsuhteille. Toinen tehdään ammattilaisille. Tähän toiseen tessiin siirrytään automaattisesti ykköstason tessistä yhden kokonaisen sopimuskauden jälkeen tai työnantajan niin halutessa ja katsoessa jo aiemmin. Kolmas tessi tehdään vanhemmille, uudelleenkouluttautuville tai eläköityville työntekijöille. Tähän tessiin on mahdollisuus hakeutua itse tai siihen mennään automaattisesti tietyssä ikävaiheessa.

Ykköstaso, "rookietessi": Mahdollisesti hiukan pienempi palkka, mutta vastineena taataan koulutusta ja perehdytystä. Irtisanominen helpompaa kuin nykyisissä tesseissä, mutta jälleen vastineena uudelleenkouluttautumisen tai lisäkouluttautumisen mahdollisuuksia erityisesti silloin kun irtisanominen ei johdu työntekijän itsensä toimista. Lomakertymä lyhyempi kuten nykyäänkin vähemmän työssä olleilla.

Kakkostaso, "professionaltessi": Vastaisi suhteessa nykyisiä tessejä etuineen jne. Kuitenkin siten, että paikallista sopimista lisätään huomattavasti työpaikan tarpeiden mukaan. Lomakertymiä voisi vaihtaa palkallisiin uudelleenkouluttautumisiin tai opintovapaisiin. Työntekijän muutosturvaan parannuksia ja yrityksille helpotuksia työnantajamaksuihin jokaisesta ykköstason tessistä siirtyneestä työntekijästä.

Kolmostaso, "masterstessi": Mahdollisuus kasata lomakertymiä pidemmiksi jaksoiksi. Mahdollisuus osa-aikaeläkkeeseen ja muuhun osa-aikaiseen työhön. Palkkaa voidaan siirtää lomakertymiin. Mahdollisuus lyhennettyihin työpäiviin.

Näissä on tietysti paljon viilattavaa, mutta tällaisella rungolla voitaisiin luoda sitä joustavuutta sekä työnantajille, että työntekijöille.

Sitten muutamia yleisiä aika radikaaleja ehdotuksia myöskin liitettäväksi niihin työehtosopimuksiin.

Ensinnäkin meidän tulisi tukea työhyvinvointia ja terveyttä huomattavilla uudistuksilla. Mun mielestä esimerkiksi tesseihin voitaisiin kirjoittaa velvoittavia sitoumuksia työnantajille mahdollisuuksien tarjoamiseen ja työntekijöille työkunnon ylläpitoon. On ihan järjetöntä miten paljon meillä esimerkiksi suositaan työssäistumista ja vaikkapa yksityisautoilua terveyden kustannuksella. Työkykyisyyteen satsaaminen ja yleiseen terveyteen satsaaminen voitaisiin ihan hyvin ottaa osaksi tessejä. Olisko se sitten vaikka työmatkaliikunnasta palkanlisät tai liikuntaa työpäivän aikana tm. Tottakai se aiheuttaisi nurinaa ja vastustusta, mutta mikäs ei aiheuttaisi?

Toiseksi työntekijöiden edustaja yrityksen hallitukseen. Miksei tätä ole jo olemassa? Ei meillä ole kuitenkaan kai minkäänlaisia veto-oikeuksia hallituksen edustajilla, mutta usein työntekijöiden ääni jää kokonaan kuulematta tai yritysjohto käsittää sen samaksi kuin luottamusmiehen ääni riita-asioissa. Aika paljon voitaisiin saada aikaan ja sovittua, jos puhuttaisiin ennalta eikä jäljestä.

Kolmantena ja vimppana ehdotuksena sitten se kaikkein radikaalein eli mahdollisuus siirtyä kahdeksasta tunnista kuuden tunnin työaikaan. Palkasta sitten tietysti on pakko jotain leikata, mutta ei tunti tunnilta. Lopetetaan jo se ajatus siitä, että työ itsessään on jotenkin ihmisen mitta ja arvo. Suurn osa ihmisistä tekee työtä, jotta saa rahaa elämiseen ja vapaa-aikaan. Me hakeudutaan töihin, joista me nautitaan, jottei elämä ole täysin sietämätöntä. Mutta se ajatus siitä, että työ on jotenkin protestanttisen ihanaa ja autuaaksi tekevää on ihan pönttöä. Suurin osa meistä ihmisistä haluaisi esimerkiksi enemmän aikaa perheen ja lasten kanssa. Jos Suomi eläisi kokonaan vaikkapa valtionlainojensa koroilla ja meillä voitaisiin robotisoida koko valtio niin minä ainakin olisi ensimmäisenä ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi vapaaherraksi. Pidän työstäni opettajana ihan tosi paljon, mutta se on kuitenkin tapa ansaita rahaa asioihin, joista pidän vielä enemmän. Olen valmis leikkaamaan omaa tulovirtaani kolmasosaan, koska sillä saan viettää aikaa nyt lapseni kanssa. Prioriteetit on suurimmalla osalla ihmisistä muualla kuin näyttöpäätteen tai paperikoneen ääressä.

Tehdään työstä arvokkaan sijasta järkevää ja fiksua.

Tässäpä näitä heittoja. Kaikki ovat vapaasti käytettävissä ja sovellettavissa sekä Sipilän hallitukselle, että muille tekijätyypeille.

Ainiin ja se perustulo käyttöön.

]]>
4 http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203066-maallikon-ratkaisuehdotuksia-tyoehtosopimusuudistuksiin#comments Ay-liike Työehtosopimukset Työnantajat Työntekijä Valtiontalous Sun, 20 Sep 2015 18:40:49 +0000 Timo Kilpiäinen http://taukovihko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203066-maallikon-ratkaisuehdotuksia-tyoehtosopimusuudistuksiin
Hallitus narskauttaa kossupullon korkin auki? http://markovarajarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201644-hallitus-narskauttaa-kossupullon-korkin-auki <p>Maan hallitus on pääministeri <strong>Juha Sipilän</strong> suulla selkeästi ilmoittanut, ettei työehtosopimusten (TES) <a href="http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sipila-ei-lupaa-etta-tyoehtosopimusten-yleissitovuus-pysyy-voimassa/5283304"><strong>yleissitovuuteen</strong> <strong>kajota tai olla kajoamatta</strong></a>. Ex-pääministeri <strong>Matti Vanhanen</strong> kiemurteli kuin mato koukussa kun Mattia samasta asiasta A-studiossa grillattiin.<br /><br />Kajottiin TESsiin tai ei, paikallista sopimista ollaan lisäämässä. Liipaisimella olisivat työntekijän työehdot. TEMin yhteistoiminta-asiamies <strong>Harri Hietalalta</strong> tultaneen kuulemaan säkeitä, jotka pistävät vihdoinkin työntekijät punaisiksi, tosin luultavammin vihasta. Hietalan virsi lienee mannaa EK:lle ja erityisesti Suomen Yrittäjille.<br /><br />Suomen Yrittäjien <strong>Jussi Järventaus</strong> on saanut Keskustan sisäpiiristä sydänystäviä tai ainakin salarakkaita. Ex-pienyrittäjä Sipilä ja perheyritysten ex-nokkamies Vanhanen ovat vetäneet taloustalkoisiin vahvasti mukaan pk-yrittäjät huolineen ja murheineen. Kuinka väliaikaista tämä on, jää nähtäväksi.<br /><br />Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien asemassa riittää kehitettävää. Keskustassa on pienyrittäjätietoisuus ottanut harppauksen eespäin. Pienyrittäjien ääni on arvokasta valuuttaa myös tulevissa vaaleissa.<br /><br />Paikallinen sopiminen on hyvin ideologisväritteinen pyrkimys luikerrella työntekijöiden kimppuun ja lompakkoon, ohitse ay-liikkeen ja yleissitovien työehtosopimusten. Paikallisesti on helppo perustella säästökuuria suhdanteilla ja hetkittäisellä heikolla menestymisellä, siirretään heikot kvartaalit työntekijän kannettavaksi. Kerran alennettuja palkkoja ei helpolla koroteta.<br /><br />Työntekijän kannalta tilanne on hankala. Työnantajan yksipuolisesta tarjouksesta kieltäytyminen johtaa helposti välien tulehtumiseen. Toisaalta saman alan yritysten välille syntyy epäterve kilpailu, jos toisaalla leikataan palkkoja ja toisaalla ei. Ja yritysten välillä käsillä on helposti <em>bellum omnium contra omnes</em> &ndash; kaikkien sota kaikkia vastaan. Kärjistäen, parhaiten pärjäävät ne yritykset, joiden työntekijän menevät syvimpään kyykkyyn. Ja &rdquo;niskuroijat&rdquo; saavat kärsiä ajan saatossa, pahimmillaan saappaan kuva persauksissa ja kilometritehtaan palveluksessa.<br /><br />Ennen kuin paikallista sopimista aletaan runttaamaan läpi, kannattaa tutustua Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuun <a href="https://www.tem.fi/files/36440/TEMjul_12_2013_web_18042013.pdf"><strong>&rdquo;Kollektiivisopimukset työehtojen turvaajana&rdquo;</strong></a>. Mikäli normimääräyksien noudattamista ja kollektiivisopimusjärjestelmän toimivuutta halutaan parantaa ja tarpeettomia kiistoja vähentää, voidaan se tehdä nopeasti kollektiivisopimusten määräysten kautta, lainsäädäntötie on hitaampi. Ay-liikettä on syytetty jäykkyydestä, mutta tässä tapauksessa nopeus ei liene nykyhallituksen ideologian kannalta olennaista?<br /><br />TEMin raportin suosituksista löytyvät mm. seuraavat kehittämisehdotukset:<br />1) <strong>Normimääräysten selkeyden, tiedottamisen ja osaamisen parantaminen. </strong>Selkeyttäminen on mahdollista sopia paikallisella tasolla tekemällä tulkinta- ja soveltamissopimuksia.<br /><br />2) <strong>Normimääräysten paikallisen selvittämis- ja tulkintamenettelyjen sekä proaktiivisuuden kehittäminen.</strong> Neuvotteluja käytäisiin jatkuvan neuvottelumenettelyn periaatteiden mukaisesti.<br /><br />3) <strong>Henkilöstön edustajan aseman toimivaltuuksien selkeyttäminen ja neuvotteluaseman tasavertaistaminen.</strong> Osallisliittojen edustajilla tai sovittaessa ulkopuolisilla olisi ehdotuksen mukaan oikeus osallistua paikallistason erimielisyysneuvotteluihin jommankumman osapuolen pyynnöstä.<br /><br />4) <strong>Kollektiivisopimusten osapuolien eli liittojen neuvontapalvelujen ja valvontavastuun kehittäminen. </strong>Osallisliittojen vastuuta ja roolia paikallisten erimielisyyksien selvittäjänä ja ratkaisijana voitaisiin lisätä. Neuvontaa voitaisiin lisätä myös muille kuin järjestöjen omille jäsenille.<br /><br />5) <strong>Noudattamisen ja toteuttamisen kehittäminen.</strong> Raportissa puhutaan lakkosakkojen nostamisesta. Se on mielestäni vanha virsi, joka kajahtanee uudelleen ilmoille tämän hallituskauden aikana.<br /><br />Sovi tai itke ja sovi, siitä ei voi muodostua maan tapa. Mieluummin kannattaisikin - TEMin raportin mukaisesti - kehittää TESsien selkeyttä, tiedottamista ja osapuolten rooleja.&nbsp;<br /><br />Paikallinen sopiminen on hyvä asia silloin kun se toimii ja on aitoa. Paikallisen sopimisen kehittäminen ei tapahdu yhdessä yössä eikä ilman työntekijäliittojen merkittävää panosta. Sopimiskulttuurit työpaikoilla ovat siihen liian kirjavia.<br /><br />Työrauhatutkimus osoitti, että monet ulosmarssit olivat seurausta siitä, työnantajat eivät aidosti neuvottele, vaan sanelevat. Järjestäytyneessä sopimuskentässä sopimukset tekee palkansaajia edustava luottamusmies. Työntekijäpuolen kanssa &quot;sopiminen&quot; on helposti sitä, että luottamusmies käy kuuntelemassa esim. uuden palkkausjärjestelmän esittelytilaisuudessa mitä tuleman pitää.<br /><br />Työnantajalla on resurssi- ja tietoylivoima. Luottamusmiehellä tulee olla tehtävän hoitamiseen riittävät tiedot, koulutus, toimintamahdollisuudet ja irtisanomissuoja. Sopijapuolten epätasapaino romuttaa aitoa sopimista. Saksaan verrattuna suomalaiset yritykset ovat haluttomia antamaan työntekijöille päätäntävaltaa, kun mitään pakkoa ei ole. Liittojen kautta saa työntekijäpuolikin sentään muskelia.<br /><br />TESsien yleissitovuus on monelle liitolle iso asia. Yleissitovuus ja paikallinen sopimus ovat kuin Matti ja Teppo. Ne toimivat yhdessä ja kuuluvat yhteen. Yleissitovuuden romuttaminen tai paikallisen sopimisen avaaminen järjestäytymättömille yrittäjille romuttaisi nykyisen työehtosopimusjärjestelmän.<br /><br />Otetaan esimerkki. AKT:n kuorma-autoalan työehtosopimuksen yleissitovuutta on mitattu oikeussaleissa. Alan villeille firmoille ja pataporvareille yleissitovuuden kumoutuminen on märkä uni. Luulenpa, että paikallisen sopimisen hallitsematon avaaminen tulkitaan helposti AKT:ssa TESsin sitovuuden ja työntekijän aseman murtamiseksi. Eikä se varmasti olisi ainoa liitto tällaisella ajatuksenjuoksulla.<br /><br />Kuten eräs AKT:n sataman ay-aktiivi kuvaili: jos ammattiyhdistysliike on kossupullo, on pullon kaula AKT ja sen korkki satamat. Enpä ihmettelisi, jos paikallissopiminen runtataan voimalla läpi, kiertyy korkki toviksi auki. Ja jos siitä krapula koittaa, kannattaa muistaa, että sitä saa, mitä tilaa.<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maan hallitus on pääministeri Juha Sipilän suulla selkeästi ilmoittanut, ettei työehtosopimusten (TES) yleissitovuuteen kajota tai olla kajoamatta. Ex-pääministeri Matti Vanhanen kiemurteli kuin mato koukussa kun Mattia samasta asiasta A-studiossa grillattiin.

Kajottiin TESsiin tai ei, paikallista sopimista ollaan lisäämässä. Liipaisimella olisivat työntekijän työehdot. TEMin yhteistoiminta-asiamies Harri Hietalalta tultaneen kuulemaan säkeitä, jotka pistävät vihdoinkin työntekijät punaisiksi, tosin luultavammin vihasta. Hietalan virsi lienee mannaa EK:lle ja erityisesti Suomen Yrittäjille.

Suomen Yrittäjien Jussi Järventaus on saanut Keskustan sisäpiiristä sydänystäviä tai ainakin salarakkaita. Ex-pienyrittäjä Sipilä ja perheyritysten ex-nokkamies Vanhanen ovat vetäneet taloustalkoisiin vahvasti mukaan pk-yrittäjät huolineen ja murheineen. Kuinka väliaikaista tämä on, jää nähtäväksi.

Yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien asemassa riittää kehitettävää. Keskustassa on pienyrittäjätietoisuus ottanut harppauksen eespäin. Pienyrittäjien ääni on arvokasta valuuttaa myös tulevissa vaaleissa.

Paikallinen sopiminen on hyvin ideologisväritteinen pyrkimys luikerrella työntekijöiden kimppuun ja lompakkoon, ohitse ay-liikkeen ja yleissitovien työehtosopimusten. Paikallisesti on helppo perustella säästökuuria suhdanteilla ja hetkittäisellä heikolla menestymisellä, siirretään heikot kvartaalit työntekijän kannettavaksi. Kerran alennettuja palkkoja ei helpolla koroteta.

Työntekijän kannalta tilanne on hankala. Työnantajan yksipuolisesta tarjouksesta kieltäytyminen johtaa helposti välien tulehtumiseen. Toisaalta saman alan yritysten välille syntyy epäterve kilpailu, jos toisaalla leikataan palkkoja ja toisaalla ei. Ja yritysten välillä käsillä on helposti bellum omnium contra omnes – kaikkien sota kaikkia vastaan. Kärjistäen, parhaiten pärjäävät ne yritykset, joiden työntekijän menevät syvimpään kyykkyyn. Ja ”niskuroijat” saavat kärsiä ajan saatossa, pahimmillaan saappaan kuva persauksissa ja kilometritehtaan palveluksessa.

Ennen kuin paikallista sopimista aletaan runttaamaan läpi, kannattaa tutustua Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuun ”Kollektiivisopimukset työehtojen turvaajana”. Mikäli normimääräyksien noudattamista ja kollektiivisopimusjärjestelmän toimivuutta halutaan parantaa ja tarpeettomia kiistoja vähentää, voidaan se tehdä nopeasti kollektiivisopimusten määräysten kautta, lainsäädäntötie on hitaampi. Ay-liikettä on syytetty jäykkyydestä, mutta tässä tapauksessa nopeus ei liene nykyhallituksen ideologian kannalta olennaista?

TEMin raportin suosituksista löytyvät mm. seuraavat kehittämisehdotukset:
1) Normimääräysten selkeyden, tiedottamisen ja osaamisen parantaminen. Selkeyttäminen on mahdollista sopia paikallisella tasolla tekemällä tulkinta- ja soveltamissopimuksia.

2) Normimääräysten paikallisen selvittämis- ja tulkintamenettelyjen sekä proaktiivisuuden kehittäminen. Neuvotteluja käytäisiin jatkuvan neuvottelumenettelyn periaatteiden mukaisesti.

3) Henkilöstön edustajan aseman toimivaltuuksien selkeyttäminen ja neuvotteluaseman tasavertaistaminen. Osallisliittojen edustajilla tai sovittaessa ulkopuolisilla olisi ehdotuksen mukaan oikeus osallistua paikallistason erimielisyysneuvotteluihin jommankumman osapuolen pyynnöstä.

4) Kollektiivisopimusten osapuolien eli liittojen neuvontapalvelujen ja valvontavastuun kehittäminen. Osallisliittojen vastuuta ja roolia paikallisten erimielisyyksien selvittäjänä ja ratkaisijana voitaisiin lisätä. Neuvontaa voitaisiin lisätä myös muille kuin järjestöjen omille jäsenille.

5) Noudattamisen ja toteuttamisen kehittäminen. Raportissa puhutaan lakkosakkojen nostamisesta. Se on mielestäni vanha virsi, joka kajahtanee uudelleen ilmoille tämän hallituskauden aikana.

Sovi tai itke ja sovi, siitä ei voi muodostua maan tapa. Mieluummin kannattaisikin - TEMin raportin mukaisesti - kehittää TESsien selkeyttä, tiedottamista ja osapuolten rooleja. 

Paikallinen sopiminen on hyvä asia silloin kun se toimii ja on aitoa. Paikallisen sopimisen kehittäminen ei tapahdu yhdessä yössä eikä ilman työntekijäliittojen merkittävää panosta. Sopimiskulttuurit työpaikoilla ovat siihen liian kirjavia.

Työrauhatutkimus osoitti, että monet ulosmarssit olivat seurausta siitä, työnantajat eivät aidosti neuvottele, vaan sanelevat. Järjestäytyneessä sopimuskentässä sopimukset tekee palkansaajia edustava luottamusmies. Työntekijäpuolen kanssa "sopiminen" on helposti sitä, että luottamusmies käy kuuntelemassa esim. uuden palkkausjärjestelmän esittelytilaisuudessa mitä tuleman pitää.

Työnantajalla on resurssi- ja tietoylivoima. Luottamusmiehellä tulee olla tehtävän hoitamiseen riittävät tiedot, koulutus, toimintamahdollisuudet ja irtisanomissuoja. Sopijapuolten epätasapaino romuttaa aitoa sopimista. Saksaan verrattuna suomalaiset yritykset ovat haluttomia antamaan työntekijöille päätäntävaltaa, kun mitään pakkoa ei ole. Liittojen kautta saa työntekijäpuolikin sentään muskelia.

TESsien yleissitovuus on monelle liitolle iso asia. Yleissitovuus ja paikallinen sopimus ovat kuin Matti ja Teppo. Ne toimivat yhdessä ja kuuluvat yhteen. Yleissitovuuden romuttaminen tai paikallisen sopimisen avaaminen järjestäytymättömille yrittäjille romuttaisi nykyisen työehtosopimusjärjestelmän.

Otetaan esimerkki. AKT:n kuorma-autoalan työehtosopimuksen yleissitovuutta on mitattu oikeussaleissa. Alan villeille firmoille ja pataporvareille yleissitovuuden kumoutuminen on märkä uni. Luulenpa, että paikallisen sopimisen hallitsematon avaaminen tulkitaan helposti AKT:ssa TESsin sitovuuden ja työntekijän aseman murtamiseksi. Eikä se varmasti olisi ainoa liitto tällaisella ajatuksenjuoksulla.

Kuten eräs AKT:n sataman ay-aktiivi kuvaili: jos ammattiyhdistysliike on kossupullo, on pullon kaula AKT ja sen korkki satamat. Enpä ihmettelisi, jos paikallissopiminen runtataan voimalla läpi, kiertyy korkki toviksi auki. Ja jos siitä krapula koittaa, kannattaa muistaa, että sitä saa, mitä tilaa.
 

]]>
1 http://markovarajarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201644-hallitus-narskauttaa-kossupullon-korkin-auki#comments Juha Sipilän hallitus Paikallinen sopiminen Työ- ja elinkeinoministeriö Työehtosopimusten yleissitovuus Työntekijä Fri, 04 Sep 2015 08:29:27 +0000 Marko Varajärvi http://markovarajarvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201644-hallitus-narskauttaa-kossupullon-korkin-auki
Perusongelma on se, että työntekijä ei ymmärrä yrittäjää http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196119-perusongelma-on-se-etta-tyontekija-ei-ymmarra-yrittajaa <p><strong>Jospa tämän kerran, myös työntekijä lukisi tämän blogini.</strong></p><p>Ensin täytyy erottaa virkamiesjohtoiset ja pörssiyhtiöt perusyrittäjistä.</p><p>Virkamiesjohtoisista yrityksistä voidaan ottaa esimerkiksi vaikka S-ryhmä ja pörssiyhtiö, joita on pitkäliuta, pankit ovat niistä oiva esimerkki.</p><p>Perusyrittäjä on työtekijä sekä yrittäjä samoissa vaatteissa, päivät ja yöt. Perusyrittäjä on kampaamon pyörittäjä, autokorjaamon pitäjä, yksityinen kauppias, tilitoimistoyrittäjä, hierojayrittäjä, baarin tai ravintolan omistaja jne.</p><p>Perusyrittäjän ero virkamiesjohtoiseen yrittäjään ja pörssiyhtiön pyörittäjään on se, että yrittäjän palveluita käyttäessäsi kohtaat myös yrittäjäomistajan.</p><p>Kun työntekijä tekee työtään yrittäjän palveluksessa, niin hän saa palkan tehdystä työsuorituksesta ja on vapaalla työvuoron päätyttyä. Perusyrittäjä pakertaa yrityksensä eteen ilman työvuoroja, mutta virkamiesjohtoisen ja pörssiyrityksen johto viettää silloin ansaittua vapaa-aikaa. Hekin ovat kuulolla, eli tavoitettavissa ongelmien ilmetessä. Perusyrittäjä ei ole vain kuulolla vaan hän on kokoajan läsnä, eli valmis tulemaan yritykseensä, työpaikalleen, ongelmien ilmetessä. Tässä on se yksi vapaiden kauppojen aukioloaikojen perusongelma, sillä peruskauppias joutuu luopumaan omasta henkilökohtaisesta elämästään pyörittääkseen kannattavasti yritystään jokaisena viikon päivänä, kun virkamiesjohtoisen suuren kauppaketjun renkipojat viilettävät perheensä kanssa viikonloput kylpylöistä puuhamaihin.</p><p>Perusyrittäjän työpäivän ja viikon pituus riippuu hänen yrityksestään. Parturi- tai hierojayrittäjän päivä loppuu siihen kun viimeinen asiakas on poistunut. Kaupan- tai ravintolayrittäjän päivä ei ala siitä kun ensimmäinen asiakas tulee sisään, eikä pääty kun viimeinen poistuu. Heidän täytyy hoitaa tavaran ostot ja tilaukset, ottaa vastaan tilattu tavara. Valvoa elintarvike- ja muiden säädösten ja lakien mukainen tavaran käsittely ja säilytys. Matkailuyritys pyörii 24/7/365, eli vuodessa ei ole yhtään vapaata tuntia, jolloin yrittäjä ei olisi töissä.</p><p>Ison yrityksen virkamiesjohtaja tai pörssiyhtiön pomo ei vaivaudu tai hänen ei tarvitse vaivautua paikanpäälle, sillä työntekijät hoitavat homman.</p><p>Usean alan perusyrittäjän suurin ongelma on se, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia, jotka eivät tahdo riittää yrityksen asioiden hoitamiseen, saatikka perheelle ei jää ollenkaan aikaa.</p><p>Kateus ja kauna yrittäjää kohtaan työntekijöiden puolelta on useimmiten kohtuutonta. Työntekijät vaativat etuja ja suurempaa palkkaa, mutta heidän tuottamansa työpanos yritykselle ei vastaa vaatimuksia. Useinkaan syy ei ole työntekijöissä, kun asiakasvirta ja myynti eivät ole riittävät suurempien palkkojen maksuun.</p><p>Tässä tulemme siihen iäiseen vastakkain asetteluun, eli yrittäjä on riistäjä ja ei maksa tarpeeksi. Virkamiesjohtoisissa ja pörssiyhtiöissä työntekijä on se ensimmäinen kärsijä, eli pienennetään kuluja irtisanomalla työntekijöitä. Se on täysin tunteetonta peliä tuotoilla, kuluilla ja tulostavoitteilla. Perusyrittäjä kohdalla myös tunteet ovat pelissä, eli yrittäjän on ystävystynyt työntekijöidensä kanssa ja tuntee myös heistä vastuuta, jopa niin paljon, että vaarantaa oman yrityksensä toiminnan laskusuhdanteen aikana, ei halua irtisanoa. Perusyrittäjä haluaisi nostaa työntekijöiden palkkoja, mutta ei pysty, koska pankki vaatii kulujen karsimista.</p><p>Konkurssin kohdatessa pankkia, niin veronmaksajat joutuvat maksumiehiksi ja pankkiiri elelee herroiksi aiempien tuottavien vuosien tulospalkkioilla. Virkamiesjohtoisten yrityksien johto hakeutuu uusiin johtotehtäviin ja pörssiyhtiöiden pomot pärjäävät loistavasti nuorina eläkeläisinä etelän ikuisen auringon alla.</p><p><strong>Miten käykään perusyrittäjän konkurssitilanteessa ja minkälaiset syyt johtivat konkurssiin?</strong></p><p>Konkurssin syinä pidetään useasti huonoa liikeideaa, riittämätöntä omanpääoman määrää, asiakaskatoa, hidasta mukautumiskykyä uudistuviin markkinoihin, vanhaksi käyneitä ja hidasta tuotantoa, käteisvarojen puutetta tai yrittäjä kykenemättömyyttä. Kuitenkin useimmiten on syynä luotonantajan vetäytyminen perusyrittäjän rahoituksen jatkamisesta, johon syynä on luotonantajan vastuun puuttuminen Suomessa.</p><p>Konkurssin jälkeen yritys saattaa lopettaa toimintansa, mutta innovatiiviset ja pitemmällä aikavälillä kannattavat yritykset siirretään alihintaan alan toisille yrittäjille, jotka keräävät perusyrittäjän luovuuden voitot oman pohjattomaan pussiinsa. Valitettavasti siinä kannattavien liikeideoiden siirrossa toisiin käsiin avittaa alioikeudet, jotka toimivat osamaattomasti ja omassa suppeassa&nbsp; kaveripiirissä velallisen vahingoksi.</p><p>Perusyrittäjä, oli hän sitten millä alalla tahansa, menettää kaiken, kotinsa ja omaisuutensa. Perusyrittäjän kannalta se pahin vaihtoehto on se, että konkurssin jälkeen yritys jatkaa menestyksellistä toimintaansa, työntekijät säilyttävät työpaikkansa, mutta perusyrittäjä ei voi enää harjoitta omaa ammattiaan yrittämistä, sillä häneltä on viety &rdquo;kansalaisluottamus&rdquo; luottotietorekisterin ja pankkien toimesta.</p><p>Perusyrittäjän elämä on pirstaleina ja työntekijät sen kun porskuttavat eteenpäin omassa elämässään.</p><p><strong>Suomessa perusyrittäjä on täysin ilman oikeussuojaa, joka hänelle kuuluisi työpaikkojen luojana ja veronmaksajana. Työntekijöiden maksamat verot ovat myös perusyrittäjän hyväksi luettavia, kiinteistöverot, ALV jne...valtavan määrän perusyrittäjän toiminnan tuloloksena valtiot ja kunnat keräävät veroeuroja turvaamatta edes oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä perusyrittäjälle. Perusyrittäjä heiteään yli laidan siitä veneestä, jonka rakentamiseen hän on antanut oman tärkeän panoksensa!</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jospa tämän kerran, myös työntekijä lukisi tämän blogini.

Ensin täytyy erottaa virkamiesjohtoiset ja pörssiyhtiöt perusyrittäjistä.

Virkamiesjohtoisista yrityksistä voidaan ottaa esimerkiksi vaikka S-ryhmä ja pörssiyhtiö, joita on pitkäliuta, pankit ovat niistä oiva esimerkki.

Perusyrittäjä on työtekijä sekä yrittäjä samoissa vaatteissa, päivät ja yöt. Perusyrittäjä on kampaamon pyörittäjä, autokorjaamon pitäjä, yksityinen kauppias, tilitoimistoyrittäjä, hierojayrittäjä, baarin tai ravintolan omistaja jne.

Perusyrittäjän ero virkamiesjohtoiseen yrittäjään ja pörssiyhtiön pyörittäjään on se, että yrittäjän palveluita käyttäessäsi kohtaat myös yrittäjäomistajan.

Kun työntekijä tekee työtään yrittäjän palveluksessa, niin hän saa palkan tehdystä työsuorituksesta ja on vapaalla työvuoron päätyttyä. Perusyrittäjä pakertaa yrityksensä eteen ilman työvuoroja, mutta virkamiesjohtoisen ja pörssiyrityksen johto viettää silloin ansaittua vapaa-aikaa. Hekin ovat kuulolla, eli tavoitettavissa ongelmien ilmetessä. Perusyrittäjä ei ole vain kuulolla vaan hän on kokoajan läsnä, eli valmis tulemaan yritykseensä, työpaikalleen, ongelmien ilmetessä. Tässä on se yksi vapaiden kauppojen aukioloaikojen perusongelma, sillä peruskauppias joutuu luopumaan omasta henkilökohtaisesta elämästään pyörittääkseen kannattavasti yritystään jokaisena viikon päivänä, kun virkamiesjohtoisen suuren kauppaketjun renkipojat viilettävät perheensä kanssa viikonloput kylpylöistä puuhamaihin.

Perusyrittäjän työpäivän ja viikon pituus riippuu hänen yrityksestään. Parturi- tai hierojayrittäjän päivä loppuu siihen kun viimeinen asiakas on poistunut. Kaupan- tai ravintolayrittäjän päivä ei ala siitä kun ensimmäinen asiakas tulee sisään, eikä pääty kun viimeinen poistuu. Heidän täytyy hoitaa tavaran ostot ja tilaukset, ottaa vastaan tilattu tavara. Valvoa elintarvike- ja muiden säädösten ja lakien mukainen tavaran käsittely ja säilytys. Matkailuyritys pyörii 24/7/365, eli vuodessa ei ole yhtään vapaata tuntia, jolloin yrittäjä ei olisi töissä.

Ison yrityksen virkamiesjohtaja tai pörssiyhtiön pomo ei vaivaudu tai hänen ei tarvitse vaivautua paikanpäälle, sillä työntekijät hoitavat homman.

Usean alan perusyrittäjän suurin ongelma on se, että vuorokaudessa on vain 24 tuntia, jotka eivät tahdo riittää yrityksen asioiden hoitamiseen, saatikka perheelle ei jää ollenkaan aikaa.

Kateus ja kauna yrittäjää kohtaan työntekijöiden puolelta on useimmiten kohtuutonta. Työntekijät vaativat etuja ja suurempaa palkkaa, mutta heidän tuottamansa työpanos yritykselle ei vastaa vaatimuksia. Useinkaan syy ei ole työntekijöissä, kun asiakasvirta ja myynti eivät ole riittävät suurempien palkkojen maksuun.

Tässä tulemme siihen iäiseen vastakkain asetteluun, eli yrittäjä on riistäjä ja ei maksa tarpeeksi. Virkamiesjohtoisissa ja pörssiyhtiöissä työntekijä on se ensimmäinen kärsijä, eli pienennetään kuluja irtisanomalla työntekijöitä. Se on täysin tunteetonta peliä tuotoilla, kuluilla ja tulostavoitteilla. Perusyrittäjä kohdalla myös tunteet ovat pelissä, eli yrittäjän on ystävystynyt työntekijöidensä kanssa ja tuntee myös heistä vastuuta, jopa niin paljon, että vaarantaa oman yrityksensä toiminnan laskusuhdanteen aikana, ei halua irtisanoa. Perusyrittäjä haluaisi nostaa työntekijöiden palkkoja, mutta ei pysty, koska pankki vaatii kulujen karsimista.

Konkurssin kohdatessa pankkia, niin veronmaksajat joutuvat maksumiehiksi ja pankkiiri elelee herroiksi aiempien tuottavien vuosien tulospalkkioilla. Virkamiesjohtoisten yrityksien johto hakeutuu uusiin johtotehtäviin ja pörssiyhtiöiden pomot pärjäävät loistavasti nuorina eläkeläisinä etelän ikuisen auringon alla.

Miten käykään perusyrittäjän konkurssitilanteessa ja minkälaiset syyt johtivat konkurssiin?

Konkurssin syinä pidetään useasti huonoa liikeideaa, riittämätöntä omanpääoman määrää, asiakaskatoa, hidasta mukautumiskykyä uudistuviin markkinoihin, vanhaksi käyneitä ja hidasta tuotantoa, käteisvarojen puutetta tai yrittäjä kykenemättömyyttä. Kuitenkin useimmiten on syynä luotonantajan vetäytyminen perusyrittäjän rahoituksen jatkamisesta, johon syynä on luotonantajan vastuun puuttuminen Suomessa.

Konkurssin jälkeen yritys saattaa lopettaa toimintansa, mutta innovatiiviset ja pitemmällä aikavälillä kannattavat yritykset siirretään alihintaan alan toisille yrittäjille, jotka keräävät perusyrittäjän luovuuden voitot oman pohjattomaan pussiinsa. Valitettavasti siinä kannattavien liikeideoiden siirrossa toisiin käsiin avittaa alioikeudet, jotka toimivat osamaattomasti ja omassa suppeassa  kaveripiirissä velallisen vahingoksi.

Perusyrittäjä, oli hän sitten millä alalla tahansa, menettää kaiken, kotinsa ja omaisuutensa. Perusyrittäjän kannalta se pahin vaihtoehto on se, että konkurssin jälkeen yritys jatkaa menestyksellistä toimintaansa, työntekijät säilyttävät työpaikkansa, mutta perusyrittäjä ei voi enää harjoitta omaa ammattiaan yrittämistä, sillä häneltä on viety ”kansalaisluottamus” luottotietorekisterin ja pankkien toimesta.

Perusyrittäjän elämä on pirstaleina ja työntekijät sen kun porskuttavat eteenpäin omassa elämässään.

Suomessa perusyrittäjä on täysin ilman oikeussuojaa, joka hänelle kuuluisi työpaikkojen luojana ja veronmaksajana. Työntekijöiden maksamat verot ovat myös perusyrittäjän hyväksi luettavia, kiinteistöverot, ALV jne...valtavan määrän perusyrittäjän toiminnan tuloloksena valtiot ja kunnat keräävät veroeuroja turvaamatta edes oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä perusyrittäjälle. Perusyrittäjä heiteään yli laidan siitä veneestä, jonka rakentamiseen hän on antanut oman tärkeän panoksensa!

]]>
46 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196119-perusongelma-on-se-etta-tyontekija-ei-ymmarra-yrittajaa#comments Raha Oikeussuoja Pankit Työntekijä Yrittäjä Sun, 31 May 2015 01:09:14 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196119-perusongelma-on-se-etta-tyontekija-ei-ymmarra-yrittajaa
Työmarkkinoiden hiljainen kohtalonkysymys http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194694-tyomarkkinoiden-hiljainen-kohtalonkysymys <p>Hallitustunnustelija Juha Sipilän yhteiskuntasopimus on yksi kunnianhimoisimpia projekteja aikoihin. Vaikka varsinaista allekirjoitettua sopimusta ei syntyisikään, se ei välttämättä ole koko asian tarkoitus. Vaalien alla on puhuttu yhteisen tilannekuvan tärkeydestä, ja tämä on tärkeää saada perille myös työmarkkinajärjestöille.</p><p>&nbsp;</p><p>Suurimmat työmarkkinajärjestöt SAK ja EK ovat ns. perinteisten alojen edunvalvojia. Tämän vuoksi pöydällä tulee väistämättä pyörimään vanhoja esityksiä, kuten uutisiin nostettu vuosityöajan pidentäminen sadalla työtunnilla.&nbsp; Toki näilläkin asioilla on omat vaikutuksensa, mutta ne jättävät huomiotta kaikki muut, kuin suoraan palkansaajien asemaa koskevat trendit. Työn luonne on pysyvästi muuttunut, vanhan maailmanajan keinot eivät välttämättä päde nykyajassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä kahden ajan yhteentörmäys on huomioitu useissa keskusteluissa, muun muassa työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisessa. On myös puhuttu yrittäjyyden helpottamisesta ja sääntelyn purkamisesta. Kaikki nämä ovat hyviä tavoitteita, tulevaisuutta ajatellen. Ne eivät kuitenkaan ole totta nyt. Yksi näkökulma on jäänyt kokonaan keskustelun ulkopuolelle, eikä ole noussut esille kuten mielestäni ansaitsisi nousevan.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.verkkouutiset.fi/blogit/lepomaki_blogi_-28441">Elina Lepomäki kirjoitti 24.11.2014 Verkkouutisten kolumnissa seuraavasti:</a> <em>&rdquo;Yrittäjillä on nyt päällä palkka-ale. Siitä ei repostella iltauutisissa, eikä väännetä kolmikannassa. Jos yrittäjä joutuu pistämään lapun luukulle, hänen sosiaaliturvansa on lähtökohtaisesti heikompi kuin palkansaajan. Jos taloudessa palkat, lomat ja työajat ovat kiinteitä, tapahtuvat joustot matalasuhdanteessa siellä missä vielä joustoa on. Suomea devalvoidaan yrittäjien jaksamisen ja kasvavan työttömyyden kautta.&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p>Lukekaa viimeiset kaksi lausetta tarkasti. Yksinkertaiset syy ja seuraus heille, jotka haluavat huomata ne.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>&rdquo;Jos taloudessa palkat, lomat ja työajat ovat kiinteitä, tapahtuvat joustot matalasuhdanteessa siellä missä vielä joustoa on. Suomea devalvoidaan yrittäjien jaksamisen ja kasvavan työttömyyden kautta.&rdquo;</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Työntekijän palkkaamisen vaihtoehto on ostaa sama työ palveluna henkilöstöpalveluyritykseltä tai toisesta yrityksestä, joka on yhä useammin yhden henkilön toiminimi. Työn teettämisen kustannukset ovat molemmissa vaihtoehdoissa erilaiset. Työntekijän palkkausta säännellään työehtosopimuksessa. Kahden Y-tunnuksen välistä sopimusta säännellään heikommin, jolloin vapaus kasvaa, mutta myös riskit ovat suuremmat esimerkiksi heikomman sosiaaliturvan muodossa.</p><p>&nbsp;</p><p>On jo nyt nähtävissä, että työvoimaa tarvitsevat yrittäjät suosivat jälkimmäisiä sopimuksia. Kolmikannassa tehdyt päätökset eivät vaikuta millään tavalla kahden Y-tunnuksen väliseen sopimukseen. Näissä sopimuksissa ei ole myöskään sivukuluja, toisin kuin perinteisessä työsopimuksessa olisi. Tässä sopimustyypissä on myös mahdollista tehdä vähennyksiä arvonlisäverotuksessa. Jos työvoimaa tarvitsevalla on valittavanaan &rdquo;tavallinen&rdquo; työnhakija, tai toiminimeä tarjoava työnhakija, on helppoa arvata kumpi on houkuttelevampi vaihtoehto.</p><p>&nbsp;</p><p>En usko kenenkään eduskunnassa, työnantajissa tai ay-liikkeessä tietoisesti tavoittelevan tilannetta, jossa työntekijän palkkaaminen olisi kannattamatonta. Näin on kuitenkin tapahtunut, ja kysymyksen ratkaisu voi olla koko työmarkkinoiden kohtalonkysymys.</p><p>&nbsp;</p><p>Viime kädessä tämä summasi erään tutun yrittäjän lause: <em>&rdquo;Työntekijöille maksan niin hyvän palkan kuin suinkin pystyn, koska se on heille korvaus tehdystä työstä. Sivukulut ovat jotain aivan muuta.&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/photo.php?fbid=907176459346023&amp;set=a.506821506048189.1073741826.100001610326299&amp;type=1&amp;theater">Yksi viime päivien Facebook-hiteistä osoittaa, että jopa korkeakoulutetut suomalaiset voivat olla täysin tietämättömiä, mistä heidän palkkansa muodostuu.</a> Sinänsä surullista, ja mahdollisesti oire jostakin.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Tässä kirjoituksessa minua on avustanut yrittäjä, joka työllistää työntekijöitä sekä alihankkijoita.</em></p> Hallitustunnustelija Juha Sipilän yhteiskuntasopimus on yksi kunnianhimoisimpia projekteja aikoihin. Vaikka varsinaista allekirjoitettua sopimusta ei syntyisikään, se ei välttämättä ole koko asian tarkoitus. Vaalien alla on puhuttu yhteisen tilannekuvan tärkeydestä, ja tämä on tärkeää saada perille myös työmarkkinajärjestöille.

 

Suurimmat työmarkkinajärjestöt SAK ja EK ovat ns. perinteisten alojen edunvalvojia. Tämän vuoksi pöydällä tulee väistämättä pyörimään vanhoja esityksiä, kuten uutisiin nostettu vuosityöajan pidentäminen sadalla työtunnilla.  Toki näilläkin asioilla on omat vaikutuksensa, mutta ne jättävät huomiotta kaikki muut, kuin suoraan palkansaajien asemaa koskevat trendit. Työn luonne on pysyvästi muuttunut, vanhan maailmanajan keinot eivät välttämättä päde nykyajassa.

 

Tämä kahden ajan yhteentörmäys on huomioitu useissa keskusteluissa, muun muassa työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamisessa. On myös puhuttu yrittäjyyden helpottamisesta ja sääntelyn purkamisesta. Kaikki nämä ovat hyviä tavoitteita, tulevaisuutta ajatellen. Ne eivät kuitenkaan ole totta nyt. Yksi näkökulma on jäänyt kokonaan keskustelun ulkopuolelle, eikä ole noussut esille kuten mielestäni ansaitsisi nousevan.

 

Elina Lepomäki kirjoitti 24.11.2014 Verkkouutisten kolumnissa seuraavasti: ”Yrittäjillä on nyt päällä palkka-ale. Siitä ei repostella iltauutisissa, eikä väännetä kolmikannassa. Jos yrittäjä joutuu pistämään lapun luukulle, hänen sosiaaliturvansa on lähtökohtaisesti heikompi kuin palkansaajan. Jos taloudessa palkat, lomat ja työajat ovat kiinteitä, tapahtuvat joustot matalasuhdanteessa siellä missä vielä joustoa on. Suomea devalvoidaan yrittäjien jaksamisen ja kasvavan työttömyyden kautta.”

 

Lukekaa viimeiset kaksi lausetta tarkasti. Yksinkertaiset syy ja seuraus heille, jotka haluavat huomata ne.

 

”Jos taloudessa palkat, lomat ja työajat ovat kiinteitä, tapahtuvat joustot matalasuhdanteessa siellä missä vielä joustoa on. Suomea devalvoidaan yrittäjien jaksamisen ja kasvavan työttömyyden kautta.”

 

Työntekijän palkkaamisen vaihtoehto on ostaa sama työ palveluna henkilöstöpalveluyritykseltä tai toisesta yrityksestä, joka on yhä useammin yhden henkilön toiminimi. Työn teettämisen kustannukset ovat molemmissa vaihtoehdoissa erilaiset. Työntekijän palkkausta säännellään työehtosopimuksessa. Kahden Y-tunnuksen välistä sopimusta säännellään heikommin, jolloin vapaus kasvaa, mutta myös riskit ovat suuremmat esimerkiksi heikomman sosiaaliturvan muodossa.

 

On jo nyt nähtävissä, että työvoimaa tarvitsevat yrittäjät suosivat jälkimmäisiä sopimuksia. Kolmikannassa tehdyt päätökset eivät vaikuta millään tavalla kahden Y-tunnuksen väliseen sopimukseen. Näissä sopimuksissa ei ole myöskään sivukuluja, toisin kuin perinteisessä työsopimuksessa olisi. Tässä sopimustyypissä on myös mahdollista tehdä vähennyksiä arvonlisäverotuksessa. Jos työvoimaa tarvitsevalla on valittavanaan ”tavallinen” työnhakija, tai toiminimeä tarjoava työnhakija, on helppoa arvata kumpi on houkuttelevampi vaihtoehto.

 

En usko kenenkään eduskunnassa, työnantajissa tai ay-liikkeessä tietoisesti tavoittelevan tilannetta, jossa työntekijän palkkaaminen olisi kannattamatonta. Näin on kuitenkin tapahtunut, ja kysymyksen ratkaisu voi olla koko työmarkkinoiden kohtalonkysymys.

 

Viime kädessä tämä summasi erään tutun yrittäjän lause: ”Työntekijöille maksan niin hyvän palkan kuin suinkin pystyn, koska se on heille korvaus tehdystä työstä. Sivukulut ovat jotain aivan muuta.”

 

Yksi viime päivien Facebook-hiteistä osoittaa, että jopa korkeakoulutetut suomalaiset voivat olla täysin tietämättömiä, mistä heidän palkkansa muodostuu. Sinänsä surullista, ja mahdollisesti oire jostakin.

 

Tässä kirjoituksessa minua on avustanut yrittäjä, joka työllistää työntekijöitä sekä alihankkijoita.

]]>
13 http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194694-tyomarkkinoiden-hiljainen-kohtalonkysymys#comments Kotimaa Kolmikanta Työmarkkinat Työntekijä Yhteiskuntasopimus Yrittäjyys Wed, 06 May 2015 14:54:30 +0000 Tuomas Aarni http://tuomasaarni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194694-tyomarkkinoiden-hiljainen-kohtalonkysymys